skip to main |
skip to sidebar
Helteillä tuli pestyä loputkin matot. Jopa puolipitoiset ja ihan uudet. Vävy roudas rempan alta asunnon kaikki matot meille mukanaan ja me pesimme nekin miähen kanssa suopa vaahdoten.
Maton kutominen ei ole minulle mieluista puuhaa, mutta sitäkin teen, kun ottaa ja kutoo vaan.
Vanha loimi oli paria iltaa vaille valmiiksi kudottuna, mutta siinä se vain venyi tukillaan monta vuotta.
Kudottuani maton valmiiksi, solmin hapsut ja niin uusi matto lähti mukaan pesupöndelle. Pölyt ja kuteenpätkät saivat kyytiä ja tunkkainen haju poistui.
Kuiva matto kokeiltiin laittaa keittiönpöydän alle, mutta se olikin liian pitkä sinne. Mutta pirtin puolelle siinä oli hyvä mitta, 135 x 330.
Valmiiksi leikattua ja ostettua kudetta on vielä säkkikaupalla. Tilasin 2012 uuden 140 leveä matonloimen mikä olisi tarkoitus laittaa puihin vielä tämän syksyn aikana kunhan ehditään. Tällä 20 metrin loimella kudemäärä vähenee hiukan lisää.
Venla - neiti täytti eilen 4 kk:tta. Hymyilevää tyttöä tulikin sitten kuvattua tuliaismekon kanssa, jonka hän sai miniäni suvun kautta. Mekko on ihastuttava tyllikakku, jonka helmoista saa napattua kiinni nopeammin, kuin kukaan ennättää irroittamaan.
Minä puolestani sain melkoisen lahjuksen samaisella kertaa!
Puikkoja ja koukkuja on lähes joka tarpeeseen. Sukkapuikkoja on paketissa kokoa kohden neljä kappaletta. Vielä en ole hokannut, miksi näin. Olisi pitänyt oikeastaan kysyä, mutta englannin taitoni on kovin vähäinen. Silti pärjäsin sillä yhden illan, kun tytär auttoi unohtuneiden sanojeni kanssa.
Osasin kuitenkin kertoa tekemistäni käsitöistä, joita ystävä tekee myös paljon. Enimmäkseen hän virkkaa.
Olikin oikein mielenkiintoinen hetki vaihtaa kuulumisia maapallon toiselta puolen, jonne he lähtivät takaisin sunnuntaina.
Kyl maar mun kelpaa tikutella ja koukutella talven tullen.
Yksi pari Convers -tossuja mallailtiin Venlan jalkaan ennen eteenpäin lähetystä.
Joku söpöläinen keikistelee nyt nämä jalassa Pohjanmaan suunnalla.
Aikaaviepää touhua pienten tossujen nyprääminen. Siinä on mennä sormet solmuun ja ohjevihko tulee plärättyä useamman kerran, että kaikki kerrokset ovat virkattu.
Niin vain uusi viikko on jälleen alkanut. Menneestä viikonlopusta jäi päällimmäisenä mieleen metsästyseuran järjestämät peijaiset. 60- vuoden ikään päässyt seura tarjosi maa-ja metsäomistajille mahtavan illan, jonne mekin tälläydyttiin pärrän kanssa.
Ja juhlista selvittyämme, suuntasimme sunnuntaiaamuna aikaseen Pyynikille, jossa ajettiin Nostalgia-ajot.
Tänne oli saapunut n. 30 000 asiasta kiinnostunutta. Niin mekin.
Jos metsään haluat mennä nyt...
Jollain tapaa nämä värit eivät mätsää mitenkään yhteen, eikä raidatkaan ole kovin kiinnostavat. Silti tässä värissä on jotain kiehtovaa
Kerrokset 4 + 2, siniruskea - pastelli
Ja tällainen siitä sitten valmistui. Jo keväällä olin aikeissa neuloa itselleni raitapaidan, pidän raidoista, mutta en ennättänyt edes aloittaa.
Kahden raitalangan yhdistäminen samaan neuleeseen on inspiroivaa. Koskaan ei tiedä mitä sekoituksesta tulee.
Ei menty ihan metsää, mentiin järvenrantaan.
Tänä kesänäkään ei olla liiemmin kuljeksittu, Porvoota lukuun ottamatta, mutta päivä-/ iltamatkoja on tehty muutama.
Yksi kiinostustukseni kohde on ollut jo pidemmän aikaa Kasvihuoneilmiö, jossa ehtii käymään päiväseltään.
Pojille olisi Mil - Tec asuja hyllyittäin. Jokainen kiinnostusta herättävä asu kuvattiin ja kysyttiin, olisiko käyttöä.
Ja onhan tätä nähtävää myös muille.
Ihanaa värikkyyttä ja kekseliäisyyttä.
Välipala ja taas jatkaa.
Viimeisellä lomaviikolla miäs kävi ajamassa Oulusta uuden pärrän itselleen. Palkka menee edelleen suoraan avk:lle =D =D
No, tällähän on sitten istuttu muutamat ilta-ajot, kun olen jaksanut jalkani kyytiin nostaa.
Viime viikolla Vehoniemessä,
eilen, keskiviikkona, Leineperissä.
Motoristien kokoontumisissa oltiin yhdessä humun ja naapurin kanssa.
Miniän kanssa teimme kierroksen ruukin alueella. Pääsimme tutustumaan vielä näyttelyynkin, joka on päättynyt kuluvan viikon maanantaina.
Arkeen on tullut vauvantuoksua, kun tytär tuli Venlan kanssa evakkoon.
Harmillisesti uusi viikko alkoi pikkutytön sairastelulla, jonka jälkeen tytär aloitti kuumeilun. Loppuviikkoa kohden on jäljellä nenän niiskutusta ja lämpöisen ilman tuomaa hikikarpaloiden pyyhintää.
Pääsin työni puolesta perjantaina Lepaalle 2015 -näyttelyyn työnantajani kanssa. Olikin hiukan erilainen työpäivä tiedossa.
Kiinnostukseni kohde oli lähinnä kukat, tarkemmin kesäkukat, mutta niitä ei ollutkaan tänä vuonna kovinkaan paljon nähtävillä.
Kauniita väriyhdistelmiä suurissa istutusastioissa teki minuun vaikutuksen. Itse en tykkää pikkupiiperryksistä, vaan suurista linjoista.
Oli erikoisia värejä, aina jotain uutta nähtävää.
Kaunis valkoinen mustasilmäsusanna.
Kiersimme myös oppilaitoksen reunamilla, jossa oli muistaakseni kymmenen suurta kasvaria vadelmaistuksille. Oih, mikä ihana tuoksu.
Poimijat olivat töissä useammalla käytävällä. Ja käveltävää riittää.
Hattulassa sijaitseva oppilaitos on perustettu jo vuonna 1910, koulu aloitti 1912. Upeat rakennukset, puitteet ja puutarhat ovat suurilla tiluksillaan upeasti hoidettu.
Ihastuttava runkoverenpisara, jonka voisi itsekin talvettaa, kun olisi siihen tarkoitukseen sopivat olosuhteet.
Kiertelin itekseni myös kurkkimassa suuren kasvarin tuotoksia, tomaatteja, työkoneita, sekä perennantaimia.
Ilokseni esittelijöiden joukossa oli Pionien koti, joka oli ensimmäistä kertaa tuotteineen alueella.
Muistanette, että olen antanut itse itselleni luvan ostaa joka kesä kaksi pionia. Näin pionien ammattilaisilla oli tarjolla paljon ihanuuksia, joten sorruin ja ostin vielä kolmannenkin juurakon.
Mukanani lähti keltainen, luonnonvalkoinen keltaisella silmällä, sekä vaaleanpunainen tuoksupioni.
Lopuksi vielä kuvia HL- vihanneksen standilta, jossa oli upea "kukkapöytä" kauden juureksista.