Leikkasin lasivitriiniin kaksi lasihyllyä lisää, koska keräilemäni purkit eivät täyttäneet hyllyvälejä.
Värikkyydestään huolimatta tykkään, että sain lähes kaikki purkkini samaan kaappiin.
Täältä löytynee teille monille tuttuja peltipurkkeja. Olen keräilyssäni pyrkinyt siihen, että en ostaisi kuin yhden samanlaisen tuotteen, mutta en ole voinut vastustaa näitä edullisia ruusupurkkeja. Monta erilaista ihanuutta olen jättänyt ostamattakin, kun hinta on ollut niin suolainen.
Näissä purkeissa on paljon teepurkkeja, karkki- ja keksirasioita.
Lähes jokaisen olen täyttänyt helmin, ompelutavaroin tai kortteiluun tarvittavin osin.
Ai niinku muistanko mitä missäkin on? Kyllä.
Suurimman osan löydän helposti, mutta nyt tähän järjestelyyn poistin käytöstäni kaksi seinälokerikkoa, joiden sisällön tyhjensin. Niiden etsiminen saattaa tuottaa muutaman painokelvottoman sanan, mutta kaikki on kerätty talteen.
Tänne päätyi myös maalamani pieni kahviserviisi.
Osa tietää keräilyharrastukseni. Vaaleanpunainen purkki on tyttären tuoma teerasia Pariisista ja kellertävä on Kristiinalta Espanjasta.
Joskus helmeily lähti lapasesta ja niiltä ajoilta on jäljellä vielä aika paljon materiaalia. Isoin osa on lattiasäilytyksessä muovisalkussa, mutta osa päätyi kivoihin pieniin lasipurkkeihin, joita olen säästänyt ja saanut. Osa on kirppareilta.
Parasta näissä lasipurkeissa on tietysti läpinäkyvyys. Ja itsetehdyt helmet opiskeluaikana.
Käsikäyttöinen oranssi ompelukone, käyttöohjeineen, on isän tädin peruja. En ole testannut toimivuutta.
Spring, kevään ihanuus. Ehkä kaunein kaikista.
Alimman hyllyn täytteenä on paljon koruiluun liittyvää materiaalia. Tänne nostin myös kolme avaamatonta helmiostospussiani, joista viimeisimmän sain miäheltä tuliaisena menneenä kesänä, kun oli tulossa uuden pärrän kanssa pohjoisesta.
Sydänrasiat ostin viime pääsiäisenä Stockalta, suklaarasioita. Tyhjiä. Niin vähän hyvää.
Vanhat sillipurkit, vas., on kaivettu siskoni kodin pihamaalta. Kaksi eri vihreänsävyistä lasipurkkia ompelupuolilleni.
Tämä jää piiloon makkarimme nurkkaan verhojen taakse, työpöytäni yläpuolelle.
Kulmahyllyyn laitoin Muumirasiat joissa on kortteiluun tarvikkeita.
Kuvan rajaaminen on tarkkaa työtä. Kaikki paperit on vielä lajittelematta. Samoin osa ompelutarvikkeista.
Alla on uusimpia ostojani, messinkinen rasia. Sekin on jo hyllyssä, mutta et taida löytää sitä kuvasta.
perjantai 30. lokakuuta 2015
tiistai 27. lokakuuta 2015
Lämpöä pienokaiselle
Sainpas merkittyä lokakuullekin jonkin verran langankulutusta, kun päättelin viimeisetkin langanpäät pikkuisen peitosta aamulla.
Peitolla on kokoa n. 80 x 85 cm. Lanka on Viking Babyull, 100 % konepestävä merinovilla.
Kyselin väri- ja mallitoiveita, sekä muita neuletarpeita tulevalle pienokaiselle, että ehtiessäni voisin aloittaa valmistelut.
Pidän itse tästä Bavaria mallista todella paljon. Se on hidasta virkattavaa, mutta ihanan tiivistä, eikä kuitenkaan liian pitsimäistä ollakseen virkattu. Seuraava työ voisikin olla miettiä neulehaalari kevään tarpeisiin.
Peitolla on kokoa n. 80 x 85 cm. Lanka on Viking Babyull, 100 % konepestävä merinovilla.
Kyselin väri- ja mallitoiveita, sekä muita neuletarpeita tulevalle pienokaiselle, että ehtiessäni voisin aloittaa valmistelut.
Pidän itse tästä Bavaria mallista todella paljon. Se on hidasta virkattavaa, mutta ihanan tiivistä, eikä kuitenkaan liian pitsimäistä ollakseen virkattu. Seuraava työ voisikin olla miettiä neulehaalari kevään tarpeisiin.
lauantai 24. lokakuuta 2015
Verkonkutoja
Hämähäkki kutoo verkkonsa joka päivä uudelleen. Kaikki hämähäkit eivät kudo verkkoa, mutta kaikki tekevät seittiä.
Hämähäkin seitti on lujempaa kuin mikään muu materiaali maailmassa.
Näin Halloweenin lähestyessä ehtii vielä tekemään omat verkkonsa, vaikkapa virkkaamalla.
Olen aina ihaillut seitin ohuita verkkoja. Kuinka kauniisti kastepisara siihen takertuukaan ja kuinka ällöttävää on kävellä päiten näkymätöntä seittiä. Järks!
Piirtelin n. 30 x 30 kokoisen verkotuksen ja hyödynsin kirkkaat lasinpalat. Jopa rikkoontuneiden kynttilälyhtyjen lasit steariinista huolimatta sopivat käytettäviksi.
Tasapainon vuoksi tein samantein kaksin kappalein ja asetin ne pääsisäänkäynnin luo jäädäkseen, en niinkään tulevan Halloweenin viettoon.
Hämä-hämähäkki kutoo verkkojaan,
pieni lintu lensi siihen katsomaan.
Aurinko laski kauas vuorten taa,
hämä-hämähäkki kutoo verkkojaan.
Hämähäkin seitti on lujempaa kuin mikään muu materiaali maailmassa.
Näin Halloweenin lähestyessä ehtii vielä tekemään omat verkkonsa, vaikkapa virkkaamalla.
Olen aina ihaillut seitin ohuita verkkoja. Kuinka kauniisti kastepisara siihen takertuukaan ja kuinka ällöttävää on kävellä päiten näkymätöntä seittiä. Järks!
Piirtelin n. 30 x 30 kokoisen verkotuksen ja hyödynsin kirkkaat lasinpalat. Jopa rikkoontuneiden kynttilälyhtyjen lasit steariinista huolimatta sopivat käytettäviksi.
Tasapainon vuoksi tein samantein kaksin kappalein ja asetin ne pääsisäänkäynnin luo jäädäkseen, en niinkään tulevan Halloweenin viettoon.
Hämä-hämähäkki kutoo verkkojaan,
pieni lintu lensi siihen katsomaan.
Aurinko laski kauas vuorten taa,
hämä-hämähäkki kutoo verkkojaan.
perjantai 23. lokakuuta 2015
Roosa
Nuorimmalle ostin autoon lumiharjasetin, jonka skrapa on roosa.
Valosarjaa valitessani palautin hiukan edullisemmat valot takaisin hyllyyn ja lahjoitin tälläkin ostolla muutaman euron keräykseen.
Taito on tehnyt jälleen, jo 3., ohjekuvaston. Samalla ostin yhden vyyhdin lisää aiempien vuosien kokoelmaani.
Tehdään hyvää yhdessä!
torstai 22. lokakuuta 2015
Peltiä
Ei se ikkunanpesu mennytkään ihan suit sait, eli kaikkia ruutuja en ehtinytkään vielä pesemään. Tää on aina niin tätä. Tuli pari muuttuja. Juu, on käyty katsomassa kakkonen.
Nimittäin kissakyydissä kulki takaisin vanhimmalle lapselle aikanaan ostettu Ikean lasivitriini. Kaappi ehti käydä lähes joka huoneessa kotona ollessaan, kun kaikki tahtoivat sen vuorollaan.
Kaappi lähti mukaan pojan muuttokuormassa ja sieltä se siirtyi sujuvasti tyttären opiskelukämppään. Josta se liikkui nuorenparin yhteiseen kotiin. Muutaman vuoden kierreltyään kaappi palasi takaisin kotiin viime perjantai yönä. Kaaduin autosta puolen yön aikaan suoraan petiin, joten kaappi jäi autoon aamua odottamaan.
Ensimmäisenä sanoin kaapin paikan työhuoneelle, mutta tovin mietittyäni, about kaksi päivää, päätin haluta tämän itselleni. Mutta valkoisena.
Siispä laitoin miähen maalaamaan, eikä pyynnöstä ensimmäiseen pintaan kulunut kuin puoli tuntia, kun ensimmäinen kerta oli jo kuivumassa.
Maanantaina rykäsin töiden jäkeen työpöytäni tyhjäksi, järks mikä häpeäpilkku koko pöydän pinta!
Vaikka minkälaisen härpätyksen hommaan tavaroideni säilytykseen on lopputulema melko nopeasti ihan samanlainen.
Kunhan saan kaikki järjestykseen, on lasivitriinissä kaikki ihanat peltipurkkini kauniissa järjestyksessä.
Otan kuvan ennen kuin laitan sinne kaikki loputkin =D =D
Nimittäin kissakyydissä kulki takaisin vanhimmalle lapselle aikanaan ostettu Ikean lasivitriini. Kaappi ehti käydä lähes joka huoneessa kotona ollessaan, kun kaikki tahtoivat sen vuorollaan.
Kaappi lähti mukaan pojan muuttokuormassa ja sieltä se siirtyi sujuvasti tyttären opiskelukämppään. Josta se liikkui nuorenparin yhteiseen kotiin. Muutaman vuoden kierreltyään kaappi palasi takaisin kotiin viime perjantai yönä. Kaaduin autosta puolen yön aikaan suoraan petiin, joten kaappi jäi autoon aamua odottamaan.
Ensimmäisenä sanoin kaapin paikan työhuoneelle, mutta tovin mietittyäni, about kaksi päivää, päätin haluta tämän itselleni. Mutta valkoisena.
Siispä laitoin miähen maalaamaan, eikä pyynnöstä ensimmäiseen pintaan kulunut kuin puoli tuntia, kun ensimmäinen kerta oli jo kuivumassa.
Maanantaina rykäsin töiden jäkeen työpöytäni tyhjäksi, järks mikä häpeäpilkku koko pöydän pinta!
Vaikka minkälaisen härpätyksen hommaan tavaroideni säilytykseen on lopputulema melko nopeasti ihan samanlainen.
Kunhan saan kaikki järjestykseen, on lasivitriinissä kaikki ihanat peltipurkkini kauniissa järjestyksessä.
Otan kuvan ennen kuin laitan sinne kaikki loputkin =D =D
tiistai 20. lokakuuta 2015
Puhdasta lasia
Hei vaan uusi viikko! Viime viikon syyslomaviikko tuli kyllä tarpeeseen, vaikka olinhan minä päivät töissä, mutta illat kotona pitkästä aikaa. Sain hiukan aikaa myös kodille, joka on kuluneina kuukausina ollut lähinnä nukkumapaikka.
Minulle puhtaat ikkunat ovat kodin tärkein puoli. Jossain määrin tunsin suurta ahdistusta, kun tyttären kissojen evakko jatkui ja jatkui, kun oman kodin työt venähtivät kahdesta suunnitellusta viikosta kahteen kuukauteen.
Kissat, nuo joka paikkaa kiipeilevät akropaatit. Kaupunkikissat, joiden ulkoilu on hyytävää pelkoa ja paniikkia, olivat pirtillä nenät kiinni ikkunoissa sylkien ja säksättäen kaiken ulkona liikkuvan. Jopa putoavan pakkasen pureman lehden.
Se päivä kun koitti, että pääsimme kujettamaan kaksi vekkulia omaan kotiinsa, sai minut tarttumaan iloisella mielellä ikkunapesimeen.
En edes peitellyt näyttää sitä iloa, että kohta lähdetään kotia kohden. Hyvin meillä muutoin meni, jos ei muistella tyttären lähdön jälkeen alkanutta protestien määrää.
Suurin syy jatkuvaan temppuiluun oli suljetun oven taakse jääminen. Kun olimme kotona, kissat saivat kulkea vapaasti, lue juosta!, mutta muutoin ne olivat kosteantilan puolella, jossa oli yllin kyllin tilaa ja ikkunan edessä kaksi vierekkäistä istuinta ulos katseluun.
Jälleen kerran olin iloinen, että meidän osalta kaikenlaisten nelijalkaisten aika on ohi. Ei tuotantoeläimiä, ei lemmikkejä. Kaikki aikanaan.
Myönnän, että itse en ole koskaan ollut edes mikään eläinten ystävä, mutta sopeudun yhtä hyvin joukkoon kuin vilperit kissakamut!
Minulle puhtaat ikkunat ovat kodin tärkein puoli. Jossain määrin tunsin suurta ahdistusta, kun tyttären kissojen evakko jatkui ja jatkui, kun oman kodin työt venähtivät kahdesta suunnitellusta viikosta kahteen kuukauteen.
Kissat, nuo joka paikkaa kiipeilevät akropaatit. Kaupunkikissat, joiden ulkoilu on hyytävää pelkoa ja paniikkia, olivat pirtillä nenät kiinni ikkunoissa sylkien ja säksättäen kaiken ulkona liikkuvan. Jopa putoavan pakkasen pureman lehden.
Se päivä kun koitti, että pääsimme kujettamaan kaksi vekkulia omaan kotiinsa, sai minut tarttumaan iloisella mielellä ikkunapesimeen.
En edes peitellyt näyttää sitä iloa, että kohta lähdetään kotia kohden. Hyvin meillä muutoin meni, jos ei muistella tyttären lähdön jälkeen alkanutta protestien määrää.
Suurin syy jatkuvaan temppuiluun oli suljetun oven taakse jääminen. Kun olimme kotona, kissat saivat kulkea vapaasti, lue juosta!, mutta muutoin ne olivat kosteantilan puolella, jossa oli yllin kyllin tilaa ja ikkunan edessä kaksi vierekkäistä istuinta ulos katseluun.
Jälleen kerran olin iloinen, että meidän osalta kaikenlaisten nelijalkaisten aika on ohi. Ei tuotantoeläimiä, ei lemmikkejä. Kaikki aikanaan.
Myönnän, että itse en ole koskaan ollut edes mikään eläinten ystävä, mutta sopeudun yhtä hyvin joukkoon kuin vilperit kissakamut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)