maanantai 29. marraskuuta 2010

Kihlat vaihdettu

Saimme tänään miähen kanssa kuvaviestin puhelimiimme.
Kuva kertoi enemmän, kuin tuhat sanaa.
Kaksi sormusta.
Lapsemme, vanhimmainen, oli pujottanut sormuksen tyttöystävänsä nimettömään 27. 11.
Nuori pari, joka on tuntenut toisensa, ööö, en ala laskemaan, mutta kauan.
4 - vuotiaasta asti samassa kerhossa, perään alakoulu, yläaste ja lukio.















Silloin se seurustelu huomattiin, kun poika oli "muka" menossa Karille, mutta moottorikelkan ääni kuuluikin menevän metsän taakse, ihan sinne T:n suuntaan.

Tämä väliaikainen sormus on kyllä huippu,
-2x 5cm pätkää rautalankaa
-6mm 0.25g muovikuula
-Tippa Loctite super glue liimaa

Onnea teille. Olen onnellinen puolestanne,



sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Adventin aika



















Niin vain vuosi on kääntymässä lopuilleen, kun joulukuu kolkuttelee jo nurkan takana.
Aamuinen auringonsäde antaa kainon valonsa sunnuntaiaamun pakkasessa.
Sain aamusta kauniin, lämmittävän viestin kummitädiltäni etelän lämmöstä, + 21. Täällä melkein saman verran kylmää.
Tarkenee, tarkenee, kun kerrospukeutuu.Asettelin oman adventtikynttelikköni valmiiksi jo hyvissä ajoin, kuun alussa. Koko ajan pöydälle lisääntyy koristeita, vaihtuu ja asetelma muuttuu.

















Suununtai lähti käyntiin pitkään haudutetulla riisipuurolla. Ylellisyyttä, josta ei arkiaamuisin voi nauttia.

Aamupäivän ohjelma on verkkainen, iltapäivä sitäkin jännittävämpi.


















Nuorimmaisen kiekkopeleissä ollaan loppusuoralla alkusarjassa. Vielä on jäljellä kolme peliä, joissa riittää jännitettävää. Poika lähti ulos ottamaan happea, keskittyy omaan suoritukseensa.
Katsomossa jännitys tiivistyy, joukkue on tällä hetkellä jaetulla 2. tilalla. Kevään kiekkopeleihin haetaan paikkoja, pelit kovenee.
Omalta osaltani rauhoitun ennen peliä kirpparikierroksella. Mitään varsinaisesti ei ole etsinnässä. Kunhan kulutan aikaani, kun autossa ei tarkene näillä pakkasilla neuloakkaan.














Rauhallista ja kiireetöntä adventinaikaa teille kaikille,

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kaikki kauniit raidat



















Mitä tehtiin ennen Revontulta?
Sukkia.
Ainakin minä.
Luulen, en muista, että tämän huivin langan olen ostanut Tallinnasta paljon ennen kuin aloitin neulomaan yhtäkään näistä huiveista.
Syksyinen sunnuntai, kun pengoin lankavarastojani, paljasti tällaisen lankaihanuuden.
Värit sopivat täydellisesti muutama viikko sitten kirpparilta ostamaani takkiin. Pitihän takkiin saada uusi huivi, jota sitten kuvasimme Koskenrannan sillalla illan pimeydessä.Sillalta näkyy uudehko kävelysilta valoineen.

Kotona vielä nappasin kuvan huivista, jossa näkyy kaikki väriraidat kunnolla.













Nyt laitan ohjeen hetkeksi hyllyyn, 20. samanlaisen huivin jälkeen voisin vaihtaa välillä toiseen ohjeeseen,

perjantai 26. marraskuuta 2010

Valkoiseen astiaan















Uusin uutukaiseni, valkoinen keramiikka - astiani pääsi jouluisen hyasintti - istutuksen vadiksi.
Ostin viiden sipulin istutuksen, jonka rikoin ja asettelin sipulit harvakseltaan sydämen muotoisen astian pohjalle.
Valkoiset kukinnot aukenevat muutamassa päivässä ja ovat ehtineet jo kukkia kukintonsa loppuun ennen joulua.
Sammaleen vihreys peittää sipulien juuret ja mustikanvarpujen valkea pinta tuo talven tunnun.
Tänään onkin satanut lunta lähes koko päivän.


















Olemme touhunneet tyttären kanssa koko vapaapäiväni. Jos jostain saimme pöydänpintaa tyhjäksi, oli jo toinen paikka sekoitettu. Askartelua, siivousta ja pientä puuhastelua koko päivän.
Jouluun valmistautuminen alkaa hiljaksiin, mitään suurempaa touhotusta en ehdi tänä vuonnakaan.

















Itse tehdyillä joululahjoilla en muista kuin muutamaa, niin on väsynyt tekijä ja vähissä vapaat tunnit.Nautin näistä pienistä tekosista ja yritän huilata välillä,

torstai 25. marraskuuta 2010

Katrin päivät














Hyisen kylmä marraskuinen ilta. Olemme kohta lähdössä pikaiselle iltakäynnille sisareni luokse, kunhan hän ennättää töistä kotiin onniteltavaksi. Meillä ei ole ennakkoon varattua tapaamista, kunhan vain toinen ehtii ennen meitä ovesta pirtille, pääsemme nimipäiväonnittelut huikkaamaan.
Minä sain eilen iltasella tehtyä lahjaksi uusimman Kauneimmat Käsityöt- lehden, 6/ 2010, 32 mallista tehdyn pitsiponchon.Tuskin asuste paljon lämmittää, kun lanka on 100 % akryyli, mutta jo pelkän nimen takia ostin muutaman valkoisen lankakerän. Virkkasin langan kaksinkertaisena, 9 mm:n koukulla.
Valmiina työ oli melkein ohjeen mitoissa, ottaen huomioon, että tein vain viimeiset viisi kerrosta kaksoispylväitä.


















Lankaa kului 500 g. Valmiina työ ei tunnu painavalta, harvaan virkattuna työ on kepeän oloinen.


















Kuvasin ponchon tytsin kanssa, en viitsi iltatyöläistä pyytää malliksi. Saa sitä helpommallakin siskonsa kanssa välit piukaksi.
Poncholla saa kivan lisän peruspoololle tai voihan siihen kesällä käärityä hyttysiä pakoon.

Työmatkalla auto on taas ajatunut ihan väärälle kaistalle, kun ohjauspyörä vääntää käsiä väkipakolla kohti kukkakauppaa.














Se vielä on ymmärrettävää, että kerran viikossa kävisi, mutta minäpä kävin kaksi kertaa. Ja vielä peräkkäisinä päivinä.
Enkä ihan vähän ostanutkaan, vaan oikein hamstaamalla keräsin.
Aiemmin syksyllä olin sitä mieltä, ettei meillä laiteta yhtään tulppaaninsipulia ruukkuhin talvehtimaan. Tiistaina näin ale lapun, silloin peruin kaikki aiemmat päätökseni.
250 sipulia hyppäsi kassiini ja kassalle, 5 €, kiitos.
Tänään sipulit istutettiin ruukkuihin ja kellariin.
Keskiviikkona hain toisen satsin, siinä olikin sitten jo muitakin sipulikukkia ja kimppu ruusuja ihan vain minulle itselleni.


















Sisareni saa upean punaisen amarylliksen ja kauniin jouluperhosen.
Olen taas kollannut Stockmannin joulukoristehyllyjä ajoissa.

torstai 18. marraskuuta 2010

Lasista on moneksi


















Joulun lähestyminen on näkynyt jo pidemmän aikaa, ainakin kauppojen näyteikkunoissa.
Niin meilläkin. Vähitellen näyteikkunoiden työt ovat vaihtuneet jouluisemmiksi, kesäkukat siirtyivät odottamaan vihreämpää aikaa.
Monenlaista kaunista koristetta, sekä esittävää työtä kannettiin näkösälle, saatiin taas kaunis kokonaisuus suuriin ikkunoihin.
Tämäkin on osa oppimistani, myymälän sisustus. Sitä tehdään yhdessä, hei vaan työkaverini, mietitään ja sovitellaan.
Vuosien varrella on moni jättänyt kädenjälkensä tällä hetkellä näytteillä oleviin töihin.
Niitä kädenjälkiä jää meiltä kaikilta.
Töistä on vain osakuvat, ihan tietoisesti. Paikan päällä näkee paljon enemmän.


















Viikonlopun kässymessuille pääsen sunnuntaina, sitä ennen messuilemme töissä.

















Toivon sinulle tulevaan messuiluun mukavaa ja iloista tapahtumapäivää,

tiistai 16. marraskuuta 2010

Keramiikkaa


















Viikot mennä mataa, päivät pimenevät kohti joulua, mutta meillä ei synkistellä.
Nautitaan sateisesta syksystä, vähäisestä lumesta, joka on kohta taas vesilammikko.
Miähen saama pikainen kutsu saapua leikkaukseen viime viikon loppupuolella piti kotiväkeä jännityksessä. Kiitos, leikkaus onnistui hyvin, mutta nukutuksesta herääminen viekin sitten aina odotettua kauemmin aikaa.Niinhän tuo miäs teki pikaparantumisen viikonloppuna, että lähti töihin maanantaiaamuna, parin pv sairasloman jälkeen.
Arki sujuu jälleen normaalisti.
Vietimme sunnuntain isänpäivän kotona, kaikki lapsukaiset olivat paikalla, jopa iso humukin ehti töiltänsä seuraamme.
Kun nuorimmaisella ei ollut kiekkopeliä, eikä kumpainenkaan pojista ollut softaamassa, tuntui sunnuntai pitkältä ja kiireettömältä.













Keramiikan kurssit jatkuvat vielä muutaman viikon ajan. Eilen kiirehdin töiden jälkeen jatkamaan omia keskeneräisä töitäni. Vaikka olen kuluttanut syksyn aikana ennätysmäärän savea, oman mittapuuni mukaan, en ole saanut kotiin kuin muutaman valmiin esineen. Uusimman astiani täytin etelän hetelmillä, tämän näyttää niin hedelmäkipolta.
En tavoitellut tyyliä, mutta minulle tulee väistämättä mieleen 50- 60 luku astian kuvioinnista.













Astia on valkoinen, vihreine kuvioineen. Löytänee paikkansa pirtiltä - pihalle akselilla.

Viikosta on tulossa juoksuaskeleen verran kiireisempi, kiitos tulevan viikonlopun Kädentaitomessut.Kuvassa ystävämme tekemä kaunis helmikranssi tähtikuvioineen.
Reipasta tiistaita sinulle,

lauantai 13. marraskuuta 2010

Sulatusta














Joskus taisin lasipöytäni äärestä kertoa, että minulla on kotona aika vähän lasia varastossa.
Nykyään työpöytäni pinta alkaa enenevässä määrin muistuttamaan työpaikkani hinnoittelupöytää, kun lasilaareihin tehdään täydennystä.
Niin se vain on, että on tosi hankala pitää näppinsä irti mahtavasta lasitarjonnasta, mitä työssäni joka päivä näen.Tällä kertaa olen antanut pikkusormeni lasinsulatukselle, jota en ollut tehnyt koskaan ennen oppisopimukseni alkua.
Ihan opiskeluni alussa pääsin osallistumaan sekä alkeis-, että jatkokurssille, josta sain hyvän tietopohjan sulatukseen.













Sittemmin olen tehnyt sulatuskokeiluja ja suunnitelmia, sekä valmiita töitä työpaikallani.
Olen ostanut pienissä erissä eri sävyisiä laseja, joista pääsen tekemään kotona omatoimisesti muutaman sulatustyön.
Koska Bullseyen laseissa on mahtava värivalikoima, antaa se vapaat kädet tehdä lähes minkälaisen kuvan.


















Piirtelin terälehtiä muutaman kappaleen lasille. Yritän käyttää lasin mahdollisimman tarkasti, eli en tehnyt leikkaussuunnitelmaa etukäteen. Jos ja kun palat menevät leikatessa rikki, voin käyttää kaikki pienimmätkin palat jossain toisessa työssä, jollen hyödynnä niitä tähän tekeillä olevaan.
Luonnostelin jonkinlaisen kuvan, etten ihan mahdottomia yritä saada sopimaan yhdelle pohjalevylle.Lisäilen työhön vielä lisää värejä, mutta en jaksanut millään seistä työpöytäni ääressä kahta tuntia pidempään, kun takana oli ihan mukavan vilkas lauantainen työpäivä.
Valmiin työn vie mukanani töihin sulatukseen. Oma uuni olisi hieno omistaa, mutta sillä tarvisi sitten olla paljon töitä, että sen hankinta on järkevä sijoitus.


















Kurvasin työhuoneeltani kasvihuoneeni ohi pirtille. Eipä tullut mieleenikään puikkelehtia omenapuun alta, kunnollinen lumipeite olisi kuitenkin pudonnut niskaani.

torstai 11. marraskuuta 2010

Kaksi pientä elefanttia...














Miten aika rientääkään, aivan kuin olisi ollut eilinen päivä kun syli tuuditti pientä poikaa.
Esikko täytti tänään jo huikeat 22 - vuotta, mies on iso ja itsenäinen.
On hienoa huomata kuinka siivet kantaa ja elämä opettaa joka päivä lisää.Pää ei kulje pilvissä, jalat ovat tukevasti maassa ja mieli on lapsenomaisen utelias aina vaan.
Kaupunki ei ole muuttanut luonnetta, vaikka mitä erilaisempia virikkeitä olisi tarjolla.
Kävimme sunnuntaina juhlistamassa syntymäpäivää, joka lähes aina osuu isäinpäivän läheisyyteen.













Koska minä olen tällainen huolehtiva äiti, aina vaan, oli mielessäni tehdä lapsoselle maastotuva poikanen.Tytär keksi veljien harrastuksen mukaisen maastovärityksen, jonka neuloin varastoistani löytyneillä seiskan jämillä.













Mikä ilo onkaan omistaa kahden kerroksen mittaisia langanpätkiä.
Työ oli aika nyperrystä ja uskoo ken tahtoo. Minulta meni koko päivä tätä tehdessä.
Punainen on minun oma, paljon aiemmin valmistunut.
Kunhan vain ehdin teen näitä lisää. Keräilin työtuolini läheisyyteen monta kerän jämää joista valmistunee aikanaan lisää elefanttilapsosia laulamaan..
kolme pientä elefanttia marssi näin...