perjantai 31. toukokuuta 2019

Bye, bye toukokuu

Toukokuu tuo vuosien varrelta paljon mukavia ja kauniita muistoja. Tällä viikolla on miähen kanssa muisteltu, kuinka aikanaan lapset yksi toisensa jälkeen ovat taivaltaneet koulutiensä kohti kesälaidunta. Päättäneet opintonsa ja jatkaneet matkaansa.
Viimeiset omat opintoni päätin tasan vuosi sitten.
Menneitä muistellessa palaa mieleen monta omaa kesäloman alkua. Pienen ja huolettoman lapsuuden pitkät lämpimät kesät, jotka vain tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Uimareissut ja naapurikaverit.
Toki näissäkin kesissä oli paljon mustia pilvenreunoja, ukkosta ja vesisadetta, mutta olen armeliaasti pyrkinyt karkoittamaan kaiken ikävän ja ajatellut vain iloisia ja kauniita hetkiä.
Tänä vuonna toukokuu jättää muistijäljen kylmästä jaksosta, joka huipentuu kovaan, osassa maassa jopa myrskyisään tuuleen. Eihän toki toukokuu ole ollut pelkästään hyytävää kylmyyttää, mukaan mahtui myös hellepäiviä, jolloinka iloittiin hikipisaroiden virrasta.
Kun kaiken tämän ynnää, jään miettimään, mitä tässä tapahtui? Mihin toukokuu katosi?
Puutarha on ottanut oman aikansa töiden jälkeen. Vähitellen on päästy raivoamaan viime vuonna pidetyn välivuoden jälkiä. 
On pyristelty irti talven jäljistä siivoamalla. Käyty pärräilemässä ja ainakin työmatkat, jos ei muuten ennätetä.
Olen pitkästä aikaa kuvannut paljon, mutta en ennätä päivittämään niin usein kuin haluaisin. Olen myös päättänyt ottaa ne päikyt useammin. Eilen töiden jälkeen, olimme arkipyhän töissä, nukuimme kolmatta tuntia. Himppasen siinä pää on sekaisin, kun silmiä siristelee herätessään, onko aamu vai ilta.
Nautitaan hetkestä, siitä mitä meillä on. Kesä on täällä ja pian myös lämpimät ilmat!
Onnea kaikille keväällä valmistuneille ja opintonsa päättäville. Hyvää lomaa kaikille opettajille ja oppilaille, nauttikaa ja kerätkää muistoja reppunne täyteen.
Tervetuloa kesäkuu!

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Ilma puhdistuu

Kevään siitepölyt ovat taas antaneet puheenaihetta ja yhden lisäkäynnin lääkärillä. Miten aivastus voikaan sattua ja satuttaa niin paljon!
Tästäkin selvittiin ja töitä on pystytty jatkamaan, tosin kevennettynä, mutta kuitenkin. Pihatyöt nytkähtivät hyvään vauhtiin, mutta jumiuduimme yhteen nurkkaan. Jos joka vuosi tehdään vain pintapuolisesti kaikki työt, jättää se jälkensä ja jossain vaiheessa on hyvä antaa kaikki aika ja huomio vain yhteen kohtaan.
Kukkamaata tyhjennetään reilulla otteella, liikaa kasvualaa vallanneet poistetaan kokonaan tai osittain. Hylkyyn siirrettävät taimipaakut kipataan painanteisiin ja näin vältytään vieraslajien lisääntymisestä luontoon.
Jälleen kasvari antaa suojan valmiille istutuksille. Loppuviikkoa kohden ilmat muuttuivat epävakaisemmiksi. Luvassa kylmää ja sadetta.
Käytiin jo kertaalleen kukkatarhalla, entisellä työpaikallani, katsastamassa mitä sitä tänä kesänä onkaan tarjolla. Ja kyllä on kaunista! Valinnanvaraa, paljon uutuuksia ja miten olikaan taas vaikea valita mitä sitä ostaisi.
Ruokakauppojen edustoilla on myös paljon kivoja kukkamyyntipisteitä, joista teen täydennysostoja. Erilaiset reunuskasvit ja vihreät köynnöstävät ilahduttavat. Pyrin tekemään nämä suuret istutusastiakasvatukset hyvissä ajoin, että taimet ehtivät juurtua ennen ruukkujen ulos viemistä. 
Meillä tuuli paiskoo ja piehtaroi nurkissa, aurinko paahtaa pienet ruukut heti kuiviksi. Siksi on hyvä antaa lisää kasvutilaa istutuksille, vaikkakin amppelikasvien muoviset istutusastiat ovat mitoitettu koko kesän tarpeisiin. Itse en pidä laisinkaan muoviamppelien ulkonäöstä.
Miäs teki hakkurilla puusilppua jolla saadaan suurien astioiden alle hiukan kohotusta. Käytin vanhoja lakanoita erottamaan mullan ja hakkeen, ettei kaikki mössää yhteen kasaan. Astia ei ole siten liian painava siirrettäväksi.
Toki käytän myös lecasoraakin, mutta kokeillaan nyt välillä haketta. Sitä materiaalia saa aina lisää.
Puutarhan vesialtaan päällä on vanha viritys kukkakaareksi. Ruusu oli ottanut oman suuntansa, eli kasvoi melko villinä ja aivan jossain muualla, kuin kaaren suunnassa. Kuritimme kasvuston kiinni kaareen pehmeällä narulla.
Juuri nyt kukkivat omenapuut ovat kuin lumipalloja. Paljon kukkia, joissa lämpiminä päivinä viipyilevät pölyttäjät. Hiukan kaihomielellä katselin kasvarin pitkän syrjän kahta vanhaa omppupuuta, lähtölaskenta on jo alkanut.
Kevään ensimmäinen poikkeaminen taimitarhalla jätti pienen kipinän takaisinpaluusta. Punavioletin sisuksen omaava pioni oli jo kertaallen ostoskärryssäni, mutta nuukailin sen takaisin myyntilaatikkoon.
Ihan tyhjin käsin emme lähteneet kuitenkaan. Vielä jäi paljon nähtävää, mutta laitetaan nyt nämä ensinnä kasvuun.

lauantai 25. toukokuuta 2019

Tampere

Kuvasarjan alussa olevat kuvat on otettu Tampereelta vappuna lähinnä siksi, että tytärkin näkee miten kaupunkikuva muuttuu ja millainen hässäkkä kaupunki on tällä hetkellä.
Omat menot on pidemmän aikaa suunnitelu tarkkaan ja vältetään keskellä kaupunkia liikkumista arkena viimeiseen asti. Jos jotain on päästävä kaupungista ostamaan, pyritään liikkumaan vain sunnuntaisin, kun työmaaliikenne on rauhallisempaa.
Keskustan alueella henkilöautolla ajo on sallittua vain luvan saaneilla. Siis, ei meillä. Täytyy varautua kävelemään paikasta toiseen, kun vain saat kumitassun parkkeerattua johonkin.
Parkkimaksut, linja-automaksut ym.kulut ovat nousseet. Ratikkatyömaa vaatii omansa.
Kivijalkakaupat ovat menettäneet asiakkaita. Osa on jo sulkenut ovensa.
Hiekkakasat, koneet ja suljetut tieosuudet on täytynyt suunnitella tarkasti. Joka kerta mietin mistä voin ylittää kadun.
Hämeenkadun työmaasta on satunnaiselle kävijälle, eli minulle, eniten haittaa. Jokainen kuluva vuosi on kuitenkin lähempänä valmistumista, vaikka kaikki tuntuisi junnaavan paikallaan.
Hämeensilta ei ole entisensä niin yltä, kuin alta.


Mutta yhtä varmasti, kuin aurinko nousee, Tampere velkaantuu ja liikennejärjestelyt selkeentyy. Vai selkeytyykö? Ratikan jatkothan on jo suunnitteilla, vai lyöty jo lukkoon?
Viikko sitten Eurooppalainen tori, eli kansainvälinen suurtori-tapahtuma kokosi jälleen yhteen paljon eri kansallisuuksia ja vierailijoita. Hämeenpuistossa on huikean hieno torimiljöö suurinen puineen ja hiekkapintaisine kävelyteineen. Lähes päästä päähän Hämeenpuiston pitkää pituutta kasatut myyntikojut houkuttelivat hyvässä toukokuun lämmössä tutustumaan, maistamaan ja vain oleilemaan.
Kesän aikana tori poikkea 17 eri kaupungissa, joissa pääsee mukaan tunnelmaan. Me löysimme Italialaisen jäätelön, sekä Espanjalaisten churrot.
Kävellessämme puiston päästä päähän kahteen kertaan, kuvasin valmista kiskoa pääkirjasto Metson suuntaan, sekä
Hämeenkadun yläpään. Kunhan kiskot vievät ihan mihin vaan, lähdetään joukolla koeajolle!!

tiistai 21. toukokuuta 2019

Mentiin metsään

Joskus tulee lähdettyä metsään kamera mukana. Lähistöllämme on niin monenlaista metsäpohjaa, että mahdollisuus kivoihin kuvauskohteisiin löytyy aivan läheltä. Autollakin pääsee hyvin kohteeseen.
Kurkottelin kuuseen ja kumartelin maahan.
Etsin pintaa rungon
ja jäkälää oksan.
Kurkin onkaloihin
ja tavoittelin tien päätä.
Tarkensin valoon ja varjoon.
Ja löysin keijujen kodin!
Metsän monimuotoisuus ilahduttaa.
Kippurahäntä
kauniilla pintakuorrutteella.
Kuljin omia polkujani ja löysin korvasieniä. Vielä en ole arvannut käydä poimimassa niitä.
Rungossa on voimaa, vaikka maassa makaa.
Kameran linssin lävitse on kiva kurkkia kaukaisuuteen.
Kuva kuvaajasta
Muutama kuva tästä sarjasta nousi ylitse muiden, tämä on niistä yksi. Pidän poluista ja kujista, kun ikinä ei tiedä mitä sieltä päästä löytyy.
Traktorin jäljet peittyvät ruohomattoon.
Sini- ja valkovuokot kukkivat vielä loisteliaasti.
Muurahaiset, ne vaan ahertaa ja ahertaa.
Ei nähty karhua.