Päikkyjen aika

 Saimme eilen kotimatkalla mukaamme pikkuprisessan, jolle ei kerrottu, mihin mennään. Ilta menikin ihmetellessä, missä äiti ja isä ovatkaan.

 Nukkumaan mennessä uusi nukkumapaikka tuotti hiukan haasteista, mutta väsytystaistelu tuotti tulosta ja tyttö nukahti sylillinen pehmoleluja käsissään syvään haukotellen, heräten yhdeksän tuntia myöhemmin.

 Kuin pieni toukka kaikkien vällyjen ja pehmusteiden alta, neiti ihmetteli aikansa ja päivän paistaessa kauniisti kävimme ulkoilemassa aamupalan jälkeen.

 Kotoa ei otettu mitään leluja mukaan, löytyyhän näitä mummin kasvariltakin.

 Pieni puutarha-apulainen hääräsi ja tepasteli pihamaalla jättäen jälkeensä milloin kannun, milloin haran.

 Kun kaikki tarvarat oli moneen kertaan nostettu, otettiin suunta eteenpäin. Siinä ei paljon pää ennättänyt kääntyä, kun piti nähdä seuraava kohde.

 Pienten vauhtijarrujen jälkeen keräiltiin taas kaikki aarteet mukaan ja maisteltiin puhtaan lumen makua.

 Ihana ja toimelias häärä kierteli pihamaan ja lopuksi siivoiltiin yhdessä kuistilta talven kanervat kompostiin.

 Tete-narsissit ovat jo muutaman viikon kukkineet, mutta viileät ilmat pitävätkin kukinnasta huolen vielä hyvän tovin.
Lankaköynnös on kiva pari sinkkisoikossa.

 Näin kivan pupuparin Pinterestissä. Laitoin kuvan miähelle, joka muutaman päivän viiveellä teki samanlaiset meidänkin kuistille.

 Miljan kivapäivä mummilassa on nyt päikkyvaiheessa.
Aurinkoista pitkänperjantain päivää teille kaikille,