Kevärkarkelot

Kun aurinko paistaa, kuuluu surinaa! Kaikki pölyttäjät ovat töissä. Ihan parasta aikaa nähdä ja aistia kasvun ihme.

Puutarhan puolella on suuret odotukset, kun uusi kasvihuone otetaan käyttöön, vaikka se on vielä hieman keskeneräinen. Viimeistely on jäänyt molemmilta ihan vaiheeseen.

Sen sijaan takapihalla, pyykkitelineen vieruspenkki on saatu hyvään vaiheeseen viime syksyn puunkaadon jäljiltä. Marjakataja sai lähdön, kun se alkoi kuivumaan pystyyn. Juurta ja kantoa oli väännettävä pois monta kotturillista ja uutta maata tuotava tilalle. 

Osalle perennoita on tehtävä seinä eteen, etteivät kasva holtittomasti. Näin tehtiin syysasterille, joka on kaunis, mutta leviää liikaa. Siistin keijunmekkojen rivistön, lisäsin multaa ja asettelin metalliset reunakaaret takaisin paikoilleen. Seuraavana päivänä kävin Hankkijalta ostamassa muutaman koristekaaren lisää. Saattaa olla, että käyn vielä toisenkin kerran. 

Kukkapenkin päähän aseteltiin koristetikut.

Takapihan terassilta näkymä huvimajalle, joka joutuu remontin alle kesän aikana. Köynnöskaaren nousee kuusama.

Kultakuoriainen päärynänkukassa

Tarhakellukka

Jättipoimulehti

Morsiusangervon upeaa kukkaloistoa

Nämä ovat kyllä upeita kukkijoita

Kotikoivun alta näkymä puutarhaan

Rönsyakankaali

Terhi

Pihapuuhat

Toukokuussa vietetään pihatöissä niin paljon aikaa, kun sitä on käytettävissä. Kevät kasvattaa vauhdilla uutta kasvustoa, niin myös rikkaruohoja. Ohitse kävellessään sitä kumartaa monta kertaa kitkemään, ojentamaan, kohentamaan ja korjaamaan aina jotain.

Olen kuvannut tämän päivityksen ensimmäiset kuvat toukokuun 6. ja 7. Vihreämmät 29. päivä. Kuvista näkee kasvun voiman, odotuksen määrän ja ilon, jota puutarhassa työskentely tuottaa. Nyt mekin voimme jo sanoa onnistuneemme, kun vuosi toisensa jälkeen näemme kättemme jäljet. 

 Tällä hetkellä, nyt jos koskaan meillä on kukkapenkit ihan täynnä. Sain keväällä miäheltä tuliaisena yhden pionin, jolle todella jouduimme etsimään kasvupaikkaa. Ei ollut helppoa, ei. 

Tässäkin kukkapenkissä on monenlaista perennaa, kolme suurta tuijaa, joiden latvat täytyy katkoa, ettei vallan äidy korkeuksiin. 

Martti, tuo turkoosi polkupyörä pysyy paikoillaan ympäri vuoden nojaten tukevasti vanhaan kaivonkanteen. Se rajaa taaksensa perhosangervot ja jää monen kauniin pionin varjoon. 

Näistä kuvista ei ole aikaa kuin nelisen viikkoa tänään otettuihin. Muutos on jo melkoinen, kun vihreys valtaa alaa.

Tässä näkyy nuo edellisen postauksen sipulikukkien viherrykset etupihalla. 

Tänään, helatorstaina, on ollut sadepäivä. Sehän ei mieltä lannista, hiukan hidastaa menoa, mutta aina voi kuvata. Etupiha, pääsisäänkäynnin edessä vihertää. Laukkojen suuret kukkanuput aukeavat pian. 

Kaivonrenkaaseen on laitettu köynnöskukkien siemenet itämään. Siinä on lime suikeroalppi tuomassa raikkautta.

Martinkulmassa on jo kasvu hyvässä vauhdissa. 

Pionit ojentelevat pitkiä varsiaan kohti korkeuksia.

Kevätvuohenjuuri hehkuu harmaassa kelissä, kuin nauraen vesipisaroille. 

Tänä vuonna olen laittanut jo lähes kaikki pihakoristeet paikoilleen. Vielä muutama odottaa luhdissa siirtoa. 

Nämä oksat kuuluvat peikonpähkinälle. Sen pitkä ja leveä kasvusto on annettu levitä omalla kasvupaikallaan mihin se haluaa. Ja se haluaa joka suuntaan. Arvioimme, että tämä on jo 2,5 m korkea ja leveyttäkin sillä on paljon. Se on ollut pakko nostaa tuilla ylös maasta, että pääsee koneella alta ajamaan nurmikon. 

Kuvissa se näyttää minun aamukampaukseltani, mutta läheltä katosen tämä on kiva. Kasvuvyöhyke suositus on 1-2 (3). Me olemme ihan selkeä kolmosvyöhyke, joten kokeiluja kannattaa tehdä. Näitä on pihassamme kaksin kappalein. Tämä yksilö on pahimmassa mahdollisessa kasvupaikassa, alttiina koville tuulille joka ilmansuunnasta verraten toiseen, jota suojaa talo. 

Etupihan suuressa kukkapenkissä on viikolla kukintonsa avannut kaunis tulppaani. Tämä jäi viime keväänä torsoksi, kun toukokuun helteet kuivattivat kukat nuppuvaiheessa. Upea kerrannainen tulppaani saa puolestani levitä ihan mihin vaan!

Kaunis väripari sinisen helmihyasintin kanssa. 

Saman kukkapenkin toisessa päässä on Martta. Martalla on kyydissään tänä keväänä orvokkeja. Takaritsille kohoaa kärhö jossa on jo monta nuppua valmiina kukkimaan.

Seuraavana päivänä, 7.5. siistittiin etupihan pihlaja. Tätä saa leikata joka vuosi ja monta kertaa. Sen kasvuvauhti on hirmuinen, monsteri, joka ryöppyää, valtaa alaa ja peittää näkyvyyden. Ihan muina taalasmaina joutuu lentämään ikkunasta toiseen nähdäkseen tielle, jos ehtii päivän aikana uteloitumaan. 

Risukasan koko ei ollut kuvassa näkyvä, vaan sitä oksaa oli ympäri pihamaata. Hakettimelle töitä. Pihlajasta tuli hiukan karun oloinen, mutta annas olla. Kyllä se kasvaa jälleen.

 Samalla siistin puun alla olevan kivialueen ja nostin "puutalot" pystyyn.

Näkymä kuistin portailta. 

Keittiön ikkunasta

Kyllä taas kelpaa. Onhan kasvutilaa rymistellä, kun on hiukan karsittu viimevuotisia pois. Puutarhurin täytyy osata ja uskaltaa tarttua saksiin. Meillä on pieni akkukäyttöinen moottorisaha jolla hurruuttelen surutta oksat poikki. 

Sama alue tänä aamuna. 

Pihlajassa on jo suuret lehdet, mutta se ei kuki vielä.

Kivikosta nousee suurien kuunliljojen piipot, ne kun ovat aina viimeisinä pinnalla. Voi kukkaset tykkäävät tunkea kasvunsa juurikin tähän alueeseen, mistä niitä on vaikea saada kitkettyä pois, kun maa on ympäriltä tampattua hiekkaa. Kaiken maanpäällisen voi poistaa, ja sitäkin monta kertaa kesässä 😁

Kevätkello, kaunis pieni kukinto ilahduttaa kauneudellaan. En muista istuttaneeni, joten saattaa olla saatuja sipulikukkien kanssa. Tai sitten ei. Todella kaunis ja mikä väri. 

Terhi

Kevätkukkijat

 Toukokuussa ei ole ollut vielä yhtäkään hellepäivää. No, on huomattu. On ollut kylmiä ja tuulisia päiviä ja sitten on ollut kylmiä. Näissä väleissä on ollut lämmintä, välillä jopa siedettävää keliä 😏 Säästä ollaan aina eri mieltä. Minulle tässä kohtaa sadealueen yli pyyhkäisemä rintama oli enemmän kuin tervetullut. Siitepölyt sai kyytiä ja ilma puhdistui. Olen ollut viimeisen viikon niin tukossa, että meni sekä haju-, että makuaisti kaikesta lääkityksestä ja tropeista huolimatta.  

Saimme eilen postilaatikkoon ajettuna uusimman Media Terassi Oy julkaiseman Puutarhan Kesä-lehden, jossa on monta kivaa juttua kesäpihoista. Yksi julkastuista on meidän piha.

Juttuhan alkaa jo maaliskuulta, kun aineistoa aletaan keräämään. Tekstin muokkausta, kuvia, tarkistuksia ja aikatauluja. Satunnaisesti lehteen päätyneet jutut puutarhastamme ovat harvinaista herkkua, mutta aina niiden julkaisu jänskättää kivalla tavalla. Samalla, kun tulimme valituiksi tähän julkaisuun, saimme vapaaliput Helsingin kevätmessuille, mutta emme käyttäneet etuutta hyväksemme. 

Olemme saaneet aina kivaa ja positiivista palautetta ja välillä vähän yllättyneitä ilmeitä ja kysymyksiä, teidänkö puutarha? Sehän se on, meidän. 

Ulkona puuhailut ovat olleet hiukan vähissä, kun töissä menee päivät pitkät. Teen tänään vielä työpäivän 13/13 ja huomenna on yksi vapaa työputken päätteeksi. Jaksaa taas maanantaina jatkaa.

Olen nauttinut sipulikukkien pitkään kestäneestä kukinta-ajasta, kiitos viileiden ilmojen.

Vanhat tutut kukinnot nousevat aina yhtä komeasti ilahduttamaan muodoillaan ja väreillään samaan paikkaan. 

Kukkamailta on karsittu pois ylimääräiset risut ja männynkävyt, jotta kukinto on pääasia.

Tämä rivistö aukoo ja sulkee kukintojaan vielä hetken aikaa, kunnes on antanut kaikkensa, tuleentuu ja kerää voimansa uuteen kevääseen.

Aidanteella on astetta punaisemmat tulput.

Vieressään valkoiset.

Etupihalta löytyy pitsireunaa

Lisää punaista

Luhdin päädyssä huomiovärit

Nautin kierrellä ja katsella kasvun määrää, hyvin täyttyviä kukkapenkkejä ja värien runsautta. 

Narssuja on lisätty kukkamaiden reunamille taas monen monituista sipulia. Olemme saaneet keväällä kukkakaupan loput myymättömät ruukkunarssut, jotka nakkaan muiden kukkivien sekaan täydentämään kasvupaikkaa.

Näissä on muodot ja värit kohdillaan.

Hyasintit, kevään kukkijat, houkuttelevat tuoksullaan pölyttäjiä. 

Valkoiset, keltaiset, persikansävyt

Sitruunaperhonen

Molemmat

Fuksia

Helmihyasintti

KesäMartta

Keisarin pikarililja eli keisarinkruunu pitää myyrät poissa voimakkaalla tuoksullaan. Tai ainakin toivon, että pitää.

Tilasin viime syksynä muutaman sipulin lisää eri väreissä ja hyvin ovat ottaneet kasvupaikkansa.

Hämeenkylmänkukka eli kylmänkukka

Tästä se jälleen lähtee, kukkivan puutarhan kesä!

Terhi