perjantai 31. toukokuuta 2024

Hellemekko

 Liityin fasessa Vaatteiden tuunaus-ryhmään vähentääkseni osaltani vaatteiden liikaostoa ja  kierrättämään enemmän jo olemassa olevia materiaaleja. Hyötykäyttöön sopii niin moni tekstiili, kun sitä hetken aikaa tarkastelee lähemmin. Itselleni ompelu on aina pakkopullaa, vaikka etsin ideoita ja mietin, että sittenkun. Nyt minulla on ollut aikaa, mutta ei niinkään helppoa työskennellä, mutta olen ottanut pieniä tavoitteita ja samalla käsi on saanut jumppaa ja kevyttä liikettä. 
Hellejakson aikana olen pysytellyt lähinnä sisätiloissa tai ainakin kiertänyt suoranaista aurinkoa varjon puolelta. Vetäisin vaatekaappini yhden hyllyn tyhjäksi katsoen sen sisällön ja samalla järjestäen. Yhteen kasaan kesä, toiseen nääh!, kolmanteen muokkaukseen ja loput takaisin. Yhdessä kasassa oli kirpparille menevät, joista olen myynyt jo 4/7 mekkoa.
Idea hellemekosta syntyi, kun nostin urheilukangaspaitani esiin. Liian pitkä, kyljissä rypytykset, jotka kirraa paidan aina persiin alle ja kaula-aukko tulee antavaksi. Sovitin paidan ylleni, merkitsin leikkauskohdan ja naps, helma oli poikki. Vuosia kangaslaatikossani ollut ohut ryppypuuvillainen kukkakangas keskeltä poikki ja kumpaankin palaan kaksi ommelta rypytyslankoja.
Passasin kappaleet kohdilleen, huolittelin saumat ja kevyesti silittelin suurimmat pakkarypyt. 
Kangas on niin ohutta, että se vaatii alleen hyvän alusmekon, jota minulla ei tietysti nyt ole. Joten lisää vaatekaapin pengontaa. Otan legsut esiin, ne joista en ole koskaan oikein pitänyt. Katkaisen puntit, oion saumurilla haarakiilat, huolittelen helman ja silitän saumat. 
Otan kuvasarjan kännykälläni 3 ja 10 s ajastimella. Peilin kautta kuvatut on jo niin, kamalia kuvia. Puhelin on aseteltuna puutarhapenkille ja hipsuttelen pönöttämään tuulen viemää pellon reunaa pitkin. Olkaatte hyvät, tässä nämä. Ihastuttavin kommentti oli ateljeeompelijalta, joka kehui mekkoani vaikka juhlakäyttöön. Itse miellän tämä pihalla käyskentelyyn ja kukkien tuoksutteluun.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, Terhi









keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Kesäkukkia

Tänä kesänä en ole ilmoittanut meidän pihaa Avoimet puutarhat-tapahtumaan, vaan lähdemme itse kierrokselle, jos se on mahdollista. Emme ole ottaneet kuitenkaan vapaavuotta pihatöistä, ehei. On kitketty, katkottu, riivitty ja siistitty vähän kerrallaan.
Miäs on istuttanut kesäkukat ja sitten näitä on taas siirrelty ees ja taas. Muutaman kylmän yön vuoksi kasvustot vietiin suojiin tai suurimmat peiteltiin. Suomessa ei ole mitään takeita, etteikö vielä kesäkuun 10. päivän jälkeenkin olisi hallaöitä, kun näin aikaisin jo kukkivat on nostettu esille. 
Nythän on sillä tavalla, että loputon talvi muuttui kesäksi ja päivälämmöt ovat olleet jo keskikesän luokkaa. 
Karjalanneidon kasvusto oli niin suuri, että jaoimme kahden amppelin kasvuston kolmeen eri osaan. Jos nämä pääsevät hyvään kasvuun, ei tuuli, kylmä, eikä liikakastelusta ole haittaa, niin nämä tulevat kukkimaan komeasti ja täyttävät ruukun. 
Kun on samat maisemat, samat tutut pihakalusteet on kiva välillä kokeilla jotakin uutta kuvakulmaa.
Siirsin nämä metallituolit talon kulmaan josta on meidän pihan paras katselupaikka kohti peltomaisemaa. Tästä on kiva seurata lintujen liitoa, pellon värin vaihtumista viherryksestä...enpä sano vielä enempää 😁, mutta kasvun eri vaiheet.
Tuolien taustalla on pergola, jonka pusupömpelissä on myös istutus valmiina. 
Tästä näkee myös hyvin vasemmalla olevan huvimajan ja sen ympärillä olevat kukkamaat. 
Etukuistilla on osa rikotusta karjalanneidosta, sekä valkoinen vaula. 
Viikolle on luvattu jopa + 30' päivälämpöä. Huh, huh! Olin jo paahtua viime viikon 25 lämmössä. Sain aurinkoihottuman ja kiersin aurinkoa kilpaa pitkin tonttia. 
Nyt on tarpeen ottaa hyvät suojakertoimet käyttöön ja nauttia rajoitetusti suoranaisesta auringonpaisteesta.
Voikukkaset on jo niitetty kaksi kertaa. Osan keräsin vesiastiaan ja nopeastihan ne lakastuivat.


Aamuauringosta nauttii myös kaidelaatikon kesäkukat. On kyllä tavattoman hyvä ja helppokäyttöinen tämä altakastelulaatikko. 
Tänä kesänä näissä kukkii miljoonakello, pelakka ja kesäköynnös, jolle en taas keksi nimeä.
Äitienpäiväksi saamani pelakka sai lisuketta kerratusta miljoonakellosta. 
Terhi

maanantai 27. toukokuuta 2024

Kielontuoksua

 Puin aamutakin pyjamani päälle, vedin kumisaappaat jalkaani ja lähdin aikaisin tuoksuttelemaan kevään ihanuutta. Naapurista kuului sirkkelin ääni, linnut lauloivat kilpaa ja aurinko lämmitti. 

Tein pienen tiluskierroksen kuivurinmäelle, johon aamuarinko antaa parastaan ja kielokasvusto on kasvattanut suuren kasvuston. 
Kauniin vihreät lehdet täyttävät puiden välit. Siellä, täällä ensimmäiset kukintovarret ovat jo avanneet nuppunsa. Tuoksu valloittaa!
Poimin pienen kimpun keittiön pöydälle. 
Taustalla variegata peikonlehti.
Peikonlehden tukena lasityö
Kotikoivu
Ja muutamat haavat, joita jätettiin vielä kasvamaan.
Yöpaitahiippailu on parasta. Ole juuri sellainen, kuin olet 💓
Terhi

sunnuntai 26. toukokuuta 2024

Kliivia

Kliivia kukinto on kuin huutomerkki ilta-auringon valaistessa makuuhuoneen ikkunan. Siihen kohdistuu katse aina, kun kulkee huoneen ohitse.

Jo yksi yksittäinen kukinto on kaunis, mutta ryppäänä se hehkuu. Olin jo kurkkinut pitkään ja toivonut näkeväni nuppuvarren, mutta jälleen kerran yllätyin, kun kaikki kauneus puski päin ikkunaa. Ruukun kääntö oli nopea.
Tämä viherkasvi on suuressa ruukussaan vienyt tilan monelta pieneltä kasvilta. Joinakin vuosina vien tämän kesäksi ulos ottamaan happea.
Olen joskus haaveillut suurista lattiasta kattoon ulottuvista maisemaikkunoista, joiden edessä minulla olisi valtavia viherkasveja. Toinen vaihtoehto, että minulla olisi talvipuutarha, jossa saisin käyskennellä puhuen kukkien kieltä. Puhun kyllä näille, mikä risoo, mikä juroo tai se perinteinen, kompostissa on tilaa.
Sohva on ollut ajoittain kiinni selässä. Siitäkin vinkkelistä viherkasvit valloittaa. Saniainen tavoittelee kattoplafondin koristeita.
Keittiön työtasolla on chilikasvusto lähdössä ulkoilemaan. Loppuu tai ehkä ainakin vähenee pikkukärpästen häärääminen kiinni linssissä.
Työkaveri lahjoitti omansa pois. Sinnehän se sujahti, muiden joukkoon.
Talvilomalla ostin kiinarin, joka pudotteli nuppunsa ja kukintonsa liikkeessä Jyväskylä-Vuokatti-Hämeenkyrö. Nyt saamme ihailla pitkään jatkuvaa kukintoa, kun kerrattu kukinto aukeaa nuppu kerrallaan. 
Alalehdissä on hiven oranssia ja keltaista.
Aurinkoa päivääsi, 
Terhi