torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeisen päivän otsake

 Yleensä minulla on ollut jo hyvän aikaa valmiina päätöslause tälle vuodelle, mutta tänä vuonna kirjoittaminen on tökkinyt tosi pahasti. Vaikkei 186 päivityksen perusteella uskoisi. Kamerakaan ei ole enää tallentanut niin paljon tapahtumia kuin aiempina vuosina. 
Vuosittain olen valinnut itselleni mieluisimman / haasteellisen käsityön. Sekään ei ole ollut niin selviö. Tykkään ihan mahdottomasti tästä pienestä neulehaalarista, joka sai käyttäjän keväällä
Samalla laskin vuotuisen langankulutukseni, 10. 320 kg. Toukokuun piskuinen 0.070 langankulutus oli katsottava uudestaan. Lankamääräni pieneni huomattavasti vuoden aikana, vaikka sain kahdesta joulupaketista lisää lankaa.
Kappalettain tein n. 50 neuletta tai virkkausta.
 Venlan kanssa on ilo ja onni kertaantunut, käynnit tyttären luona lisääntyneet ja pienet paketit vaihtaneet usein omistajaa. Olen jo unohtanut, että en luvannut ostaa vaatteita, vain ja ainoastaan tehdä.
 Muistorikkain voimainponnistus oli kastejuhlan järjestäminen meillä kotona ja kun sää laukoi suuria pisaroita, itse tapahtumapaikka piti muuttaa ennakkoon suunnitellusta pikaisesti. Nopeat liikeet on näyttäviä!
 Kun juhlat olivat ohi, juhannus juhlittu, alkoi jatkuva konttaaminen ja kitkeminen pihan osalta. Puutarhapäiville ei saatu valmiiksi pyykinkuivaus-/mattotelinettä, mutta pian sen jälkeen pääsimme testaamaan miten hyvin tuo toimii. Suosittelen. Tämä on tukeva rakenteeltaan. Narut ovat joka puoleta yhtä korkealla, ei täydy kurkotella, eikä lakanat laahaa maassa.
 Tällä paikalla onkin tullut otettua loppuvuotta kohden useamman kerran valokuvia valmiista lasitöistäni.
 Kotia laitettiin jälleen muutaman pinnan verran parempaan kuosiin, kun molemmat eteiset saivat uudet seinäpinnoitteet.
Muutoin kodin laitto on ollut siistimistä ja tyhjäämistä. Olen tyhjentänyt kaappeja järjestelmällisesti sellaisista tavaroista ja tekstiileistä, joita ei vain tule käytettyä.
Kierrättänyt ja antanut paljon eteenpäin. Tekee älyttömän hyvää sielulle. 
 Tänä vuonna minulla on ollut paljon kivoja töitä. Kun vuosi alkaa, se tavallaan katkeaa kohdallani keväällä ja alkaa taas uudelleen syksyllä lasikurssien myötä.
Tarjoan kurssit opistoille kaksi kertaa vuodessa, jolloin suunnittelen samalla oman aikatauluni pitkäksi aikaa eteenpäin. Osa kursseista toteutuu ja osa illoista ja viikonlopuista jää vapaaksi.
On ollut ilo työskennellä teidän kanssanne. Kiitos! Uutta kevättä odotellessa.
 Kasvihuonekausi on pitkä. Se alkaa hyvissä ajoin keväällä, jatkuen myöhäiseen syksyyn.
Tänä vuonna nautin työnteosta todella, kun huoneen lämpö ei noussut viileän kesän myötä ajoittain kuin 45'. Jalka nousi kepeästi, kun työaamut eivät alkaneet ennen kukonlaulua.
 Salaatinpakkauspäivät rytmittävät viikon niin, että aina ollaan jo perjantaissa. Kukkamyynti on nopeasti ohitse. 
Voi sitä värien hehkua ja suunnittelun riemua, kun saa olla valitsemassa kukkia jokaisen omiin tarpeisiin.
 Valitse nyt näistä omasi.
 Ikäväkseni mankeloin  töissä käteni taimipöydän alle, eikä jälki kipuineen ollut mitenkään helppo kestää.
Toinen lommo tuli syksyn hirvikolarista, mutta se jälki tuli onnekseni vain autoon.
Jossain ajan hampaassa nuorimmainen täytti 18-vuotta. Sai ajokortin ja kilometrejä jää taakse.
Opiskelun jatkettua syksyllä poika lopetti koulunsa ja jatkoi opintojaan oppisopimuksella, käyden vain noin kerran viikossa koulussa.
Vanhimmainen alkoi ajamaan syksyllä täysperävaunullista, muutoksia työssään.
 Me
Me lähdimme muutaman kerran kotimaan reissuun, Porvooseen ja Turkkuseen. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin ruåttinreissu, jossa kävimme useamman linnan kierroksella. 
Muutaman kerran ehdin istumaan pärränkyytiinkin. Olisin tahtonut pidemmälle matkalle mukaan, kun miäs kävi ostamassa Oulun avk:lta uuden pärrän ja ajoi sen päiväseltään kotiin. 
Olin töissä. Naapurin miäs ajoi Alavudelle vastaan ja kotimatkalla poikkesivat Virroille Helmien taloon ostamaan minulle tuliaispussukan.
 Kylmästä ja sateisesta kesästä huolimatta kukat jaksoivat kukkia, marjapensaatkin tuottivat hyvin satoa.
 Pihalla ei tehty mitään suurempaa muutosta, aidannetta lukuun ottamatta, miähen ennakoidun leikkauksen vuoksi.
Ensi kesäksikään ei ole mitään suunnitelmia pihan puolella. Nyt odotetaan toipumista ja suunnitellaan sitten.
Jossittelua on kiva tehdä. Jos jotain pihaan tehdään, niin sitten tehdään aurinkoterassi, että ei ehditä istumaan paikallaan tulevanakaan kesänä =D
Mutta nautitaan siitä mitä meillä jo on ja mitä on tulossa!
 Marraskuussa iloitsin päästessäni tekemään itsekin lasitöitä. Työhuone lämpisi joka päivä ja aikaisesta aamusta iltamyöhään valot paloivat tekemisen merkiksi.
 Suunnitelmia putkahtelee pitkin vuotta joita haluan päästä toteuttamaan. 
Vaikka työpöytäni on suuri, on siitä loppunut tila monta kertaa kuluneen kuun aikana.
Otin miähen oppimaan lasinleikkuuta, ettei pitkästyisi vallan pirtillä yksin ollessaan. Ja hyvinhän tuo on oppinutkin, kun kokeiltiin useampi lasiveitsi ja löydettiin käteen sopiva malli.Niin, että tekemisen meinikiä on ollut. Naapurin miäskin on löytänyt omani lasipöydän äärestä useammin, kuin pihalta yleensä. 
Mitä siellä sateessa seisomassa, kun voi samalla puheella tehdä jotain uuttakin =D 
 Kolmet myyjäiset piti kiireisenä, kun kannoin, kannoin ja kannoin yksin kaiken mennen tullen.
Joulun alla kävimme kuuntelemassa kotikirkossamme Lauri Tähkän joululaulut. Oli tosi ihana ja antoisa tapahtuma. Muutoinkin kiertelimme tänä vuonna useammassa kirkossa matkoillamme. Kaiken kiireen keskellä pääsee rauhoittumaan ja nauttimaan kuulemastaan.
Työhuone hiljeni kaksi päivää ennen jouluaattoa. Sitä ennen teimme jatkuvaa siivousta ja järjestelyä. Ajoimme, tai minä ajoin,  useamman kuorman tavaraa kierrätyskeskukseen ja roskiin.
Olen siivonnut järjestelmällisesti ikävää pois. Luopunut kaikesta turhasta.
Nyt on nokka kohti uutta vuotta, jonka tiedän jo tuovan paljon uutta ja kivaa tullessaan. 
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kiitän samalla teitä, jotka olette viestittäneet ja lukijoitani idästä länteen.


keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Pitsinen peitto

 Olimme miähen kanssa joulun ajan kissavahteina, kun humun perhe vietti jouluaan toisaalla. Sain näin ihastuttavan joulukoristeen kiitokseksi, kera maistuvan irtoteen.
Vanhukset kelkottelemassa.
 Otin aatonaattona lankakoristani valkoisen villalangan ja illan neuloin, pähkäilin ja neuloin. Lopulta päädyin vaihtamaan langan ohueen puuvillaan, 100 % Cotton  ja lakkasin pähkäilemästä.
Neuloin.
Ohje löytyy Kauneimmat käsityöt 6/14, 27.
Neuloin reilun 50 g / päivä ja päättelin työn. Silmämääräisesti päätin, että nyt tämä on hyvä koko työlle. Mittailen viimeistelyn jälkeen, kun ompelen vielä taustakankaan paikoilleen. Miniä esitti pyynnön vauvalle tehtävistä neuleista, joista tämä on yksi. Seuraava on jo suunnitteleilla.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Vakki

 Yksi suurimmista ahdituksistani on kaiken aikaa ollut työhuoneeni, jonne on ollut niin helppo kuljettaa kaikki sellainen tavara, joka on saatava pois tieltä. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.
Viimeiset kaksi vuotta on kotimme pintaremppa siirrättänyt huone kerrallaan kaiken ylimääräisen irtaimen pihanrakennukseen, josta olen ajan ja tilan tarpeen mukaan niitä siirrellyt milloin mihinkin.
Rajallinen tila on ollut hyvin joustava, niin minäkin, mutta viimeisen puolen vuoden aikana luuta on huiskinut suurella liikeradalla lähes kaiken tarpeettoman pois. 
Nyt luulen, että se on tarpeetonta ja kohta jo kaipaan jotain takaisin. Paitsi en kaipaa. 
Suurin näkyvä muutos tilassa on kangaskasat, jotka sain myytyä. Kiitos kahtaalle, jonne kaikki hävisi. Olen hyvilläni ja tila kiittää. Pojan salireenit ovat jääneet syksyn aikana niukanlaiseksi, kun olin vallannut tilan itselleni lähes kokonaan. Lue, kokonaan.
 Toinen näkyvä muutos on suuri lasivakki, jonka miäs teki minulle vanhoista kalusteista. Tähän hyllykköön levytavara on tullut mikä keneltäkin ja naapurista taustalevyt tukevoittamaan rakennetta. 
Mittojen mukaan tehtyyn hyllyyn sain laitettua pitkin huonetta vaeltaneet suuremmat lasini ja pakkausmateriaalin tukevasti ja turvallisesti omiin lokeroihinsa.
Täydennän vakkia tilanteen mukaan, kun jälleen ennätän työhuoneelleni.
 Vakin päälle jäi hyvä hyllytila luhdin, huvimajan ja terassin tekstiileille, jotka kerätään aina kesän lopuksi pois. 
Samaan pinoon päätyivät ne harvat kankaanpalat, jotka halusin pitää. Samaten kolmeen itsevärjättyyn huopaan kuuluva kudontamateriaali. 
Tämä on hyvä pino ja tämän enempää en halua sen kasvavankaan.
 Seuraavan suuremman työni työpohja odottaa valmiina. Suunnitelma on jo hyvässä vaiheessa, toteutus ontuu ja saattaa jälleen kerran siirtyä tuonnemmaksi. Työn koko on suuri x suuri, täyden ikkunan mitoissa.
 Tähän työhön tullee sekä sulatusta, tiffanya, että lyijykiskoa. Olen malttamattomana odottanut työn aloittamista jo pidemmän aikaa.
 En kuitenkaan laita vielä huoneeseen lämpöä, maltan odottaa vuoden vaihtumisen ja tehdä vielä pientä fiksausta huoneen järjestelyissä ajatellen ihan töidenkin alkua. Pieni muutos, iso ilo, jolla voinen helpottaa painavien materiaalien siirtoa useamman kerran viikossa.
 

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Tuli joulu kultainen

 Hulinaa ja huisketta, rauhaa ja hiljaisuutta. Aattona teimme miähen kanssa pitkän kierroksen käyden useammalla hautausmaalla. Hiljaksiin edettiin, taukoillen ja katsellen, ihan miähen jaksujen mukaan. Kävimme myös sisareni luona kahvittelemassa. Iltasella olikin tultava kotiin ruokkimaan humun perheen kissat.
Joulupäivänä saapui tyttären perhe, sekä nuorimmainen. Päivä rytmittyi pikkuisen tytön mukaan. Iltasella pääsimme avamaan niin monet lahjat. 
Lautapelit kuuluvat muiden jouluun, ei minun. Sain neuloa ihan rauhassa.
Tapanina meni myös pelaten, minä vietin aikaa tytön kanssa leikkien. 
Tänään saapui vanhempi lapsi vaimoineen. Pidettiin isolla porukalla jääkaapin tyhjennystä ja apuun tuli myös sisareni. Huh, sanoo vatta!

 Kiitos kaunis teille kaikille kaikesta joulumuistamisistanne!