Suutarinessu

Eilinen kirpparilla käynti oli jälleen kerran postiviinen yllätys. Löysin taas yhden vanhan matkalaukun langoilleni, sekä kivan liivihameen korjattavakseni.
Kun joka paikassa tuunataan, minä en sitten käytä sitä sanaa, vaan tein korjausompelua.
Liivihameen ihana ruutukuosi sai iskemään kiinni hameeseen. Kuluneen viikon tavoitteeni oli saada ommeltua itselleni essu tämän viikon alkuun, enkä ollut tikkua ristiin laittanut asian vuoksi. Tai sen verran, että värjäsin yhden suunnitelmaani sopivan kankaan valmiiksi, mutta se jää nyt odottamaan. Edelleen.
Koska kyseessä on ompelu, sen alkuun saattamiseenkin meni jo yksi päivä, kun etsin työpöydältäni ompelukonetta. Hyvin kuorrutettu kone kaikella käsityötarpeillani löytyi kuin löytyikin, mutta ei puhutellut mitenkään kutsuvasti tarttumaan toimeen viime viikon alussa.
Intuitio, että pääsen tässäkin helpommalla, kun vain odottelen, osoittautui taas oikeaksi.
Tilkkutekniikalla ommeltu hamekangas on paksua trikoota. Liivihameen saumoista löytyi lappu, joka ilmoittaa hameen sopivan 10 - vuotiaalle. Jos olisin paneutunut oikein asianmukaisesti tähän ompeluun, olisin päästänyt tuon vyötärönkohdalla olevan rypytyksen auki, kangasta olisi valunut työstettäväkseni suuri pala.


















Kun halusin saada valmista nopeasti, leikkasin yläosan irti, käytin siitä ylätakakappaleen essun yläetuosaksi ja leikkasin hameen keskitakasauman auki.
Kanttasin kaikki leikatut saumat valmiiksi kääntämälläni vinonauhalla, ompelin niskarenksun, sekä solmiamiseen tarvittavat nauhat.
Valmiit taskut jätin paikoillen sellaisenaan, niihin sopii henkilökohtaiset lasiveitseni, mittani ja kynäni.
1. 5 tuntia myöhemmin aloituksestani essuni oli valmis. Työlle ei tullut paljoakaan hintaa, kun liivihame maksoi 1. 50 €, sekä kotoa löytynyt vinonauha.


















Nyt kerään kamppeeni ja tämän essun kassiini, lähden kouluuni "piikomaan" viikon lasikurssille.