Lehtiteline

On taas keksitty uutta käyttöä vanhalle esineelle, kun lehtitelineestä muovaantui kukkaköynnöstuki. 

Tämä aikaa nähnyt, ties missä kaupassa aikoinaan työuransa aloittanut vanha pyörivä teline on nyt päätynyt loppuelämänsä päätepisteeseen. 
 Siinä on taas taivas lyönyt tulta, kun äly ja väläys kohtaa ja tarkkaan mietitään mitä ja miten, ennen kuin. 

Teline ei tulisi täyttymään ensimmäisenä kesänä millään köynnöksellä, joten avitetaan rehevyyttä ja ostetaan hyvä tukeva muoviastia telineen päälle, jonne istutetaan köynnöstäviä kesäkukkia. 

Sain töihin kuvaviestin tällaisesta suuresta muoviruukusta. Halkaisija on 38 cm, varsin suuri istuksia aatellen. Osta se.

Korkeuttakin on hyvin, ettei juuret joudu olemaan ihan piukassa. Muoviruukku siksi, että sen sai kiinni pohjastaan telineen päälle, niin että se pysyy siinä, eikä putoa koskaan. 

Lehtiteline tuli meille kuormassa, jossa toimme kotiimme paljon muistoja menneisyydestä. En minä silloin tiennyt mihin tämän laitan, kun viime syksynä vielä olin ihan varma, että tämä tulee kasvareiden viereen. No ei tullut, vaan sen paikka on luhdilla. Sen verran telinettä piti entrata, että sen pyöriminen pysäytettiin kipinällä ja jalustoiksi laitettiin pitkät maapiikit, että teline pysyy varmasti kunnolla paikoillaan. 

Kukkakaupoilla käydessäni ostin valkoisen mustasilmäsusannan ja keijunmekon. 

Nämä ovat rönsynneet omia aikojaan ja valuneet ruukunreunoja pitkin. 

Molemmat värit erottuvat hyvin puupintaa vasten. Kukinnon varret ojentelevat varsiaan ja samassa kukkavarressa on nähtävissä kukinnon eri vaiheet. 

Ruoste on aitoa, teline on yksinkertaisen kaunis.

Telineen alta poistettiin hajonnut puurakenne ja se korvattiin hiekalla ja seulakivellä. Multapenkkiin on istutettu kärhö joka on hyvässä kasvussa ja kurottelee jo oksiaan kohti telinettä.

Terhi

Elokuun valot

Tämä kuvasarja on otettu jo elokuussa. Aurinkovarjo muuttui valontuojaksi aurinkokennon lataannuttua päivänpaisteessa. Puutarha muuttui heti mielenkiintoisemmaksi, kun pöytäryhmä valaistiin.

Olen ollut tyytyväinen tähän ostokseen, vaikka sen käyttö jäikin hyvin vähäiseksi tämän kesän osalta. 

Valo saa paikan näyttämään kiinnostavalta myös illalla. Päivällä paikka on suojaisa, valoisa ja ihana!

Vaikka kasvari jäi viimeistelyä vaille valmiiksi tänä kesänä, ympäristö on käyttövalmis. Yleensä se tuppaa mennä toiste, viimeistely pihatöissä jää jumittamaan.

Tämäkin asetelma on keväällä pistokkaista kasvattamani.

Paroc aurinkokennovalot Tokmannilta.

Tänä kesänä teimme yhden yhteisen pärräreissun. Kävimme jelppaamassa nuorimman auton huollossa kotipihassaan Näsijärven rannassa, jossa tämä kuvasarja on otettu.

Terhi

Suojaverkko

Korjausompelu säästää luontoa ja mahdollistaa tuotteen käytön vaikka seuraavat 30-vuotta. Sain tehtäväkseni korjata auton takaloosin suojaverkon, joka oli perstaantunut reunoistaan aika pahasti. 

Pohdin asiaa pitkään, miten saan korjauksen onnistumaan, kun verkko on kotelossa kiinni. Mietin jopa reunojen uusimista muurausnarulla, mutta se jäi siksi ajatuksen tasolle, kun naru on vetelää, ei niin napakkaa kuin verkossa.

Reunojen suojaukset on tehty kuumahitsaamalla. Mistä olisin voinut saada vastaavaa materiaalia, joka vain sulaa, mutta ei pala puhki ja kestää kovaa kulutusta?

Kävin Eurokankaassa hiplaamassa monenlaista materiaalia. Se ei saa venyä, se ei voi olla paksua, että se mahtuu koteloonsa. Myyjä ehdotti tekonahkaa, mutta epäilin heti sen pinnan murtuvan, joten hylkäsin nahkurin.

Päädyin ostamaan kunnon enstexiä, työvaatteiden aatelia. Sillä on lapset vaatetettu vuosikymmenet ja kangas kestää, kestää, kestää. Seuraavaksi ostin kunnolliset puristimet, joilla sain verkosta pois ruuvimeisselin ja kupariputken jarrunvirasta =)

Leikkasin kaitaleen kankaasta, siistin reunat saumurilla ja silitin kaitaleen kahtia. Sitten alkoikin ompelemisen haaste. Verkkokotelo on pitkä, auton sisätilan levyinen. Se on yllättävän painava. Kun ompelupöytä on pieni ja toisella kädellä pitää painaa koteloa ettei se putoa, ja toisella kädellä siirrän verkkoa koneen jalan alle, oli iltajumppa lähes siinä. 

Työ jumitti kaiken aikaa johonkin puristimeen ja työn syöttäminen paininjalan alle olisi vaatinut toisenkin käsiparin. Koneessani ei ole vapaa vartta, siitäkin olisi ollut paljon hyötyä.

Junttasin työn kanssa kirjaimellisesti hiki otsassa, seisten ommellen. Sain tehtyä ompeleet neulan katkeamatta. 

Kun viimeiset langanpätkät, ehkä, oli katkaistu, irrotin puristimet ja sitten lähti! Verkko kelaantui koteloon niin nopeasti, etten ehtinyt kuin väistää koko koteloa. Pölyn laskettua työpöytäni insinöörivalaisin pönötti kuin sotilas asennossaan nokka kohti kattoa. Hitto mikä vauhti ja näky. Nauroin yksin ääneen niin, että oli pakko antaa lepo valaisimelle ja siirtää kotelo seuraavaan osoitteeseen 😂

Aamulla sain kuvaviestin, se on siinä. Hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään epäammattimaisesta ompelusta. Mainittakoon, että autoverhoomo tai suutari olisi saanut tästä kerrasta siistin. 

Kuva auton omistajan

Edellisenä iltana olin vaihtanut yhteen minulle tuotuun takkiin vetoketjun. Jouduin vaihtamaan paininjalan koneeseen, ei siinä mitään, osasin. Mutta en tiedä mitä siinä vaihtaessani touhusin, kun minulle ei jäänyt minkäänlaista mielikuvaa mihin minä laitoin sen perusjalan. Hitto! Jouduin melkein paniikkiin, kun ei näihin vanhoihin ompelukoneisiin vain haeta uutta paininjalkaa. 

Viime yönä kahden aikaan asia vaivasi minua todella niin paljon, että minun oli ihan pakko lähteä etsimään sitä. Käppäilin takin luo ja löysin paininjalan takin taskusta! Sen jälkeen sain nukuttua niin hyvin kellonsoittoon asti, että uni jatkui pitkälliseen kellonkiusaamiseen, torkuttamiseen, puoli tuntia. 

Terhi

Keltaista ja punaista

Siellä ne taas pötköttää pitkin ja poikin. Kultapallo jää aina leikkaamatta keskikesällä ja  kesän lopussa se on sitten ihan huithaipeli. Kävin kyllä itseni kanssa keskustelun kesällä, leikkaanko vai en,  kun kasvusto näytti maltilliselta. En sitten leikannut. Olisi pitänyt. 

Luhdin vanhaa hirttä vasten keltainen valloittaa. Kasvulaatikkoon on valikoitunut loppukesän kukkijat, vaikka on tässä paljon muutakin, mutta nämä vievät nyt tällä kertaa enimmän huomion.
Dorianvillakko tai joku muu villakko. Tämän nuput aukeavat myöhään loppukesästä ja sitä ennen käyn usein keskustelua myös tämän kanssa, oletko voiKUKKAsen sukua. Niin on samanlaiset lehdet, kuin rikkiksillä. 

Nupun auettua ei mitään sukua rikkakasveille. Upea, yksinkertainen kukinto. Helppo pölyttäjille ja näyttävä perenna. Senkin pötköttäjä. Tämäkin kaatuilee, nojailee ja valloittaa.

En ole vieläkään ostanut montaa uutta ruukkukasvia pöytäpintoja peittämään, kun pihamaata kiertäessä löytyy monta upeaa kukintoa katseltavaksi. 

Kasvusto non melko korkea, mutta ei leviä, ainakaan vielä, ihan mahdottomasti.

Salkoruusun alku on ostettu Sotkamon Taimistolta. Sen talvenkestävyys on ollut hyvä. 

Nukkasalkoruusun vaaleankeltainen kukinto pilkistää villakon takaa. Kukkavarsi pysyy hyvin pystyssä ilman tuentaa tai huojuessaan se nojailee naapurikasvustoon.

Kukkavarressa on paljon uutta tulossa, kunhan nämä ilmat muuttuvat vielä lämpimiksi.

Auringonkukat on istutettu kasvihuoneeseen talven linnunsiementen jämistä. Löysin muutaman siemenen työhuoneeni lattialta ja laitoin multaan. Nämä jäivät aika lyhyeen varteen. Tanakka varsi on pysynyt hyvin pystyssä kasvarin läpivedossa. 

Kaadoin keväällä kehäkukan siemenet yhden kukkapenkin aukkokohtiin. Ennemmin näitä, kuin rikkoja. 

Samassa kukkapenkissä kärhö ojentelee kukkavarttaan. Tässä on pienet ja herkät kukinnot. Kukkii loppukesästä.

Olen joskus saanut kummitädiltäni hänen kasvattamiaan pellavia. Kylvin häneltä saamani pellavat kukkapenkkiä täydentämään. Kerään ja kuivaan osan, jotta voin taas kylvää seuraavina keväinä uudestaan.

Kehäkukka

Vanhan kasvarin ulkoseinustalla on rivi kukkatelineitä. Tänne on kerääntynyt loput pelakat, kevään taimi-istutukseni, tuomaan väriä ja kauneutta. 

Viinimarjatkin saatiin kerättyä ja pakastettua. Näitä tuli tänä vuonna todella vähän edellisiin vuosiin verrattuna, mutta ne riittävät meille. Keräsimme myös pari ämpärillistä annettavaksi, joten se oli sitten äkkiä tehty. 

Terhi