Jotain pientä neulomusta pitää tehdä välillä, ennen suurien suunnitelmien syntyä. En ole saanut kunnollista ideaa tämän vuoden jouluneulomuksista, mutta onhan tässä vielä aikaa niiden toteuttamiseen ihan ruhtinaallisesti. Vai onko?
Ja jollei ideaa synny, ei sitten anneta itsetehtyjä lahjoja lainkaan.
Sukkia on nopea tehdä, ei paljon vie aikaa parin valmiiksi neulomiseen. Viikonlopun tuotoksena kahdet sukkaparit yösukkia.
Colinetten JitterBug on ihanaa lankaa neuloa. Silittelin neuleen sileää pintaa, langan kaunista kierrettä ja ihailin väriä.
Jämälankalaatikostani otin kerän lilaa mitälie -lankaa ja tein rullareunan antamaan lisäväriä muutoin sileään neuleeseen.
Tiimalasikantapäästä on tullut suosikkini, jos kanta ei vaadi vahvistusta.
Reikäkerrokseen pujottelin vielä satiininauhat ja rusetin asettelin kantapuolelle.
Knits Picksin sukkapuikot ovat sisäänajettu ja ne ovat todella mukavat käteen. Neulominen sujuu sukkelaan.
Toisen sukkaparin neuloin ajatuksella, että jämäkeriä ei jätetä. Lisää rullareunoja ja hiukan raitaa, jotta loppu JitterBug loppuisi. Eipä tuo loppunut vielä näihinkään sukkiin, joten kolmaskin pari sukkia pitänee neuloa jossain vaiheessa.
Tänään sataa lunta taivaan täydeltä. Sopii hyvin 1. adventtisunnuntaihin.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
torstai 27. marraskuuta 2008
Se on loppu ny!
En ole hukkunut lumihankeen, vaikka teitä ei ole aurattu. Olen uupunut, uupunut kahdesta tunnista.
Työkokeiluni ensimmäinen kuukausi loppui viime viikolla ja maanantaina aloitin tekemään pidempää työpäivää. Työmääräkin tietysti lisääntyi ja se taakka olikin minulle liikaa. Jouduin sairaslomalle ja palaan ensiviikon alusta taas lyhyempään työaikaan. Lääkärini sai nopsasti hoidettua asiani siihen malliin, että saan jatkettua työaikaani lyhyellä päivällä ja tämän loppuviikon huilaan kipeytynyttä niskaani.
Pidän työstäni jonka kanssa olen alkanut olemaan sinut. Teen innolla päivän askareet, vaikka koneessa olisi jarru päällä, ähkin ja puhkin työkoneet paikoilleen. Päivääni on tullut uusi rytmi ja se tuo mukavaa vaihtelua.
Erityisen iloinen olen ollut tuon kolmen porkkanan päivävauhdista. Ne ovat minun evääni. Miten paljon helpompaa onkaan syödä melkein puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä töissä tauoilla, kuin kotona. Jälkiruokana on sitten appelsiini.
Vaikka lumisateen jälkeen maisemat muuttuivat satumaisen kauniiksi, on teillä ollut välillä hiukan haasteellista ajella. Sitä huomaa pusertaneensa autonrattiin sellaisella nyrkkiotteella, ettei kämmenissä veri kierrä. Ja mitä se sitten hyödyttää? Eipä mitään. Mutta eteenpäin on menty ja sairauden kanssa takapakkia.
Pientä neulomustakin on suoritettu. Sain valmiiksi Revontulihuivin, kolmas tässä pienellä aikaa. Ja nyt se huivinteko saa loppua. Näitäkin alkaa olla hyvä valikoima kaapeissa.
Sain tämän huivilangan syksyllä äidiltäni Tallinnan tuliaisena. Ihan tätä mallia varten. Aah, minun väriterapiani.
Huomeniltana laitan sen harteilleni kyläseurojen yhteiseen puurojuhlaan, jossa itse joulupukkikin on lupautunut piipahtaa.
Ei niin kippee passaa olla, ettei jotain saisi tikuteltua. Laitoin iltasella sukantekeleen alkuun. Ihan vain simppeliä sileää, unisukiksi itselleni.
Pieni pyrähdys kirpparilla ja löytyi tällainen virkkausopas.
Työkokeiluni ensimmäinen kuukausi loppui viime viikolla ja maanantaina aloitin tekemään pidempää työpäivää. Työmääräkin tietysti lisääntyi ja se taakka olikin minulle liikaa. Jouduin sairaslomalle ja palaan ensiviikon alusta taas lyhyempään työaikaan. Lääkärini sai nopsasti hoidettua asiani siihen malliin, että saan jatkettua työaikaani lyhyellä päivällä ja tämän loppuviikon huilaan kipeytynyttä niskaani.
Pidän työstäni jonka kanssa olen alkanut olemaan sinut. Teen innolla päivän askareet, vaikka koneessa olisi jarru päällä, ähkin ja puhkin työkoneet paikoilleen. Päivääni on tullut uusi rytmi ja se tuo mukavaa vaihtelua.
Erityisen iloinen olen ollut tuon kolmen porkkanan päivävauhdista. Ne ovat minun evääni. Miten paljon helpompaa onkaan syödä melkein puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä töissä tauoilla, kuin kotona. Jälkiruokana on sitten appelsiini.
Vaikka lumisateen jälkeen maisemat muuttuivat satumaisen kauniiksi, on teillä ollut välillä hiukan haasteellista ajella. Sitä huomaa pusertaneensa autonrattiin sellaisella nyrkkiotteella, ettei kämmenissä veri kierrä. Ja mitä se sitten hyödyttää? Eipä mitään. Mutta eteenpäin on menty ja sairauden kanssa takapakkia.
Pientä neulomustakin on suoritettu. Sain valmiiksi Revontulihuivin, kolmas tässä pienellä aikaa. Ja nyt se huivinteko saa loppua. Näitäkin alkaa olla hyvä valikoima kaapeissa.
Sain tämän huivilangan syksyllä äidiltäni Tallinnan tuliaisena. Ihan tätä mallia varten. Aah, minun väriterapiani.
Huomeniltana laitan sen harteilleni kyläseurojen yhteiseen puurojuhlaan, jossa itse joulupukkikin on lupautunut piipahtaa.
Ei niin kippee passaa olla, ettei jotain saisi tikuteltua. Laitoin iltasella sukantekeleen alkuun. Ihan vain simppeliä sileää, unisukiksi itselleni.
Pieni pyrähdys kirpparilla ja löytyi tällainen virkkausopas.
lauantai 22. marraskuuta 2008
Ajatukset keväässä teot joulussa
Tänään olen puuhastellut pieniä askareita pihalla ja pirtillä.
Kasvihuoneella tehtiin tulevaan kevääseen istutuksia, tulppaaninsipulit ruukkuihin ja kellariin. En ole koskaan istuttanut suoraan maahan ainoatakaan sipulia. Anoppini viisasi minua, myyriä ei kannata ruokkia. Ruukut saavat olla kellarissa suojassa ja joskus keväällä, auringon ollessa jo korkealla, kannetaan keltaisessa lehdessä olevat istutukset päivänvaloon. Eikä mene montaakaan päivää, kun lehdet alkavat vihertämään ja kukkavanat nousevat kukintojaan aukomaan. Istutusruukut ovat kaunis lisä, muutoin talven jälkeen tyhjennetyllä kuistilla.
Laitoin taas sisääntulokuistille lisää viheryttä. Tyhjillään olleet helmiamppelit saivat sisäänsä sammalta ja havuja. Kynttilöitä ei taida olla tarvis poltella näissä asetelmissa.
Miäs kaivoi kieroon kasvaneen kuusennäreen jotta sain sinkkiastiaani täytettä.
Yksinkertaisen kaunis astia on tämän syksyn kirppislöytöjä. Jätin astian vesiprunnin alle, unohdin sinne, onneksi ei haljennut liitoksistaan, kun hädissäni menin auttamaan jäisenä pullistelevaa astiaa tyhjentymään.
Astia täytettiin hiekalla, koristeltiin sammaleella ja vielä hyvissä voimissaan olevilla koristekaaleilla. Pienemmän pojan keräämiä kuusenkäpyjä aseteltiin sammaleen päälle ja muutama tulppanisipulikin sai asetelmasta paikkansa.
Kuvailin päivällä ulkoillessani viimeyönä valmistuneen Revontulen. Piti vain sitkeästi valvoa puolen kahteen, päätellä kaikki kaksi langanpäätä ja laittaa huivi vielä pesuunkin. Vai olikohan tämä joululahjavalvojainen, lahjaksi kun menee tämäkin.
Tämä olikin toinen valmistunut huivi tälle viikolle, kolmatta aloitin hetki sitten. Tarvitsen pojan huomiselle pelireissulle käsityön mukaan. Linja -automatkalla ja pelien väliajoilla ehdin tikuttaa monta uutta silmukkaa.
Kuinkahan monta silmukkaa maailmassa tikutellaan vuorokaudessa?
Huivin lanka on sitä samaa sävyä kuin tuo aiemmin tehty, kolmas kaikenkaikkiaan. Luulen, että nyt on tuo sävy loppuunkulutettu, käsi ei löytänyt korinpohjalta yhtään valmiiksi kerittyä kerää.
Ja nyt pitää ryhdistäytyä vielä sen verran, että saan ne loputkin keittiönikkunat pestyä ja laitettua verhot paikoilleen. Olen tosi hyvä vetkuttelija joidenkin töideni kanssa.
Ja kiitos ihan kaikille kivoista kommenteista.
Kasvihuoneella tehtiin tulevaan kevääseen istutuksia, tulppaaninsipulit ruukkuihin ja kellariin. En ole koskaan istuttanut suoraan maahan ainoatakaan sipulia. Anoppini viisasi minua, myyriä ei kannata ruokkia. Ruukut saavat olla kellarissa suojassa ja joskus keväällä, auringon ollessa jo korkealla, kannetaan keltaisessa lehdessä olevat istutukset päivänvaloon. Eikä mene montaakaan päivää, kun lehdet alkavat vihertämään ja kukkavanat nousevat kukintojaan aukomaan. Istutusruukut ovat kaunis lisä, muutoin talven jälkeen tyhjennetyllä kuistilla.
Laitoin taas sisääntulokuistille lisää viheryttä. Tyhjillään olleet helmiamppelit saivat sisäänsä sammalta ja havuja. Kynttilöitä ei taida olla tarvis poltella näissä asetelmissa.
Miäs kaivoi kieroon kasvaneen kuusennäreen jotta sain sinkkiastiaani täytettä.
Yksinkertaisen kaunis astia on tämän syksyn kirppislöytöjä. Jätin astian vesiprunnin alle, unohdin sinne, onneksi ei haljennut liitoksistaan, kun hädissäni menin auttamaan jäisenä pullistelevaa astiaa tyhjentymään.
Astia täytettiin hiekalla, koristeltiin sammaleella ja vielä hyvissä voimissaan olevilla koristekaaleilla. Pienemmän pojan keräämiä kuusenkäpyjä aseteltiin sammaleen päälle ja muutama tulppanisipulikin sai asetelmasta paikkansa.
Kuvailin päivällä ulkoillessani viimeyönä valmistuneen Revontulen. Piti vain sitkeästi valvoa puolen kahteen, päätellä kaikki kaksi langanpäätä ja laittaa huivi vielä pesuunkin. Vai olikohan tämä joululahjavalvojainen, lahjaksi kun menee tämäkin.
Tämä olikin toinen valmistunut huivi tälle viikolle, kolmatta aloitin hetki sitten. Tarvitsen pojan huomiselle pelireissulle käsityön mukaan. Linja -automatkalla ja pelien väliajoilla ehdin tikuttaa monta uutta silmukkaa.
Kuinkahan monta silmukkaa maailmassa tikutellaan vuorokaudessa?
Huivin lanka on sitä samaa sävyä kuin tuo aiemmin tehty, kolmas kaikenkaikkiaan. Luulen, että nyt on tuo sävy loppuunkulutettu, käsi ei löytänyt korinpohjalta yhtään valmiiksi kerittyä kerää.
Ja nyt pitää ryhdistäytyä vielä sen verran, että saan ne loputkin keittiönikkunat pestyä ja laitettua verhot paikoilleen. Olen tosi hyvä vetkuttelija joidenkin töideni kanssa.
Ja kiitos ihan kaikille kivoista kommenteista.
torstai 20. marraskuuta 2008
Siivet selkääni sain...
Ihan siivouspäivän piristeeksi, jouluruusu.
Yritän aina ajoissa ilmoittaa perheelle, että meillä siivotaan. Ei tule sitten yllätyksenä ulko -ovea avatessaan työ -tai koulupäivän jälkeen imuri ja moppi. Jokainen saa omaan tahtiin huushollata ja jokaista autetaan tarvittaessa.
Minä sain ikkunanpesuapuja miäheltä. Pesin ikkunoiden sisäpinnat, mutta ulkopuoliset pinnat luuttus miäs. Sen verran vähäseltään oli pakkasta, ettei rätti jäätynyt kiinni lasiin.
Silittelin verhoja ja tytär nypitti niitä kiinni. Olen muutama vuosi sitten ostanut patjaraitakangasta, ihana kuosi, katkonut hyvään mittaan ja lisännyt pitkien verhojen ylä -ja alapäähän tummempaa yksiväristä punaista lisukkeeksi.
Kyllä vaan, meillä laitetaan jo joulua näkyviin. En halua vaihtaa verhoja vain muutaman jouluviikon ajaksi, haluan nauttia tästä ajasta pidempään. Keittiön verhot odottaa vielä vaihtoa, sekä ikkunat pesua.
Vaaleat räsymatotkin sai siirron pesuunmenevien pinoon ja tilalle vaihtui iso punainen matto. Niin pienellä vaivalla saa huoneen ilmeen muutettua. Kunhan taas hetken katselen tätä muutosta ja huonekalujen uutta järjestysä, niin saan lankakoppani taas aseteltua työtuolini läheisyyteen.
Tähän siivous ja huonekalujen järjestysmylläkkään sain ajatuksen järjestellä työtasoni jälleen kerran. Ja se taas on niin iso mylläys, että loppuviikosta löydän varmaan viimeisellekkin laatikoilleni uuden paikan.
Pikkusen piti kasailla näitä sisutusjuttujanikin yhteen kasaan, torsoni sai siivet selkäänsä.
Minulle tuota pikkutavaraa on kerääntynyt vuosien varrella ihan mahdottomasti, mutta mistään en halua luopua. Ihan vain hetkeksi voinen siirtää jonkin tavaran kaappiin piiloon, mutta vain hetkesi.
Asettelen enkeleitäni pöydille, ikkunan viereen ja lipastojen päälle. Mistä vain voi nähdä enkelin siiven.
Enkeleitä sinunkin päivääsi.
Yritän aina ajoissa ilmoittaa perheelle, että meillä siivotaan. Ei tule sitten yllätyksenä ulko -ovea avatessaan työ -tai koulupäivän jälkeen imuri ja moppi. Jokainen saa omaan tahtiin huushollata ja jokaista autetaan tarvittaessa.
Minä sain ikkunanpesuapuja miäheltä. Pesin ikkunoiden sisäpinnat, mutta ulkopuoliset pinnat luuttus miäs. Sen verran vähäseltään oli pakkasta, ettei rätti jäätynyt kiinni lasiin.
Silittelin verhoja ja tytär nypitti niitä kiinni. Olen muutama vuosi sitten ostanut patjaraitakangasta, ihana kuosi, katkonut hyvään mittaan ja lisännyt pitkien verhojen ylä -ja alapäähän tummempaa yksiväristä punaista lisukkeeksi.
Kyllä vaan, meillä laitetaan jo joulua näkyviin. En halua vaihtaa verhoja vain muutaman jouluviikon ajaksi, haluan nauttia tästä ajasta pidempään. Keittiön verhot odottaa vielä vaihtoa, sekä ikkunat pesua.
Vaaleat räsymatotkin sai siirron pesuunmenevien pinoon ja tilalle vaihtui iso punainen matto. Niin pienellä vaivalla saa huoneen ilmeen muutettua. Kunhan taas hetken katselen tätä muutosta ja huonekalujen uutta järjestysä, niin saan lankakoppani taas aseteltua työtuolini läheisyyteen.
Tähän siivous ja huonekalujen järjestysmylläkkään sain ajatuksen järjestellä työtasoni jälleen kerran. Ja se taas on niin iso mylläys, että loppuviikosta löydän varmaan viimeisellekkin laatikoilleni uuden paikan.
Pikkusen piti kasailla näitä sisutusjuttujanikin yhteen kasaan, torsoni sai siivet selkäänsä.
Minulle tuota pikkutavaraa on kerääntynyt vuosien varrella ihan mahdottomasti, mutta mistään en halua luopua. Ihan vain hetkeksi voinen siirtää jonkin tavaran kaappiin piiloon, mutta vain hetkesi.
Asettelen enkeleitäni pöydille, ikkunan viereen ja lipastojen päälle. Mistä vain voi nähdä enkelin siiven.
Enkeleitä sinunkin päivääsi.
tiistai 18. marraskuuta 2008
Joululahjapalvelua
Vieläkään en ole luvannut tehdä tilaustöitä, mutta tätä pyyntöä en voinut evätä. Niin paljon olemme saaneet apuja tämän huivin tilaajalta, että vuoroin vieraissa.
Minua lähestyttiin kainolla mielellä ja hattu kourassa, josko minä neuloisin jonkun huivin joululahjaksi. Vai ehtisinkö minä neuloa? Olisiko minulla mitään mallia, josta saisi kauniin lahjan? Löytyykö minulta lankaa vai pitääkö lähteä hakemaan?
Kaikkeen annoin myöntävän vastauksen ja kun pyyntö esitettiin vielä niinkin ajoissa, kuin lokakuussa, ehdin hyvinkin saada työn ajoissa valmiiksi.
Ihan ensimmäiseksi, muita vaihtoehtoja en miettinytkään, tuli mieleeni tämä Revontuli. Näytin omat kaksi huiviani ja siinä se sitten lopullisesti päätettiin. Tästä tulee hyvä lahja.
Varastostani löytyi valmiiksi kerätty kerä, ei kun hommiin kun muilta töiltäni joudan.
Tässä langassa on punaisen kauniit sävyt, lämmin ja pirtsakka. Tein taas koko kerän melkein loppuun saakka, mitä sitä langanjämiä turhaan keräilemään.
Pesin neuleen ennen huuhteluainekylpyä. Langasta lähti jo neuloessa mahdottomasti mustaa käsiin, eikä vesi huuhdellessa meinannut kirkastua lainkaan. Joissakin langoissa on irtoväriä ihan mahdottomasti.
Eloveenatyttäreni suostui eilen kauniissa pakkassäässä olemaan huivin kanssa kuvattavana.
Varmaan arvannette, että huivintilaaja on mies, joten kysyin jälleen kerran nähdessämme, että paketoidaanko? Kyllä vaan, pistetään pakettiin. Pussiin laitoin langasta tietoa, ettei huivia pestä väärin. Mainitsin myös huivista löytyvän ohjesivun.
Siinä pussi odottaa keittiössämme valmiina. Saa noutaa!
Laitoin sitten heti toisen samanlaisen huivin tekeille, kun vauhtiin pääsin. Mutta mikä siinä mallikuviossa niin paljon voi taas alussa tökkiä, että piti aloittaa tämä jälkimmäinen huivikin kolme kertaa? Minä vaan kysyn! Olen tehnyt tällä mallilla jo useamman huivin ja aina takkuan sen aloituksen kanssa. En vain jaksa keskittyä tarpeeksi. Se se varmaan on syynä.
Ulkokuvauksien jälkeen nappasin kuvan kuistilla marjovasta kanervasta. Pikkupakkasen tuo kestää ja niitä pikkupakkasia on ollut niin mahdottoman vähän.
Kävin noutamassa tämän tunnustuksen Intsulta, kiitos sinulle. Näitä kaikkia kauniita muistamisia on saapunut syksyn aikana kovin monta. Kaikista niistä, kiitos teille.
Jos nyt vain laitan tämän näkösälle, enkä jatka sitä kenellekkään henkilökohtaisesti. Olkoon se jokaiselle lukijalle yhteinen.
Minua lähestyttiin kainolla mielellä ja hattu kourassa, josko minä neuloisin jonkun huivin joululahjaksi. Vai ehtisinkö minä neuloa? Olisiko minulla mitään mallia, josta saisi kauniin lahjan? Löytyykö minulta lankaa vai pitääkö lähteä hakemaan?
Kaikkeen annoin myöntävän vastauksen ja kun pyyntö esitettiin vielä niinkin ajoissa, kuin lokakuussa, ehdin hyvinkin saada työn ajoissa valmiiksi.
Ihan ensimmäiseksi, muita vaihtoehtoja en miettinytkään, tuli mieleeni tämä Revontuli. Näytin omat kaksi huiviani ja siinä se sitten lopullisesti päätettiin. Tästä tulee hyvä lahja.
Varastostani löytyi valmiiksi kerätty kerä, ei kun hommiin kun muilta töiltäni joudan.
Tässä langassa on punaisen kauniit sävyt, lämmin ja pirtsakka. Tein taas koko kerän melkein loppuun saakka, mitä sitä langanjämiä turhaan keräilemään.
Pesin neuleen ennen huuhteluainekylpyä. Langasta lähti jo neuloessa mahdottomasti mustaa käsiin, eikä vesi huuhdellessa meinannut kirkastua lainkaan. Joissakin langoissa on irtoväriä ihan mahdottomasti.
Eloveenatyttäreni suostui eilen kauniissa pakkassäässä olemaan huivin kanssa kuvattavana.
Varmaan arvannette, että huivintilaaja on mies, joten kysyin jälleen kerran nähdessämme, että paketoidaanko? Kyllä vaan, pistetään pakettiin. Pussiin laitoin langasta tietoa, ettei huivia pestä väärin. Mainitsin myös huivista löytyvän ohjesivun.
Siinä pussi odottaa keittiössämme valmiina. Saa noutaa!
Laitoin sitten heti toisen samanlaisen huivin tekeille, kun vauhtiin pääsin. Mutta mikä siinä mallikuviossa niin paljon voi taas alussa tökkiä, että piti aloittaa tämä jälkimmäinen huivikin kolme kertaa? Minä vaan kysyn! Olen tehnyt tällä mallilla jo useamman huivin ja aina takkuan sen aloituksen kanssa. En vain jaksa keskittyä tarpeeksi. Se se varmaan on syynä.
Ulkokuvauksien jälkeen nappasin kuvan kuistilla marjovasta kanervasta. Pikkupakkasen tuo kestää ja niitä pikkupakkasia on ollut niin mahdottoman vähän.
Kävin noutamassa tämän tunnustuksen Intsulta, kiitos sinulle. Näitä kaikkia kauniita muistamisia on saapunut syksyn aikana kovin monta. Kaikista niistä, kiitos teille.
Jos nyt vain laitan tämän näkösälle, enkä jatka sitä kenellekkään henkilökohtaisesti. Olkoon se jokaiselle lukijalle yhteinen.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Vaaleanpunaista
Viikonloppu huipentui tänään olleisiin ristiäisiin. Miähen puolelta uuden tulokkaan juhlat olivat kauniit ja kodikkaat. Perheen vanhemmat lapset, 3 -vuotiaat kaksoset, olivat tilaisuuden aikana niin rauhallisia, pojan pissahätää lukuunottamatta, kaikki meni ihan nappiin. Tyttö sai kauniin nimen, Lilli, ja nukkui melkein koko kastetilaisuuden ajan. Ja senkin jälkeen.
Kotona pidetyssä juhlassa syötiin hyvin ja kakkukahvit oli maukkaat.
Samalla saimme kuunnella kummityttömme kerhoreissuista, hän on oikein kova höpöttäjä. Opituista lauluista, joulupukille kirjoitetusta lahjalistasta, ja päivittäisistä lastenhoitotoimista.
Jotain omatekemää olin taas suunnitellut viemisiksi. Tiedän, että vanhemilta lapsilta on jäänyt paljon käypää vaatetta, en siksi alkanut mitään neuletta väsäämään, vaan tein lasityön. Pienen enkelin, josta tuli tekovaiheessa siipirikko.
Viime viikolla monena iltana piti aloittaa tekemään työtä, mutta väsymys vei voiton. Lopulta kun sain itseni vauhtiin ja työn viimeistelyä vaille valmiiksi, putosi kuuma tinaklöntti toisen siiven päälle ja siihen tuli särö. Pahus! Jätin työn vaiheeseen ja meinasin, että olkoon. Ostin jo valmiiksi mekon ja meinasin että kehittelen siitä lahjan.
Eilen pojan pelireissun jälkeen aloitin varovasti sulattamaan tinaa siiven ympäriltä ja sain sen siististi pois. Tein uuden siiven ja niin oli enkeli taas ehjä. Ohjeen otin Minnekon enkelisivuilta.
Kaunis tuo foliosydän. Jätin työn hopeansävyiseksi, se patinoituu ajan myötä hiukan tummemmaksi.
Tyttären tekemän onnittelukortin näet täältä.
Kotona pidetyssä juhlassa syötiin hyvin ja kakkukahvit oli maukkaat.
Samalla saimme kuunnella kummityttömme kerhoreissuista, hän on oikein kova höpöttäjä. Opituista lauluista, joulupukille kirjoitetusta lahjalistasta, ja päivittäisistä lastenhoitotoimista.
Jotain omatekemää olin taas suunnitellut viemisiksi. Tiedän, että vanhemilta lapsilta on jäänyt paljon käypää vaatetta, en siksi alkanut mitään neuletta väsäämään, vaan tein lasityön. Pienen enkelin, josta tuli tekovaiheessa siipirikko.
Viime viikolla monena iltana piti aloittaa tekemään työtä, mutta väsymys vei voiton. Lopulta kun sain itseni vauhtiin ja työn viimeistelyä vaille valmiiksi, putosi kuuma tinaklöntti toisen siiven päälle ja siihen tuli särö. Pahus! Jätin työn vaiheeseen ja meinasin, että olkoon. Ostin jo valmiiksi mekon ja meinasin että kehittelen siitä lahjan.
Eilen pojan pelireissun jälkeen aloitin varovasti sulattamaan tinaa siiven ympäriltä ja sain sen siististi pois. Tein uuden siiven ja niin oli enkeli taas ehjä. Ohjeen otin Minnekon enkelisivuilta.
Kaunis tuo foliosydän. Jätin työn hopeansävyiseksi, se patinoituu ajan myötä hiukan tummemmaksi.
Tyttären tekemän onnittelukortin näet täältä.
lauantai 15. marraskuuta 2008
Messutunnelmia
En sitten hyvällä tahdollakaan jaksanut eilen illalla laittaa messukierroksesta ja ostoksista mitään näkyville.
Aikainen työaamu ja monen tunnin kierros messuilla teki tehtävänsä, messuilija väsyi saatuaan raahattua kassinsa illalla ovesta sisälle. Aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näyttää paljon paremmalta. Ja ajatuskin kulkee.
Minulle syksyn kohokohta on nämä messut. Niitä odottaa ja laskee työnsä ja menonsa siten, että sinne pääsee edes yhdeksi kokonaiseksi päiväksi katselemaan. Eikä meinaa yksi päivä enään riittäkään, niin paljon on nähtävää. Kahden päivän ranneke (16€) voisi olla ihan paikallaan, jallaatkin kestäisi paremmin sen teputtamisen. Kiertelisi vain yhden hallin / päivä.
Miäs lähti ensimmäisen kerran mukanaani Pirkkahallin messuille, syksyllä olimme yhdessä Seinäjoen messuilla. Kumpikin kiersi itseämme kiinnostavia kohteita.
Ja kyllä sitä nähtävää riitti. Esittelijöitä on ennätysmäärärä, saa nähdä, onko ennätysmäärä kävijöitäkin. Nimittäin ihan tungokseen asti sitä väkeä ei eilen vielä ollut, mutta jo lippukojulla huomasi, että kiinnostusta messuille on. Vesisateessa joutui jonottamaan monta jonollista väkeä.
Minulla on sellainen oma perinteinen kierros, jota pyrin noudattamaan joka vuosi. Ensin menen kirjaostoksille, pääsee rauhassa selailemaan mahtavan kirjavalikoiman. Monesta valitsemastani kirjasta päädyin ostamaan Hobbooksin osastolta 400 neulemallia -kirjan.
Alempi kirja on liittymislahja, ostin Suuren Käsityö -lehden tarjouksella vuodeksi eteenpäin, 39 €:lla.
Lankatarjontaa oli useammassa eri pisteessä. Minulla ei edelleenkään ole mitään akuuttia tarvetta kasvattaa jo olemassa olevaa lankavarastoani, mutta ei ole mitään syytä jättää käyttämättä tätä hyvää tilaisuutta hypistellä ja tehdä pieniä ostoksia, kun tarjonta on ihan käden ulottuvilla. Montaa ihanaa lankaa hypistelin ja silittelin, mutta yritin kuitenkin pitää järjenäänen päässäni ja ostaa vain tarpeeseen tulevia lankoja.
Jonkun vieraan miehen murahdus takanani sai minut kääntymään, kun hän isoon ääneen vaimolleen sanoi, että kummallista lankojen hamstraamista nykynaisissa!
Valkoista Merino Oron -lankaa ostin ajatuksella neuloa tyttären vanhojenpäiväpukuun huivia. Nyt en muista putiikinpitäjän nimeä, mutta hintaa langalla oli 7 € ja jäljellä oli vain yksi vyyhti valkoista.
Nuo taustalla olevat valkoiset langat on Priiman osastolta ja punainen karstavilla joltain toiselta.
Messuilla näkyi paljon tuttuja, myös muutamia bloginaisia ja neulomolaisia miehineen käveli vastaan. Oli ihana nähdä teidät kaikki.
Olen taas keskittynyt vain lankojen ostamiseen, mutta kun halvalla sain, niin ostettavahan se oli.
Ohuiden sukkalankojen määrä lisääntyi jälleen muutamalla kerällä, vaikka kotona on 3 kg ohuita sukkalankoja. Nolo!
Tuo Noron sukkalanka ei ole mikään halpa ostos, mutta yksi kerä tätä ihanuutta, ihan minua miellyttävissä väreissä, oli saatava ostaa. Muut langat olivatkin 2 -5 € hintaisia.
Työvälineitä harrastusta pönkittämään oli myös tarjolla monella eri osastolla. Piti vain hiukan käyttää enempi aikaa ja kierrellä katsomassa muidenkin tuotteiden hintoja.
Knits Picks -puikkoja ostin kahdet, 5 € /pkt. Pääsen minäkin kokeilemaan sukanneulontaa näillä hyväksi kehutuilla puikoilla. Jos ne sukkalankamäärätkin alkaisi siten vähenemään, eikä vain lisääntymään kirstussani.
Ostoskassini täyttyi myös sormikaspuikoilla ja helmillä.
HelmiQ osastolla tein ostoksia sellaisella innolla, etten huomannut edes pankkikorttini jääneen sinne. Myöhemmin taskussani pirisevä puhelin herätti minut unelmoinnistani, kun sain tekstarin. Pankkikorttinne on jäänyt osastollemme, tervetuloa noutamaan se. Voi, kääk!
Monet messut käyneenä, sitä osaa varautua pitkiin jatkuviin jonoihin sekä syömään, että vessaan pyrkiessään. Ensimmäiseen asiaan pystyy hyvin itse vaikuttamaan ottamalla omat eväät mukaansa ja nauttia niitä hallin katsomossa. Katsella hetken rauhassa sitä alapuolella vellovaa, hitaasti etenevää ihmismerta ja kerätä lisää voimia uuteen hyökkäyseen.
Jälkimmäiseen asiaan, vessajonoon, ei voi vaikuttaa mitenkään. Sitä vain pitää ennakoida tarpeitaan tarpeeksi ajoissa, että ehtii tarpeilleen ajoissa.
Yhtä osastoa jäin kaipaamaan, keramiikkatarpeita. Jonakin vuonna on ollut myös keramiikkatyövälineitä myyvä osasto paikalla, nyt oli vain valmiita tuotteita myyviä osastoja.
Nyt tungen sukkalankani ennestään täynnä olevaan kirstuun ja keräilen tyhjät ostoskassit kaappiin. Kohta pitää olla valmiina lähdössä nuoremman pojan kiekkopelejä katselemaan iltapäiväksi. Mukavan rattoisaa viikonloppua teille kaikille.
Aikainen työaamu ja monen tunnin kierros messuilla teki tehtävänsä, messuilija väsyi saatuaan raahattua kassinsa illalla ovesta sisälle. Aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näyttää paljon paremmalta. Ja ajatuskin kulkee.
Minulle syksyn kohokohta on nämä messut. Niitä odottaa ja laskee työnsä ja menonsa siten, että sinne pääsee edes yhdeksi kokonaiseksi päiväksi katselemaan. Eikä meinaa yksi päivä enään riittäkään, niin paljon on nähtävää. Kahden päivän ranneke (16€) voisi olla ihan paikallaan, jallaatkin kestäisi paremmin sen teputtamisen. Kiertelisi vain yhden hallin / päivä.
Miäs lähti ensimmäisen kerran mukanaani Pirkkahallin messuille, syksyllä olimme yhdessä Seinäjoen messuilla. Kumpikin kiersi itseämme kiinnostavia kohteita.
Ja kyllä sitä nähtävää riitti. Esittelijöitä on ennätysmäärärä, saa nähdä, onko ennätysmäärä kävijöitäkin. Nimittäin ihan tungokseen asti sitä väkeä ei eilen vielä ollut, mutta jo lippukojulla huomasi, että kiinnostusta messuille on. Vesisateessa joutui jonottamaan monta jonollista väkeä.
Minulla on sellainen oma perinteinen kierros, jota pyrin noudattamaan joka vuosi. Ensin menen kirjaostoksille, pääsee rauhassa selailemaan mahtavan kirjavalikoiman. Monesta valitsemastani kirjasta päädyin ostamaan Hobbooksin osastolta 400 neulemallia -kirjan.
Alempi kirja on liittymislahja, ostin Suuren Käsityö -lehden tarjouksella vuodeksi eteenpäin, 39 €:lla.
Lankatarjontaa oli useammassa eri pisteessä. Minulla ei edelleenkään ole mitään akuuttia tarvetta kasvattaa jo olemassa olevaa lankavarastoani, mutta ei ole mitään syytä jättää käyttämättä tätä hyvää tilaisuutta hypistellä ja tehdä pieniä ostoksia, kun tarjonta on ihan käden ulottuvilla. Montaa ihanaa lankaa hypistelin ja silittelin, mutta yritin kuitenkin pitää järjenäänen päässäni ja ostaa vain tarpeeseen tulevia lankoja.
Jonkun vieraan miehen murahdus takanani sai minut kääntymään, kun hän isoon ääneen vaimolleen sanoi, että kummallista lankojen hamstraamista nykynaisissa!
Valkoista Merino Oron -lankaa ostin ajatuksella neuloa tyttären vanhojenpäiväpukuun huivia. Nyt en muista putiikinpitäjän nimeä, mutta hintaa langalla oli 7 € ja jäljellä oli vain yksi vyyhti valkoista.
Nuo taustalla olevat valkoiset langat on Priiman osastolta ja punainen karstavilla joltain toiselta.
Messuilla näkyi paljon tuttuja, myös muutamia bloginaisia ja neulomolaisia miehineen käveli vastaan. Oli ihana nähdä teidät kaikki.
Olen taas keskittynyt vain lankojen ostamiseen, mutta kun halvalla sain, niin ostettavahan se oli.
Ohuiden sukkalankojen määrä lisääntyi jälleen muutamalla kerällä, vaikka kotona on 3 kg ohuita sukkalankoja. Nolo!
Tuo Noron sukkalanka ei ole mikään halpa ostos, mutta yksi kerä tätä ihanuutta, ihan minua miellyttävissä väreissä, oli saatava ostaa. Muut langat olivatkin 2 -5 € hintaisia.
Työvälineitä harrastusta pönkittämään oli myös tarjolla monella eri osastolla. Piti vain hiukan käyttää enempi aikaa ja kierrellä katsomassa muidenkin tuotteiden hintoja.
Knits Picks -puikkoja ostin kahdet, 5 € /pkt. Pääsen minäkin kokeilemaan sukanneulontaa näillä hyväksi kehutuilla puikoilla. Jos ne sukkalankamäärätkin alkaisi siten vähenemään, eikä vain lisääntymään kirstussani.
Ostoskassini täyttyi myös sormikaspuikoilla ja helmillä.
HelmiQ osastolla tein ostoksia sellaisella innolla, etten huomannut edes pankkikorttini jääneen sinne. Myöhemmin taskussani pirisevä puhelin herätti minut unelmoinnistani, kun sain tekstarin. Pankkikorttinne on jäänyt osastollemme, tervetuloa noutamaan se. Voi, kääk!
Monet messut käyneenä, sitä osaa varautua pitkiin jatkuviin jonoihin sekä syömään, että vessaan pyrkiessään. Ensimmäiseen asiaan pystyy hyvin itse vaikuttamaan ottamalla omat eväät mukaansa ja nauttia niitä hallin katsomossa. Katsella hetken rauhassa sitä alapuolella vellovaa, hitaasti etenevää ihmismerta ja kerätä lisää voimia uuteen hyökkäyseen.
Jälkimmäiseen asiaan, vessajonoon, ei voi vaikuttaa mitenkään. Sitä vain pitää ennakoida tarpeitaan tarpeeksi ajoissa, että ehtii tarpeilleen ajoissa.
Yhtä osastoa jäin kaipaamaan, keramiikkatarpeita. Jonakin vuonna on ollut myös keramiikkatyövälineitä myyvä osasto paikalla, nyt oli vain valmiita tuotteita myyviä osastoja.
Nyt tungen sukkalankani ennestään täynnä olevaan kirstuun ja keräilen tyhjät ostoskassit kaappiin. Kohta pitää olla valmiina lähdössä nuoremman pojan kiekkopelejä katselemaan iltapäiväksi. Mukavan rattoisaa viikonloppua teille kaikille.
torstai 13. marraskuuta 2008
Perhonen sentään
Olen saanut jälleen yhden tunnustuksen, kiitos sinulle Kudontaputiikin Eija!
Merkin ohjeet:
Lähetä tämä kuva viidelle blogille, joka on mielestäsi tunnustuksen arvoinen.No, minun mielestäni moni blogi on tämänkin tunnustuksen arvoinen, mutta tällä hetkellä minua inspiroi nämä viis blogia.
1. Onnenpisaroita arjessa, suurperheen aikaansaapa äiti.
2. Resori, blogi päivittyy usein erilaisin aikaansaannoksin.
3. KaRu, ompelu ja neuleet ovat tarkaan loppuun saakka mietittyjä.
4. Intsu, tänne vain on pakko kurkistaa usein, aina jotain uutta valmiina.
5. Elsass, kaunista kotiin itse tehden.
Olen saanut ihastella tällä viikolla yhden kukkani uutta kukintoa. Tiedätkö sinä, mikä tämän huonekasvin nimi on? Olen sitä aina puhutellut Tuonenkieloksi, mutta ei se taida kyllä sellainen ollakkaan. Sain tästä kukasta kauan aikaa sitten alun ja olen siitä antanut uusia alkuja eteenpäinkin. Hidas kasvi kasvamaan isoin vahamaisin lehdin, mutta kukkii harvakseen. Kukat ovat kauniin valkoiset, useampi kukka samassa varressa.
Olen taas tehnyt mukavia löytöjä kirppailla käydessäni. Kuvailin osan samaan läjään, eli pistipussini kaikkine nauhoineen ja vetoketjuineen. Näistä pienistä pitsipaloista saa kivoja koristeita tai lahjapaketin päälle rusettia.
Alla pilkottaa 2.5 € löytö, Kauneimmat Käsityöt -kirjasarjan yksi osa. Se sisältää monta kivaa neulonta- ja virkkausohjetta. Joskus vain osuu kohdalle, kun joku tuo tarpeetonta tavaraa myyntiin.
Tuosta kirjasta ajattelin kokeilla tossunmallia. Tämä on myös löytöjä toisen tarpeettomasta tavarasta. Minua aina inspiroi suunnitella sekalaisesta lankakasasta jotain kivaa.
Huomenna alkaa ne paljon odottamani
SuomenKädentaidot -messut Pirkkahallissa. Sinne suuntaan minäkin ja jos minut tunnistat siinä ihmisvilinässä, niin huikkase ainakin morot! Kaikille paikalle menijöille, mukavia messutunnelmia ja onnistuneita ostoksia.
tiistai 11. marraskuuta 2008
Ohi venähtänyt
Laitan tänään näkösälle tämän vuosia sitten tekemäni neulepaidan. Halusin tehdä vanhemman pojan ensimmäistä kerhokuvausta varten jonkin kivan paidan, että näkyisi vähän äidinkin kädenjälki kuvassa. Piankos minä silloin aamulypsyn jälkeen koneella neuloin paidan kappaleet, mutta tuossa kuvan silmukoinnissa menikin sitten muutama päivä. Paita on kestänyt useamman pojan käytössä, tämä on ollut lainassakin toisen talon farmaripojallakin aikanaan.
Niin ne vuodet vierii, poika viettää tänään 20 -vuotispäiviään Parolannummella. Ja ihan tämän päivityksen kanssa samaan aikaan tulee tunnitkin täyteen.
Viikonloppuna lahjottiin miestä pienellä kaverilla, Myyrällä. Näitä hahmoja alkaa olemaan hyvä kokoelma. Myyjä oli hiukan ihmeissään, kun kysyin, sopiiko tämä 20 -v lahjaksi pojalle.
No miksei sopisi, jos hahmoja kerätään. Tuota piirrossarjaa ja kirjoja meillä aikanaan seurattiin ja luettiin ahkerasti.
Mukana oli pikkasen suklaatakin, ne taisi loppua jo ennen lomien loppumista.
Monta leipää ja paljon pernaa on poikaa uponnut, siksiköhän se on niin pitkäksi venähtänyt?
Tältä hän näyttää vapaa -aikana =)
Onnea sinulle!
-äire
Niin ne vuodet vierii, poika viettää tänään 20 -vuotispäiviään Parolannummella. Ja ihan tämän päivityksen kanssa samaan aikaan tulee tunnitkin täyteen.
Viikonloppuna lahjottiin miestä pienellä kaverilla, Myyrällä. Näitä hahmoja alkaa olemaan hyvä kokoelma. Myyjä oli hiukan ihmeissään, kun kysyin, sopiiko tämä 20 -v lahjaksi pojalle.
No miksei sopisi, jos hahmoja kerätään. Tuota piirrossarjaa ja kirjoja meillä aikanaan seurattiin ja luettiin ahkerasti.
Mukana oli pikkasen suklaatakin, ne taisi loppua jo ennen lomien loppumista.
Monta leipää ja paljon pernaa on poikaa uponnut, siksiköhän se on niin pitkäksi venähtänyt?
Tältä hän näyttää vapaa -aikana =)
Onnea sinulle!
-äire
maanantai 10. marraskuuta 2008
Vaivaantuneita
Jotenkin olin ihan vetämättömissä iltasella, eikä olisi huvittanut yhtään lähteä keramiikkatunneille. Siellä kyllä mieli virkistyy, vaikkei aina saa mitään aikaiseksi tai se mitä on saanut tehtyä, ei vastaa sitä mielikuvaa mikä työhön ryhtyessä oli. Alkusyksynä väänneltyjä ja vaivattuja esineitä oli valmiina lasituksineen.
Ruuhkatukkaenkeli, johon sopii pieni kynttilätuikku. Olisipa ollut tuo tuikku ja tikut mukanani jo tunnilla, kun kova tuuli puhalsi yli kylän ja katkoi sähköt koko alueelta. Luokassa oli hämyä!
Pitää valmistella pieniä töitä, kun uuni on ahdas ja meitä innokkaita savenvääntäjiä on paljon.
Tälle enkelille keksin jo uuden osoitteen kotimatkalla, en pidä sitä itselläni.
Toinen työ on hiukan isompi. Hedelmäkippo tai kukka - astia, ihan mihin sen kulloseltaan keksin ottaa käyttööni. Kuvauksen ajaksi täytin sen etelänhetelmillä.
Lasituksesta ei tullut ihan sellainen kuin ajattelin, mutta kun en tuijota niitä paksuun lasittuneita kohtia, mitkä on kesineet pois, niin olen suhteellisen tyytyväinen valmiiseen astiaan.
Ajatukseni on laittaa tämä astia kesällä pihalle kukka - astiaksi.
Ruuhkatukkaenkeli, johon sopii pieni kynttilätuikku. Olisipa ollut tuo tuikku ja tikut mukanani jo tunnilla, kun kova tuuli puhalsi yli kylän ja katkoi sähköt koko alueelta. Luokassa oli hämyä!
Pitää valmistella pieniä töitä, kun uuni on ahdas ja meitä innokkaita savenvääntäjiä on paljon.
Tälle enkelille keksin jo uuden osoitteen kotimatkalla, en pidä sitä itselläni.
Toinen työ on hiukan isompi. Hedelmäkippo tai kukka - astia, ihan mihin sen kulloseltaan keksin ottaa käyttööni. Kuvauksen ajaksi täytin sen etelänhetelmillä.
Lasituksesta ei tullut ihan sellainen kuin ajattelin, mutta kun en tuijota niitä paksuun lasittuneita kohtia, mitkä on kesineet pois, niin olen suhteellisen tyytyväinen valmiiseen astiaan.
Ajatukseni on laittaa tämä astia kesällä pihalle kukka - astiaksi.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Pitkiä kappaleita
Isäinpäivä viikonloppu on vietetty kotona, ilman kiekkopelejä ja muita menoja. On leivottu pizzaa, omenapiirakkaa ja suklaatorttua. Vietetty aikaa yhdessä omalla porukalla.
Pojat ottivat omaa matsiaan sisällä ja pihalla, nuorimmainen purkaa ikäväänsä aina nuhjaten veljensä kanssa. Tytär takkusi läksyineen ja minä kässyni kanssa.
Lomille päässyt poikakin viihtyi kanssamme yhden yön, iltasella hän sitten lähti ajelemaan ensin kotiinsa ja sitten sieltä kasarmille.
Isänpäiviin meillä liittyy aina syntymäpäivät. Vanhin poikamme on syntynyt isänpäiväksi, kohta 20 -vuotta sitten. Päivä oli silloin perjantai, kaksi päivää ennen isänpäivää.
Monta vuotta sanoimme, että mahottoman kallis isänpäivälahja olikin, ne lapset tulevat ajan myötä kalliiksi. Mutta niin rakkaita kaikki lapset ovat.
Ja isää lahjottiin moni eri tavoin. Osa teki omin käsin muistamisensa, osa oli ostanut lahjan.
Minä lahjoin lasten isän neulepaidalla, johon tein paljon "piilosilmukoita", niin ettei lahjansaajan pitänyt nähdä valmistuvaa työtä. Aloitin neuleen miähen ollessa sairaalassa, mutta viimeistelyvaihe tuottikin sitten isomman ongelman. Miten saada leikkauksesta toipuva mies hetkeksi tai pidemmäksi aikaa pois pirtiltä. Kaikki pieninkin aika tuli hyödynnettyä ja paita valmistui ajoissa.
Ohje löytyy Ullasta SKEPP-O-HOJ-neuleohjeella. Ohje on vain pienen miehen kokoa, mutta mitoitin sen tuolle lipputangonsiemeniä saaneelle miähelle sopivaksi. Pituuttahan on helppo lisätä ja sitä tulikin neulottua reilusti joka kappaleeseen.
Lankana on Novitan seiskaveikan Kantri (894), jota kului 900 gr. Lanka on mieluisaa ja joutuisaa neuloa.
Paidassa on kaunis palmikko hihoissa, muutoin neule on ribbiä.
Kaulusta en tehnyt ohjeen mukaan kovin korkeaksi, sen verran korkean kuitenkin, että sen saa käännettyä kaksinkerroin.
Jostain läheisestä talosta tullut kissu on seurannut puuhiamme koko päivän. Puuliiteriinkin tuo silkinmusta kissa tuli perässämme yksin askelin silitettäväksi.
Pojat ottivat omaa matsiaan sisällä ja pihalla, nuorimmainen purkaa ikäväänsä aina nuhjaten veljensä kanssa. Tytär takkusi läksyineen ja minä kässyni kanssa.
Lomille päässyt poikakin viihtyi kanssamme yhden yön, iltasella hän sitten lähti ajelemaan ensin kotiinsa ja sitten sieltä kasarmille.
Isänpäiviin meillä liittyy aina syntymäpäivät. Vanhin poikamme on syntynyt isänpäiväksi, kohta 20 -vuotta sitten. Päivä oli silloin perjantai, kaksi päivää ennen isänpäivää.
Monta vuotta sanoimme, että mahottoman kallis isänpäivälahja olikin, ne lapset tulevat ajan myötä kalliiksi. Mutta niin rakkaita kaikki lapset ovat.
Ja isää lahjottiin moni eri tavoin. Osa teki omin käsin muistamisensa, osa oli ostanut lahjan.
Minä lahjoin lasten isän neulepaidalla, johon tein paljon "piilosilmukoita", niin ettei lahjansaajan pitänyt nähdä valmistuvaa työtä. Aloitin neuleen miähen ollessa sairaalassa, mutta viimeistelyvaihe tuottikin sitten isomman ongelman. Miten saada leikkauksesta toipuva mies hetkeksi tai pidemmäksi aikaa pois pirtiltä. Kaikki pieninkin aika tuli hyödynnettyä ja paita valmistui ajoissa.
Ohje löytyy Ullasta SKEPP-O-HOJ-neuleohjeella. Ohje on vain pienen miehen kokoa, mutta mitoitin sen tuolle lipputangonsiemeniä saaneelle miähelle sopivaksi. Pituuttahan on helppo lisätä ja sitä tulikin neulottua reilusti joka kappaleeseen.
Lankana on Novitan seiskaveikan Kantri (894), jota kului 900 gr. Lanka on mieluisaa ja joutuisaa neuloa.
Paidassa on kaunis palmikko hihoissa, muutoin neule on ribbiä.
Kaulusta en tehnyt ohjeen mukaan kovin korkeaksi, sen verran korkean kuitenkin, että sen saa käännettyä kaksinkerroin.
Jostain läheisestä talosta tullut kissu on seurannut puuhiamme koko päivän. Puuliiteriinkin tuo silkinmusta kissa tuli perässämme yksin askelin silitettäväksi.
lauantai 8. marraskuuta 2008
Omituinen ? Kyllä vaan.
Olen saanut kahtaalta tehtävän kertoa itsestäni viisi omituisuutta itsestäni. Laitan ne nyt molemmat samaan postaukseen, en halua olla 10 omituisuuden omistaja. Ihan piti paperille ensin hahmotella ne itseäkin ihmetyttävät asiat, joista tein ensin listan.
Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä , jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."
1. Autoilu. Pakollista, kun asuu sivummalla. Ilman omaa autoa on mahdotonta suoriutua päivittäisistä tarpeistaan. Ajan kyllä kaikki pakolliset ajoni, mutta kaupungin keskustoihin en omalla autolla mene. Jollen saa kyytiä mieheltäni tai joku pyydä mukaansa, menen linja -autolla loppumatkan.
2. Lukeminen. Niin paljon kun pidän kirjoista ja erilaisista sisutus - ja käsityölehdistä, en malta lukea niitä kotona. Selailen ja luen satunnaisia juttuja, mutta nyt työssä tauoilla luen vanhojakin lehtiä ihan ahmimalla.
3. Pidot. En tykkää laittaa ruokaa, enkä leipoa, mutta kumpaakin teen ja jupisen. Olen tehnyt onnistuneesti jopa 50 henk. juhliin tarjottavat.
4. Elokuvat. Olen tv:n suurkuluttaja. Katselen mielelläni elokuvia, uusia ja vanhoja. Kun kasailen neuleitani, katselen parit vanhat kotimaiset ellut siinä sivussa.
5. Hiljaisuus. Ah, nautin siitä, kun väkeni lähtee kaikki pois kotoa ja saan olla ihan rauhassa yksin. Aina en vastaa puhelimeenikaan. Autoillessa laitan välillä radionkin kiinni ja kotona avaan sitä hyvin harvoin.
Tämän tehtävänannon sain Letulta Lankaa ja lapasia blogista, sekä Matleenalta Lankapirtistä.
Nyt en haasta muita mukaan. Ota mukaasi, jos haluat tehdä oman omituisen listasi.
Ylimmäisestä kuvasta näkee, että pakkanen on jäädyttänyt vesiastiat, vaikkakin sataa.
Villasukkia tikuttelin lämmittämään tällä kertaa omia jalkojani. Otin sukkaneuleen mukaani Helsingin matkalle. Ihastuin tähän Novitan punasävyiseen Nalle -talvilankaa ja päätin jo langan ostaessani tekeväni itselleni perussukat. Koko 37 - 38, puikoilla 3 mm.
Minulta kysyttiin tänään paikallisessa sisutuskaupassa, että neulonko sukkia. Kyllä vaan, Virpi, huomaat, että neulon.
Virpi pitää uudehkoa sisutuskauppaa kirkolla. Ihastuttava paikka. Alkaa tulla paikka tutuksi, kun niin monesti ovenkahvaa tapailen.
perjantai 7. marraskuuta 2008
Nyt on juhlat juhlittu
Voimala / Helsinki 6. 11. 2008. Novita 80 -vuotta.
Juhlat juhlittiin mukavassa seurassa, olo ei tuntunut vieraalta, vaikka tuttuja oli vain vähän. Lämminhenkisessä perheyritysjuhlassa oli paljon kauniita sanoja, muisteloita vuosien varrelta.
Illan juonsi Susanne Ranta-Kiiski varmoin ottein.
Näimme illan aikana tanssipainotteisen muotinäytöksen, Novitan langoin, 20 -luvulta tähän päivään.
Sadonkorjuubuffet oli herkullinen. Kyllä vain, santsasimme.
Pöytäseurueessamme oli 7 innokasta neulomolaista, osaan naisista olen päässyt tutustumaan aiemmin, loput tulivat tutuiksi illan aikana.
Novitan Irene, ei Irene Usvasalo vaan Irene Parppei piti neulomolaisille illan aikana seuraa. Tässä Novitan Pekka kertoo langan värjäämisestä ja käsittelystä.
Matkassa mukana oli miäheni, joka oli autokuskina. Sekä nuorimmainen lapsemme. Miäsväki siirtyi Hartwall- areenalle katselmaan Karjala -turnausta, kun naisissa menimme juhlimaan langantekijää.
Ilta venyi toisen vuorokauden puolelle, kotona olimme vasta 01.30. Aamulla oli hiukan kankea olo lähteä kuudelta liikenteeseen ja töihin. Eikä se kouluunlähtökään ihan herkkua ollut pojalle, mutta hyvin olenme kaikki selvinneet vähin unin.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
Juhlat juhlittiin mukavassa seurassa, olo ei tuntunut vieraalta, vaikka tuttuja oli vain vähän. Lämminhenkisessä perheyritysjuhlassa oli paljon kauniita sanoja, muisteloita vuosien varrelta.
Illan juonsi Susanne Ranta-Kiiski varmoin ottein.
Näimme illan aikana tanssipainotteisen muotinäytöksen, Novitan langoin, 20 -luvulta tähän päivään.
Sadonkorjuubuffet oli herkullinen. Kyllä vain, santsasimme.
Pöytäseurueessamme oli 7 innokasta neulomolaista, osaan naisista olen päässyt tutustumaan aiemmin, loput tulivat tutuiksi illan aikana.
Novitan Irene, ei Irene Usvasalo vaan Irene Parppei piti neulomolaisille illan aikana seuraa. Tässä Novitan Pekka kertoo langan värjäämisestä ja käsittelystä.
Matkassa mukana oli miäheni, joka oli autokuskina. Sekä nuorimmainen lapsemme. Miäsväki siirtyi Hartwall- areenalle katselmaan Karjala -turnausta, kun naisissa menimme juhlimaan langantekijää.
Ilta venyi toisen vuorokauden puolelle, kotona olimme vasta 01.30. Aamulla oli hiukan kankea olo lähteä kuudelta liikenteeseen ja töihin. Eikä se kouluunlähtökään ihan herkkua ollut pojalle, mutta hyvin olenme kaikki selvinneet vähin unin.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)