Virkatut huivit

Virkkaus koukuttaa ja kivat mallit houkuttaa selaamaan Johanna Meriläisen suunnittelemien Virkattujen huivien kirjaa. Huomaa maanläheiset huivien nimet, on mäkeä, polkua, hiekkaa ja pilviä. Mukavasti markkinoille ja portin kautta rantaan. Tätä on pakko tutkia hiukan lähemmin.

Vaaleanpunaiset usvat on tältä kesältä taakse jääneet, mutta muistoissa pelloilla tanssahteleva usva voi näyttäytyä näin kauniina, kuten kuvan huivi.

Kolmiohuivi jatkaa suosiotaan. Kun selaan kirjaa huomaan, että kaikenmuotoiset huivit jatkavat suosiotaan. Ei ole vain tuubeja, joista itse pidän kovilla pakkasilla.
Muistan lapsuuden pitkän huivin, jota vaan kieputettiin kertaalleen kaulan ympärille ja pitkät hapsut viistivät lumihankea.

Maanläheinen Pelto on tyylikäs, klassinen ja monikäyttöinen huivi, jonka pinta muodostuu kahdesta mallikerroksesta. Tässä olisi kiva käsityö, kun ei täydy lukea ohjetta kaiken aikaa.
Kietaise, kieputa, kiinnitä, pidennä, lyhennä tai ole hillitty.

Koukkuni hukkuisi kuitenkin.

Kirjassa on monta kivaa ohjetta, joista kuvasin vain muutama ideaksi, syksyisten päivien inspiraatioksi. Ihastuin Aurinkoon, jonka raidoissa tuoksuu kesä. Mereen, jossa aaltoileva pinta luo mielikuvan alati vellovasta vedestä. Lumi, puhtaan valkoinen ja kumpuileva.

Sade. Pinta on pylväiden muodostama, rytmikäs ropina. Pidän kirjan hillitystä sävystä, jossa mallikuvio tulee hyvin näkyviin selkeissä kuviopinnoissa. 
Sen ei tarvitse olla suuren suuri, kun se piristää hamaata arkea, lisää lämpöä juhlaan ja täydentää puuttuvan osan.