Rauha

Perjantai 5.12. töiden jälkeen pikainen vaatteiden vaihto ja liikenteeseen kohti Saimaata. Olimme jo odottaneet, että viikot ja päivät kuluisivat ja niinhän ne joulukuussa liikehtii nopeammin, kuin muulloin.

Miäs oli varannut meille viikonlopuksi ja sen yli huoneiston Saimaan Rauhasta. Tällaisessa rakennuksessa emme olleet aiemmin yöpyneet, mutta olihan hieno ja tilava paikka.
Ajoamatka oli pitkä ja uuvuttava. Sankka sumu piti jännitystä yllä ja pitkä matka väsytti repsikan. Heräsin sentään ennen kiakkopelin alkua, jota seurasin puhelimesta. Illan toinen valopilkku oli pysähdys Korialla, josta pääsin vain muutaman kakkoslaadun lankapussin kanssa ovesta ulos.

Vaikka olimme myöhään perillä, sauna lämmitettiin heti. Takkaan tulet ja iltapalaa nassuun. 

Keittiö on pitkä ja kompakti. Siinä mahtui hyvin kaksi kokkaamaan.

Telkkarinurkkaus oli kutsuva, mutta illan elokuva oli jo loppumaisillaan, eikä uutta alettu katsomaan.

Ruokapöydän ääreen mahduimme kahdestaan melko näppärästi.

Yläkerrassa oli peti kahdelle. Samoin alakerrassa, jonka otimme haltuun. Ja nyt, unta balloon.

Aamu valkeni, jopa niin nopeasti, että hyvä että ehdimme sovittuun tapaamiseen, jonka jälkeen valuimme sujuvasti lämpöisiin vesiin kellumaan. Kylpylässä oli hyvin tilaa olla ja nauttia. 

Koska huoneiston ja kylpylä välissä on parkki, kävelimme sisään etuovesta ja poistuimme sivuovesta kohti kämppää. 

Pitihän tämäkin käydä katsomassa, ilman, että sujahtaisimme köysiradoille melskaamaan.

Jos tuntui, että joku matkalla tuijotti, niin tunne oli ihan oikea.

Vihaisempi tipu 😅

Katsoimme valmiiksi mitä Imatra tarjoaa itsenäisyyspäivänä ja halusimme osallistua Imatrankosken näytökseen. 

Olimme paikalla hyvissä ajoin ja näimme partiolaisten lippu- ja kynttiläkulkueen.

Klo 16 padot aukeaa ja mikä pauhu, kun kauittimista kuuluu Finlandia-hymni. Vaikuttavaa.

Lapsuuden kesistä muistan kerran nähneeni kosken pauhaavan ja näin aikuisiällä hieman useammin.

Kävimme katsomassa veden virtausta sillan molemmin puolin.

Sillan kannen ylittämien oli turvallista, kun molemmista päistä katuosuus oli suljettu. Musiikki ja kosken pauhu pitivät melkoista ääntä. Hyvin turvattu tapahtuma-alue.

Vesiuoma täyttyi ja pian juoksutus oli ohi.

Valonsäteet ja vesisumu

Meidän itsenäisyyspäivän vastaanotto oli äkkiä katseltu, kun itse valmistauduimme illanviettoon Saimaa-areenalle. 

Paljettitunikani kimalteli kristallivaloissa ja juhlatunnelma kupli kivasti kengänpohjan alla. Illan keikka oli alkamassa.

Jäähallin tiloissa illan aloitti Kake Randelin. Monet siinä tulivat juttelemaan, hienoa itä-Suomi! kumpaa me olimme tulleet kuuntelemaan, Kakea vai Popedaa? No, tiätysti Popedaa!

Odotus palkittiin illan aikana. 

Olli vauhdissa

Tämä oli ensimmäinen Popeda keikkamme, kun Pate siirtyi soolouralle. 

Välillä piti ottaa korvatulppa pois ja kuunnella, miltä Ollin ääni kuulosti. 

Hyvältä, mutta se rouheus puuttuu. 

Lavakarismaa kyllä riittää.

Iloa ja energiaa.

Aleksi, jota kehuin Costille. 

Aina niin...Costi

Lacu

Siellä ne heilui ja me lattialla ihan eturivissä.

Pate Kivinen

Kun Olli juoksee monennenko kerran vaihtokostyyminsa kanssa lavalle, Costi on laskeutunut yleisön joukkoon soittamaan.

Olisiko niin, että hän tulee aivan viereen?

Ehkä...

Ootas, kun kiipeän ensin tänne.

Parit sävelet

Soitan niskan takaa

Ja siinä, hymyä. Saimme vaihtaa parit sanat keikan jälkeen. Kiitos ja kumarrus. Oli hyvä keikka.

Sunnuntai valkenee jälleen sumuisena ja kello on jo kymmenen, kun heräämme. Jestas! Piti olla jo kylpylässä. Kun ei ole mihinkään kiire, kylpylä odottaa ja saamme itsemme hereille. 

Meidän huoneisto oli maksettu maanantaille asti, mutta työ odottaa, joten auto täyteen ja kohti kotia. Miäs aloitti työt pitkän sairasloman jälkeen yllättävän innostuneesti.

Terhi