lauantai 31. joulukuuta 2011
Yhteenveto
Taas on se päivä vuodesta, kun kalenterista käännettiin viimeinen lehti auki ja mietitään kulunutta vuotta. Jestas mitä kaikkea tuon päiväkirjan sisältä löytyykään, mitä kaikkea en tänne ole pystynyt koskaan kirjoittamaan. Eikä ole tarkoituskaan, mutta kun katselin kuukausittain kulunutta vuottani, on se ollut vaihtelevaa aikaa.Käsittämättömän paljon tapahtumia tavallisessa elämässä, vaikka välillä tuntuu, että elämä junnaa paikallaan ilman että minulle ei koskaan tapahdu mitään - ajatuksia.
En mieti aina ailahtelevaa säätä, en jaarittele sateen ja pakkasen pahoista keleistä. Senhän näkee jokainen sääkarttaan katsomalla.
Päivän politiikka kiinnostaa, mutta ei niin paljon, että mukaan lähtisin. Kunhan seuraan kiivasta keskustelua.
Tulevaan pitäisi olla kiinnostusta, ainakin opintojen jälkeen, mutta ei vielä liiemmin ole ajatus siihen suuntaan nytkähtänyt. Kesään on vielä aikaa ja nyt vain nautin opiskelun ilosta.
Onnellinen olo, kun ennen joulua sain kaikki työni hyvään malliin. Pientä säätöä tulossa, mutta se ei pitäisi liiemmin srtessata.
Jos vuoden aikana valmistuneista töistäni taas poimisin yhden ylitse muiden, niin se on ehdottomasti klassinen mosaiikki. Tämän työn kanssa tein iltapuhteita monta tuntia, menetin kynteni, kokeilin pitkäjänteisyyttäni ja onnistuin. Arvosanaksi sain 3 ++.
Lasilla on viimeisen 2 1/ 2 vuoden aikana ollut suuri merkitys elämässäni.
Tätä ensimmäistä työtäni katsoessani, eteisen väliovi, tuntuu että aikaa tämän ja opinnäytetyöni välissä olisi kulunut paljon. Ja onhan sitä, 10 - vuotta. Aloitin harrastukseni 2002 menemällä kansalaisopiston iltatunneille ja innostuin.
Mutta on aina niin ihana palata takaisin omaan kässytuoliin ja nauttia silmukoiden siirtymisestä puikolta toiselle ja olla varma, että ainakin tämän minä osaan.
Olen kantanut kuluneen vuoden aikana lankaa ovesta sisälle varmasti ennätysmäärän, koska miäskin huomautti jälkeen joulun, että kuinka paljon sitä voikaan yksi ihminen tarvita lankaa.
Öh.
Huomautus huomioitu.
No, olen minä sitä varmasti saman verran kuluttanutkin, kun ostanut. Vuoden aikana kului 20 kg 800 g. Se onkin paljon enemmän kuin viime vuonna.
Ja nyt olen sitten jäänyt miettimään tätäkin, kun välillä tuntuu, ettei mitään valmista tule.
Mutta kyllä näitä pehmeitä aikaansaannoksia valmistuu pitkin vuotta, kun ottaa oman aikansa.
Suurin muutos vuoden aikana oli tyttären lähdettyä opiskelemaan. Uuden paikkakunnan jutut oli aika pian tutut ja oma oloni on helpottunut, kun toisellakin menee asiat hyvin.
Ulkohyyskan valmistumista oli odottettu ja nyt jo käytössä hyväksi havaittu.
Uusi vuosi tuo uudet kujeet.
Kiitos teille kaikille blogini lukijoille ja kommentoijille tästä kuluneesta vuodesta
ja hyvää uutta vuotta 2012,
perjantai 30. joulukuuta 2011
Pientä viimeistelyä vaille
Eilen uhosin aloittavani jonkin neuleen ihan itselleni, mutta päädyinkin ensin viimeistelemään muutaman keskeneräisen, jotka oli jäänyt koriini mietintään. Monista töistäni jääneet langanjämät neuloin näihin rannikkeisiini, että saisin lämpimät, mutta ohuet lisälämmittimet kylmänaroille ranteilleni.Lanka on Viking Frøya yksinkertaisena.
Autolla ajaessani tai koneella kirjoittaessani ei lisälämmitys ole koskaan liikaa.
Tylsä helmineule kaipasi jotain lisuketta, joten ompelin ohuen pitsinauhan ja napin koristeeksi.
Jostain syystä tämä pussukka ei ole koskaan nähnyt kunnolla päivänvaloa, vaikka on ollut valmiina iät ja ajat. Olen tehnyt tytsille ET - kassin ja niistä langanlopuista virkkasin peruspussukan, jonka päähän tein napinläven.
Miksi sitten monta nappia?
Siksi, että pussin voi sulkea juurikin siltä kohtaa, miten paljon sen sisällä kulloinkin on tavaraa.
Aina naisilla on jotain kuljetettavaa mukanaan. Eihän tuo ET ole kovin tiiviskään kuvioltaan, joten pienempiä tavaroita voi pakata tähän pussukkaan.Tämä tyyny on ollut lähes valmiina alkusyksystä saakka. Siitä piti tulla toinen tyyny heti ensimmäisen valmistuttua, mutta lanka loppui kesken.
Aikani sitä eilen katseltuani tein pikaisen päätöksen ja jatkoin työn loppuun valkoisella Novitan Tennesseellä. Vihreän kirjava on Marks & Kattens Bianca. Samaisella valkoisella neuloin tyynylle taustapuolen, johon tein 4 napinläpeä.
Nyt kun kaikki keskeneräiset on viimeistelty, voisinkin sitten mennä penkomaan uusia töitäni varten lankoja varastoistani.
torstai 29. joulukuuta 2011
2 x kroko
Hämärän hyssyssä virkattu huivi valmistui ja sopivasti tuli sähkötkin, että sain tämän huivin viimeisteltyä ja tyttären mukaan eilen eteenpäin vietäväksi. Tyttärellekin riitti muutaman päivän exterme pimeydessä, kun oma koti on kuitenkin lämmin ja valoisa.
Punaisen huivin lanka on Schachenmayr nomotta, Micro Bamboo, 50 % viskoosi, 50 % akryyli, joka ensi alkuun oli ikävää virkata löysän kierteensä vuoksi.Malli on krokotiili, aika tylsää virkattavaa, kun saman toistossa ei muutu kuin huivin koko.
Lankaa kului 530 g, eli huivista tuli aika painava.
Tämäkin on sama malli, lanka vain on eri. "Sirmione" sock, Lidln sukkalanka, jossa on 75 % villaa, 25 % polyamidia.
200 grammasta ei suuren suurta huivia virkkaa, mutta kyllä tälläkin saa kaulansa peitettyä. Tämäkin matkaa aikanaan samaan paikkaan, kuin punainen huivi.
Tänään olen siivoillut paikkoja järjestykseen, pessyt viimeisetkin tiskivuoret. Päätin, että en ala käsin lutraamaan sen enempää tiskiä, kuin pyykkiäkään. Ja lopultakin pääsen neulomaan jotain ihan itselleni. Koko joulukuu on mennyt lähes " talkoillessa " neuleita muille.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Ei ihan motissa
Miten sen nyt ottaa, ottiko pannuun vai laittoiko järjen koetukselle? Mutta kun tietää, ettei se ole jatkuvaa, vaan väliaikaista, sen kesti.
53 tunnin sähkönjakeluhäiriö ei sinällään ollut koettelemus, kun ei ole enään karjanhoitovastuussa, kunhan saa pirttinsä pysymään lämpimänä ja ruuan syömäkelpoisena, sitä pärjää nyky - yhteiskunnassa ihan mainiosti.
Siskoni luokse, vajaan 5 km päähän tuli sähkö ja pääsimme sinne lämpimään suihkuun. Kotiimme tuli kyllä vettä lähes koko ajan, mutta kylmä suihku ei houkutellut.Sisareni koirat olivat ihmeissään jatkuvista iltavierailuistamme.
Sain hetken aikaa tehdä kässyjä kunnollisessa valossa, mutta en antanut heikon valon haitata, vaan jatkoin työtäni kotonakin. Sitkeyttä, peräksiantamattomuutta ja paljon kynttilöitä.
Kynttilöistä sainkin virikkeen, teen lopultakin itse saamastani parafiinistä kynttilöitä, kunhan vain sähköt toimivat moitteettomasti.
Kävinkin eilen ostamassa Harrasteesta steariiniä ja sydänlankaa samalla reissulla, kun veimme nuorimmaisen saamaan valohoitoa kaupungin katuvaloihin.
Nuorimmaisemme ei jaksanut enää hetkeäkään tätä valottomuutta, peittojen lisäämistä sänkyyn, netittömyyttä, pelikavereiden hiljaisuutta, eikä tietoisuutta siitä, että tilanne saattaa jatkua vielä monta päivää tällaisenaan.
Kerrankin olen ollut kaukonäköinen ja tehnyt hyviä töitä suurien virkattujen ja neulottujen peittojeni kanssa. Ne lämmittivät suloisesti, kun illalla piti kömpiä kylmään petiin.
Talomme lämpiää pääsääntöisesti sähköllä. Hyvän lisälämmön saamme puuhellasta ja leivinuunista, mutta ne eivät riitä pelkästään lämmittämään kotiamme.Jos mitkä, niin kukkaset viihtyivät viileässä. Pakko paahtaa uunia, käpristeli osan kukintojen lehdistä kipparaan. Joka asiassa on aina häviäjiä. Mikä on toiselle hyvä, on toiselle huono asia.
Suurin huolenaihe olikin koko ajan arkkupakastin. Vaikka jääkaapista meni ruoka pilalle, ei edes kellarin viileys pystynyt pelastamaan kuin osan, ei pakastinta olisi saatu tyhjennettyä mihinkään.
Agregaatti huristeli omaa elämäänsä pihanurmella ja syötti virtaa kylmälaatikkoon. Vieläkään en ole arvannut mennä kantta avaamaan, suuret matot ovat peittäneet koko komeuden alleen parin päivän ajan.
Tänään päivällä ohiajaneet sähkömiehet, mönkijä peräkärryssään, olivat riemunkiljahduksen arvoinen näky. Kaikki sympatia heille, uurastus jatkuu vielä tämänkin jälkeen, kun suurimmat viat on korjattu. Kunhan vielä puhelinlinjat alkaisivat toimimaan moitteettomasti, olisi elämä palannut omiin uomiinsa jälleen.
Huomenissa pitää mennä siivoamaan pihaan lentäneet puunoksat ja risut. Näky on aika lohduton, kun lumikaan ei peitä pihanurmea laisinkaan.
Toisaalta, jouluruusuni on mahtava puska, se jaksaa kukkia suurin valkoisin kukin keittiön ikkunan edessä aina vaan.
Tämän vuoden joulutervehdykset, joita tuli vielä tänäänkin, kiinnitin keittiön suureen liesikupuun. Kaukaisin kortti tuli Austaraliasta, ihana yllätys.
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Talvi
Jotta päästään tähän asti, aloitetaan alusta.
Opinnäytetyö, osa 2. Kuparifoliotekniikka, sekä kylmätyöstö.
Innostun väreistä, niin lasissa kuin pehmeämpien materiaalien, kuten lankojen ja kankaiden kohdalla. Tässä varjostimessa punaisen ja vihreän lasin kaksivärisyys, sekä aaltoileva pinta innostivat suunnittelemaan Talvi - varjostimen, joka sopii väreiltään myös jouluun.Aloitin työni leikkaamalla ensinnä tavallista ikkunalasia, että sain tehtyä kuulaimella tähtikuvioita.
Leikkasin tarpeeksi monta palaa, että sain valita onnistuneimmat varjostimeen. Käsivaraisesti tehdyt kuviot vaativat vakaata kättä ja tarkkuutta. Minulla on nyt monta epäonnista palaa, eli harjoituskappaleita, mutta on minulla 12 hyvääkin tähteä.
Kun tähdet oli tehty, pääsin leikkaamaan värilaseja. Punaisen lasin kapeat 7 mm:n soirot mittailin työntömitalla ja loput kaavat piirtelin laseihin.
Sovitushionnan jälkeen pesin lasit ja folioin palat.
Tinasin kaikki neljä seinämää ja kasasin työn.
Kasausvaiheessa sain miähen avukseni, että sain käänneltyä keskeneräistä työtäni parempaan tinauskulmaan.
Lampunjalka on kirpparilöytöjäni, joka vaati hiukan putsausta ja uudet sähköosat.
Katkaisijanarun tein punaisista helmistäni.Lähikuva tähdestä valmiissa varjostimessa.
Valmis Talvi - varjostin.
Vieressä kurkkii Kesä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)