maanantai 29. elokuuta 2016

Mihin se viikko meni?

Sen verran pitää kääntää kalenterin sivuja, että muistaa missä on viimeisen viikon laahustanut. Päällimmäisenä tulee viikonlopun tohinat, kun olimme miähen kanssa avustamassa Meir Tiffanyn avajaisissa. 
Edeltävien viikkojen muutama iltakin siellä taisi vierähtää, eli kotona olen ehtinyt vain käydä kääntymässä.
Viikonloppuna kävimme kotona pesemässä muutaman koneellisen pyykkiä ja taas lähdimme lasikauppaan.
Jaloissa tuntuu jatkuva liikkeelläolo ikävänä kipuna. 
Kantapääni on kerännyt sellaisen pinnetilan, ettei siihen nyt auta kuin lepo, viileä ja kunnollinen lääkitys. Käytän jälkimmäistä.
Anyway. Pääsin osallistumaan sunnuntaina Markus Kleinin ja Mickey Meirin kursseille.  
Kuvissa olevat työt ovat juurikin ensinnä mainitun valmistamia.

Syksyn kurssien alla opistoiden opet kokoontuvat yhteen kuulemaan uusista käytänteistä. Viikolla oli ensimmäinen, kaksi vielä jäljellä. Jokaisella opistolla on omat kokoontumisensa.

Ennätin myös pitämään suunnitellusti PartyLiten kutsut kotonamme. Minusta on aina kiva kutsua naisia tutustumaan uusiin tuotteisiin. Keitellä kahvit ja kattaa pöytä.
Tarjolla oli nopeasti valmista, karjalanpiirakat, marjapiirakka, tuulihattuja ja täytekakku. Kaikki valmiina tai puolivalmiita. Marjapiiraan päälliseen oli sentään marjat jo valmiiksi poimittu.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kesäkauden päättäjäiset

Vaikka kesää on vielä jäljellä, pidimme kauden päättäjäiset viikonloppuna. Ajoitimme tapahtuman varmaan vapaaseen viikonloppuun, valalomaan.
Joimme perjantaina paikalle päässeiden kanssa valakahvit ja loppuporukan tulessa lauantaina alkoi nyyttäriperinteellä ruuan valmistaminen.
Meitä oli 9 aikuista ja kaksi pientä. Tai kolme!

Olemme saaneet jo jonkin aikaa olla tietoisia kolmannen lapsenlapsen tulosta ensi talvena. Oi kuinka ihanaa. 
Kahtena edellisenä vuotena olemme kuulleet sekä Venlan, että Miljan odotuksesta. Näistä juhlista alkaa tulla jännää, kun mielenkiinto kohdistuu enemmän pyöristyvään vatsaan, kuin itse ruokaan =D
Päivän ensimmäinen kattaus oli "pientä purtavaa", eli mangokanaa, riisiä, makaroni - kinkkusalaatti ja kauden kasviksia kermaviili-homejuustodipillä.
Miniän tekemä valkosuklaa juustokakku syötiin jälkkärikahvilla.
 Elokuinen viikonlopun päivälämmöt ovat olleet lämpöisiä, jopa helteisiä. Vaatetus sen mukainen. 
Hyvä niin. Viime syksynä sama tapahtuma oli hiukan kalsee. Tosin aikakin oli muutamaa viikkoa myöhäisempi.
 Serkusten kohtaaminen on aina yhtä hauskaa seurattavaa. Milja olisi halunnut tehdä lähempääkin tuttavuutta.
Viime vuonna perheen keskuudessa suuren suosion saavuttanut Frisbeegolf on lisäännyttäny "nälkää" siinä määrin, että pihapiiriimme on kannettu kori, jos toinenkin. Rataosuuksia harpotaan, kiakkoja haetaan ja etsitään, mutta aina on yhtä hauskaa ja haastavaa pelata.
Miniä hoiti rataosuuksien kartanluvun Miljan kanssa.
 Rakennuksien taakse sijoitetut korit toivat oman haasteensa peliin.

 Nuorimmaisen tyttöystävä valokuvasi ja tytär vahti tytärtään.
5 kk:tta on vähän, mutta niin paljon rakkautta ja suloisuutta pienessä ihmeessä!
"Olisin joutanut tästä vaikka leikkimään samalle vesiammeelle Venlan kanssa!"
Kysyin luvan saada leikittää Venlaa ja Muumi laivaa kasvarin nurkalla juuri ennen saunaa. Tietäähän sen kuinka tässä leikissä kävi. Selässä oli vain pieni kaitale kuivaa. Mutta kivaa oli.
Iltaruuan valmistamisen ja porrastetun saunomisen välissä ennätettiin seurustelemaankin.
                                         kuvasarja ...ei komentoitavaa...
Suomalaiseen maalaiselämään tutustumassa, media-alan opiskelija Turkista, katseli menoamme hymyssä suin. Vanhemman pojan perhetuttu oli luonamme ensimmäistä kertaa.
Pieni kesäheinä jaksoi pitkän päivän ja illan, kun sai nukkua kahdet päikyt.
Kummisetää piti ujostella koko viikonlopun.
Miästen pelit jatkuivat ihan koko päivän. Tervettä menoa, ulkoilua, kovaa kilpailuviettiä ja hurttia huumoria.
Läheisyyttä ja rakkautta.
Illan alkaessa hämärtymään, alkoi erilainen kuhina, kun pyysin miähen grillille ja muut alkoivat kantamaan ruokailuvälineitä ja ruokia luhdille.
Viikolla ilmojen ollessa kovinkin epävakaiset, päätimme miähen kanssa näitä nuorimmaisia juhlijoita aatellen mennä luhtiin, jos sittenkin sataa ja tuulee kovin. Paksut hirret antavat hyvän suojan ja iltaa voidaan venyttää palelematta myöhempäänkin.
 Keräsin illan tarjoilupöydän kukkakimppuun hortesiaa, purppuaheisiangervoa ja vuorenkilven lehtiä.
Kääntelimme tilan pöydistä yhden pitkän pöydän, jonka ääreen mahduimme kaikki syömään. Toiseen päätyyn siirrettiin yksi pöytä tarjottavia varten.
Pöytien ylle viritettiin pallovalonauha ja nurkissa oli pienet ledityövalot. Tarpeeksi valoa, mutta sopivasti hämärää tällaiseen tilaan.
Nuoret kantoivat tarjottavat ja minä mahdutin ne pöytään.
Tarjolla oli rosvopaisti ja colapossua, grillimakkaraa, grilliribsiä sekä kanaa. 
Uudet perunat. Vihreä salaatti, uudelleen makaronisalaatti, vesimelonia. Kasvistikut ja dippi. Halloumjuustoa, motzarellatikkuja, maissia ja juomia jokaisen omaan makuun.
Jälkkärinä tyttären leipoma mutakakku, vanilijajäätelö ja erilaisia jäätelökastikkeita.
Ruoka oli maukasta, sitä oli ja se nostatti veden kielelle. Väki poistui ruokailusta perheittäin saunaan ja nuorimmat poistuivat, nuorimmasta päästä, vuorollaan omiin peteihinsä.
Miljan katse isänsä tuopille.
Miähen muikea ilme kertonee, että tätä jatkumoa ei kannata lopettaa.
Kiitos vävyn lihaveitsen! Tarjottava oli lihaisaa ja mureaa.
Luhdin käyttö on jäänyt tosi vähäiseksi, mutta porukan kasvaessa tässä tilassa on mukava pitää kesäillan tapahtumia.

perjantai 19. elokuuta 2016

Vala

 Rankka kaatosade sai aamulla sormet näppäimistölle, minkälainen ilma mahtaa olla kohteessa. Hyvähän siellä. Matkasimme Huittisiin katsomaan ja kuuntelemaan nuorimman valatilaisuutta.
 Paikalle oli saapunut hurjan paljon vieraita, veteraaneja ja koululaisia. Änkesimme yleisön lomitse, että pääsin ottamaan kuvia. Kamera vain raksutti, kun marssirivistöt kulkivat ohitsemme kentälle järjestäytymään.
Todistetusti olimme paikalla
Kuviin löytyi omakin aika helposti, kun miäs hänet jo kaukaa näki, että ovatten tulossa.
 Edellisestä tilaisuudesta oli ehtinyt kulua jo hyvä tovi, kun vanhempi poika luki ääneen oman valansa Parolassa.
 350 alokasta rivissä. Tilaisuushan itse ei kestä kovinkaan kauan, kun puheet on pidetty ja virret veisattu. Nuorista alokkaista tuli jääkäreitä ja viestimiehiä.
 Omamme etenee haluttuun opinsuuntaan. Viikolla tuli kutsu Aukkiin.
 Ohimarssin kävimme katsomassa keskustassa.
 Muinaispuvut olivat aika jäätäviä.


 Spolin kurssilainen.

 Intissä tai siviilissä, aina silmä mustana =D