tiistai 8. syyskuuta 2026

Teelasi

Sain kesälomalla jonkun sähköiskun, kun päätin, että nyt! Nyt siivotaan työhuoneeni niin tyhjäksi, että sinne mahtuu tekemään jotain muutakin kuin polkuja. 
Kannetaan kaikki ylimääräinen pois, kun kukaan muu ei sitä ole suostunut tekemään. Rakennus on aina ollut hyvä paikka säilöä se kaikki mitä ei tiedä mihin sen muualle veisi. Siksi sinne on kannettu vuosikymmenet vaikka ja mitä ja ihan viimeiseksi se täyttyi lasten vanhoista leluista, jotka siirrettiin talonvintiltä osalajittelun jälkeen työhuoneeseen. 
Siitähän se lopullinen kaaos syntyi, kun odotin ja odotin reilun vuoden, eikä mitään tapahtunut. Päätin, että nyt tapahtuu ja kävimme ostamassa muutaman hyvän laatikon, johon olen laittanut keräilykappaleet, muistojen lelut ja esineet. 
Tässä välissä olemme vieneet viisi kertaa käypää materiaalia kierrätykseen aina, kun autokuorma on tullut täyteen.
Pahvikeräykseen epämääräiset säilytyslaatikot, jotka eivät ole pysyneet enää kasassa ja Uffiin sinne sopiva materiaali. Jokaisen ajolähdön jälkeen on tullut enemmän tilaa lattioille ja tilaa ajatella mitä nyt raevotaan. 
Saimme molemmat pojat yhtenä lauantaiaamuna käymään kotona auttamassa asiaa. Työhuoneen märkäpuolelta vietiin ensinnä pois vanha maitotankki, joka on ollut sahdin jäähdytysastiana. Tästä olimme yhtä mieltä miähen kanssa, että sahdinvalmistus onnistuu ilman isoa tankkia, jos joku haluaa sitä vielä tehdä. Pojat haluaisivat oppia perinteisen sahdinteon.
Maitotankki on ollut hyvä jäähdytysastia, mutta nyt se viedään kiertoon. Tankin lisäksi lähdön sai suuri vaatekaappi kulmahyllyineen. Auttamattomasti vääränmalliset hyllyt isojen laatikoiden siistin järjestyksen ylläpitoon. Kaappi löysi jo uuden kodin kierrättämällä se roskalavan kautta. Kulmahylly poltetaan syksymmällä kokossa, jos se ei kelpaa mihinkään.
Tyhjään tilaan kierrätettiin puinen avohyllykkö, joka on palvellut edellisessä työpaikassani ja tässä työhuoneessa vastapäisellä seinällä jo aiemminkin. Onneksi tätä hyllykköä oli vielä varastossamme jäljellä sen verran, että saimme hyvän järjestyksen jääneille tavaroille helposti tehtyä.
Eikä tässä vielä kaikki. Kodin yhteydessä olevasta varastosta siirrätettiin vielä yksi pakastin työhuoneeseeni. Marjasadon ollessa niin hyvä, kun se on tänä kesänä ollut, meillä on viisi korkeaa pakastinta ja yksi pieni. Nyt ne on kaikki työhuoneessani ja vain lisä jääkaappi jäi talon varastoon.
Koska varastokin tyhjeni ja tyhjenee edelleen, niin sekin myllättiin pitkästä aikaa pohjiaan myöden. Jos joku sanoo minulle lelulaatikko, niin voi olla, että verenpaineeni nousee! Niin paljon olen käynyt lävitse lasten tavaroita, muistoja, ja käyttänyt aikaani kaiken lajitteluun, että nyt se on loppu. 
Viikonloppuna pääsin lopultakin työhuoneessa järjestelemään omat työvälineeni paikoilleen, kun teimme muutaman kympin hankinnat. Kalustekiskot ja -lokerikot keräävät nyt eniten käyttämäni lasityövälineet helposti eteeni. Työpöytäni ovat lyhentyneet, kun miäs suostui lopultakin luopumaan yhdestä pöydästään, joka on ollut vuosikymmenet suulissa odottamassa sitä ideaa mihin hän sen laittaisi. Minä sain se hiontapöydäkseni, kun siitä poistettiin minulle tarpeettomat hyllynkannakkeet ja jalkoja madallettiin hyvälle työkorkeudelle. Samalla työpöydän pintalevy käännettiin siistimpi puoli ylöspäin.
Tällä puolella huonetta kaikki työpöydät ovat kierrätetty tai hommattu roskalavalta uudelleen käyttöön. Ne ovat tukevia metallirunkoisia omaan käyttööni modattuja tai sellaisenaan sopivia. Hyvä työpöytä ei notku, eikä se anna periksi kovemmassakaan käytössä. Ja vanhan pöydän arvo vain lisääntyy uusista elämänjäljistä kuin huomaamattaan. 

Jos minulla olisi ollut minkäänlaista halua aloittaa liiketoimi opintojeni päätyttyä lasialalla, olisi sen toiminimi ollut minulla jo valmiina. TEELASI. Kaikki yhteen isolla. Miäs kysyi siivousrytinän päätteeksi lauantaina saunanlauteilla, miksi. Miksi TEE?
Vastaus vois olla kahtaanlainen. Juon teetä, mikään muu kuumajuoma ei minulle maistu, mutta hyvä mustatee on aina valmiina juotavakseni. Mutta ei se nimi siitä tule, vaan nimestäni. 
Sain joskus kuulla jo edesmenneeltä sukulaiseltani, että en osannut sanoa pienenä omaa nimeäni, vain Tee. Tästä sain idean, että miksi ei. TEELASI, se lukee nyt muuten vaan työhuoneeni ovessa. 
Huoneeseen mahtuu nyt tekemään vaikka ja mitä, vaikka osa leluista odottaa vielä kuljetuskärryssä pientä lajittelua. 
Terhi