skip to main |
skip to sidebar

Vastasin taas yhteen tekstariin kesken työni, että olen ihan kipsissä, en pysty vastaamaan. Jolloin minun piti heti tarkentaa, että käteni on ihan kipsitöhnässä, näppikset jumii likaisin käsin.Opinnot ovat jatkuneet yhteistyöprojektilla puhaltajien kanssa. Kävin minäkin puhkimassa pilliin, ei ollut hyvä päivä. Kupla puhkes!
No tässä työssä ei paljon tarvinnut puhallella, kun puhaltajat jelppas tasopuolen opiskelijoita. Kipsimuotit tein hiekkavalua varten, joka sitten yhdistetään omaan työhön. Ensin luonnostelin oman piirrokseni, jotta sain aloittaa kipsimuotin kaivertamisen.
Oman kaiverrinsettini olen ostanut kirppikseltä, ajatuksella, että saatan joskus tarvita tällaisiakin. Tässä projekstissa ne kyllä lunastivat paikkansa, näppäriä ja teräviä pehmeän kipsin muotoiluun.
Osa kaivertimistani päätyi upouuteen penaaliini, jonka sain Thaimaan tuliaisina. Kiitos S-L!Valmiit hiekkavalutyöni ovat hiontavaiheessa, jonka jälkeen pääsen jatkamaan piirrostani aina valmiiseen työhön saakka.
Viikonloput menee nopeasti, kun yksi päivä on aina varattava pelireissuun.
Siitäkin huolimatta, että poika ei pystynyt pelaamaan leikkauksen jälkeen kuin satunnaisia minuutteja, olen lähtenyt mukaan koko päivän kestäville matkoille.
Eilen näin pitkästä aikaa pojan pelaavan sellaisella otteella, mitä on totuttu näkemään ja se tuntui hyvältä. Rikkonainen kausi on saanut pojan mielen apeaksi, kun ensin menee hyvin ja aina tullaan lähtöpisteeseen takaisin. Ehkä nämä kevään sarjapelit onnistuisivat syksyä paremmin.
Koskaan en lähde reissuun ilman käsityötä. Tälläkin kertaa matkassani oli kaksi lankapussia, toinen päivänvalossa tehtävä ja toinen illan pimeyteen.
Hyvä aasinsilta jälleen, langat.
Meillä on yksi huone, joka ei ole koskaan talomme historian aikana ollut sen oikein nimetyssä käytössä. Vaatehuone.
Sinne ei vain yksinkertaisesti ole koskaan sopinut vaatteita, jos nyt ei lasketa hyvin pakattua morsiuspukuani tukevassa pahvilaatikossaan.
Vaatehuone on aina pyhitetty osalle lankojani, kankailleni ja kaikille tietokoneen osille. Tila ei ole suuren suuri, mutta ei sinne peräseinällekään ole koskaan ylettynyt, kun lattia on täynnä lankakorejani.
Joulun välipäivinä minun piti ahkeroida sen verran, että olisin hiukan järjestellyt lankojani kasaan, mutta mikä lie väsymys tai haluttomuus moiseen puuhaan sitten tulikaan.
Tänään yritin hakea tiettyä kankaanpalaa, mutta enhän minä päässyt alkua pidemmälle. Oli pakko siivota ne langat pois jaloista.
Langanjämiä, voi pojat mikä määrä niitä onkaan kerääntynyt vuosien neulomisen ja virkkaamisen jäljiltä!
Korit pursusivat yli reunojen, joten hain kodinhoitohuoneesta yhden suuren pärekorin, johon kippasin osan langoista.
Eihän tämä mikään kaunis näky ole, mutta saa jäädä silmiteltäväkseni, ettei asia pääse unohtumaan. Tästä kasastahan on vaikka mihinkä.
Olen kerännyt kaikki langanjämät aina talteen, tämä on mahdollisuus, ei ahdistus.
Neulepeiton langat ajattelin ihan ensinnä plokata pois. Lapasiin sopivia lankoja keräsin jo omiin koreihinsa ja pojalle pipa langat.
Mikään kiire näillä ei ole, kun ei ole ollut tähänkään mennessä, mutta oli ihan hyvä huomata, että onhan näitä aika kasa taas kerääntynyt.
Se kangas jota olin etsimässä on ties missä. Ei se ollut ainakaan vaatehuoneessa.
Hupsista keikkaa, kun viikko on mennyt kuin pehosen lento.Koulussa on tehty pitkää päivää silkkipainon parissa. Aikasin aamusta ajelin takaisin kouluun pienessä lumituiskeessa, vaikka tuntui että juurihan minä sieltä vasta lähdin.Silkkipainanta oli minulle ihan uusi juttu, jossa en laisinkaan pystynyt ennakoimaan mitä seuraavaksi tehdään. Oli siinä miettimistä monella muullakin, mutta saatiin me jotain valmiiksikin. Ainakin kunnolliset painoseulat. Seulakangas (100) oli ensinnä viedä meistä työvoiton, mutta kunhan saatiin oppia oikeasta tekniikasta, onnistui kankaan pingottaminen leikiten. Muutamalla hikikarpalolla.
Emulsioaineen laittaminen vaikutti kerholaisen räpellykseltä, sormivärimaalauksen ensimmäinen oppitunti. Töhnää valui kaukalosta hiukan liikaa. Uusi yritys ja taas pääsi jatkamaan seuraavaan vaiheeseen.Koska koululla ei ole pimiötä, tehtiin sellainen yhdestä luokasta. Siellä sai kuivattua seulan valotusta varten.Valottamisestakaan ei ollut mitään aiempaa kokemusta, jokin hämärä muisto lapsuudesta, kun isä teki kotona valokuvia.Seulan valottamiseen otettiin yksi vessa viikoksi käyttöön =)Siellä oli ajoittain kovin ruuhkaista, kun jokainen vuorollaan teki oman seulansa valotusta.Ensimmäinen kokeiluni kalvolla ei onnistunut, työ jäi alivalottuneeksi. Jouduin aloittamaan homman alusta, eli pesemään emulsion pois. Uusi yritys filmityspaperilla ja -nesteellä antoi toivotun tuloksen ja näin pääsin jatkamaan työtäni paino vaiheeseen.
Ensimmäiset painot tehtiin ikkunalasille ja illan aikana innostutiin asiasta ajattelematta sen enempää. Syntyi sitten lisää perhosia eri laseille.Maali oli matalapolttoista mustaa pigmenttiä, joka sekoitettiin balsamiölyyn ( tärpättiohenteinen).Kun muokkasin kuvaa Photoshopilla ei liiemmin ollut mitään mielikuvaa mihin nämäkin taas lennähtävät.
Ehkä ne ajan kanssa löytävät paikkansa ja luulen, että lisääkin on tulossa, kunhan ensi viikolla päästään oikein vauhtiin.
Lisää tekniikasta ja materiaaleista kannattaa katsoa Seriväri.fi tai Emotuotanto.fi.
Viime päivinä on iskenyt suunnaton ahdistus, koska opintoni ovat loppusuoralla ja työpaikan haku edessä.Olen katsellut tarjontaa, joka on todella ankeaa katseltavaa. Kävinpä kuitenkin ilmoittamassa halukkuuteni työmarkkinoille, jossa en ole ollutkaan viimeiseen viiteen vuoteen. No sekin ahdistaa. Minulla pitäisi olla valmiiksi "nuotitettu" kalenteri missä ei ole mitään ennalta arvaamatonta. Onneksi on tuota lunta pihassa monta kolallista, miäs kaukana, saan puskea hiki päässä kulkureittejä auki.Katselin tämän blogini tilastoja. Olette jättäneet paljon mukavia kommentteja, 6 925 kpl. Se on paljon. Rentoa oloa ja mukavaa torsantaita teille kaikille tämän musiikin parissa,