Joulun aluspäiviä

Jälleen vuosi lisää mittariin! Miäs onnitteli kivalla kortilla ja kauniilla lahjalla. Miten onnistunut numerovalinta onnittelukortissa onkaan jälleen. 

Sisareni kävi synttäri- ja joulukahvilla ja toi tullessaan leipomansa kuivakakun. Tein aamusta  täytekakun vettymään ja lähdin töihin. 

Tuoreet vadelmat on kuin tontun hiipat.

Myönnän, kerään astioita. Tämä Emilia-sarja täydentyy välillä kupilla, mukilla tai lautasella. Vartavasten piti illalla lähteä tyrkkyliiteriin vielä ostoksille, kun tarjous päättyi eilen. Sarjani täydentyi kahdella lautasella.  

Asiakkaani tarjosi minulle listalounaan kuluneesta vuodesta. Kävimme aterioimassa toisen työpaikkani, iltatöiden, vieressä. 

Tilasimme molemmat kanaa mustaviinimarjakastikkeella. Oli niin hyvää, että eipä jäänyt annos lautaselle.

Jälkkärinä pannacottaa vadelmasorbetilla.

Lauantai meinasi mennä ohi, kun väsytti niin. Nilkka lukossa kohti keikkapaikkaa, nutut ylle ja taas oltiin tämmingeissämme 🎅🎄🤶

Joulupukin polvelle sai istua varovasti, kun täällä ei ollut suurta lapsijoukkoa. Pukin polvi tehtiin uudestaan syyskuun alussa.

Kukkakaupassa oli kaunis ja esteettinen tunnelma. Ihan minun ykköskauppani kukka-asioissa ympäri vuoden.

Vierailimme myös Juustoportin puolella ilahduttamassa asiakkaita. Tänään, maanantaina on ilmestynyt Ylöjärven Uutiset, jossa on joulupukin ja joulumuorin tarina. 

4.adventti 

Melkein valmista

Pientä lisäystä sinne ja tänne. Aamiaiskaapin yläreunaa kiertää valonauha, jossa on porot. Kiva pieni valosarja ajastuksella. 

Laitoin myös lasivarjostimen näkyväksi mutta huomasinko pyyhkiä pölyt? No en tietenkään huomannut. 

Pieniä yksityiskohtia lattiasta kattoon.

Hyasintin tuoksu kuuluu meidän jouluun. Kun nämä lakastuvat, aukeaa vaaleanpunaiset.

Yksi joulukylä ei enää mahdu mihinkään, siksi näitä on nyt kolme eri tasoilla. 

Emännäkaapin päälle asettui lasiset hevoset, pienet hiiret ja Intsun tekemä liina. 

Täällä on joulupäivänä pikkuihmiset, jotka käyvät taas katsomassa mitä kaikkea on laitettu näkyviin.

Tontuilla on lokoisat, kadehdittavan ihanat, oltavat. 

Tyyny tyrkkytalon alesta.

Ettei olisi tylsää hetkeä, niin pihalle siitä! Miksi me ei ole koskaan aiemmin laitettu tuija-aitaan koristeita?

Vissiin siksi, että meillä ei ole ollut näin suurta laatikollista saatuja koristeita. Tämä laatikko tulla tupsahti puutarhapäivänä autopajalle.

Miäs asetteli ompelemani tonttupipat kahtaalle ja latvatähdet useampaan puuhun. Minä heittelin koristenauhat niin ylös kun sain ja toinen oikoi ne. 

Nuoremman miniän kanssa pallottelimme oksat kimaltamaan.

Keli on aurinkoinen ja kaunis, hiukan viileähkö.

Ensi viikolla sitten nypimme nämä pois sormet kohmeessa =)

Päivän pimetessä karkkkikepit näkyivät kivasti ojanpientareella. 

Milo kävi vuoroin juoksemassa valojohdoissa tai oli nuoremman luona, kun hän ampui jousipyssyllä takapihan pellolla. 

Koiran vauhti oli melkoinen, kun ei oikein tiennyt menisikö sinne vai tänne. 

Koristeet ei kiinnostanut laisinkaan. Koira näkyy paremmin pimeässä, kun kaulassa oli oma jouluvalo.

Terhi