skip to main |
skip to sidebar
Nyt on havaittavissa pientä kisaväsymystä opinnäytetyön suhteen, kun miähen lentsu tarttui minuun.Tänään ei löydy oikeaa virettä työntekoon. Pitkä ajomatka kouluun ja takaisin syö kaiken motivaation työskennellä, varsinkin kun nyt pitäisi vielä odottaa työhuoneen lämpiävän tarpeeksi tinaamista varten.
Annoin jo hyvissä ajoin ajomatkalla periksi itselleni, se suotakoon kaikkien näiden jo valmistuneiden töiden ja keskeneräisten kanssa painiskellessa. Istun illan koneella ja aloitan raportin kirjottamisen. Niiskutan liikuttuneena ja yritän saada tekstistä itseni oloista.Parasta tässä kaikessa työstämisessä on se, että aihe ja tekniikka on vapaa.
Saan tehdä sitä mistä minä tykkään, eikä se ole kenenkään valmiiksi suunnittelema prosessi. Silloin ei tekstinkään työstämisessä pitäisi olla mitään ongelmaa. Ja sitähän meinaan tulee. Jeh!
Työhuoneellani työkalulaatikkoni ovat saaneet kyytiä, kun siivoan aina uuden työvaiheen jälkeen pöytäni puhtaaksi. Mukavampi aloittaa uusi työ puhtaalta pöydältä, vaikkakin teen sarjatyönä kaikki vaiheet.Yllä oleva uusi ihanuus, pieni sähkölaatikko, löytyi kirpparilta ja sai sisäänsä lyijykiskotyöskentelyyn tarvittavia työkalujani.
Tuon kaavion sentään jätin pois matkasta, ei kait minun tarvitse tunnistaa mistä on kyse?
Kaikki työkalupakkini ovat kunnon metallilaatikoita, suuria, tukevia ja osan saan lukittuakin.
Vanha ja kauniisti kulahtaneen lipaston laatikoston ostin 1 €:lla lipastoni päälle. Sen sisältö on nyt juurikin sitä mitä inhoan, sälää joka minun pitäisi ehtiä työstämään lopulliseen muotoonsa joskus.
Olin tuomassa pojalle tuliaisen koululta tullessani, ehta aidon lumipallon, mutta en sitten viitsinyt kastella käsiäni. Meiltä tuo lumi hävisi sen siliän veks. Se vähän mitä sitä oli satanutkaan.
Kiitos nimpparikahveista siskoseni.Tyhjin käsin on ikävä mennä, joten vääntelin päivällä pienen risusydämen viemisiksi.Nämä ei olleetkaan mitään tuulenriepottamia oksia, vaan ihan puusta poimittuja, notkeita ja pitkiä.
Pikkasen kimalletta mukaan, kristallia rautalankaan.Aiemmin viikolla vein sisarelleni korjattavanani olleen lasilyhdyn. Lyhty oli jo 1, 5- vuotta odottanut uutta lasia.
Kun sillä ei ole ollut mikään kiire, niin en minäkään hoppuillut asian kanssa.Samalla kun leikkasin omiin töihini 3 mm:n ikkkunalasia, leikkasin rikkoutuneen lyhdynlasin.
Kauniin mallinen lyhty. Sopisi meidänkin kuistille kaiken muun lisäksi ;)Kuvailin ehjän lyhdyn meidän kuistilla.
Valkoiseen emaliseen kirppisämpäriin olen kerännyt muutaman männynoksan, sekä Peikonpähkinän kippuraoksan.
Pienen valurautapadan täytin maitosiivilällä, kuusenoksilla ja kanervalla, sekä käppyröillä oksilla.
Keskellä viikkoa, keskiviikkona, nuorimmalla oli jännä päivä.
Taisi siinä vähän vanhempiakin jännittää, kun poika meni leikkaussaliin.
Maski naamalle ja taju kankaalle.
" Mies on niin veltto, että jos sukas olis reikä, niin siitä valuis pois ".
Kausi alkoi hyvin, mutta pelin tiimellyksessä kiekko pamahti maalivahdin patjan sisään, osuen polvilumpioon ja siitä alkoikin pitkä kipuilu.
" Mies oli kuin ampiainen", eikä toiveitakaan päästä maalille ennen leikkausta.
Nyt odotellaan toipumista, polvi turvoksissa, keppien kanssa köpöttelyä.
" Vesi vanhin voitehista " ja muutama särkylääke.
" Ei omena kauas puusta putoa, jos kyseessä ei ole rinnetontti ". Ei siitä niin kauaa ole kun meillä viimeksi miäs köpötteli keppien kanssa.
Ja onhan se niinkin, ettei " urheija tervettä päivää näe".
Päivän kuvina, poikaa lukuunottamatta, on syksyllä koulussa hiekkapuhaltamani kipot.
Kipon pohjalla hiukan merisuolaa tasaamassa kuperaa pintaa.
Hyvää pikkujouluviikonloppua teille kaikille,