Tervetuloa syyskuu

Elokuun viimeistä viedään.
Kuukausi mennä vilahti, ensi alkuun helteessä ja loppukuu kylmänä. Sateet ovat tervetulleita, vaikkakin moni pihatyö pitäisi vielä saada tehtyä ennen kasvukauden loppua. Intoa on vielä vaikka kuinka, vaikkakin kylmällä minun on aika mahdotonta työskennellä maan kanssa.
Syyskuussa on paljon kaikkea kivaa odotettavissa.
Heti 1. päivänä aloitetaan sukkasato 2010, jossa on paljon innokkaita neulojia keräämässä satoa eri laareihin. Minä olen perunalaarin puolella, osa heinäladossa tai hillokellarissa.
Ihan kamalan suurta satotoivetta en itseltäni odota. Jos yhdet tossut saisin valmiiksi ja viikonloppuna tilatut sukat. Ja aikaahan on neuloa kaksi kuukautta.

















Sunnuntaina kävimme oikein elokuvissa koko porukka. Kunnon vauhdikas toimintaleffa, ei mitään herkkää ja rauhallista sunnuntain perheleffaa. Samalla kävin katsomassa Sadun kauppaa Tallipihan kauniissa idyllissä.
Sieltä ostin kauniin kynttilälyhdyn kasvihuoneelle.













Kotimatkalla kävin kurkkimassa uusinta tulokasta Lielahdessa, jossa pettymyksekseni oli vasta ilmoituslappu ovessa. Ei mitään nähtävää sisällä.
Ja mikä ihana yllätys tämä viereinen liike olikaan, kangaskauppa, joka on tarpeen tullen niin lähellä.Näiden ovien aukeamista odotellessa, tikutan tossujani. Tai isoa peittoa, jonka aloitin heti edellisen työn valmistuttua.
Löysin netin ihmeellisestä maailmasta kivan virkatun peiton ohjeen ja nyt en muuta teksikään. Laitan keskeneräisestä työstä oman päivityksen. Tämän peiton tekemiseen menee taas paljon aikaa.

















Syyskuussa alkaa kansalaisopiston tunnitkin. Kädet vellovat savesta taas mitä merkillisempiä teoksia.


Ja lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, olen saanut uuden plakaatin. Kaunis kiitos sinulle Piiku.
Tämänkin plakaatin kohdalla teen samoin, kuin edellisen, kiitän kauniisti ja jätän tarinoinnin siihen ensimmäiseen kertaan.

Nyt kiepsahdan uuden peiton lämpimään ja jatkan ihanuuttani.
Huominen vapaapäivä on täynnä mukavia suunnitelmia.
Mukavaa illanjatkoa myös sinulle ja kiitos teille kaikille niin monista kauniista kommenteistanne,

Meinas tulla tuluskukkaro

Kyllä sitä yksi kesäpusero pitää kesällä saada valmiiksi. Näinhän minä joskus lomallani suunnittelin ja ehdin sen aloittaakin.


















Helppoa sileää neuletta koko helman osuus, kunnes luen ohjetta pidemmälle ja huomaan, että miehustahan neulotaan erikseen ja sitä varten pitää luoda yli 400 silmukkaa.


















Se oli moro, ja neule meni koriin. Luon silmukat kun ehdin. Ja tätä yläosaa sitten neuloin ja neuloin. Loppuvaiheessa huomasin, että tästä työstä on tulossa susi, mutta teen sen kuitenkin loppuun saakka.


















Tein yläosan kavennuksia paljon ohjetta tiheämmin, mutta sekin olisi tarvinnut huomata aloittaa paljon aikaisemmassa vaiheessa. Miehustan joustinneule on 1 oikenin, 1 nurin joustinta, oikean s tein kiertäen. Jälkeenpäin on taas helppo olla viisas, olisi pitänyt miettiä tarviiko neule ollenkaan kädentien kavennuksia, ei olisi tarvinnut ja valmiin neuleen kokokin olisi voinut olla pari pienempi.

















Ohje on Modasta 4 / 2010, 27. Raitatunika oli merellinen, omastani halusin rauhallisemman, puhtaan valkoisen. Työ oli valmiina, huuhteluainekylvyssä ja sitten alkoi ankara mietintä, miten minä saan tästä käyttövaatteen.


















Tunikassa oli aivan kamalan suuri kaula - aukko, kädentiet ja kukkapelto olisi kohta pelkkää auringonkukansiementä, eikä ehditä millään kuvaamaan sitä kauneutta, mitä nuo suuret keltaiset kukinnot nyt ovat suoneet.

















Hiljainen työmatka - aamu, ja keksin sen!
Ompelen tunikaani hihat siitä puserosta, mikä oli vikaostos. Kotiin päästyäni sovittelin ja mallailin vaatteita peilin edessä. Puin puseron päälle tunikan ja mittailin kädentien. Kiinnitin nuppineulat aikomaani leikkauskohtaan ja taas mallasin vaatteita päälläni. Välillä toivon, että olisin aikanani tehnyt mallinuken omilla mitoillani, työ olisi ollut sujuvampaa ilman neulojen jatkuvaa pistelyä.


















Sitten vain rohkeasti leikkaamaan ja sain kun sainkin monen sovittamisen jälkeen hihat sopimaan tunikaan. Ompelin vielä kaula- aukon reunojen sisäpuolta kiertämään silkkisen tukinauha, pääntie ei repsahda olaltani alas.


















Kun tytär ehti valoisaan aikaan töistään kotiin, kiiruhdimme auringonkukkapellolle ottamaan kuvia minusta, ja hänestä. Sievä assistenttini, jonka kanssa kuvausmatkat ja - hetket ovat aina niin iloisia.


















Kymmenien sovitusten välillä aloin hulluttelemaan peilin edessä, valkoiset ihanuudet käsissäni. Eipä siinä kauaa mietitty mitä alamäen kuvauksiin peilin, kamman ja kameran lisäksi tarvittiin mukaan. Ne valkoiset hanskat, tietysti.


















Tyylillä mennään, punaiset kumisaappaat jalassa. Ja uusi nappinauha kaulassani. Nämäkin ja muutama muukin hanskapari olivat isotädin laatikoissa, kun muutama viikko sitten pengoimme laatikoita siskoni vintillä. Ja nyt ne kaikki ovat minun.


















Lanka, Cotton ( 100 % pv ) on ostettu Tallinnasta, Karnaluksista, vuosi sitten. Neuloin tunikan 3 mm pyöröillä. Lopputulokseen en ole vieläkään täysin tyytyväinen, neule mahtuu kaappiin muiden neuleiden joukkoon odottamaan uutta kesää. Nyt tälle kesätunikalle ei ole liiemmin tilausta näillä arktisilla lämpötiloilla.

Kaulanauha

Sormeni eivät ensin alkuun meinaanneet millään totella, kun lopultakin pääsin aloittamaan ihanaisen nappinauhan virkkaamista.
Etsin pienen pienen virkkuukoukun, helmilankaa ja keräilin muutaman sopivan helmen työhön mukaan.













Napit ostin taannoin kirpparilta, liekö olleet aikanaan sukkanauhanapit. Pieni pussillinen nappeja riitti hyvin pitkähköön kaulanauhaan.












Kokeilemalla ja purkamalla sain nauhasta mieleisen, nappeja on välillä 1, välillä 4 peräjälkeen.
Ketjusilmukoita venyttämällä sain kivan ja notkean lopputuloksen, eikä yhtään helmeä tarvinnut pujotella lankaan etukäteen. Lopputulos on kiva, kepeä, eikä liikaa mitään.













Päivän pieni askartelu tarvi myös uudet korvakorut, joita varten sain ahaa - elämyksen Novitan keskustelupalstalta.
Neulojan korviksiin ei tarvinnut paljon päätään vaivata, kun kotona oli korviskoukut ja riipukset sai ostettua lähikaupugista.
Nyt minullakin on lankakerät aina mukanani.

















Sain viikolla miäheltä yllärin, kun laitoin hänet asioille ostamaan uusinta Jeanne d' Arc Living - lehteä. Sitä ei ollut vielä saatu lempparikauppaani, mutta kun kauppalapussa luki, että tuo jotain tullusta, sain ihanan valkoisen kirjan.
Ah, mikä teos!
Tätä olen selannut uudestaan ja uudestaan, kauniita kuvia ja aina löytää jotain uutta ja kivaa nähtävää.
Kyllä tällä hetken saa itsensä unelmoimaan, mutta haluaisin minä sen uusimman lehdenkin saada.

Tämä tunnustus tuli Sartsalta minulle takaisin, kiitos sinulle tästä.
En taida tehdä enempää tunnustuksia, olkoon nämä tällä kertaa tässä.
Ota sinä mukaasi, jos et ole saanut omaan blogiisi.

Seihtemän totuutta

Ajoittain joku osaa yllättää minut ja laittaa miettimään asioita itsestäni.

Tämän plakaatin kävin vetämässä perässäni Rakkauden talosta, kaunis kiitos sinulle Paula.

Näillä sanoilla blogini huomioitiin. Tulihan tehtyä - ihailen aikaansaavia ihmisiä, varsinkin sellaisia, jotka harrastavat monipuolisesti! Terhi tekee kaikkea mielenkintoista ja kuvaa aikaansaannoksensa kauniisti.

Plakaatin saatuaan pitää tunnustaa seihtemän asiaa itsestään, hyvä ettei enempää, tässäkin on paljon mietittävää. Lopuksi laitan plakaatin seihtemälle bloggaajalle, jotka vuorostaan kertovat omat tunnustettavansa.

1. Vapaapäivinäni herään monesti samaan aikaan, kuin lähtisin töihin. Puuhailen pitkän tovin, ennen aamupalaa. Tänä aamuna keräilin mädät omenat puiden alta roskiin ja hyvät kuviin. Katselin kuvattavaksi sopivia syksyisiä kohteita ja käytin itselaukaisijaa omakuvaani.

2. Katselen paljon elokuvia,tallenteita, inhoan mainoksia. Monta mukavaa elokuvaa odottaa koneella.

3. Minulla pitää olla aina jotain käsillätekemistä, yksi työ viimeistelyssä, pakko löytää uusi malli äkkiä. Valinnanvaraa löytyy niin ohjeissa kuin langoissakin.

4. Inhoan autoilua. Pitkät työmatkani saavat minut ärsyyntymään harvase päivä. Ja se käyttämätön vilkku, ymmärtääkö kukaan sen tarkoitusta?!

5. Vaikka tiedän, ettei kotimme seinät riitä enemmän tavaran keräämiseen, käyn jatkuvasti kirppareilla katsomassa uusia aarteita. Eilen löysin ihanan marjakorin, aamulla keräsin sinne käpyjä.

6. Ihannoin tyylikkäitä ihmisiä ja nautin saada olla oma itseni. En jaksa panostaa kuin hiusten pesuun ja ripsiväriin.

7. Odotan syksyn kylmiä ilmoja ja uuden keramiikkakurssin alkua. Haluan tehdä lisää kukkaruukkuja piha - aidanteelle.

Itse annan tämän plakaatin näille blogeille. Kurkkailen päivittäin näihin ja moniin muihinkin blogeihin, kauniita neuleita ja elämänmakua.

1. Pamin puminat

2. Outi oikein nurin

3. Sartsan soolosilmukka

4. Villanne

5. Rantapuikko

6. Kangaskasa

7. Zelda

Toivottelen teille kaikille mukavaa viikonloppua. Itse menen huomenna töihin, viimeinen lyhyt lauantaivuoro odottaa, sitten siirrytään pidempiin aukioloaikoihin. Mitään suurempia suunnitelmia ei päiviin ole mahdutettu, mutta tuon ison ampparipesän voisi käydä siivoamassa pois leikkimökin istuinlaatikosta.

Ihan oma pikkuhuone

Tänään on ollut ihana päivä, paljon vieraita ja osalle vieraista piti sanoa - toiseen kertaan.
Ihan kaikkea ei päivään mahdu, kun ennalta oli sovittu jo kaksi tapaamista.
Ensimmäinen vieraskäynti toi minulle lasitöitä, siitä joskus myöhemmin.Ehdimme työsuunnitelmien lisäksi juomaan kupposet kahvia ja katsella luhtia.
Onneksi päivä on ollut kaunis ja ihanan viileä. Päivä on mennyt askeltaessa paikasta toiseen, hiukan ehdittiin leipomaankin tyttären kanssa ja sunnuntaiaamuiseen tapaamme, syömään hitaan aamiaisen huvimajalla.

















Myöhemmin iltapäivästä saapui kummitätini ystävättärineen. Tätä tapaamista olemme odottaneet toukokuusta asti. Päivästä tuli kiva, kun saimme vieraan, joka on 64- vuotta sitten ollut viimeksi mummolassaan ihan tässä lähellämme. Miäs ajelutti kierroksen vanhoissa tutuissa maisemissa, he kävivät vanhassa mummulassa, joka on ollut tyhjillään ainakin 50 - vuotta.
Silloin oli tiet hiekkapäällysteisiä, maisemat hiukan erilaisia, mutta kaikessa oli vielä jotain tuttua.













Sillä aikaa minä tein puutarha- ja nukkekotikierrosta muiden kanssa. Meillä oli paljon puhuttavaa ja kyllä me vielä Railin kanssa sisustamme sinunkin vinttisi ja laitamme pitsit näkösälle!Kahvitarjoilupaikka oli helppo valita, ehdottomasti kasvihuoneelle. Olen saanut sen mieleisekseni, sovitellut laatikot ja tavarat omille paikoilleen.
Etsinyt sopivia tuoleja, joita vielä jatkossa hiukan entraan.
Rakennusvaihe on vielä hiukan päällä, syksyn aikana valmistuu päätykolmiot ja pienet nippelihommat.













Ovien kanssa teen vielä mietintää, näistä kaikista puuttuu vielä lasit. Tai mitä siihen sitten tuleekaan. Järki sanoo toista, ajatus tekee ihan omia töitään.
Ensi kesään jää kukkaistutusten teko huoneen reunamille.

















Tänään kasvihuoneella oli paljon auringonkukkia läheiseltä pellolta. Ensi keväänä toivon pääseväni kasvattamaan paljon muutakin, vaikka kahvipaikkanakin tämä on ihan verraton.
Tomaateille, kurkuille, salaatille ja monille kymmenille kukkaruukuille on oma paikkansa. Vaikka ihan heti ei siltä näyttäisikään.Täältä löytyy monelaista tasoa ja pöytää, yksi pöytäkin saatiin viljalaarin kannesta, kun oli hyvät pöydänjalat ilman kantta.
Pongasin pöydänjalat yhtenä aamuna työmatkallani yhteisroskikselta ja siitä ne oli miähen helppo napata mukaansa tilavan auton perään kotimatkallaan.

















Näppärä miäs teki puuttuvan jauholaarin kannen, sain muoviruukkuni piiloon. Mitä vaan osaankaan pyytää, pienellä viiveellä on valmista.
No, ei ihan, mutta hyvä ettei ihan kaikkea täydy ostaa, kun vanhasta saa vielä näpertämällä ihan kelpoa.













Olen kesän aikana ostanut ainoastaan kasvihuoneelle käytettäväksi tarkoitetut kahvikupit. Tarpeeksi suuret, ettei heti tarvitse sisälle sännätä santsikuppia täyttämään.
Kesäiset ja kukikkaat, Indiskasta ja Marjamäen Pajutilalta. Sievät pitsiset lasilautaset ovat aina etsinnän kohteena kirppareilta.
Tänään oli tarjolla piirakkaa, marjarahkaa, riispiirakoita, pikkuleipää...
Mukavaa ja mutkatonta, ettei aika mene pelkkään syömiseen. Ja huom! Niin vähäkalorista, kun on kermaa, rasvaa ja valkoista jauhoa.












Kasvihuone on ollut tämän kesän suurin projekti. Tuntuu hienolta, että se on minun ihan oma. En ole koskaan toivonut saavani jotain näin kaunista ja valoisaa, ehkä vain ihan pienen ja kauniin lasihuoneen jonkun toisen rakennuksen nurkasta. Sellaisen, jossa voisin kirjoittaa muutaman ajatuksen elämästäni, laittaa kristallin välkkymään auringonsäteessä ja ehkä kasvattaa muutaman kukkasen silmääni ilahduttamaan.

















Nyt olen haljeta onnesta, että sain näin valtavan tilan, keskeltä vehreää puutarhaa, jonne voin koska tahansa mennä puuhailemaan. Kahvittaa ystäviäni ja suunnitella vaikka mitä minä teen niille ulko - oville.
Täällä kasvaa hyviä ajatuksia. Kiitos miäs, että olet minun,