Hunajakenno

 Kesä mielessä ja lasityö edessä. Kasvarin päädyistä puuttuu edelleen ikkunalasit. Pari talvea näissä on pidetty suojana muovia, mutta ei sekään enää mitään suojaa, kun tuuli on irrottanut muovien helmat läpättämään. Talvella huoneessa ei ole mitään sellaista, mikä ei kylmää ja sadetta kestä, mutta kesällä olisi hyvä olla ikkunat paikoillaan. Tämä mielessä, olen laittanut lasiveitsen ojennukseen ja kävin leikkaamassa lasia viikonloppuna. Ensisijasesti otin käyttöön vain jämälaseja. En ole ostanut uusia, vaan käytän nämä joista on jo leikattu joskus jotain.

Hunajakenno on mallina kiinnostanut jo pidemmän aikaa, ja siksi etsin selkeän hexa-kaavan, jolla saan leikattua tasakylkisiä paloja.

Ensimmäiset palat asettelin pahvin päälle. Lasien värit näyttävät aika tummilta.

Kaivoin työpohjan esille, laitoin lasiaukon mukaisen valkoisen paperin, jonka päällystin kontaktimuovilla suojaaman huokoista pintaa.

Lasien värit näkyvät nyt paljon selkeämmin. Voin siirrellä ja asetella paloja värien mukaan, kun palojen koot ovat samanlaisia.

Hiontaa olen ehtinyt tekemään kahtena päivänä. Siirtelen, sommittelen, kokeilen ja järjestelen vielä kertaalleen.

Vielä pienten kulmapalojen leikkaamista ja lisää hiontaa.

Terhi

Henkilökohtaista

Olen saanut tehdä muutaman henkilökohtaisen onnittelukortin. Monta kivaa tarinaa voisi korttiin ripsauttaa, mutta se työnmäärä, kun alkaa etsimään ihan kaikkea elämästä onkin melkoinen rupeama. Siksi olen alkanut karsimaan ja yksinkertaistamaan. En tiedä säästääkö kukaan näitä itsetehtyjä kortteja? Olisi mielenkiintoista kuulla. Sen verran tiedän, että saajat ovat kysyneet, kuka näitä oikein tekee =)

Tärkeää on olla yksilöllinen, erottua kaupan tarjonnasta ja jakaa hyvää mieltä saajalle. Jokaisesta tehdystä kortista jää itselle hyvä mieli ja tahto tehdä aina tilaajan tahdonmukainen. 

Välillä kaikkesi antaneena tulee mieleen, että tekisinkö huomenna uuden? Niin en ole kuitenkaan koskaan tehnyt. Näillä mennään millä on meinattu!

Ja lisää meinaan tehdä. Hyvin vähän olen sortunut joulun jälkeisiin alennusmyynteihin, mutta tästä alennusmyynnistä en halunnut jäädä paisti. 

Ikaalisten Kylpylän pihapiirissä on Nannan paperi ja helmi-askarteluliike, jossa kävin 29.joulukuuta fiilistelemässä tyhjän ostoskorin kanssa. Mitään tyhjää koria kohta ollut, vaan ihan oikeasti kahmin kahdella kädellä. 

Jätin vielä toppatakkinikin naulakkoon, että liikkuminen hyllyltä toiselle olisi mahdollisimman joutuisaa. Eikä mennyt kauaa aikaa, kun sain törsättyä syntymäpäiväksi saadun lahjakorttini, plus hilut päälle =)

Taustalla näkyy toinen joulun jälkeen alennusmyyntituote, Hemtexin Pähkinänsärkijä petivaatteet. Ihanan pehmeät ja lämpöiset flanellisetit. 

Terhi

Lasienkelit

 On se ilmoja pidellyt ja pitämättäkin ne on pysyneet melko rapsakkaina. On pitänyt etsiä kaapista ne topatuimmat vermeet ja olo on kuin Michelinin-ukolla, kun autoon punkee. Kun istut autoon pipa on yleensä silmillä, ja sormet ihan jäässä, kun lähdet liikkeelle. Siksi tai juuri sen vuoksi minä pidän talvesta. Ei tule hiki! On siinä sitten se toinenkin kääntöpuoli, kaikki on jäässä. Tein muutaman lasienkelin. Sitä varten työhuoneen lämmittäminen vei pari päivää. Eikä se huone siltikään kunnolla lämminyt. Mutta minä tarkenin joten kuten, ja työtkin sujuivat jos ei nyt ihan notkeasti, niin nopeasti. Ei parantunut jäädä paikoilleen, ettei ihan tönköksi muuttunut. Nämä jääkukkaset ovat sentään pihan puolella, ei työhuoneen.

Kauniit kiteet.

Kun aikani katselin luojan luomaa, oli pakko palata työpöydän ääreen. Lasitöissä kiehtoo aina väri. Minulla on paljon lajiteltuja paloja. Lähinnä koon mukaan. Väreinäkin löytyy, jos ja vaikka mitä, mutta ne eivät aina ole niin mieleisiä. 

Kerään aina työhön tulevat lasit pöydälle ja valitsen mieluisimmat lähelleni. Enkeleiden tilaajalla oli toiveena vanhan roosan sävy. Jostain syystä otin irilisoidun kirkkaan lasin samaa sävyä, eikä se kyllä sopinut lainkaan kokonaisuuteen. 

Siksi leikkasin tälle enkelille kirkkaamasta lasista toiset siivet. 

Ja sitten leikkasin vielä tummemmasta lilasta toiselle enkelille mekon. Nythän niitä on kaksi.

Kuljin pihan poikki ihan kuutamolla ja ihailin kynttiläkujaa. Nämäkin kynttilät tuli poltettua loppuun. Olemme siirtyneet turvallisuuden vuoksi polttamaan patteri- tai verkkovirtavaloja.

Valmiit työt kuljetan pirtille pesuun ja viimeistelyyn. 

Kun kolvi oli kuuma, korjasin sisareni ostaman perhosen. Tässä oli kiinnityskoukku ja pää lähtenyt irti. 

Pesin, patinoin ja niin perhonen lentää jälleen.

Jokainen lasi kaipaa valoa taustaansa.

Työn koko kork.20, lev.16.

Työhuone lämmitettiin taas viikonloppuna. Olin innoissani menossa töiden jälkeen heti tekemään vielä yhden enkelin, mutta se tyssäsi hiomakoneeseen. Sen terän akseli oli ihan jäässä! Minun piti ensimmäisen kerran koskaan kantaa kone pirtille sulamaan ja aloittaa seuraavana aamuna uudestaan. 

Sain tehtyä vielä yhden työn. Jos sinä haluat lunastaa itsellesi 35 € lasityön laita viestiä minulle. 

Tällä viikolla aloitan taas iltatyöt lasin parissa. Minulla on yksi koko kevään kestävä kurssi ja TPOn, taiteen perusopetuksen, kurssi. 

Terhi

Kuusama-kaarrokeneule

Uusi neulevuosi on korkattu. Sain neulottua kaikki keskeneräiset valmiiksi ennen vuodenvaihdetta, joten oli kiva aloittaa jotain ihan uutta. Olen pysynyt jo vuosia kurissa ja pitänyt vain yhden käsityön keskeneräisyyttä. Toki minulla on kaapissa yksi virkkaus, joka marinoituu syystä, että sen muokkaaminen on ihan vaiheessa. Kun sen joskus saatan loppuun, pitää olla ajatus kasassa miten sen tulen muokkaamaan.

Tämä neule on tilaustyö, jossa minulla on mittana valmisneule. Neulemitta on joustava, alati muuttuva, venyy ja paukkuu suuntaan, jos toiseenkin. Kun mittaan neuleen päälle valmiin neuleen, se pysyy hyvin paikoillaan ja täsmää. Yleensä =)

Tämä neule on aloitettu kauluksesta, joka on korkea ja lämmin. Kauluksen jälkeen on lisätty silmukoita monta kertaa. Lisäyskerrokset on hyvin merkitty sekä tekstiin, että ruutukaavioon. Jos olisin tehnyt tämän testineuleena, olisi punakynä heilunut parissa kohtaa huolimattomuusvirheenä.

Tämä on neulottu Novitan 2023/ kevät, ohjeen 11 suurimman koon mukaan. Minun piti tehdä suuremmasta koosta vielä suurempi,  joten neuloin työn 5 mm puikoilla. Omaan käsialaani olisin valinnut 4,5 mm puikot, mutta paksummilla puikoilla sain työhön tarpeeksi tarvittavan väljyyden.

Lanka on Novitan Iceland Wool, 100% käsinpestävä villa.

Langankulutus 0, 720 kg.
Pohjavärinä metsänvihreä, kuvioissa valkoinen ja beige. 

Hihansuissa ja helmassa myös kiva 16 krs kuvioraita. 

Kaulusta neuloessani käänsin sen neulomissuunnan niin, että aloitusreunan nurjanpuolen silmukat eivät näy päällepäin. Mittailin vähän käännekohtaa, ettei se jää näkyviin mistään suunnasta. 

Terhi

Virkkaus

 Vihdoin saimme jaettua loputkin joululahjat, kun tyttären perhe kävi viikonloppuna. Eihän sitä sopinut laittaa jouluakaan vielä pois, kun lahjakassit odottivat tyttöjä.

Lahjakasseissa oli muutama kerä puuvillalankaa ja virkkauskoukku, kuten Miljallakin. 

Kerroin tytöille, että lankakeriin kuuluu oppitunti. Kunhan olimme syöneet ja miähet lähtivät autoremonttia tekemään, otimme hyvän asennon. Siitä se sitten lähti.

Kädestä pitäen opettaminen. Asian kertaaminen, uudestaan ja uudestaan. Kuinka saadaan kaksi kättä toimimaan yhteen ja niiden välissä koukku ja lanka?

Kun tehdään yhdessä se näkyy ja tuntuu. Itsensä kehittäminen on kiinnostavaa ja saattaa löytää itsestään uusia hermopäitä 😄

Venla otti lunkisti ja keskittyi vieressäni. Kerroin silmukoiden nimet, kuinka ne aloitetaan ja mikä tärkeintä, kuinka se työväline on kädessä. Nyt opettelimme kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukkaa. 

Vanessa oppi myös hienosti. Nuorimman kohdalla olin hiukan skeptinen, että miten tyttö jaksaa keskittyä uuden oppimiseen. Voi aikoja, voi muistoja. Kun minähän virkkasin jo ennen koulun aloittamista.

Katsokaa miten keskittyneet ilmeet. Lanka on löysäkierteistä, joten jo siinä on oma haasteensa. 

Minä kun opetan, näytän ja purkaan sen, itse pitää tehdä omalla käsialalla.

Kuinka se työ otetaan käteen, mihin se lanka pujotellaan? Ote oli molemmilla hyvä.

Välillä otti koville, mutta otti se tyttärelläkin, saatesanoilla. Hänkään ei ole virkannut sitten lapsuuden. Ei ole tarvinnut, kun minä virkkaan. Sitoutin kuitenkin tyttöjen äidit tähän hommaan, kun välimatkat on niin pitkät. 

Työ kulki välillä minulle ja taas päästiin jatkamaan. Hyvinhän nuo osaavat.

Välillä on hyvä laittaa kässy sivuun ja tehdä jotain muuta. Lahjapussista löytyi myös värityskirjat ja -värit. 

WA-ryhmän kautta voimme vaihtaa kuulumisia. Mummi ja tytöt-ryhmässä on nyt kyselty useamman kerran, puranko vai jatkanko? Suosittelen purkamaan, kun kerroksen lopussa on jäänyt viimeinen kiinteäsilmukka tekemättä ja kappale alkaa kaventumaan. 

Näistä kappaleista jo näkee, että asiaan on paneuduttu ja virkkauksen ilo saa vallan. 

Yksi virkkaa omassa sängyssään ja kertoi, että tuntuu ihan mummilta 😁

Rakkaat tehotytöt!

Terhi