tiistai 26. elokuuta 2014

Mäkkärin annos

Rempparalli jatkuu ja viimeistelysuunnitelmat alkavat olla toteuttamistaan vailla valmiina. Eilen iltapäivällä oli aikaa käydä viemässä pojan luistimet terotettavaksi ja niiden valmistumista ootellessa kävimme Ikeassa. Ensimmäiseksi piti poiketa kahville vaihtamaan päivän kuulumiset ja tankkaamaan itsensä, että jaksaa tehdä ajatuksella koko kierroksen.
Siinä jutellessamme kerroin äidiltäni saamasta viestistä, jossa saimme kehuja tekeillä olevasta savostasta. Kerroin miähelle kuinka äiti kirjoitti. - Kalevikin sanoo, että Terhillä on hyvä maku kun käsken sen katsoa kuvia.
Kiitos, kiitos!
Noh, siitähän miäs äityi puhkumaan, että ottamani päivityskuvat ovat kuin mäkkärin annoksia. Lupaavat paljon, mutta kohden ei olekaan niin suuria ja näyttäviä.
Täh?
 Miäs vertasi harrastekuviani mäkkärin annoksiin! Oli mennä pulla väärään kurkkuun. Kiitoh ny kuitenki.
Huomasi pian, että vertaus ei ollut ihan täydellinen, tai minun vastaanottoni oli ontuva.
Puheenaihe vaihtui aika pian edessä olevaan kierrokseen =)

Tänään päivällä mietin asiaa, että ketä oikeasti kiinnostaa nähdä kaikki se elämän jälki, joka sotkee ja nuhraa nurkat ja paikat?
Tai se kamala siivo, kun paikkoja puretaan ja uutta asennetaan? Onni on rajata kuva vain kohteeseen.

Vaikka välillä kuvailen keskeneräisiä valmisteilla olevia töitä, niin rakastan kuvata makrolla. Mitä yksityiskohtaisemmin työstä saa selkoa, sen parempi.
Vaikka välillä tulee pohjaan palamisia, niin täytynee sanoa teille, että kyseisen positiivisen lausunnon antaja on nänyt ne pohjaanpalaneetkin otokset!
Ronald McDonald will no longer wear this bright yellow jumpsuit.
 

 
Kuka on oikeasti kiinnostunut näkemään sen mäkkärin parilan? En minä ainakaan. Haluan vain valmiin annoksen eteeni! Jatkan "annosten" kuvaamista jatkossakin.
Kuvat McDonald's

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Yksi kerros pois

 Kaunis kiitos teille kaikille kommentin jättäneille. Blogi uinuu hiljaiseloa, kun mitään ei tule valmiiksi, eip ole paljon päivitettäkään. 
Aloitin perjantaina töiden jälkeen pesemään kärpäsen jätöksiä ja rempan jälkiä keittiön ikkunoista. Ah, kuinka paljon parempi olo heti tulikaan, kun sai edes yhden kerroksen pestyä puhdasta pintaa.
Kosteiden tilojen remppa on jatkunut jo viisi viikkoa ja loppu alkaa häämöttää. Siihen meni sitten  miähen kesäloma ja takaisin sorvin ääreen palannut miäs ei ole paljon ehtinyt viikolla paikkoja viimeistelemään.
 Malttamattomana odottelen, että saan kodinhoitohuoneen käyttöön. Pyykin kuivaaminen on aina pienoinen haaste sadeilmoilla. 
Nuorimmainen taas odottaa saunan saamista valmiiksi. Kiakon jälkeen rentoutuminen lämpöisessä saunassa on ihan parasta.
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin kaikkihan me kaivataan suihkuhuoneen valmistumista! Jäisi tuo plutaaminen lämmitetyn veden kanssa. Toisaalta, kun ei ole vielä kovin kylmäkään, ulkona hyppely on vielä ihan siedettävää. Paitsi väsyneenä, sateella eikä kiireellä.
 Sain tänään siirrettyä luuttuni pirtin ikkunoihin ja samalla nipsittelin virkkaamani verhon ikkunoihin. Ei siinä ollutkaan verhoa koko kesänä, joten vaihtelu virkistää.
 Pirtin puoli on vain ohikulkupaikka, kun telkkarikin on siirretty toisaalle. Sohvan päälliset keräävät pölyä, jos en välillä oikaise päikyille töiden jälkeen. 
Ikkunalaudalla olleet kirjatuetkin voisi sijoittaa omalle paikallensa, eli kirjojen viereen. Jostain syystä sisutus- ja kässykirjat ovat vaeltaneet vääriin hyllyihin. 
Niiden siirtely onkin sitten ihan oma juttunsa ja saa odottaa uutta inspistä!

maanantai 18. elokuuta 2014

Sateen tauottua

 Hei, vielä(kö?) on kesää jäljellä? Ainakin poutaisia hetkiä ja ihanaa viileyttä.
Viime viikonlopun vietin vain ja ainoastaan käsitöiden parissa. Tätä ihanuutta en olekaan saanut nauttia moneen monituiseen kuukauteen. Pidin kunnon räytymisviikonlopun, jolloin ompelin sisareni vaatteisiin muutaman korjauksen. Raastoin irti rikkoutuneen takkini ketkun ja sain valmiiksi muutaman keskeneräisen kässyn, joista yksi on tämä puseroni.
 Aloitin neuleen viime syksyn viimeisillä helteillä. Lähes valmis neule ei innostanut heinäkuun helteillä jatkamaan, mutta pitihän tämä saada valmiiksi ennen uutta syksyä =)
Lanka on Tallinnan ostoksiani vuosien takaa, uups, eli oli jo aikakin väsätä sekin valmiiksi neuleeksi. 
Pitsimallin nappasin Novitan talvi 2011 lehdestä, malli 55. 
Kirjava lanka sekoittuu kivasti kuvioon. Sileässä osuudessa lätäköitymisen erottaa aina paremmin.
  Pusero on omiaan viime kesänä aletangosta ostamani Zenzhin jakun kanssa.
Mukavaa uutta viikkoa sinulle, 


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Suven paras paikka

 Ensin tuli kirja ja saatesanat, olet voittanut! Pikainen lukaisu ja hokasin, ai niin, juu. Nyt muistan.
Sitten piti ostaa lehtikin ennen reissua ja todeta, että olen voittanut.
 Olin kuvannut terassin kolmesta eri kulmastaan ja lähetin kuvat Unelmien Talo & Koti- lehden sivuille, jossa yksi kuvistani oli valittu julkaistavaksi, 8 / 2014.
 Otsikon mukaan, suven paras paikka on kyllä ollut ihan omiaan kesäkukkien, sekä sisäkukkien kasvatukseen.
Kliiviat ovat kukkineet komeasti koko kesän, lisää kukkaa pukkaa kaiken aikaa.
 Lasten kaktukset ovat paahtuneet pitkään jatkuneessa helleputkessa, lykäten pituutta lähes huomaamatta.
 Terassi on ollut remontin aikana apuna pyykkihuollossa, sekä jatkuvana läpikulkupaikkana yhden oven ollessa suljettuna.
 Terassilla hoituu ruuanlaitto, samaten ruokailu. Samalla silmä lepää viljan aaltoillessa läheisillä pelloilla.
Samaisilla pelloilla käyskentelevien kurkien seuraaminen on parasta seurattavaa.
 Vielä on aika nauttia kesäkukista, vehreydestä ja pilven takaa pilkottavista auringonsäteistä.
 

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Pohjanmaa

 Viikonlopun mittainen kotimaanmatkailu ajatti meidät sattumien kautta ensinnä Virroille, isäni puolen synnyinseudulle. Virrat ovat monella tapaa tuttu paikka jo lapsuudestani, mutta myös aikuisiällä olemme poikenneet paikkakunnalle milloin kiakkopeliin, milloin vain läpiajoon.
Suuntanamme Pohjanmaa, mutta sinnehän pääsee niin monen suunnan kautta, että eiköhän poiketa ensinnä Tuurissa?
Pientä navigointia, jolloinka koukkasimme läpi Kihniön ja siinä kohdalla minulle pelmahti heti mieleen Helmien Talo
Viime syksynä en ehtinyt poikkeamaan, kun näin vilauksen paikasta, joten nyt piti päästä korjaamaan tuo vahinko ja oikoa hameenhelmat kondikseen.
Paikallahan oli oikea markkinameiniki josta emme tienneet laisinkaan. Tapahtumaan oli saapunut useampi ja mekin vielä.
Näin yllättäin opiskelijakaverinikin, joka teki mehiläisvahaväreistä taidokkaita kortteja.
Tästä linkistä voit katsoa tekniikan.
Jotta määränpäämme ei olisi ollut ihan iltamyöhässä, oli pakko sanoa moikat ja jatkaa matkaa kohti Tuuria.
Täällä teimme remppaamme hiukan hankintoja ja moikkasimme jälleen ystäviä.
Ihastelin Pentikin upeaa mosaiikkitaideteosta, jolla on, on sillä, paljon korkeutta.
Paljon palasia ja upeat värit.
Menneellä viikolla pongasin jostain blogista tällaisen Isonkyrön 1 700 - luvun markkinat, josta minun piti lukea, mutta iltaunisena olin painunut pehkuihin ja linkki oli jäänyt auki toisen luettavaksi.
En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta tapahtumasta, vaikka joku tiesi kertoa, että tapahtuma järjestettiin jo 20. kerran.
Jatkuvien poikkeemistemme takia, emme ennättäneet näkemään kuin muutaman myyntikojun, mutta sekin oli jo jotain.
Käsityöyrittäjiä laidasta laitaan ja paikka mitä ihanin tapahtuman järjestämiselle.
Myyjien asuvalinnat olivat mainiot, niihin oli satsattu.
Koska olimme lähteneet vain ajelemaan, emme tienneet tulevasta näytöksestäkään. Ihmettelimme vain kadunvarsille kerääntyvistä väkijoukoista, jotka olivat varustautuneet matkatuolein ja kuulosuojaimin.
300- vuotta käydyn Napuen taistelun loppunäytös tultiin esittämään nurmikentällä.

Täytyy myöntää, että historian sotaisimmat luvut ovat jääneet joko lukematta tai vallan unohtuneet, mutta wiki kertoo asiasta lyhyesti ja ytimekkäästi.
Jo kentän ohitse käveltyämme saatoin ihan järkeillä, että vastassa on sekä Venäjän, että Ruotsin armeijan sotilaat.
Talonväkeä osallistui myös taisteluun.
Naiset ja lapset olivat saattamassa isännät taisteluun.
Papin pitämä hartaushetki.
Kuulosuojaimet olisivat olleet kyllä tarpeen! Tykinjysäys sentään, mikä taistelutanner.
Jos ei tällä puolen ammuttu, niin toisella puolella sitten annettiin vastatulta.
Taistelu oli julma ja verinen. Eikä meiltä jääneet kasakatkaan näkemättä.
Olihan tapahtumarikas iltapäivä, kun keskelle taistelutannerta pääsimme.
En millään malttanut olla ostamatta Villaintiltä uusinta Rasat - pakettia.
Isostakyröstä ajelimme koti Kristiinankaupunkia, jonne olimme varanneet yöpymisen. Matkan varrella piti oikein ääneen ihmetellä sitä kasvihuoneviljelijöiden määrää, jonka näimme ohittaessamme Närpiön.
Kristiinankaupunki todella viehättävä kaikkine idyllisine taloineen. Paljon kauniita vanhoja ja historiallisia rakennuksia, kapeita katuja ja tuttuja täälläkin!
Illan aikana zoomailin kameran kohti superkuuta, joka on tulevana yönä parhaimmillaan.