Aina vaan työhuone

Tänä keväänä tulee kuluneeksi 12-vuotta, kun valmistuin sisustus- ja taidelasiartesaaniksi. Lasin parissa aloitin harrastuksen jo 2000-luvun alussa, kun etsin itselleni uuden ja mielenkiintoisen harrastuksen. Olen jäänyt kiinni lasiin, vähän itse tehden, mutta ohjaten opistojen iltatyöohjaana ihan valmistumisestani asti. Tykkään! Minusta opettaminen ja ohjaaminen on mukavaa. 

Kun oma tekeminen on enemmänkin materiaalin kasaamista työhuoneeni pöydälle, pitää tehdä ryhtiliike ja siivota paikka taas kerran kuosiinsa. Tällä kertaa homma alkoi laittamalla yksi hylly kiertoon. Työviikon päätteeksi hyllyn siirto oli ensimmäinen toimenpide, mutta eihän se nytkähtänyt kahdestaan yhtään mihinkään 😀

Soitin naapuriin, että josko ne pyjamahousselit vois jo vaihtaa ja liikkua ylämäkeen. Hylly oli kuin Junttilan paska kiinni seinässä. Pitkällisen ähellyksen jälkeen traktorin peräkärry oli lastattu täyteen 25-lokerikkoista säilytintä, jolle olin saanut neljä varausta noudosta roskalavan kautta. Jos olette koskaan pettynyt jonkun minä varaan, av, yv jne jaarituksiin, niin arvannette, että meni hermo, kun hyllyn varaajat eivät päässeet liikkelle, tai en saanut yhteyttä. Lopulta hylly päätyi auttavalle naapurille, jolle se siirrettiin samaisella peräkärryllä, johon se oli pari päivää aiemmin nostettu. 

Kun tila tyhjeni, mittailimme jo olemassa olevien hyllystöjen lisähyllyjen tarpeen ja siitä kohti baukkaria. Paitsi että, heidän aina tarjolla oleva hyllykön myynti on lopetettu. Hitto! Jos olisimme tilanneet irtohyllyt toisesta myymälästä, olisi 5 levyä ja siirtomaksu ollut kalliimpi, kuin kuvissa näkyvät kaksi uutta hyllykköä. Oli nopea laskutoimitus miten jatketaan.

Rymsteerasimme ihan koko viikonlopun tämän tilan kanssa. Kun lajittelin lasejani väreittäin perstoppeihin, miäs teki lisäeristystä laittamalla Finnfoamia lecaharkkojen päälle, kontaten koko huoneen ympäri. Siinä samalla siirtelimme painavia pöytiä, tasoja, lasilaatikoita ja sulatusuunia milloin mihinkä ihan väsyksiin asti, että eristelevyt saatiin kauttaalleen. Huone siistiintyi, järkeistyi ja työpöytäni tyhjeni järjestelmällisesti omille paikoilleen. 

Lähes kaikki lanka-, kangas- ja kausitavaralaatikot saatiin nostettua pois lattialta. Tila selkeentyi, järkiintyi ja mahdollistaa taas lasin työstämisen. Jos pystyisin, tekisin mattoja. Minulla on loimi tukilla, mutta se pitäisi ensin niisiä. Minulla on neulekone, jonka käyttöä olen suunnitellut viritteleväni lähiaikoina. Minulla on teollisuusompelukone, jota voin myös käyttää. Työhuoneeni on mahdollisuus kaikkeen kivaan ja hyödylliseen.

Jokaisen edellisen siivouksen jälkeen olen päättänyt, että nyt tila pysyy siistinä ja järjestyksessä, mutta ei se onnistu kun tila ei ole näyttelypaikka, vaan teknisen työn paikka. Pyrin siivoamaan jälkeni käyntini jälkeen, olla ostamatta yhtään mitään. Tälläkin viikolla olen tyhjentänyt yhden lasiharrastajan loput materiaalit omiin laatikoihin ja sopinut osan materiaalin jatkokäytöstä ammatinharjoittajan kanssa. 

Ei se vaan ole niin helppoa pitää paikkoja siistissä kunnossa, kun ovi käy. Tällä viikolla olen ehtinyt tehdä muutaman siirron suuremman työni kanssa, mutta sen valmistumisesta ei ole mitään käsitystä. Tuli pari muuttujaa, joiden kanssa pitää miettiä miten ratkaisen asian, että työ etenee.

Tämä työ, unisieppari, on jo ihan valmis. Tässä se on vielä tinauksen jälkeen siistimättä ja viimeistelemättä. Itseäni ilahduttaa huoneen monikäyttöisyys ja se, että minulla ei ole pitkä matka tähän, kun se on kotipihassa. Tänne on aina kiva tulla työstämään omia töitään. 

TERHI

Auringonsäteitä

Puhutaanko hetki takatalvesta? No, se oli ja meni, tuoden mittaushistorian suurimman lumimäärän, sekoittaen liikenteen ja ihmetyksen miksi kesärenkaat on jo vaihdettu. Vai oliko vaihdettu? Ei meillä. Ei kannata vieläkään. Luvassa on monenlaista liukasta lätäkköä ja suhrua.

Kun aurinko valaisee hetken, vangitsen sen säteet talteen. Viherkasvit tykkää, niin minäkin. 

Laskin yhtenä päivänä kukkien kastelukierroksella niitä olevan 94. Muutama on päätynyt talven aikana kompostiin, mutta aina ei osaa tehdä oikeita valintoja. 

Jouluisessa nukkekodissa on valot sammuneet. Led-kynttilän paristo on hiipunut ja ovet sulkeutuneet. Välillä kurkkaan onko kaikki kohdillaan.

Jekkutonttu

Suurimman minitalon sisustus on pysynyt ennallaan muiden juttujen kiriessä edelle. Tänne haluan tehdä pehmeistä materiaaleista sisutusjuttuja, verhoja ja mattoja.

Uusin nukketorso on sijoitettu kylpyhuoneeseen. Tämä on Tallinnan löytö, josta putoili paljetit yksi toisensa jälkeen. Liimasin ne yksitellen takaisin paikoilleen ja miäs kehitti jaluksen.

Välipalalle!

TERHI

Päiväpeitto

Olen vähän miettinyt, että miten tätä kodin säilytysjärjestelmää oikein modaisi, kun on kaikkea niin paljon. Kausivaatteet, -koristeet, matot, kesä, talvi, kengät, harrasteet ja mitä vielä vaatii paljon ympärilleen. On sitten sitä ja tätä säilytettävää ja kaikki saatava suojattua niin, ettei jyrsijät pääse karkeloimaan. On tylsistymistä, en halua säilyttää ja mitä minä näillä kaikilla oikein teen-juttuja. 

Kevät saa aikaa kodin kohennusta, jos koskaan. Hetken mielijohteesta laitoin tähän makkariin ostamani suuren Luhdan päiväpeiton pesuun ja hain varastosta tekemäni peiton. Yli 3 vuosikymmenen takaa tämä näyttää kivalta ja sopii hyvin tähän huoneeseen. Toki onhan tämä aika ajoin ollut tässäkin välissä käytössä ja kuvissakin. Ostopeitto vaihtoi nopeasti omistajaa, kun laitoin sen myyntiin Tori.fi kautta. 

Vaihdoin samalla keväisemmät tyynynpäälliset, pesin käytössä olleet ja siistin huoneen muutenkin. Etsin tähän tekstiin pitkän aikaa tekstiä tästä ihastuttavasta nukesta, Nyhvöstä, jonka sain vaihtokaupassa tehtyäni lampunvarjostimen. 

Näpsä-hylje on nuorimman lapsuuden unilelu, joka on jätetty seuraaville nukkujille. Unisieppari on muutaman vuoden takaa, mutta materiaali on sitäkin vanhempaa. Tässäkin työssä on tyhjennetty laatikoita yhteen työhön. Keräsin vielä nipun kaitaliinoja pois annettavaksi, mutta niitä kun ei kukaan halua, niin vien Nextiiliin.

 Terhi

Kerihanget ja haloilmiö

 En ole koskaan ennemmin onnistunut bongaamaan haloilmiötä, mutta sellainen näky avautui eteemme 12.3., kun kotiuduimme töistä. Ensin näky sateenkaaren värit ja silloin jo ajattelin, että näinköhän meille avautuu huikea näky.

Kävimme pönöttämässä kellarin katolla aurinkoisena talvipäivänä ikään kuin ikuistamassa tämän näyn.

Olen jo pidemmän aikaa tahtonut kuivurinmäestä väljemmän, puuta ja risua pois isolla kädellä. Miähen veli on tehnyt meille jo useamman talven puut, kaatanut ja siistinyt maisemaa. Tätäkin mäkeä on karsittu, mutta ei liikaa. 

Kelkkareissu oli kaiken kaikkiaan hyvä ja silloin päätimme kysyä onko vielä mahdollista saada kaveria tekemään energiapuulle kaatoa. Hanki kantaa, täällä sanotaan kuulemma kerihanki, lunta on vielä vahvalti, joten urakoitsija tontille ja katsomaan saadaanko tarpeeksi materiaalia, että kone tuodaan tontille. 

Miäs teki kyselyä kolmeen lähimetsän omistajaan, jotka kaikki kantoivat kortensa kekoon ja näin saimme urakoitsijan vielä tälle keväälle. Ennen hiljaista viikkoa kone rouskutti pellon pientareita ja kuivurinmäkeä siistiksi ja sileäksi. 

Meidän suuret ja lahot haavat käytiin kaatamassa moottorisahalla, kun olimme töissä. Hyvä siistiä huonot puut jo turvallisuuden vuoksi. Mäki on nyt melko kalju, mutta minä tykkään. Tätä on nyt paljon helpompi pitää siistinä, kun isot puut on kaadettu. 

Kiipesin uudestaan kellarin katolle ja pujahdin työhuoneeni piipun varjoon kuvaamaan, kun taivas siintää kirkkaana ja tuuli kulkee läpi alueen.

Risut on kerätty pois ja kulkeminen maastossa on paljon aiempaa helpompaa. 

Suurimpien haapojen halkaisija on 70 cm lähes haperoa puuta.

Kasan mitta on kiloja, jota tästä löytyy 100 000. Nämä on urakoitsijan, joka myy ne eteenpäin ja me iloitaan siististä näkymästä naapureiden kanssa.

Viikonloppuna on saatu rankkoja sadekuuroja sulattamaan lunta, jota tuli taas lisää kovan tuulen kanssa.

Takapihan männystä putoaa melkein joka talvi oksa tai pari. Tänä talvena pari, mutta ne on vielä niin kiinni maassa, että joudutaan odottamaan maan sulamista että saadaan raahattua nämäkin pinoon.

Kasvihuoneen ympärillä on ollut kunnon hanki, johon ei innosta lähteä rämpimään. 

Ja minähän maltan odottaa kevättä ihan rauhassa. Joka vuosi se tulee, kun sen aika on.

Ilta

Aamu

Terhi