torstai 24. heinäkuuta 2008

Vanhaa terassipohjaa 2 / 3 valmiina

Ei tarvinnutkaan vetää vesiletkua perässään, että saatiin hiekat valumaan kivien väliin. Kyllä luonto hoitaa omansa. Viime päivien sateet antoi kunnollisen piristeen istutuksilleni, ei tarvinnut huolehtia taimien viihtyvyydestäkään.
Tähän saakka tehty kivetetty alue näyttää mukavalta. Eri kokoista kiveä on kaivettu hiekkakasasta milloin ämpäriin, milloin kottikärryyn. Eikä se hiekkakasalla istuminen näin iälläkään ole yhtään hassumpi tapa viettää kesäpäiviä.
Isoja kiviä on vielä jäljellä muutamia, ne menevät terassin edustalle. Hiukan pienemmät reunustavat kukkamaita ja jalan alle sopivat saavat paikan poluilta. Kaikki kivien kokoluokat kelpaavat meille, kun vielä betonista tehdyt raparperilehtilaatat reunustetaan näillä ihan pienimmillä kivillä.
Toisen kukkamaani täytin samettikukilla ja monivuotisella perennalla.
Rikkimennyt valurauta -astia hajotettiin vielä pienempiin osiin ja näin sain kivan taustan mehikasvilleni, joka kasvaa astian sisällä. Pylvään päälle asettelin yhden pienen mosaiikkiruukun istutuksineen ja 6 mm harjateräkset taivutettiin obelikseiksi, joidenka juureen istutin toisaalla reheväksi versoneita köynnöspapuja. Toisen istutuksen tein vasta tänään. Aika juoppo kasvi, monta litraa juotin vettä istutuksen yhteydessä ja kuitenkin näyttää ihan kurttuselta.
Ei niin pientä aluetta, ettei sinne yksi istuin sopisi.
Kauniita kivilaattoja hakiessamme löytyi ihan istuimeksi sopiva sileä laatta, jonne etsin tyttären kanssa sopivat jaluskivet. Meinasin ensin rikkoa vanhan isännän pajalta ahjoa. Siinä olisi ollut sileäreunaista isoa kiveä, mutta miäs huuteli pilvenreunalla istuvalle isälleen minun suunnittelevan pahojani, joten vaarin ahjo sai jäädä ehjäksi.
Traktorilla kuljetettiin sopivat kivet paikoilleen ja kansikivi muurattiin varmuuden vuoksi paikoilleen.
Penkki on pionin edessä. Kuvitelkaa, kaunis valkoinen ja vaaleanpunainen iso pioni tuonne taakse.
Vanhan terassinpohjasta on nyt 2 / 3 täytetty enemmän kivillä kuin kukkasilla, mutta tila yhdistyy kivasti kahteen vanhaan isoon kukkapenkkiin ja näin uudelta terassilta pääsee mukavasti kulkemaan pihamaalle. Olisihan uudelta nurmikoltakin päässyt, mutta en halunnut sitä nurmikkoa lisää.
Jotta saan kaikki yli 10 neliöisestä alueestani valmiiksi, pitää minun odotella miähen työn valmistumista. Taimet on hankittuna ja istutuslapio on valmiina.
Tänä kesänä ei kukat paljon tuosta rehevöidy, kunhan vain hyvään kasvun alkuun pääsisivät. Siksi minulla on isoihin astioihin valmiiksi tehtyjä asetelmia. Tätäkin isoa sinkkiastiaa olemme siirrelleet paikasta toiseen, mutta kun se nyt vain kuuluu tälle alueelle, niin minun pitää saada silmiteltyä sen lopullista paikkaa jonkin aikaa.

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Kiitosta, maalausta ja sukkaa

Kiitos teille kaikille kommenteista Jimmun poismenosta. Tuolla kotikuusen alla on nyt hyvä vahdin olla.
On outoa, ettei kukaan kurkista kopista, eikä tiskipöydällä ole sitä ruokakuppia odottamassa ulos viemistä. Ei kuulu tuttu kaulapannan kilahdus avoimesta ikkunasta. Mutta vieläkin avaan oven varovasti, jos Jimmu huonoilla jaloillaan ei pääsekkään tarpeeksi nopeasti oven takaa pois.
On nämäkin itkut itkettävä. Pitkä oli yhteinen matkamme.
Paljon on iloisia asioitakin tapahtunut. Kummityttömme veljensä kanssa täytti 3 -vuotta. Näillä lapsukaisilla sitä vauhtia piisaa. On kiva seurata lapsien jatkuvaa menoa ja riemua. He temmeltävät yhdessä ja vauhti vain kiihtyy.
Vein kummilapselle Tilda -rasian, jonne asettelin maalamani kahvikaluston. Neidillä on menossa prinsessavaihe ja nämä astiathan sopivat hyvin leikkeihin. Paitsi pientä varovaisuutta sen tarjoilun kanssa.
Tätä pientä kahvikalustoa olen maalannut ennenkin. Tämä oli jo kolmas setti.

Neulottuakin olen saanut yhdet sukat. Tai monihan nämä sukat näki mukanani jo keväisellä Tallinnan matkalla, kun Novitan neulomon naisten kanssa matkattiin lahden yli. Otin sukankutimeni matkaneulomuksekseni, mutta en mitään kiirettä pitänyt työn valmiiksi saamisella.
Tuo neulepeiton jälkeen minulla on ollut iso tyhjyys neuleiden kanssa, joten olikin ihan hyvä saada nämä keskeneräisyydet valmiiksi.
Nuorimmainen kysyi, että kenelle minä maastokuvioisia sukkia teen? Ihan itelleni nämä kyllä meinasin, en maastokuvion vaan värin vuoksi. Mutta mitäpä äiti ei tekisi lapsellensa. Saakoon poika nämä itsellensä, kyllä minulla sukkalankoja riittää toisiin sukkiin. Ei tosin tätä väriä.
Oletteko huomanneet? Tänään ei sada ollenkaan niin paljon kuin eilen satoi!

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Kun vanhuus painaa jo...

Ikää 3 kk:tta yli 15-vuotta. Niin pitkä oli Jimin eli meidän Jimmun elämänkaari.
Rauhaisaa unta kaunis nappisilmä.

Kesäblogi

Sain Neulaa ja lankaa 2 -blogista tämän tunnustuksen, kiitos paljon!

Säännöt:
1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nimeä vähintään 5 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.


Haluan laittaa tämän eteenpäin

1. Intsun blogiin, kaunista kotona

2. Pamin puminoihin, ihania voikukkia =)

3. Hanzalle kivaa kesää

4.Vanhan lumoissa -blogiin, kaikki niin kaunista

5.Eijan kudontaputiikkiin, todellinen kesäblogi

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Karkulainen

Pitkästä aikaa otin kuvaa Mollesta, vierailevasta kollista.
Suunnittelin ulkona napsivani useamman kuvan, mutta aina ei käy niinkuin suunnittelee. Tai minun olisi pitänyt olla kamerani kanssa paljon nopeampi.
Mollehan on kaupunkilaiskissa, mutta valjaissa opetettiin ulkoilemaan. Viihtyy hyvin pihalla ja nytkin jätettiin puutarhaan juoksunaruun. Vesisateen alettua kissaa haettiin sisälle, tai piti hakea, mutta tämäpä pieni veijari oli saanut itsensä keploteltu vapaaksi ja narun päässä oli kauniit punaiset valjaat tyhjinä.
Ja vettä satoi! Siinä ei auttanut muu kuin hakea kumisaappaat jalkaansa ja lähteä huhuilemaan karkulaista.
Monta huutajaa kiersi pihapiiriä ja onneksi kissa tulee jo nimen kuultuaan luokse. Kauaksi ei tainnut ehtiä, kun kukaan ei ehtinyt vielä hermostua karkurista.
Pojan tyttöystävä, kissan omistaja, sanoi jäävänsä kyllä etsimään ja huutelemaan koko yöksi, jollei Molle löydy. Ja minä olisin soittanut pojalleni Parolaan ja sanonut, että tyttöystäväsi melttoo yön pihalla, eikä anna meidän nukkua.
Mollen seikkailu päättyi hyvin, kissa juoksi läähättäen omistajan syliin ja pääsimme sisälle, kun sade loppui.
Oli meillä tyttöystävän kanssa oikein suunnitelmakin illalle, kissan juoksu oli vain lisänumero.
Olen luvannut opettaa neitiä virkkaamaan, kun hän haluaa tehdä palasista torkkupeiton.
Kahdesta kirjasta oli jo valinnanvaikeutta, minkälaisista lapuista se peitto tehdään. Kolmeen eri kuviomalliin päädyttiin. Neidillä oli suunnitelmallinen piirros ja tavoitteena oppia illan aikana yksi malline.
Minusta on mukava opettaa ja oppilaani oli kyllä tunnollinen. Monta kertaa aloitettiin ihan silmukan luomisesta ja opeteltiin laskemaan kuviosta ketjusilmukat ja pylväät.
Taitaa olla vaikein lappunen tämä ensimmäinen, kun siinä joutuu kuljettamaan kahta lankaakin samalla kerroksella ja langanjuoksut pitää saada takaa piiloon. Eikä ne yhteenvirkatut pylväätkään niin helposti kerääntyneet siihen yhteen silmukkaan.
Mutta sitkeästi neiti sen yhden lapun illalla sai valmiiksi, vaikka monta kertaa purettiin ja aloitettiin taas alusta.
Kyllä tästä torkkupeitto valmistuu.

torstai 17. heinäkuuta 2008

Nytpä tahdon olla mä...

...pienen mökin laittaja.
Katselin aikani pihassa olevaa leikkimökkiä ja siitä se taas sitten alkoi. Suunnittelu. Eikö tuolle leikkimökille voisi tehdä jotain, kun se on muuttunut ihan varastoksi. Ja tummunut monien leikkien aikana. Sinne on vuosien saatossa kannettu kaikki hiekkalelut - omat lapset niitä ei enään ole vuosiin tarvinnut.
Hiekkalaatikkoa tai -kasaa ei ole, hiekkalelut joutavat siirtyä toisaaalle.
Miten sitä tavaraa kerääntyykin joka tyhjään koloon niin paljon? Täältäkin ajoimme kolme kotturillista pois ja yksi niistä oli ihan roskiin laitettavaa. Jopa ne mummulta saadut kolmet korkoläyskät.
Seinät, katto ja lattia olivat ihan maalaamattomat. Vähän hiekkapaperia pintaan ja pölyt pois. Maalista kiva keltainen, aurinkoinen sävy. Kolme maalauskertaa ja kattoon kaksi valkoista kerrosta. Ikkunaluukut, ovi ja karmit saivat myös valkoisen pinnan. Tyttären kanssa tehtiin myös kattomaalaus, on jotain katseltavaa pienellä leikkijällä ylhäälläkin.
Lattiaan on laitettu kaksi maalikerrosta venelakkaa.
Vanhoista huonekaluista tähän yhden huoneen kamariin, makuusoppeen ja keittiöön tuli vanha keittiönpöytä.
Keinu on lasten serkkujen, joka on nykyään omaa museotavaraamme.

Pyyhetelineeseen neuloin tänään kaksi 100 gr puuvillapyyhettä, helmineuleena ja virkkailin reunoihin vahvikkeeksi kerroksen erikorkuisia kiinteitä silmukoita.
Pieni punainen jakkara on miähen koulussa tehty puutyö, vuodelta -76.
Pyykkipesulasta saadun henkarin vääntelin sydämmeksi.
Vanha pyyheteline sai jäädä kuluneeksi, se oli niin "rosoisen" kaunis sellaisenaan.

Ikkunaluukkuihin ja oven karmiin tytär tuputti sydänkuviot. Ikkunaverhoihin miäs teki uuden verhokotelon, jonka päälle saa pikkuisen tavaroita laskettua. Verhon löysin kirpparilta. Oli niin sopivan mittainen ja väriltään neutraali, että maksoin siitä mielelläni sen 5 €.

Oveen laitoin omatekemän vanhan ja haalistuneen virkatun verhon. Värikin oli passeli.
Oven viereen kannettu sohva sai syliinsä pieniä tyynyjä. Ne voi laskea lattialle istuimiksi. Laatikon sisälle mahtuu monta lelua ja kirjaa, vielä se on ihan tyhjä.
Pöytä on katettu pienellä tee/kahvikalustolla.
Liinaksi pöydälle on laitettu miähen äidilleen ostama joko joulu -tai äitienpäivälahja n. 35 vuoden takaa.Tauluiksi keräsimme vanhoja kuvia, lasten mummun -anoppini, kanavatyö ja leikkimökissä ollut vanha kanavatyö.
Vielä kuva katostakin.
Leikkimökin maalaus taitaa jatkua seuraavaksi ulkoapäin. Sen lupasi tehdä tytär.
Leikkimökki ei ole meidän oma, vaan ollut lainassa jo viimeiset 17 - vuotta ja saa olla paikoillaan niin kauan kuin mökin oma omistaja sen omakseen hakee.

Mahtaakohan tuonne raaskita päästääkkään ketään leikkimään?

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Pihalle ja puutarhaan

Tässä meidän edellisen terassin pohja tyhjennettynä. Painekyllästeyt puuritilät on otettu uusiokäyttöön kuisteille. Mukavan lämmintä puuta paljaan jalan alle.
Tässä vaiheessa alueesta on valmiina noin 1/3.
On ajettu kiveä, tiiltä, hiekkaa, multaa ja etsitty sopivaa materiaalia ympäri mäkiä ja latoja.
Eilen haettiin kiviveistämöltä iso kuorma kiven sahuujätettä miähen kanssa. Kivet on ajettu rinteeseen, josta käsipelillä kannetaan autonlavalle. Värejä löytyy montaa eri sävyä. Ja kiveä löytyy montaa eri muotoa ja vahvuutta. Mahdottoman painavaa tavaraa. Näillä kivillä on viime kesänä reunustettu useampi kukkamaani.
Tyttären kanssa on ladottu kivoja polkuja. Polkuihin on ladottu tiilet ja kivet sikinsokin sekaisin ja väleihin on laitettu hiekka- sementtiseos.
Hyödynnän meiltä löytyvää materiaalia mahdollisimman paljon ja laitoinkin yhden salaojaputken ruukkutolpaksi kukkapenkin reunukseen. Toinenkin on jo paikoillaan, alueen keskeneräisessä päässä.
Pihjala ympäröitiin pienisilmäisellä verkolla ja täytettiin kivillä. Idean sain täältä.Tässä hommassa oli nuorimmainenkin mukana. Monta kotturillista kiviä sinne renkaaseen menikin.
Kukkamaata en tähän alueeseen halua kovin laajalti, mutta toki niitäkin olen mukaan suunnitellut. Kolme.
Ensimmäiseen tein heti tänään istutukset. Taimet on kovin pieniä, hain taimitarhalta kun halusin jotain uutta mitä minulla ei vielä ollut. Mutta suotuisissa oloissa ne toivottavasti viihtyvät ja kasvavat hyvin.
On mukava suunnitella uusia istutuksia ja oleskelualueita, saada sopimaan tila siihen valmiiseen paikkaan. Nähdä, sielunsa silmin paikka valmiina, ja saada muutkin innostumaan asiasta yhtä paljon kuin minä aina innostun.
Jopa niin paljon, etten tiedä mihin tuon kaiken paikalle ajetun ja kannetun materiaalin saan sopimaan. Sanoin kyllä puoli huolimattomasti, että haluan hiukan isomman kukka- alueen toisesta reunasta. Mies vastasi tyyliin, mättäitä, eli unohda koko juttu. Merkillistä.
Huomenna jatketaan. Tänään ei enään anna paikat myöden. Onneksi on ollut mukavan viileä tuuli, jaksaa paremmin ilman paahtavaa hellettä.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Punaista















Valmis, valmis!

Kauan haaveenani ollut neulepeittoni on valmistunut. Mallissa on apupuikko ollut välttämätön apu ja puikkoa onkin saanut pitää lähettyvillä jatkuvasti. Aloitin peiton teon noin kuukausi sitten ja kovalla itsekurilla tein vain ja ainoastaan tätä neuletta.
Muita kässyjä valmistui siinä ohessa ja ne on jo päivitetty.
Olen tyytyväinen valmiseen tuotokseen, enemmänkin. Ihanahan tuo on!
Tuskin peitosta kuitenkaan tulee joka päivä pedattavaa päiväpeittoa vaan jätän sen torkkupeitoksi sängynpäätyyn.
Tilkkupeittoni on huomattavasti helpompi laittaa sängynpäälle kuin vetelähkö neulepeitto.
Jouluksi, kauniiden tyynyjen kanssa sängystä saa lämpöisen pesän. Lattialle mukavat lampaantaljat, siinä sitä romanttista minääni taas parhaimmillaan. Jää haaveilemaan...












Peiton koko on : parisänkyyn. Puuvillalankaa kului yli 2kg, reunapitsi on Novitan Suvi -lankaa.
Puikot 5 mm, pitkä pyöröpuikko, johon sain sopimaan työn leveyssuunnassa.
Olen virkannut sängyn helmalakanaan ruusupitsiä, joka sopii hyvin yhteen punaisen neulepeiton kanssa.
Virkkailin tuohon neulepeitoon kiinni reunapitsin työn oikealta puolelta. Käsinompelu ei saanut minua innostumaan lainkaan.

















Tänään on juhlapäivä, ihan vain omalla väelle. Ketä nyt sattuu kotona olemaan ja paikalle poikkeaa, tarjotaan kahvit. Miäs se vanhenee näin keskellä kesää.

Tämä tuuliviiri on hänen 40 -vuotislahja muutaman vuoden takaa. Kaunis koriste talomme etukuistin päällä. Teetätin sen eräällä kyläsepällä.

Vielä jaksaa isot kukat kukkia, vaikka saivat päällensä valtaisan vesisateen.

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Nautitaan kesästä

Siinä sitä peiton pitsiä sitten on. Eilen illalla valmistui ja pituutta pitsillä on yli 10 m. Odottelen nauhan kuivumista, pääsen kiinnittämään sen peittooni. Värjäsin pitsinauhan pesukoneessa, mutta kyllä nauha olikin sekaisin pyörittyään.
Illalla tuli ihan tyhjä olo, mitä minä seuraavaksi aloitan tekemään, kun viimeisen kuukauden olen tätä peittoani neulonut. Onhan minulla jotain suunnitelmia ja ulkona odottaa monta työtä.
Pihatöissä ollaan edistytty oikein mukavasti. Viime lauantaina soramontulta kerätyt kauniit kivet on aseteltu ulkorakennuksen päätyyn ja välit on hiekoitettu. Tuntuu ihan apinamaisen pitkiltä kädet, kun kantaa painavia kiviä.
Ulkorakennuksen ympäryksen kiveytys jatkuu talon takapuolelle joskus, kun tehdään vanhan pirtin pihasta ensin siistimpi. Tällä hetkellä tuo vanha piha on enemmänkin säilytyspaikka monelle isommalle tavaralle.
Miäs rakenteli kauniin laatikon karviaisille. Saan puskien juurelta rikkakasvit pysymään helpommin pois ja puutarhaan tuli näiden pois otettujen puskien paikalle lisätilaa.

Leikitäänkö me kaupantätiä? No, ei. Me maalaamme tyttären kanssa leikkimökkiä sisältä. Homma alkoi alkuviikosta ja se jatkuu vielä. Ulkopuolen maalausta ollaan myös suunniteltu, mutta katsotaan miten mielenkiintoa riittää. Kunhan nyt sisäpuoli saadaan ensin valmiiksi.

Ja sitten pitää miähelläkin olla jokin kiva kesälomapuuha. Maanantaina alkava loma on vähemmän lepoa, enemmän kotitöitä.
Kotityöt painottuvat meiltä kaikilta kesäaikana ulkopuuhasteluksi ja tässä pihassa on aina jotain kivaa tekeillä. Eilen kävi konemies kaivamassa terassinpohjaa varten maata pois talon takaa. Itse lapioimalla maa-alueen, olisi homma pitänyt aloittaa jo keväällä maan sulettua. Nyt hommaan kului aikaa tunnin verran ja siinä ajassa oli soratkin ajettu valmiiksi.
Siinä kun miäs puuhastelee uutta ja ehompaa terassia, minä aloitan täyttämään vanhaa terassinpohjaa uudella kukkamaallani. Tilaa jäi tyhjäksi n. 1o neliötä, jonka yhdistän vanhan terassin molemmin puolin oleviin kukkamaihin. Ennemmin kukkamaa, kuin uusi nurmikko.

torstai 10. heinäkuuta 2008

Tunnustus

Kiitos! Sain tämmöisen tunnustuksen Pienestä Lankapuodista

..ja toisen timantin Elämänlankaa -blogista, kiitos! Kolmannen sain Virkkulan Virkkaajan -blogista. Olen otettu, kiitos!

1. Voittaja voi laittaa tunnustuksen omaan blogiinsa esille.
2. Linkitä postaus siihen blogiin, mistä sait palkin

non.
3. Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia
palkinnon saajiksi.
4. Laita linkit näihin blogeihin omaan postaukseesi.

5. Jätä viesti niihin blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Jatkan tämän eteenpäin näille seitsemälle blogille

1. Katin käsistä

2. Hepsin höpsötyksiä

3. Neulaa ja lankaa

4. 10 puikkoa langalla

5. Pirena

6. Puikoilla puuvillaa

7. Taluttimen Tuotoksia



tiistai 8. heinäkuuta 2008

It's huge

Otin neulepeittoni eilen illalla pois puikoilta, pesin ja laitoin koneeseen värjäykseen. Ja taas pesin.
Peitto kuivui ulkona, mutta nyt mietin, josko sen laittaisin takaisin vielä puikoille ja neuloisin pituutta lisää. Se kutistui. Lankaa olisi hiukan vielä jäljellä.
Mutta ei se näinkään ihan mahdottoman pieni ole, en ole murtunut.
Jatkoin illalla reunapitsin neulomista, pituudesta puuttuu vielä monta metriä. Sekin pitää värjätä ennen kiinni ompelua, tai sitten samaan värjäykseen kaikki uudestaan. Mietitään.

Lanka on puuvillaa ja neuloin kahta eri laatua, molemmat kartiolankaa. 5 mm puikoilla tikuttelin 407 s leveyttä.
Malli löytyy Uudet Käsityöt -lehdestä 3/95. Ohjeen peitto on neulottu Garnstudion Karismasta.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Ulla ilmestynyt


Tämä pieni tytön pallero on kuvattu kesäkuussa, lämpöisissä auringonsäteissä. Kysyin pienen tytön äidiltä mallia, jotta saisin neulejakkuun täytettä muuta kuin henkarin. Kuvauspalkkioksi tyttö sai Marjakimara -jakun, jonka ohje löytyy uusimmassa Ulla nettilehdestä.
Samanlaiset jakut tein aiemmin keväällä syntyneille kaksosille ( kuva ).

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Tilda -enkeli

Kiitos teille kaikille kommenteista, niitä on mukava saada.
Yhden pienen ompeluksenkin kokeilin tehdä, Tildaa. Kirjoja kaavoineen ja ohjeineen on hyllyyni kerääntynyt jo kolmen, mutta ompelukset ei kauheasti ole innostaneet.
Tälle enkelille ostin mekkokangasta kirpparilta, Premodan pusero, jonka pälle sovittelin kaavat ja leikkasin kivan koristekuvion talteen mekon etukappaleeseen.
Toiseenkin mekkoon riittää kangasta, joten ompeluksia on tulossa lisää.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Mosaiikkia, enemmän kuin tuhat palaa

Askarrellaan välillä.
Monet kauniit mosaiikkityöt on aina kiehtoneet minua. Meille oli kerääntynyt/periintynyt paljon astioita joita en tarvi, enkä ole halunnut ottaa käyttöönikään. Siis astiat joutivat palasiksi. Siinä meni rikki kupittomat lautaset, eripariset kupit, sarjassa yksi sitä ja toinen tätä.
Oli siinä mukana käsinmaalattu kahvikalustokin, hmm, maalausjälki ei miellyttänyt silmääni. Ei omaa tuotantoa. Hiukan oli Arabialaisiakin, sori, ei kuitenkaan monta.
Minä mikään varasto ole, turha tuoda meille mitään pitkäaiaikaissäilytykseen.
Annoin vasaran teinin käteen ja siinä sai antaa tunteella paukkua kaikki kipot ja kapot. Valmista tuli, mutta ihmeteltiin miten kestäviä ne astiat loppuviimeksi olivatkaan, kun ei meinanneet hajota helposti.
Mutta pudotappas keittiössä kädestäsi jotain, kyllä palasia syntyy.
Sateisena sunnuntaina aloitettiin ja tänään on kukkaruukut saaneet uuden asun.
Minä nypin palasia paikoilleen monta päivää, sormet saneerauslaastissa.
Siinä sen niskani sain taas kipeäksi, oli niin huono työasento.
Eikä nuo isot ruukutkaan ihan kevyitä ole käsitellä, varovasti piti käännellä ja asetella takaisin työpöydälle.
Tavoitteenani oli saada kolmeen isoon ruukkuun riittämään valmiit palaset.
Mutta ruukkuja valmistuikin kuusi, kolme isoa ja kolme hiukan pienempää. Ja minä oikein puhkun intoa!
Nuorimmainen tokaisi, että ne näyttää tosi hyviltä, kun ne ei ole täydellisiä!
Siis, ne palaset ovat mukavasti sekaisin.
Halusin saumoihin sellaisen laiskan vihreän. Myyjä ollut koskaan kuullutkaan moisesta sävystä, siis harmaaseen taittuva vihreä, laiskan vihreä. Sain miähen kaverikseni saumaamaan ensimmäiset ruukut, ja kun haettiin lisää saumauslaastia se oli loppu. En millään malta odottaa ensiviikkoon uuden erän saapumista kauppaan, vaan otimme tuota punasävyä varastostamme ja sillä saumattiin tytön kanssa loput ruukut tänään.
Ja mitä ruukkuihin tulikaan? Isot ruukut täyttyivät Ruusuliisa -amppelikukilla. Tytär sai lahjakortin kesätyöpaikaltaan, kukkatarhalta. Kävimme yhdessä törsäämässä sen ja näihin kukkiin olikin helppo ihastua. Kesä alesta saimme kolme isoa amppelia, sopivasti täytettä isoon ruukkuun. Istutin kukat uusiin ruukkuihin. Ensin meinasin vain suojaruukkuina näitä käyttää, mutta näyttävämpiä ovat istutettuina.
Pienempiin ruukkuihin laitoin koristekaalia ja vasta kukintonsa aloittelevaa lobeliaa. Yhteen ruukkun samettikukkia ja murattia.
Näille ruukuille löytynee paikka vielä tänä kesänä valmistuvalta uudelta terassiltamme.

Kukat saavat tänään vetää vettä sisuksiinsa puutarhan penkillä, taidan siirtää ne suojaan kasvihuoneelle viikonlopuksi luvatun kylmän ilman alta.
Mukavaa viikonloppua kaikille.