Huvimaja

 Pihan yhdellä nurkalla on huvimaja, meidän kesämökki. Sen rakennusvuosi on 97-98. Nuorimmaisen iän mukaan helppo laskea. Siis ei mikään vanha, mutta rakennuksena vanha ottaen huomioon, ettei siihen ole tehty aiemmin mitään pintaremppaa. Paitsi korjattu vuoden 2003 paikkeilla, kun tontille osunut syöksyvirtaus kaatoi suuren männyn huvimajan päälle. Samalla virtauksella lipputanko kaatui lippuineen tietysti kohti Saksantietä. 

Rakennuksen helmalaudat on kauttaaltaan olleet lahot jo pidemmän aikaa ja nyt tämän korjaukseen on panostettu tänä kesänä. Tai oikeammin, se korjaus aloitettiin jo talvella, kun miäs sahasi uudet laudat ja maalasi ne pajallaan. 

Ikkunapuitteet ovat saaneet muhia kaikissa säämuodoissa, joten arvata saattaa, että höttöä löytyi. Ensin on purettu kaikki pois, ikkunalasit pinottu sisäpuolen seiniä nojaamaan.

Fiilistelty kesäpäiviä,

kauniita kukkia.

Ja mietitty lajikkeiden nimiä 😏

Huvimajan ikkunaan tekemäni lasityö on tehty 361 palasesta. Ai mistäkö muistan lukeman? Opintojeni alussa opiskelijat tekivät vähintään 100 palan työn ja kun minä aloitin samaan aikaan opintoni oppisopimuksella, tein oman työni kotona ihan muuten vaan. Sopparini ei edellyttänyt ihan samoja tehtäviä.

Tähän työhön olen saanut idean häälahjaksi (-88) saamistamme peittopusseista. Nyt on työ taas puhdistettu ja laitettu takaisin omalle paikalleen.

Peltomaisema 

Ja vihreät niityt

Orvokit ilta-auringonpaisteessa

Ikkunapuitteet on nyt korjattu kestopuulla. Vuorilaudoituksesta tulee tumma vihreä, maastoudutaan entistä paremmin pihan vehreyteen.

Näillä työmaillamme työtahti on vauhdikasta, koneet pauhaa, eikä taukoja ehditä pitämään.

Kevään ajan huoneen täytti valmiiksi maalatut vuorilaudat, sen jälkeen samat pinnat peittyi koriste-esineillä.

Rimat ja uudet nurkkalaudat ja lisää maalia.

Päivä ennen Avoimet puutarhat- tapahtumaa meillä oli kädet täynnä töitä tämän majan kanssa. Onneksi nuorimmainen tuli avuksi ja saimme ikkunat paikoilleen. Leikkasin yhden lasin rikkoontuneen tilalle kesken leipomusteni. Saatuja kasvarin ikkunoita oli vielä varastossa jäljellä.

Huvimajalla on nyt uusi nuttu. Väri on samanarvoinen kuin kodissamme, ne eivät kilpaile keskenään. Valkoiset nurkkalaudat raikastavat kokonaisuutta ja tuovat ryhtiä rakennukseen.

Kun nuorin vielä oli asetellut koristelautaset seiniin ja minä pesin ikkunat puolenyön aikaan, naputteli miäs viimeiset ikkunalistat kiinni. 

Vain ovet puuttuvat. Lahonneita lautoja... Mutta sehän ei haittaa avata puutarhaamme vierailijoille ihan ajoissa. 

Toki, se päivähän ei ollut lauantai. Aina meillä käy lauantaisin joku, joka kiertää omatoimisesti pihaamme. Niin tänä vuonnakin. Ihmettelin vieraan auton ilmestymistä. Pyysin miästä etsimään kiertelijät ja niinhän he tekivät omatoimimatkaa yksityisellä pihalla. 

Se ei ole hyväksytty tapa, mutta menköön, kun olimme kotona. Eikä sekään ole hyväksytty tapa, että joku ulkopuolinen voi ohjata meille kenet vaan meiltä kysymättä. On tapoja ja sitten on hyviä tapoja.

Keväällä kylvetyt maissinsiemenet lähtivät hyvään kasvuun. Niiden suunniteltu paikka on juurikin huvimajan edusta jonne ne oli roudattu ajoissa. Siirtelin ne vain paikoilleen pitämään ovia auki puutarhavieraille. 

Olimme tutkailleet sääkarttaa, luopuneet toivosta saada kaunis aurinkoinen keli, kun joka päivä viikolla aiemminkin oli satanut. Kerran näinkin, sadesäässä.

Joka puolella kasvu on rehevää. Vuosien aikana maahan nakatut lannoitukset ja viherrykset ovat nauttineet aimo annoksen vettä ja kasvu on ollut huikea. 

Nurmi oli leikattu aiemmin viikolla. Joka ikinen kukkamaa oli kierretty ja siistitty. 

Viimeinen silaus tehty,

oli aika toivottaa kaikki tervetulleiksi. Aurinkoiset kuvat olen ottanut seuraavalla viikolla. 

Meillä kävi noin 80-100 vierasta. Paljon uusia kasvoja ja kivoja keskusteluja.

Olin pyytänyt avuksemme lapset perheineen, mutta vain nuorin pääsi paikalle. 

Iloksemme saimme kummitytön, kummitätini ja hänen ystävättärensä meidän avuksemme. 

Luhtikahvilassa saattoi olla sateensuojassa, kun vettä satoi ajoittain aika reippaanlaisesti. Olin jälleen tavoilleni uskollisesti leiponut rapsupiirakkaa. Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin leipomaan vielä pullaa.

Kiitos Eeva ja Ritva luhtikahvilan pyörittämisessä. Kiitos Lotta, makkaranpaistaja, kiitos nuorin kaikesta avustasi. 

Päivä oli onnistunut. Tapahtuma-aika on nykyään 12-17, mutta viimeiset lähtivät 19.30. Olinpas naatti!

Ulko-ovien remppa jatkui viikolla. Vanhoista ovista on otettu talteen vain hiekkapuhaltamani lasit.

Kylmäalan ovikalustajana kohta 30-vuotta työskennellyt miäs on nakertanut uudet ovet. Tukenut, ja paneloinut ne sisäpuolelta. Naapuriapu on otettu vastaan panelinpätkillä, että sisäpuoli on saatu pinnoitettua. Vanhan pirtin sormipaneelia ei enää ole. 

Maalatut pinnat odottaa kuivumista.

Puolivalmiste, kun ovista puuttui rimoitus ja lasit. 

Hitsi, kun on kiva väri ja kiva huvimaja! Kun pelkkä maalia pintaan ei riitä, niin tehdään uudestaan. 

Tummapapurikko kävi moikkaamassa.

Viikko jälkeen tapahtuman huvimajalla voisi pitää tuparit, kestit, bileet tai ihan miten vaan. Aamulla meidän piti mennä miähen kanssa tänne aamupalalle, mutta hän nukkui pitkään, liian pitkään, synttärisankarin unta, joten minä söin aamupalan melkein loppuun yksin terassilla ennen kuin piti lähteä töihin.

Ovien rakenne on nyt tukeva, ikkuna-aukko sai myös pellin. Hiekkapuhaltamani lasit on kiinnitetty takaisin paikoilleen.

Huvimajassa on uuden pinnan tuoksu ja valkoiset oven paneelit. Vielä pienet silikonisaumat ja sitten tämä on valmis!

Terhi