Kurpitsasato oli mainio. Viime vuonna rakentamamme kurpitsapenkki terassin reunuksen läheisyyteen sai pyöränvanteesta kiipeilytelineen, joka oli myös katseenvangitsija. Ajastus, että saa paljasjaloin kipittää hakemaan syötävää katetulta alueelta toimi hyvin, kun uusi terassirakenne nuolee kurpitsapenkin reunaa.
Toukokuun puolessavälin teimme pärrämatkan jolta toimme oikean herkkutaimen, spaghettikurpistan alun. Tästä herkusta olemme nauttineet monen monituista ateriaa, emmekä kumpainenkaan keksineet mitään mikä tämän pahentaisi. On se vaan hyvää, kun vain saa kuoren halkeamaan. Maukas ja riittoisa sisältö on maultaan mieto. Siinä ei paljon lisukkeita kaivattu, kun täytteenä oli paistettua kanaa tai lihaa. Kasvisruokaa omasta pihasta ja takuuvarmasti ensi vuoden hankintalistalle merkattu tuote.
Saimme myös hyvin satoa sekä vihreästä, että keltaisesta kurpitsasta. Kurpitsalasangne, oi nams, on hyvää ja maistuvaa. Harmiksemme satokausi päättyi kuluvan viikon yöpakkasiin. Jäljelle jäi mustunut kasvusto ja niiden siirtäminen kompostiin, joka oli myös tämän kesän työlistalla. Oikeastaan se oli jo viime kesän listalla, mutta joitakin asioita on vain siirrettävä seuraavaan kauteen.
Kun kirjoitin, että kesän sato on jo syöty, se tarkoittaa sitä, että en säilönyt, enkä pakastanut yhtään mitään. Emme hakeneet mansikoita pakasteeseen, mutta söimme niitä tuoreena paljon ihan omasta pihastakin. Emme lähteneet syystä niin mustikka- kuin puolukkametsäänkään.
Jokin raja säilömisellä, ettei ne jää vain säilötyksi. Hyvää tuoreena ja heti käyttöön. Kesä oli kaikkineen erittäin antoisa, mieluisa ja siitä nautimme niin monin eri tavoin kotona puuhastellen. Pihapuuhat jatkuvat edelleen, tosin niistä päivitykset harventuvat.
4 kommenttia:
En säilö enkä pakasta, ostan kaupasta sen minkä talven aikana haluan syödä. Vähiin sekin jää.
Spagettikurpista ei kai mitään soiroa kasvata;) Oon kuullut muiltakin, että se on maukasta.
Katselin eilen kauppareissulla kurpitsavalikoimaa, runsas ja kokeilunarvoisia lajikkeita.
Säilöiminen on oma taiteenlajinsa, kun muistaa tyhjentää ne säilöt ennen uutta satoa.
Oi wau, miten isoja ja upeita!!! En minäkään ole säilönyt, no muutaman rasian tyrnejä kyllä.
Maittavia ja ei millään kehtaa olla syömättä, kun koko kesän kannettiin vettä näille.
Lähetä kommentti