Vihertää

En ole saanut ihan kaikkia viherkasveja säilymään yli talven. Tappiota on tullut, mutta ei mitenkään suuresti, vain muutama kitukasvuinen. Mielikuva viherpeukalosta saa aina kolauksen, kun kaikesta huolimatta kasvi siirtyy lajitoverinsa vierestä aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi keittiöntasoa, josta sen huomaan ensimmäisinä. Vielä muutama päivä armonaikaa tiskipöydänreunalla, josta on lyhyt matka kompostiastiaan ja ulos.
Kaikkensa antaneena, ruukku pesuun ja uutta kasvia ostamaan.

Sorruin jälleen ilahduttamaan lähinnä itseäni kukkakaupan valikoimien äärelle ja tekemään suuria päätöksiä. Älä osta mitään, minkä tapat heti! Pysy sillä linjalla, minkä tiedät tuottavan iloa pitkään.

Lähes 70 viherkasvin joukossa ei ole montaakaan erikoisuutta, vain helppoja juurikin kotioloissa viihtyviä viherryksiä. Vehkat ovat itselleni mieluisia. Niitä on niin monissa eri sävyissä ja kokoluokissa. Samoin erilaiset köynnökset. Rönsyt tuovat helposti rehevyyttä ja nyt taas mietin, että mitä onkaan minimaalisuus?
Koko talven olen ihaillut bambaheinien kepeyttä ja kuiva-asetelmien kauneutta. Puuvillaoksien pulleutta, mutta yhtäkään en ole vieläkään ostanut. Taidan sittenkin olla enemmän näiden aitojen viherkasvien ystävä.

Pölyäkin keräävät joka ainoalle lehtipinnalle, mutta kun kulkee tietoisesti helmat paukkuen ihan likipitäen, niin johan siinä suuremmista pinnoista pölyt lähtevät tantun mukana. Ei vaan. Liika lehtien koskettelu ei ole hyväksi ja suihkuun on helppo viedä suurin osa.

Pieni peikonlehti on aukonut muutaman uuden lehtikäärön kevään aikana. Pyöräyttelen välillä ruukkuja, että kasvu olisi tasaista, eikä pälvipuoli ole huoneeseen päin. Ja kyllä niitä pyöritettäviä riittää.

Lasi sulaa

         Neljä vuodenaikaa lasisarja sai alkunsa, kun sulatusuuniin jäi tilaa ja täytin tilan asettelemalla eri värisiä sulatuslaseja päällekkäin. Jätin kaikki reunat tasoittamatta. Lasien hehkuvat värit vaativat kunnolla valoa työn taakse. Pysähdyimme työmatkallamme kuvaamaan työn kerrallaan kallionleikkauksen reunamille, Sastamalantien vilkasliikenteisen väylän bussipysäkille.            

Jokainen työ on tehty samalla tekniikalla, ensin pohja, sitten eleettömät kukat. 

Ylin työ, kevät, vihreyttä ja rehevää.

Kesä, turkoosia ja sinisyyttä. Sininen taivas, sininen vesi.

Syksy, maan sato, kuulaus, ruska. 

  Talvi, pakkasen kylmyyttä, helmiä hangella.     

 

Villasukkien uusi vuosi

Niina Laitisen uutuuskirja Villasukkien uusi vuosi ilmestyi tammikuussa ja nopeimmat ovat jo ehtineet neulomaan mitä upeampia sukkia kirjan malleista. Tunnistettavuus on aika helppoa, monimutkaiset ihanuudet ja näyttävät pinnat.
Laitisen uusin kirja on hänen kolmas teos ja niin tässäkin, kuin aiemmin ilmestyneissä kirjoissa Villasukkien vuosi ja Satumaiset silmukat, on jälleen paljon houkutuksia. Minusta kirjaa selatessa on kiva huomata, että ohjeissa käytetyt langat on helposti saatavissa. Ja lankavaihtoehdot löytyvät kirjan alkusivuilta.
Ihan omasta jemmastani taitaa löytyä useampaan sukkapariin käypää materiaalia.

Kirjassa on 20 erilaista ohjetta, jotka on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Inspiraatiota on ammennettu luonnosta, sen ihmeellisistä sopukoista. Jokainen vuodenaika sisältää viisi villasukkamallia, joista jokaisessa on tuon kyseisen vuodenajan ominaiset piirteet.
Ohjesivut ovat helposti seurattavia ja aina voi kysyä lisää apuja Facebookissa Niina Laitinen-desing sivulta tai Taimitarha-neuleryhmästä.

Voinko olla siskosi? Ainakin suuri ihalijasi, arvostan taitoasi luoda jotain kaunista meidän iloksemme.
Tämä kirja on omistettu Niinan sisarille.

Testineulojien käsiala on ihailtavan tasaista. Kuvasin kirjasta itseäni kiinnostavat ohjeet, joista ensimmäinen on taituruutta kirjoneulemallin muodossa. Miten kauniin kuvaava malli, Kirsikankukkien aikaan onkaan. Tässä ei paljon telkkaria tuijoteta tai sitten neulotaan ja puretaan. Ohjesivuja on yhtä paria varten useampi, eli kuvat ovat suuria ja selkeitä.

Siskoni mun, on kirjoneuleiden värikästä ilottelua, jossa valitulla kuviovärillä on suuri merkitys. Kepeiden perhosten tanssi voi olla ilomielinen tai kaihoisa. Tällä ohjeella neulottuja sukkia on näkynyt monta kaunista sukkaparia netin syövereissä.

Häävalssissa minua kiehtoo kirjoneule ja kahdella värillä neulottu palmikko. " Kuin palmikoiden tahtiin kaksi kauneinta saavat toisensa".
Sukan jalkapohjan kaunis ja simppeli kirjoneule on lämmin lisä. Kaavioiden seuraamista helpottaa vähäinenkin värilisä.

Sielunkumppanit, Soulmates III, ovat niin ihastuttavat, että tällä pintaneuleella tehdyt sukat pitäisi kehystää. Taidokasta neulesuunnittelua, selkeä ja toistuva kuvio on kaunista katsella. Kaavion jatkuvan silmukankierron katsominenkin saa niskavillat pöyhistymään, mutta mitä sitä ei tekisi kaiken tämän kauneuden eteen. Joko sitä on kaivettava ohuemmat langat jemmoistaan?

Vuodenkierron aikana on hyvä aloittaa jouluun valmistuminen ajoissa. Aattoillan pehmeimmät paketit ovat aikuisiän parhainta antia. Lämpöisiä sukkia ei lapsena arvostanut, mutta isomman sisarusparven sukkittamiseen menee tovi aikaa. 
Aattoillan sukat on neulottu lämpöisellä punalla ja pitsikuvioilla. Nämä ja 13 muuta sukkaparia löytyy Villasukkien uusi vuosi kirjasta.

Joku tuijottaa

Onko sinulla joskus sellainen tunne, kuin joku tuijottaisi sinua? Et näe ketään, mutta tunnet sen.

Entä nyt?

Yrittää huiputtaa =D

Talven aikana olen istunut lasityöpöytäni ääressä enemmän kuin monena vuonna yhteensä. Jotain pientä valmistuu jokaisella kerralla, mutta harvemmin yhdellä istumalla saan mitään valmiiksi asti. 
Tämän työn signeerasin.

Sulatuksiin meni kaksi kertaa ja valmis työ tulee ehkä joskus nähdyksi, kun saan ripustettua sen ikkunaan,

Kasvukausi

Mitä enemmän selailen viime kesän kasvustoa, sitä enemmän alkaa mieli halamoimaan kevään valoa ja kesän lämpöä. Käsittämätön matalapaineen harmaus saa minut, ainaisen positiivarin ahdistumaan. Ei tässä vesisateen ja harmauden keskellä jaksa kuin ihmetellä, miten joku tykkää juurikin tällaisesta lumettomasta ja lämpimästä talvesta. 
Ne muutamat valkaistut päivät, tahdon ne takaisin! Nautin kuulaista pakkaspäivistä, lumen suojasta ja kasvien lepokaudesta. Kodin tuuletuksesta, kun petivaatteet voi viedä päiväksi tuulettumaan. Siivouspäivän raikkaudesta, en saappaiden mukana tulleista kuivista lehdistä ja kurasta. Pidän kelmeästä auringosta, joka lupailee kevään saapuvan. Nyt on vain ankeus ja kuten aiemmin mainitsin, jatkuva marraskuu.

Löysin kauppareissulla siemenkuvaston, johon olen jo ruksinut mitä kaikkea haluaisin laittaa kesälle kasvamaan. En kuitenkaan halua aloittaa sisällä siemenkasvatusta syystä, joten vielä ei ole mikään kiire tehdä hankintoja. Pyrin hyödyntämään kasvihuoneen suojaa, vaikka lisälämmittimellä. Kosteus ja lämpö ulos, ei sisälle. Uudet taimet saavat myös tasaisemmin valoa kasvarissa, kuin pirtillä.

Olen myös suunnitellut, että tehdään joitain pieniä muutoksia kevään aikana kasvariin. Lähinnä lisätään tomaatintaimille kasvupaikkoja. Se ei vaadi mitenkään suuria liikeratoja. Lähes kaikkien taimien alla pitää olla jokinlainen koroke, että saavat valoa kasvun alkuun.

Syksyllä osa kukista kannettiin kellariin, osa työhuoneelle. Vähitellen pitää aloittaa elvyttäminen, jos on mitään tehtävissä. Murateissa on ainakin hyvä viherrys, mikä itseä ilahduttaa eniten. Muratin hidas kasvusto ei pääse oikein kunnon mittoihin kasvukauden aikana. Osa on taas sellaisia monstereita, että ne valtaavat koko ruukun ja hitaammat jäävät jalkoihin.

Viime kesästä jäi hyvä maku suupieliin. Valitut tomaattilajikkeet, sekä kurkut tuottivat valtavan hyvän sadon, joten oikealla polulla ollaan. 
Jos kasvari täytti odotukset, teki sen myös kukkapihakin. Sen valtava myllerrys avarsi jokaisen kukkapenkin, ilmavoitti ja tyhjensi epätoivotut, jotka valtasivat kaiken kasvualan. Ehkä kesä on edellistä helpompi, eikä vaadi niin paljon myllerrystä. Jos yksi kesä jää väliin, ei ehdi, eikä jaksa panostaa, se kyllä kostaantuu melko varmasti.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa kasvukautta, sen tuomia muutoksia, kasvua ja kivoja tapaamisia asiasta kiinnostuneiden kanssa.
Nämä kuvat valikoituivat syksyn kukkivista ja loppusatokauden ajalta.

Ystis ❤

Perjantaina vietettiin ystävänpäivää. Aamusta huikkailin töissä miähille hyvät ystävänpäivät ja osa kyllä hämmentyi. Ai, että. Meitä naisia ei ole tuotannon puolella kuin seitsemän ja miähiä kymmenenkertaisesti enemmän. Kaupallistamiseen en ala, eikä kenenkään pidä, riitti, että huikkaa aamun huomenet eri tavalla.
Edeltävänä aamulle olin saanut kutsun Miljan päikkyyn Tärkeän ihmisen-päivään.
Milja olisi halunnut sinne nuorimman, mutta uusi työ ja keikkahomma ei mahdollistanut käyntiä. Kun sain puhelinsoiton, en empinyt hetkeäkään. Ehdin tekemään töitä hetken ja tapahtuman jälkeen jatkoin.

Milja jo odotteli ja vajaan kahden tunnin aikana ehdimme touhuamaan vaikka mitä. Ensimmäiseksi teimme ystävänpäivärannekkeet. Tyttö pujotteli valitsemansa helmet omaan rannekkeeseensa ja kun minäkin sain tehdä itselleni oman, valitsin värit ja Milja sai pujotella vielä toisenkin nauhan. Muistoja, muistoja.

Liikuntasaliin oli tehty temppurata, jota tyttö hyödynsi tehokkaasti. Puolapuut, köysi, liukumäki ja esteet hypittyään ja pompittuaan, käytiin vielä mehulla. Sitä ennen sai koristella ystispiparit, joihin keskittyminen ja täyttäminen suoritettiin hartaudella. Milja koristeli omansa, minun, että vaarille tuliaiseksi vietävän piparin, jota huolella varjellen kuljetin päikystä töihin.

Vaatii kekseliäisyyttä ohjata ja kasvattaa lapsukaisia oppimaan, hyväksymään ja suvaitsemaan. Arvostan hoitohenkilökunnan panostamista erilaisiin tapahtumiin ja vieraiden kutsumiseen. Aamupäivän hetki oli taas avartava käynti pienen ihmisen arjessa.

Miljan hoitolelu on hyviin kuvaava omasta arjestani sen viipellyksessä. Tällä viikolla on ollut paljon ahdistusta. Hetken huilijaksot ovat tulleet tarpeeseen.

Lauantaina ajelimme katsomaan tyttären perhettä tietoisina, että tytär tulee meitä vastaan, eikä ole tavattavissa. Mutta onhan siellä nämä pienet ihanat ja heidän isänsä. Vastaanotto oli äänekäs, samaa menoa oli luvassa koko päivälle. 
Olin tehnyt joitakin hankintoja tyttären asuinpaikan lähettyviltä, joista osan he olivat jo noutaneet. Samalla ajolla saatiin tehtyä myös nouto nuorimmaiselle, eli monta asiaa hoitui yhdellä ajolla.

Tein tehotytöille muutaman paperilennokin, syöksylaskijoita kaikki tyyni, mutta kivaa oli. Eihän nuo paperilennokit taivu käsistäni lentokelpoisiksi vieläkään. Vaari sai tehtyä hyvän pikakoneen, mutta taisi olla tytöillä jo suurin into laantunut.

Leluja ei ole liikaa tarjolla ja uusia juttuja on kiva testata. Pitänee opetella netin ohjeilla muutama perusjuttu, että pääsee paperintaittelussa muutamaa taitosta edistyneemmälle tasolle.

Jokainen tyttö sai tuliaiseksi Hello Kittyn. Miljan rasian sujautin hoitoreppuun. Vanessa sai valita ensinnä omansa, olihan hänellä tammikuussa 3-v syndet. Juhlat ovat myöhemmin keväällä.

Venlalle samanlainen rasia, joista saavat vaikka Barbien tavaroille kivat säilyttimet.