Kivijärvi, osa 3/3

 Jokilaakson matkailupuutarha aivan Lapuan keskustassa on kaunis ja viihtyisä näin syksylläkin. Miäs ja tytär etsivät lisää käyntikohteita, joissa voidaan poiketa ja Venla pääsee myös leikkimään.

 Kiva, mielenkiintoinen paikka, jossa siisti hyötypuutarha ja nimikyltit kasvustoissa helpottaa tunnistamista.

 Komeita kaalinpäitä. Samaisella alueella oli kiva leikkipuisto, jossa pääsi liukumäkeen, keinuun ja hiekkakakkuja leipomaan. 
Kävimme myös vierailemassa Lapuan Kulttuurikeskuksessa, jossa teimme lyhyen kierroksen. Pääsimme myös käymään Pajakappelissa, jonka jälkeen aikataulumme vei meitä jo toisaalle iltaa viettämään.

 Yhtenä iltana kävimme leirintäalueen laavulla lämmittelemässä makkarat ja vaahtikset.

 Mukava pieni iltakävely, jossa saadaan vatsanpohjaan tilaa ja sen jälkeen lepytellään makuhermoja.

 Nuorin vyllättynä pussiin.

 Laavun vieressä on pieni lampi, jonka laituria minun oli käytävä testaamassa pimeässä illassa.

 Taustan valot tulevat läheisistä mökeistä.

 Venla söi pikaisesti oman iltapalansa, että pääsi takaisin viereiseen liukumäkeen.

 Uni maittaa, kun päivä on touhuttu erilaisissa puuhissa.

Yksi ilta käytettiin keilaamiseen, tai oikeastaan minä käytin. Muut olivat käyneet jo edellisenä iltana kertaalleen samassa paikassa.

 Otimme vain yhden radan käyttöön, 90 min ajaksi.

 Jokainen vuorollaan piti seuraa Vanessalle, Venlan touhutessa milloin pallojen kanssa tai heittopaikalla jaloissa pyörien. 
Onneksi vain kerran oli läheltä piti-tilanne, vaikka sellaista ei pitänyt tulla laisinkaan.

 Pallojen järjesteleminen on tarkkaa työtä.

 Hyvä etteivät sormet jääneet väliin.

 Pikkupimu konttaili välillä lattialla ja se meno muistutti patterikäyttöistä koiranpentua, jonka tassut luistavat liukkaalla pinnalla. Niin kiiltävä ja liukas oli Täyskaadon lattiat.

 Miähillä oli jonkinlainen kisa sovittu, vävy voitti, mutta panoksesta en tiedä.

 Herttinen, kun on kivaa!

 Mummi täällä, kukkuu.

 Useampi täyskaato.

 Yli astuttu, kato vaikka.

 Tyttären tyyli. Ensin pari reunalta ja toinen ränniin.

 Kuinka äiti onnistuu????

 Hyvä äiti!!!

 Jokainen vuorollaan.

 Mamma oli kiireinen myös heittojen välillä. Puolentoista tuntia meni joutuin. Käsi huusi vuorostaa hoosiannaaaa.

 Olin ottanut mukaani tyttären vanhoja muovihelmiä, että voidaan tehdä Venlan kanssa kaikille tytöille oma helminauha.

 Siinä menikin sitten kolmatta iltaa, tytön ote herpaantui aina yhden nauhan valmistuttua.

 Oli kiva puuhailla tytön kanssa, joka jaksoi kuitenkin nypertää helmiä pitkään nauhaa, jonka minä sitten solmin aina yhden helmen jälkeen.

 Minulla oli välillä kiirekin, kun molemmissa päissä oli helmi odottamassa solmuaan.

 Vanessa halamoi itselleen omaa nauhaa.

 On nämä pikkuiset tarkkoja.

 Viimeisenä iltana saimme kaikki nauhat valmiiksi ja eikös neiti harakka kerännyt kaikki kaulaansa.

 Liukuvärjätyn narun olen ostanut Adlibriksestä.

 Katsokaa pikkuista!

 Oi, oma nauha, ihan oma.
Aloitimme pakkaamisen lähtöä edeltävänä iltana, mutta vielä aamullekin jäi monta tointa ennen matkan jatkumista. 

Seuraava etappi oli Ähtärin eläinpuisto, se miksi matkaan lähdettiin. Viime käynnistämme lasten kanssa on paljon aikaa, tai ainakin reilun 10 vuotta. Paikka oli muuttunut ja toimintaa alueen ympärille oli tullut paljon lisää. 
Lumileopardit olivat ensimmäinen kohde johon reitti meidät vei.

Metsäkauris

 Ensimmäisellä laavulla pysähdyimme syömään, kun aamupalasta oli aikaa jo useampi tunti.

 Jääkaapin tyhjennys kylmälaukkuun ja kyllä maistui hyvälle.

 Paljon ihmeteltävää.

 Saukko kävi keikistelemässä altaassa aivan edessämme, mutta sitä ihaillessa en tajunnut ottaa kameraa esille, vasta kun se poistui toisaalle.

 Ilves - petojen sukua! Näistä on kuvajälkeä naapurin riistakamerassa ja toisen lumisesta pihasta muutama vuosi sitten. Että on näitä meidän lähelläkin.

 Laulujoutsen

 Beawers

 Ylväs korppi.

 Korppi on Hämeenkyrön kunnan nimikkolintu.

 Liekö laulujoutsenen menneen kesän poikanen?

 Tälläinen losahti konepellilleni pari vuotta sitten. Ja reissun aikana paikallinen metsästysseura oli tuonut palan maistiaisia.

 Maakotkat katselivat ylväinä ylhäältä.

 Näätä leikki ruuallaan.

 Sudet kulkivat levottomasti ympäri aitaustaan.

 Ken lie maalannut?

 Tytär odotti eniten nallukoiden näkemistä. Ei kyllä edellisellä käynnillä kiinnostellut yhtään. Pelotti.
Karhu, kansalliseläimemme.

 Myös karhuista on jälki- ja merkkihavaintoja lähistöllämme. Metsässämme on kynsiraapaleen jäljet puunrungossa.

 Näimme kaikki kuusi karhua kierroksemme lopussa. Kello tikitteli jo puoli viisi ja kaikilla alkoi olla kiire kotimatkalle. 
Tyttären perhe ajoi yhden pysähdyksen taktiikalla illaksi kotiin ja minulla oli kiire päästä käymään vielä Helmien talossa, joka oli onnekseni auki, kun pääsimme pihaan.
Ihana viikko, kiitos tyttären pesue!