Viherrystä

Epävakaa sää ei oikein suosi pihatöihin, mutta eihän me siitä välitetä. Istutukset voivat hyvin tihkusateilla, uusien taimien kasteluun ei tarvitse käyttää aikaa ja vesiastiat pysyvät jatkuvasti täysinä.
Inhoan pitkäksi venähtänyttä nurmea, kun yksi voikukan varsi törröttää siellä ja heinänkorsi täällä. Nurmi pitää ajaa, vaikka sataisi. Liiemmin ei kastuttu, vaikka satoi lähes koko ajan. Minä tuuppasin puutarha - alueen, marjapuskien alla kasvoi pitkää nokkosta.
Miäs ajoi päältäajettavalla. Pakko minunkin oli päästä ajamaan tuota isompaa konetta, kun en pariin vuoteen ollut ajanut.
















Tontti on iso, pinta - alaa en tiedä, mutta yksin tämän nurmenajoon yhdellä ruohonleikkurilla on saanut aina kulumaan 3 - 4 h. Rinteitä on hiukan käytännönsyistä loivennettu, hoito on helpottunut huomattavasti. Pidän avarasta pihasta, jossa maisemaa ei täytä suuret puut. Siksipä meillä ei mikään varjosta mitään ja sen huomaa auringonkierrossa.













Takapihan suuri mänty on niin kaunis. Sen kasvun ovat lehmät aikanaan määränneet, kun laidunsivat tonttimaatamme. Kaksi muuta mäntyä, sekä pihakoivu ovat saaneet rauhassa kasvaa, tosin yksi männyistä on kuivumassa pystyyn. Turvallisuussyistä se pitänee kaataa talvella.Pitkän haaveilun jälkeen, ostin kolme pylväshaapaa luhdin kulmalle. Puun pylväsmäinen "suoraselkäinen" kasvutyyli on kaunis. Kun ulkona ei tuule nimeksikään, haavanlehti havisee silloinkin.

















Nurmea ajaessani katselin pihaa jälleen uusin silmin, pidin näkemästäni. Katsoinpa minne vaan, näin aina jotain mielenkiintoista. Näinhän se pitää ollakin, viihtymiseen on satsattu.