Sainhan elokuulle jonkinlainen langankulutuksen, kun neljä tiskirättiä valmistui. Viimeiset langanpäät tuli pääteltyä jonkin aikaa sitten, mutta kuviin tämä nelikko ehti vasta nyt.
Tein lopuista peittolangoista rättejä. Loin 65 silmukkaa, neuloin ainaoikein reunoihin, muutoin helmineuletta. Mukavan pieniä matkakässyjä, kun autoilimme kesällä. Nämä ovat myös mukavia pieniä tuliaisia, kunhan ensinnä pesen ne käyttöä varten.
Kävimme ruåttalaisessa pari viikkoa sitten katsastamassa meille uutta keittiötä. Kyllä oli messevä olo, kun myyjä otti meidän asiamme huolella haltuun ja saimme mukaamme muutaman eri vaihtoehdon, josta voimme jatkaa kahden suunnittelua. Tosin sitä aikaa suunnitteluun ei ole liiemmälti ollut, että ei me ihan näillä näppäimillä olla repimässä vanhaa köökkiä pihalle ja tuomassa uutta sisälle.
Keittiön asentajakin olisi valmiina, mutta nyt pitää olla maltillinen ja tehdä lisää laskelmia ja mittailla tarvittavat elementit kohdilleen.
Kaapinovien väritystä ei tarvinne miettiä liikaa, haluamme vaaleat pinnat. Lattiamateriaalien eri vaihtoehtoihin ja mahdollisuuksiin pitää varata aikaa, kun vanha lattiapinnoite on niin pinttynyt ja kulahtanut, etten halua uutta kaapistoa asennettavan sen päälle. Tuskin nämä uudet mitoituksetkaan ovat samoja, eli kaapien alta pilkottava kulumisjälki saa jo nyt puistatuksen aikaan.
Kaapistonovien malleissa oli muutama meitä miellyttävä vaihtoehto. Valintaan vaikuttavia tekijöitä on välitilan materiaali. Teenkö itse jotain, vain vaan leivinuunin päälle.
Suunnittelu on kivaa ja aikaaviepää.
torstai 30. elokuuta 2018
keskiviikko 29. elokuuta 2018
Lisää selattavaa
Käsityösyksyyn ilmestyy ja on jo ilmestynyt monta mielenkiintoista kirjaa, joita selailemalla into aloittaa on jo aivan nurkan takana. Tosin järki sanoo edelleen, ettei ole syytä vielä innostua, ettei siinä käy taas kuten ennen. Saan kaiken hetkessä sekaisin, langat vain pöllyää, eikä valmista synny unelmoiden. Mutta uusia kirjoja voidaan aina selata.
Gummeruksen Klomelompe on jo 3.norjalaisten suunnittelijoiden tekemä neulekirja, jossa näkyy ammattitaito, halu tehdä kaunista ja tarpeellista. Suloista ja viehkoa.
Neljään vuodenaikaan erilaisia neuleita lapsille ja aikuisille. Kaunis visuaalinen ilme ja monta ajatonta mallia.
Tätä pitänee näyttää lasten äideille, jos löytävät jotain kivaa (pientä) tehtäväkseni.
Toinen Gummeruksen kirja, #miundesing, Miia Laakso opastaa ideoimaan ja suunnittelemaan omat neuleet ja virkkaukset. Paksu kirja aloittelijalle tai kertauksena taitajalle. Selkeät kuvat, kirjalliset ohjeet ja ruutupiirrokset mahdollistavat mallineuleiden tarkastelun.
Kirjasta löytyy myös valmiit ohjeet useampaankin neuleeseen, joissa vaikeutena on vain langanvärin päättäminen. Iso peukku selkeydestä!
Muistatteko maitopusseista virkatut kynnysmatot? Minäkin. Ainakin ne maitopussit. Plastiikkia, plastiikkia on Moreenin julkaisema ja Satu Latvasalon tekemä kirja, jossa hyödynnetään kotoa löytyvää muovimateriaalia.
Nopeita ja näppäriä säilyttimiä, selänpesin! ja kukkaruukun suoja, sekä paljon muita mielenkiintoisia projekteja joiden parissa aika kuluu kuin siivillä. Jos ei halua töissään käyttää muovia, voi ohjeet soveltaa langoille.
Valmiit työt eivät kuitenkaan näytä muovisilta.
Gummeruksen Klomelompe on jo 3.norjalaisten suunnittelijoiden tekemä neulekirja, jossa näkyy ammattitaito, halu tehdä kaunista ja tarpeellista. Suloista ja viehkoa.
Neljään vuodenaikaan erilaisia neuleita lapsille ja aikuisille. Kaunis visuaalinen ilme ja monta ajatonta mallia.
Tätä pitänee näyttää lasten äideille, jos löytävät jotain kivaa (pientä) tehtäväkseni.
Toinen Gummeruksen kirja, #miundesing, Miia Laakso opastaa ideoimaan ja suunnittelemaan omat neuleet ja virkkaukset. Paksu kirja aloittelijalle tai kertauksena taitajalle. Selkeät kuvat, kirjalliset ohjeet ja ruutupiirrokset mahdollistavat mallineuleiden tarkastelun.
Kirjasta löytyy myös valmiit ohjeet useampaankin neuleeseen, joissa vaikeutena on vain langanvärin päättäminen. Iso peukku selkeydestä!
Muistatteko maitopusseista virkatut kynnysmatot? Minäkin. Ainakin ne maitopussit. Plastiikkia, plastiikkia on Moreenin julkaisema ja Satu Latvasalon tekemä kirja, jossa hyödynnetään kotoa löytyvää muovimateriaalia.
Nopeita ja näppäriä säilyttimiä, selänpesin! ja kukkaruukun suoja, sekä paljon muita mielenkiintoisia projekteja joiden parissa aika kuluu kuin siivillä. Jos ei halua töissään käyttää muovia, voi ohjeet soveltaa langoille.
Valmiit työt eivät kuitenkaan näytä muovisilta.
sunnuntai 26. elokuuta 2018
30 + 29 = 60 ?
Saimme eilen juhlia nuorten kuusikymppisiä, todellisuudessa kolmikymppisiä, jotka pidettiin heidän kotonaan. Reilun 4 kk vanhempi miniä on jo virallisesti täyttänyt vuotensa, humu vasta myöhemmin syksyllä.
Juhlapäivä oli harkittu tarkoin niin, että mahdollisimman moni kutsutuista pääsi saapumaan paikalle.
Koti oli koristatunut juhlaan niin sisältä kuin ulkoakin.
Pöydät koristeltu juhlavin kukin.
Yksityiskohdat olivat kiinnostavia.
Aikaistimme hieman aikatauluamme sovitusti kutsusta poiketen. Sain kuvata, vieraslistan yksi juhlija nukkui päikyt automatkalla ja meidän piti saada parit autot hyviin lähtökuoppiin iltaa ajatellen.
Siis juhlimaan.
Vanhemman pojan perhe on asunut tässä viime vuoden lopusta. Koti on mukautunut heidän tarpeisiin ensinnä sisältä ja kesän aikana on päästy ulkotöihin. Suurin ja näkyvin muutos pihassa on takapihalle rakennettu terassi, jonka tekemiseen pojalta kavereineen on mennyt useampi päivä, ilta, tunti ja viikonloppu.
Upea kokonaisuus, jossa mahtui juhlimaan suurellakin porukalla.
Meiltä meni lahjuksena hieman samaa settiä, miähen rakentama istuin, jota voi kuljettaa tontilla auringonpaisteen mukaan. Penkin päässä on paikka juomille tai kukkaistutukselle. Molemmat juhlijat saivat vielä omat henkilökohtaiset lahjansa.
Nuorimmainen koeistui tämän jo kotona.
Rennonoloinen perhe istuutui uuden terassin sohvaryhmään kuvattavaksi, kun muuta väkeä ei ollut vielä saapunut. Milja hieman herpaantui, kun kavereita oli jo paikalla.
Neiti oli lähtökuopissa hetkenä minä hyvänsä.
Tässä he ovat, tänä vuonna yhteensä 60. Paljon onnea heille!
Monen kommelluksen ja tapahtuman päivä ja viikko, joka ei näkynyt juhlijoissa mitenkään.
Juhlijat ottivat vieraat vastaan vuoroin takapihalla, vuoroin sisällä.
Terassi saa myöhemmässä vaihessa osittaisen katteen. Kukkalaatikot kiertävät reunoilla. Ajanollen niistä saa mukavan viherryksen, pehmentää kauniisti yleisilmettä rehevyydellään.
Etukulman paljusta kateellisena, ihastelin tätäkin. Mäkin haluun!
Oli sitten ihan pakko laittaa poikamme samaan kuvaan. He ovat vuosi vuodelta aina vaan tulleet enemmän ja enemmän samanoloisiksi. Nytkin, kun olivat molemmat harmaissa paidoissa, en ollut tunnistaa kumpi oli kumpainen, kun menivät ohitseni. Ei minulla mikään dementia ole =)
Liekö samaistumisen syy samat harrastukset ja sama työ?
Pyysin vielä kuviin tyttärenkin, joka hanhiemon tapaan paimensi tyttäriään, kun perheen isä oli alkuillan omissa menoissaan.
Yhden tai kaksi kuvaa onnistun nappaamaan niin, että osaavat olla aikuisia. Mutta,
siitä se sitten lähtee...
Meidän kolmikko!
Sisko ja sen veljet =D
Nuorin ja Sole-Riina. Heidän asumisjärjestelyissään tuli kuun vaihteessa muutos, kun Sole aloittaa opiskelut maanantaina toisaalla. Poitsu muutti hetkeksi takaisin kotiin ja ottaa pian uuden lähdön.
Onnea Sole uuden oppimiseen!
Poitsu nappasi vielä sisaren ja Vanessan samaan kuvaan.
Sitten oli jo aika kuvata toinen juhlija, miniä Miljan kanssa.
Kuvauksellinen miniä ja ilmeikäs Milja.
Olemme saaneet iloksemme Miljan hoitoomme viime aikoina useamman kerran juurikin näiden juhlien valmistelun vuoksi. Meillä on ollut paljon kivoja hetkiä ja hoitotäditkin ovat ehkä muutaman kerran kuulleet päivän aikana mummin ja vaarin tulevan hakemaan hoidosta.
Äidin ja tyttären rakkaus
Kaksivuotiaan pontevuudella Milja odotti kavereiden saapumista koko päivän.
Oi kuinka hän kertoili vuolaasti äidin käyneen parturissa juhlaa varten.
Miljan kampaus on äidin käsialaa.
Miniän juhlava klassinen tyyli. Humu viihtyy omassa lookissaan.
Venla huomasi tilaisuuden tulleen, kun keinu oli tyhjä. Nyt täytyy löytää vauhdinantaja.
Hiekkakakut kiinnosti Miljaa.
Juhlapukeutuminen ei haitannut menoa laisinkaan.
Aivan hyvin laatikon reunalla voi roikkua näinkin...=)
Sieltähän vaari jo tuli avuksi.
Venla saa keinuttajan,
tukka hulmuten mennään ees ja taas.
Juhlaväki saapui omien aikataulujensa mukaan ja meno pihamaalla vilkastui niin lasten kuin aikuistenkin äänistä.
Miniän isä ja miäs juhlateltassa, joka oli mukava lisä varsinkin, kun sateen mahdollisuus on aina otettava huomioon.
Vielä viime hetken tarkastelut.
Vieraiden kättelyn ja kuvaamisen jälkeen päädyin keittiöön. Keittiöhenkilökunnan kanssa kannattaa aina olla väleissä.
Tosin miniän kanssa olen aina ollutkin.
Yhteinen osuus alkoi kakkukahveilla, jossa täytekakku näytteli pääosaa. Tilauskakku oli mahtava, maukas ja hieno.
Hyytelökakut ovat miniän valmistamat.
Myös gluteeniton vaihtoehto oli tarjolla.
Tarjoilualustan puiset kiekot oli sahattu talvella kaadetusta puusta.
Pientä suolaista, lapsille Muumikeksejä ja
erilaiset tahnat suolakekseille. Santsasin...hups!
Juhlat olivat rennot ja tyylikkäät. Vieraiksi oli kutsuttu ystävät ja vanhemmat.
Juhlaparin aloitettua kakun, pääsivät vieraat odottamaan omaa vuoroaan.
Tarjoilu sujui nopeasti ja omatoimisesti. Minäkin kävin välillä täyttämässä kahvipannuja.
Pienillä yksityiskohdilla on suuri vaikutus kokonaisuuteen.
Mahtoiko Milja muistella omia juhliaan keväällä, kun kakun päällä oli kakkonen?
Me
ja he.
Kun kahvitarjoilu oli ohitse, siirryimme kaikki terassille, jossa humu ilmaisi vuolaat kiitokset miniän kanssa ensinnä heille, joille kiitos kuuluu rakennusavusta terassin suhteen.
Koska poika juhlii vaimonsa varjolla, kun on niiiin nuori, saatiin hersyvät naurut.
Saimme jokainen vuorollaan esitellä itsemme vierasjoukolle, jossa kaikki eivät varmasti tunteneet ihan jokaista.
Suloinen Vanessa seurasi lähellämme esittelyvuoroaan.
Hän on huomattavasti rohkeampi kuin sisarensa saman ikäisenä.
Esiteltyä itsemme, otti lavan haltuun stand up-koomikko. XL-Sami hauskuutti vieraita anteeksipyytämättä saaden yleisönsä nauramaan.
Nuoret ovat aikanaan käyneet useampien esiintyjien keikoilla. Näin kotona pidettäviin juhliin oli hyvin luonnikasta tilata oman show, josta saimme kaikki vapautuneet naurut.
Xl-Samin karisma ja jutut puhuttivat vielä myöhemmin illalla.
Ajankulua ei huomannut, kukaan ei poistunut paikalta, paisti pienet hiippailivat kohti terassin reunoja.
Toinenkin setti olisi kelvannut, kiitos!
Vanessan luonnikkuus, kuinka rennosti hän ottikaan, eikä ujostellut yhtään.
Harmi, kun vävy ei ehtinyt ajoissa juhliin. Tytär tallensi pienen pätkän esitystä.
Huomaa kultaiset kengät. Näilläkin on merkitystä.
Juomatarjoilusta pidettiin huolta koko illan ajan. Terassilla oli suuri kylmäkaappi, jonka sisältö juomineen oli kaikkien vapaassa käytössä.
Iltapalatarjoilu järjestettiin myöhemmin illan aikana niin, että nuorimmatkin saivat syödäkseen.
Herkulliset salaatit, lisukkeet, patongit,
kylmää kalaa ja kanaa.
Tässähän se oli kirjoitettuna, syö, juo ja nauti.
Kun kattaus oli valmiina,
oli kahdessa grillissä paistuneet grilliribsit valmiina.
Väki kävi välillä sisällä lämmittelemässä, kun ulkona aurinko alkoi painumaan mailleen.
Tässä lähdetään saattamaan vaunukansaa untenmaille. Vanhemmat tulivat takaisin iltaa jatkamaan.
Takapihalla jatkui erilaiset kenttäpelit,
mölkky, tikanheitto,friba. Etupihalla pelattiin petanqueta.
Kynttilöitä sytyteltiin, kun tuuli hieman laantui. Näillä ja valonauhoilla tuli kiva loppukesän puutarhajuhlan tuntu.
Kuten huomaa, lapset kuuluivat mukaan näihin juhliin.
Piti vain välillä lisäillä vaatetusta.
Leikkokukilla saa lisäväriä juomapöytään.
Ilta-auringon viimeiset säteet heittävät pitkän varjon.
Vävy sai kyydin juhlapaikalle illan aikana.
Paljun lämmitys otti oman aikansa. Itse en ole koskaan lutrannut tuollaisessa, eikä minulla ole käsitystäkään sen käytöstä.
Suoraan ylöspäin nouseva savu kieli päivän tyyntyneen.
Musiikki pauhasi äänentoistolaitteistosta, puheensorina kuului varmasti kaukaisuuteen. Launtaina juhlittiin nuoria, Venetsialaisia ja Suomen luontoa.
Jokainen tavallaan ja rentoutuen vietti kivan päivän ja illan, josta osa muistaa vain heille kertomalla, että ovat olleet mukana. Tässä tarkoitan näitä pieniä.
Illan kuvista vastasi allekirjoittanut. Tässä tyttären kuvaamana.
Vielä tytär ja vävy ennen lähtöämme kotiin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Olimme ajoissa sopineet, että otamme miähen kanssa tehotytöt yöksi luoksemme. Iltapalatarjoilu riitti vatsantäytteeksi ja kun hoitokassit ja nuorimman vaippa oli vaihdettu, pakkasimme pottajengin kahteen autoon.
Isot turvaistuimet eivät mahdu yhteen, joten lähdimme peräkkäin miähen kanssa liikenteeseen.
Milja antaa vielä hyvänyön pusun isälle ja äidille.
Tässä vielä askartelemani kortti.
Kuuskymppisille =)
Pimut laitettiin siskonpetille, eli pirtin lattialle kaksi patjaa vierekkäin. Nuorin nukahti autossa, eikä onneksemme herännyt vaikka siirsimme hänet pirttiin. Venla ja Milja eivät meinanneet millään nukahtaa, vaan kihersivät vierekkäin. Lopulta uni voitti.
Onneksi. Ensimmäisen kerran tytöt olivat meillä kolmistaan ilman vanhempiaan ja pitkänmatkalaiset ensimmäisen kerran kahdestaan.
Yö oli hiukan katkonainen, mutta aamulla kolme prinsessaa heräsi aikaisin ja iloisina. Ei ujostelua, ei itkua. Vanhin prinsessa, minä, olisi vielä nukkunut tovin.
Laitoin äideille kuvan, että meillä ollaan jo hereillä. Nauru oli tullut, kun neidit istuivat juhla-asut päällä sänkynsä reunalla. Kukaan ei jaksanut vaihtaa yöpukua päällensä.
Päivä menikin leikkien ja ulkoillen. Kuljimme jokaisen oman puun luona katsomassa kuinka paljon kasvua on tapahtunut.
Vanessan puu.
Sekä Venlalle kasvatettu päärynä kasvaa hyvin.
Toisena kesänä jo pienen pienet päärynät näkyy, mutta eivät ennätä kypsymään.
Miljalle kasvatettu luumupuu tuottaa myös satoa.
Nämäkään eivät ennätä kypsymään tänä syksynä.
Välipalaksi trampoliinihyppelyn, liukumäkilaskun, keinun ja leikkimökin välissä maistui puusta pudonneet omenat puutarhan antimista.
Juhlapäivä oli harkittu tarkoin niin, että mahdollisimman moni kutsutuista pääsi saapumaan paikalle.
Koti oli koristatunut juhlaan niin sisältä kuin ulkoakin.
Pöydät koristeltu juhlavin kukin.
Yksityiskohdat olivat kiinnostavia.
Aikaistimme hieman aikatauluamme sovitusti kutsusta poiketen. Sain kuvata, vieraslistan yksi juhlija nukkui päikyt automatkalla ja meidän piti saada parit autot hyviin lähtökuoppiin iltaa ajatellen.
Siis juhlimaan.
Vanhemman pojan perhe on asunut tässä viime vuoden lopusta. Koti on mukautunut heidän tarpeisiin ensinnä sisältä ja kesän aikana on päästy ulkotöihin. Suurin ja näkyvin muutos pihassa on takapihalle rakennettu terassi, jonka tekemiseen pojalta kavereineen on mennyt useampi päivä, ilta, tunti ja viikonloppu.
Upea kokonaisuus, jossa mahtui juhlimaan suurellakin porukalla.
Meiltä meni lahjuksena hieman samaa settiä, miähen rakentama istuin, jota voi kuljettaa tontilla auringonpaisteen mukaan. Penkin päässä on paikka juomille tai kukkaistutukselle. Molemmat juhlijat saivat vielä omat henkilökohtaiset lahjansa.
Nuorimmainen koeistui tämän jo kotona.
Rennonoloinen perhe istuutui uuden terassin sohvaryhmään kuvattavaksi, kun muuta väkeä ei ollut vielä saapunut. Milja hieman herpaantui, kun kavereita oli jo paikalla.
Neiti oli lähtökuopissa hetkenä minä hyvänsä.
Tässä he ovat, tänä vuonna yhteensä 60. Paljon onnea heille!
Monen kommelluksen ja tapahtuman päivä ja viikko, joka ei näkynyt juhlijoissa mitenkään.
Juhlijat ottivat vieraat vastaan vuoroin takapihalla, vuoroin sisällä.
Terassi saa myöhemmässä vaihessa osittaisen katteen. Kukkalaatikot kiertävät reunoilla. Ajanollen niistä saa mukavan viherryksen, pehmentää kauniisti yleisilmettä rehevyydellään.
Etukulman paljusta kateellisena, ihastelin tätäkin. Mäkin haluun!
Oli sitten ihan pakko laittaa poikamme samaan kuvaan. He ovat vuosi vuodelta aina vaan tulleet enemmän ja enemmän samanoloisiksi. Nytkin, kun olivat molemmat harmaissa paidoissa, en ollut tunnistaa kumpi oli kumpainen, kun menivät ohitseni. Ei minulla mikään dementia ole =)
Liekö samaistumisen syy samat harrastukset ja sama työ?
Pyysin vielä kuviin tyttärenkin, joka hanhiemon tapaan paimensi tyttäriään, kun perheen isä oli alkuillan omissa menoissaan.
Yhden tai kaksi kuvaa onnistun nappaamaan niin, että osaavat olla aikuisia. Mutta,
siitä se sitten lähtee...
Meidän kolmikko!
Sisko ja sen veljet =D
Nuorin ja Sole-Riina. Heidän asumisjärjestelyissään tuli kuun vaihteessa muutos, kun Sole aloittaa opiskelut maanantaina toisaalla. Poitsu muutti hetkeksi takaisin kotiin ja ottaa pian uuden lähdön.
Onnea Sole uuden oppimiseen!
Poitsu nappasi vielä sisaren ja Vanessan samaan kuvaan.
Sitten oli jo aika kuvata toinen juhlija, miniä Miljan kanssa.
Kuvauksellinen miniä ja ilmeikäs Milja.
Olemme saaneet iloksemme Miljan hoitoomme viime aikoina useamman kerran juurikin näiden juhlien valmistelun vuoksi. Meillä on ollut paljon kivoja hetkiä ja hoitotäditkin ovat ehkä muutaman kerran kuulleet päivän aikana mummin ja vaarin tulevan hakemaan hoidosta.
Äidin ja tyttären rakkaus
Kaksivuotiaan pontevuudella Milja odotti kavereiden saapumista koko päivän.
Oi kuinka hän kertoili vuolaasti äidin käyneen parturissa juhlaa varten.
Miljan kampaus on äidin käsialaa.
Miniän juhlava klassinen tyyli. Humu viihtyy omassa lookissaan.
Venla huomasi tilaisuuden tulleen, kun keinu oli tyhjä. Nyt täytyy löytää vauhdinantaja.
Hiekkakakut kiinnosti Miljaa.
Juhlapukeutuminen ei haitannut menoa laisinkaan.
Aivan hyvin laatikon reunalla voi roikkua näinkin...=)
Sieltähän vaari jo tuli avuksi.
Venla saa keinuttajan,
tukka hulmuten mennään ees ja taas.
Juhlaväki saapui omien aikataulujensa mukaan ja meno pihamaalla vilkastui niin lasten kuin aikuistenkin äänistä.
Miniän isä ja miäs juhlateltassa, joka oli mukava lisä varsinkin, kun sateen mahdollisuus on aina otettava huomioon.
Vielä viime hetken tarkastelut.
Vieraiden kättelyn ja kuvaamisen jälkeen päädyin keittiöön. Keittiöhenkilökunnan kanssa kannattaa aina olla väleissä.
Tosin miniän kanssa olen aina ollutkin.
Yhteinen osuus alkoi kakkukahveilla, jossa täytekakku näytteli pääosaa. Tilauskakku oli mahtava, maukas ja hieno.
Hyytelökakut ovat miniän valmistamat.
Myös gluteeniton vaihtoehto oli tarjolla.
Tarjoilualustan puiset kiekot oli sahattu talvella kaadetusta puusta.
Pientä suolaista, lapsille Muumikeksejä ja
erilaiset tahnat suolakekseille. Santsasin...hups!
Juhlat olivat rennot ja tyylikkäät. Vieraiksi oli kutsuttu ystävät ja vanhemmat.
Juhlaparin aloitettua kakun, pääsivät vieraat odottamaan omaa vuoroaan.
Tarjoilu sujui nopeasti ja omatoimisesti. Minäkin kävin välillä täyttämässä kahvipannuja.
Pienillä yksityiskohdilla on suuri vaikutus kokonaisuuteen.
Mahtoiko Milja muistella omia juhliaan keväällä, kun kakun päällä oli kakkonen?
Me
ja he.
Kun kahvitarjoilu oli ohitse, siirryimme kaikki terassille, jossa humu ilmaisi vuolaat kiitokset miniän kanssa ensinnä heille, joille kiitos kuuluu rakennusavusta terassin suhteen.
Koska poika juhlii vaimonsa varjolla, kun on niiiin nuori, saatiin hersyvät naurut.
Saimme jokainen vuorollaan esitellä itsemme vierasjoukolle, jossa kaikki eivät varmasti tunteneet ihan jokaista.
Suloinen Vanessa seurasi lähellämme esittelyvuoroaan.
Hän on huomattavasti rohkeampi kuin sisarensa saman ikäisenä.
Esiteltyä itsemme, otti lavan haltuun stand up-koomikko. XL-Sami hauskuutti vieraita anteeksipyytämättä saaden yleisönsä nauramaan.
Nuoret ovat aikanaan käyneet useampien esiintyjien keikoilla. Näin kotona pidettäviin juhliin oli hyvin luonnikasta tilata oman show, josta saimme kaikki vapautuneet naurut.
Xl-Samin karisma ja jutut puhuttivat vielä myöhemmin illalla.
Ajankulua ei huomannut, kukaan ei poistunut paikalta, paisti pienet hiippailivat kohti terassin reunoja.
Toinenkin setti olisi kelvannut, kiitos!
Vanessan luonnikkuus, kuinka rennosti hän ottikaan, eikä ujostellut yhtään.
Harmi, kun vävy ei ehtinyt ajoissa juhliin. Tytär tallensi pienen pätkän esitystä.
Huomaa kultaiset kengät. Näilläkin on merkitystä.
Juomatarjoilusta pidettiin huolta koko illan ajan. Terassilla oli suuri kylmäkaappi, jonka sisältö juomineen oli kaikkien vapaassa käytössä.
Iltapalatarjoilu järjestettiin myöhemmin illan aikana niin, että nuorimmatkin saivat syödäkseen.
Herkulliset salaatit, lisukkeet, patongit,
kylmää kalaa ja kanaa.
Tässähän se oli kirjoitettuna, syö, juo ja nauti.
Kun kattaus oli valmiina,
oli kahdessa grillissä paistuneet grilliribsit valmiina.
Väki kävi välillä sisällä lämmittelemässä, kun ulkona aurinko alkoi painumaan mailleen.
Tässä lähdetään saattamaan vaunukansaa untenmaille. Vanhemmat tulivat takaisin iltaa jatkamaan.
Takapihalla jatkui erilaiset kenttäpelit,
mölkky, tikanheitto,friba. Etupihalla pelattiin petanqueta.
Kynttilöitä sytyteltiin, kun tuuli hieman laantui. Näillä ja valonauhoilla tuli kiva loppukesän puutarhajuhlan tuntu.
Kuten huomaa, lapset kuuluivat mukaan näihin juhliin.
Piti vain välillä lisäillä vaatetusta.
Leikkokukilla saa lisäväriä juomapöytään.
Ilta-auringon viimeiset säteet heittävät pitkän varjon.
Vävy sai kyydin juhlapaikalle illan aikana.
Paljun lämmitys otti oman aikansa. Itse en ole koskaan lutrannut tuollaisessa, eikä minulla ole käsitystäkään sen käytöstä.
Suoraan ylöspäin nouseva savu kieli päivän tyyntyneen.
Musiikki pauhasi äänentoistolaitteistosta, puheensorina kuului varmasti kaukaisuuteen. Launtaina juhlittiin nuoria, Venetsialaisia ja Suomen luontoa.
Jokainen tavallaan ja rentoutuen vietti kivan päivän ja illan, josta osa muistaa vain heille kertomalla, että ovat olleet mukana. Tässä tarkoitan näitä pieniä.
Illan kuvista vastasi allekirjoittanut. Tässä tyttären kuvaamana.
Vielä tytär ja vävy ennen lähtöämme kotiin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Olimme ajoissa sopineet, että otamme miähen kanssa tehotytöt yöksi luoksemme. Iltapalatarjoilu riitti vatsantäytteeksi ja kun hoitokassit ja nuorimman vaippa oli vaihdettu, pakkasimme pottajengin kahteen autoon.
Isot turvaistuimet eivät mahdu yhteen, joten lähdimme peräkkäin miähen kanssa liikenteeseen.
Milja antaa vielä hyvänyön pusun isälle ja äidille.
Tässä vielä askartelemani kortti.
Kuuskymppisille =)
Pimut laitettiin siskonpetille, eli pirtin lattialle kaksi patjaa vierekkäin. Nuorin nukahti autossa, eikä onneksemme herännyt vaikka siirsimme hänet pirttiin. Venla ja Milja eivät meinanneet millään nukahtaa, vaan kihersivät vierekkäin. Lopulta uni voitti.
Onneksi. Ensimmäisen kerran tytöt olivat meillä kolmistaan ilman vanhempiaan ja pitkänmatkalaiset ensimmäisen kerran kahdestaan.
Yö oli hiukan katkonainen, mutta aamulla kolme prinsessaa heräsi aikaisin ja iloisina. Ei ujostelua, ei itkua. Vanhin prinsessa, minä, olisi vielä nukkunut tovin.
Laitoin äideille kuvan, että meillä ollaan jo hereillä. Nauru oli tullut, kun neidit istuivat juhla-asut päällä sänkynsä reunalla. Kukaan ei jaksanut vaihtaa yöpukua päällensä.
Päivä menikin leikkien ja ulkoillen. Kuljimme jokaisen oman puun luona katsomassa kuinka paljon kasvua on tapahtunut.
Vanessan puu.
Sekä Venlalle kasvatettu päärynä kasvaa hyvin.
Toisena kesänä jo pienen pienet päärynät näkyy, mutta eivät ennätä kypsymään.
Miljalle kasvatettu luumupuu tuottaa myös satoa.
Nämäkään eivät ennätä kypsymään tänä syksynä.
Välipalaksi trampoliinihyppelyn, liukumäkilaskun, keinun ja leikkimökin välissä maistui puusta pudonneet omenat puutarhan antimista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)