tiistai 21. tammikuuta 2014

Vanhan Singerin avaus

Voisipa tämä kone kertoa sen tikkien määrän, minkä se on käyttövuosinaan kankaiden saumoja yhteen ommellut. Se on paljon.
"Tämä on maailman ensimmäinen automaattikone, jossa on hammaspyörävoimansiirto ja viistossa asennossa työskentelevä neula. Tämä on Singer 401, viistoneula - automaatti - alansa valio"
Sain kun sainkin sopimaan tämän vierashuoneeseen, jossa yhdessä kulmassa oli juurikin tämän koneen menevä kolonen vapaana.
Voi miten minä mietin, istuin ja mietin, että miten siitä pienestä kompaktista laatikosta tehdään ompelupöytä, jota olen katsellut koko ikäni. 
Katsellut, mutta en opetellut. Kone oli aina ollut käyttövalmiina omalla paikallaan.

Kone on isäni tädin (- 2011) perintö, joka kulkeutui luoksemme jo silloin, kun isotäti joutui vanhainkotiin. Hän vielä kotoaan lähteissään pustasi koneen, öljysi ja laittoi kaiken valmiiksi. Vielä hän siellä vanhainkodissa ompelisi jotain, olihan hän ollut ikänsä ammatiltaan ompelija.
Mutta ei hän nähnyt enään laittaa lankaa neulansilmään, vaikka kädet vielä laskostivat housunpuntista kaiken aikaa siistiä pliseeriä.
 Aivan kuin tuolta jostain kaukaa olisin äänen kuullut, katso sinne alahyllylle, josta sitten löysin huoltokirjan. Minuako varten siihen oli kirjoitettu? Tutustu tähän, voi olla hyötyä.
Saimme kasattua koneen kohdilleen, pöydän tuettua kaikkine liikkuvine osineen tukevasti työasentoon. Nyt voisi laittaa piuhat kiinni ja surauttaa muutaman sauman ihan vain koeajona. Jos minulla ja koneella olisi jonkinlainen toimiva suhde, tekisin sen vaikka heti. 
Nyt vain silmitellään, otetaan tuntumaa toisella kertaa. 
Viimeksi ompelin lapsena tällä koneella tarkasti valvovan silmän alla.
Lisää virikkeitä ompeluun ja käsitöihin yleensä voi lukea tästä syntymävuonnani painetusta opettajan opaskirjasta, löytö kirpulta.
 Ompelupöydän päälle on kiinnitetty pari laatikkohyllyä, joidenka päälle nostin peltilaatikoitani, ihania löytöjä kirpputoreilta ( Singerin laatikko Tilkkutex).
 Puiset lankarullat ovat osittain löytöjä kirpuilta, osittain tädin jäämistöstä.
 Sen minkä olen luhdille vienyt, on sinne yleensä viety jäädäkseen. Poikkeuksiakin tietysti on, kuten tämä valkoinen hylly nyt osoittaa. Uudenvuoden päivänä käppäilin luhdille kesäkengissä pippaloiden. Ensinnäkään, minä en käy talvella luhdissa, koskaan, enkä ainakaan kesäkengissä paljain jaloin. Mutta sekin on nyt koettu. 
Hylly on uudehko, joten siksikin sen jouti hakemaan sieltä pois. Sille oli ikään kuin tilaus tähän samaiseen kulmaan, ompelukoneen läheisyyteen. Hylly kerää todennäköisesti vuosien aikana erilaisia ompelutarpeita koukkuihinsa.
 Pöydälle nostin lummevalaisimen, pihakirpulta, sekä Singerin metallisen merkin, sekin kirpulta.
 Jos sainkin yhden kulman huoneesta taas siistiksi, on se vain pintaa. 
Lemppasin yhden kaapin tyhjäksi tilkkutyökankaistani, jotta kaappi voitiin siirtää ulkorakennukseen muokattavaksi uutta kohdetta varten. Huoh, kun saan yhden paikan siistiksi, vaatii toinenkin kohta heti huomiota osakseen. Eihän työ tekevältä lopu, eikä siivous ainakaan.

 


10 kommenttia:

mate kirjoitti...

Oih, mitä nostalgiaa, upeeta ☺

Anonyymi kirjoitti...

Tippa silmässä luin kertomaasi, housunpunttia laskostavasta tädistä.

Lienet perinyt hänen geenejään, mitä kädenkätevyyteesi tulee? T. Raija

Anonyymi kirjoitti...

Tuli niin haikea olo ompelijasta, joka neuloi sinulle ja siskollesi vaatteita kastemekosta alkaen. äiti

Saikku Koo (ent. Nainen Nelikymppinen) kirjoitti...

Ihan mahtavia esineita ompelukone mukaan lukien. Minä niin tykkään kaikesta vanhasta.Mitäs meinaat seuraavaksi ommella?

Sirkka kirjoitti...

Huippu upea kirjoitus kuvineen! Aivan ensiksi kiinnitin huomioni näihin super suloisiin hempeisiin ompelulankoihin.
Täällä on niin paljon mielenkiintoista nähtävää, purkit myös kauniita.
Ompelukone on huippu hieno ja arvokas perintö kerrassaan!

Susi kirjoitti...

Mulla on kanssa ollut vanha Singer ja luoja että se oli kestävä! Äidin vanha ja mä sillä ompelin vielä vuosia, mutta lopulta siitä sippasi moottori ja kone pääsi ikuiseen lepoon. Siitä on jo yli 20 vuotta, mutta kyllä sillä oli ommeltu. Ei nykyvehkeet kestä samalla tavalla enää. Se oli samaa väriä kun tuo sun kone, mutta näytti kyllä yksinkertaisemmalta.

TeSa kirjoitti...

Enpä tiedä mitä ompelisin, kaikkea tekee mieli tehdä, kun ompeleminen on vuosien aikana jäänyt vähemmälle.
Tykkäisin tehdä Tilda-kirjoista vaikka mitä, mutta se aloittamisen tuska.

Eija kirjoitti...

Voi, miten kauniita kuvia. Oikea aarre tuo ompelukone. Minullakin on tuo tyttöjen käsityökirja jossain. Käytettiin sitä kouluaikana.

Anonyymi kirjoitti...

Eksyin tänne sivullesi etsiessäni tietoja koneestani.. on samanlainen kuin sinulla :)
Valitettavasti en ole pystynyt edes kokeilemaan kun on virtajohto/poljin kadonnut,enkä ole etsinnästä huolimatta löytänyt vastaavaa mistään :(
On silti niin nätti pöytänäkin etten ole raskinut luopua löydöstäni.
Hyviä omepeluvuosia sinulle hienolla koneellasi <3


TeSa kirjoitti...

Hei, kiva kiva kun eksyit.
Oletko laittanut suuremman haun päälle paikkakuntasi ompelukoneliikkeen kautta?