sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Super(messut) viikko

 Pääsiäistä edeltävä viikko oli melkoisen uuvuttava, mutta ajattelin kuittaavani univelkaa sen jälkeisellä viikolla, kun pääsen töistä tai koulusta ajoissa. 
Ihan ei mennyt suunnitelmat kohdilleen, kun tyttären perheessä isä alkoi sairastamaan ja tytär keräsi lapsukaiset mukaansa ja tuli mummilaan.
No, mikäs siinä. Ovet ovat avoinna ja syli vastassa, kun suloiset pallerot saapuivat. Vauva-arki, uhmaikäinen ja opiskelu sujuivat melkoisen hyvin. Paisti yhtenä päivänä, kun vanhat vammani muistuttivat olemassaolostaan ikävällä kivulla.
 Tytär hoiti arjen, vaarin kanssa meille jäi sylittely ja leikit. Näppärä neiti ennätti katsomaan jokaisen paikan ja kiirettä piti, että mukana pysyimme. 
Ikävähän näitä tuli, kun viidennen päivän jälkeen eilen lähtivät kotiinsa.
 Lähdimme miähen kanssa myös samalla ovenaukaisulla. En ole käynyt pitkään aikaan messuilla, jos sitten ei lasketa, että olin myymässä viime kesänä kaverin tuotteita.
Pirkkahallissa viikonloppuna pidettävät Supermessut oli mukavan kokoiset, mutta kyllä sielläkin sai itsensä ryytyneeksi tepastellessa hallista toiseen.
 Nähtävää oli todella paljon, kun mukana on puutarha, sisustus, keräily, askartelu ja käsityöt, matkailu, syötävää, vaatetta, liikuntaa...
 Hankintani tein harkitusti =) askarteluun ja tulevaan näyttöön. Kirjat olivat edullisia, 5 €/kpl.

 Näistä kankaista teen (joskus) viirit tyttöjen nimillä.
 Aikamme kierreltyämme ja katseltuamme ajoimme kaupunkiin, jossa kävimme katsomassa teatteriesityksen Ei ketään kotona.

3 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Olen joskus ostanut noita Kankaisen kankaita messuilta, heillä on hyvä valikoima! Kiva nähdä kuinka toteutat ne niminauhat!

Annukka kirjoitti...

Suloisia vieraita tosiaan :).

Oli vähän harkinnassa,josko oltaisiin lähdetty ukkelin kanssa ajelemaan messuille, mutta ei sitten innostus riittänyt kuitenkaan. Oli Helsingin Kevätmessut niin hiljattain alla, että jäi nyt nämä väliin, vaikka varmasti paljon kaikkea nähtävää olisi ollut. Messuilu vaan vaatii (ainakin mulla) jotenkin sellaisen ihan tietyn mielialan. Jos on vähänkään hermostunut olo, se ei messuilla ainakaan helpota. Etenkin, jos on hirmu ryysis tai jos joku käy liiaksi myymään jotain. Hyväntuulisena sitä sensijaan sietää mitä vaan, mutta viime viikonloppuna oli ehkä kaikkien kannalta parempi, että jäin kotiin :)

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille.
Tosiaan, kankaat ostin hetken mielijohteesta, puhuttua kylläkin ensinnä asiasta tyttären kanssa. Ehkä simppeli lähestyminen asiaan, eli viireihin, on paras tapa edetä.

Olen itse huomannut messuilussa tauon tekevän hyvää. En myöskään pidä pakkomyynnistä, vaan haluan katsella ja mielenkiinnon herättyä kysyn kyllä.