perjantai 19. heinäkuuta 2019

Rauhanranta

Lomaa lomasta ja nauttimaan Saimaan tunnelmasta. Meille oltiin varattu upealla näkymällä oleva kattohuoneisto, josta olin tosi innoissani! Parvekkeen oven olisi voinut jättää yöksi auki, mutta mielikuvitukseni läheltä, jopa liian läheltä lentävistä lokeista, sai vetämään oven kiinni poistuessamme huoneistosta.
Holiday Club Saimaa tuli käytyä toistamiseen. Tällä kertaa emme jääneetkään alueelle, vaan tutustuimme sen ympäristöön. Toki hyödynsimme kylpylän lämpöiset laineet ja poreet, mutta nyt jäi esim. keilakisa väliin.
Castlen puolelta on kiva yksityinen sisääntulo, jota käytimme useasti. Pääsisäänkäynnissä on aina vilskettä, väkeä tulee ja menee. Hotelli olikin melkoisen täynnä, jos autopaikkoja katseli.
Kävimme ensimmäisenä iltana syömässä rantaravintola Rauhanrannassa, joka jäi kokematta edellisellä keralla. Iltamättö oli nimensä veroinen mättö, päivän ensimmäinen lämmin ruoka ja kello lähenteli ysiä.
Parvekkeelta saattoi nähdä mitä kauniimpia maisemia, joita pilvet varjostivat.
Selfie tutulla kaari-ikkunalla ennen kaupunkiin lähtöä seuraavana aamuna.
Imatra ei ole tuttu. Uusi navikaan ei osannut aivan kaikkia tieosuuksia, mutta turisti on aina turisti, kun liikenteessä töppää. Kaupungissa minulla oli vain yksi toive, päästä Virkkuukoukkuseen. Monilla messuilla ja netistä tutuksi tulleet tuotteet oli nähtävä läheltä, kun lähellä oltiin.
Voi mahoton tätä musta-valko-harmaan tuuppaajaa. Miten ihania tajunnanräjäyttäviä värejä ja kuoseja yksi kauppa pitää sisällään. Jo ulkoa sai selon, mitä myymälässä on.
Muutamalla kuvalla kerrottakoon, että sain aikani kulumaan ensinnä kiertämällä kerran miähen kanssa, joka otti puhelimeensa uuden osoitteen ja lähti.
Minulle jäi mahdollisuus uusinakierrokselle, jota pyörin lukemattomia kertoja, laskematta niitä sen enempää.
Selasin kortteja, pikkulaukkuja, pyyhkeitä ja kankaita, joista jälkimmäiset oli jo maksuun menossa, mutta palautin. Oli teetä, kahvia, purkkeja, nukkeja, mekkoja, rintamerkkejä ja vaikka mitä. Sellainen vanhan kempsun tunnelma, ilman niitä nostalgisia tuoksuja.
Pip Studio-sarjaa, Greengaten ja vaikka mitä ihania. Jotenkin nämä vaaleanpunaiset vain näppäin tallensi. Hyllyt ja kaapit täynnä ihania valintoja.
Kun miäs laittoi paluuviestin, olin jo irronnut värikylläisyyden vetovoimasta ja käynyt kassalla.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Hiekkaa

Teimme kotimaanreissun takaisin itä-Suomeen, josta meille jäi keväällä tunne, tänne vielä palataan. Eihän me vieläkään nähty kaikkea, mutta tällä matkalla pääsimme käymään niissä kohteissa, jotka oli merkitty muistiin.
Menomatkalla suuntaisimme tauolle Korian ABC:lle, koska siellä on Novita. Novitan tehtaanmyymälä on auki 24/7, eli voihan langanloppu, jos se sen tekee keskellä yötä! Olen ollut pitkään kuivilla, en edes käynyt lankoja hiplaamassa, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Päätin hyödyntää mahdollisuutta katsella mitä nyt on tarjolla. Ja olihan sitä. Siistit ja täydet hyllyt. Lankalaatuja ja värejä runsaasti valittavaksi. Eniten minua kiinnosti valmiiksi pussitetut kakkoslaadun langat, joita ei ollut ihan mahdottomia määriä.
Poikkesin myös kotimatkalla katsomassa täydennystä, joka oli tehty juurikin sinä päivänä. Molemmilla käynneillä ostin vähäseltään, ettei ny omat laatikonpohjat ala paistamaan lävitse.
Tarjolla oli myös alelankaa, sekä Novitan oman vaatemalliston tuotteita. On mahdottoman vaikea olla järkevä, kun on mahdollisuus olla ihan holtiton =D
Toinen käyntikohteemme oli Mustilan Puutarha, jossa olisi ollut kiva käydä heti kasvukauden alussa, mutta olimme viimeksi pari viikkoa aiemmin liikkeellä ennen kuin myymälä avattiin. Tässä kohtaan täytyi navigoida auto jo seuraavaan kohteseen, että ajantaju ei karkaa ja ehdimme ajoissa lähtemään.
Puutarhalla oli paljon katsottavaa. Kaunis, selkeä ja helppokulkuinen kierros, johon olisi halutessaan ja keritessään voinut erillishinnasta saada vielä paljon enemmän käymällä Arboretumissa. Jääköön tämä tulevaisuuden haaveeksi.
Ensikertalaisena oli muutenkin niin paljon katsottavaa, että kierros piti tehdä kahteen kertaan muistaakseen jotain. Neidonhiuspuu, yllä, on kaunis, mutta niin vaativa kasvuolosuhteiltaan. Näimme ensimmäisen tällaisen puun viime kesänä Gotlannin matkallamme.
Puutarhalla oli kauniita oheistuotteita, joista ruoste oli merkittävässä osassa. Tässä keiju tasapainottelee lasipallon toisessa päässä. Kaunis ja kepeä koriste.
Sinisenä hehkuva Sinisarja.
Miäs poikkesi viinimyymälässä, kun minä kuvailin ympäristöä. Huomaa kauniisti leikatut puut.
Koko miljöö oli minusta hurmaava ja käymisen arvoinen paikka. Jos kesämatkasi suuntautuu esim. asutomessuille Kouvolaan, varaa aikaa käymällä myös Mustialla.
Olimme varanneet mukaan tälle matkalle tukevat laatikot, joihin saimme nostaa taimiostoksemme. Laatikko vuorattiin vielä kunnollisella muovilla, että taimet saatiin kasteltua joka päivä. Mukana oli oma vesikanisteri, siis kaikki oli mietitty tarkkaan.
Etsinnässä oli köynnöskasvi, jolla saisimme hyvän näkösuojan suunnitteilla olevaan pergolaan talon päätyyn. Siipiköynnös on Mustilan omaa tuotantoa. Toivotaan, että kasvin talvehtiminen onnistuu tuulisella paikalla.
370 Lappeenranta
Illan vietimme Lappeenrannan kesäteatterissa katsomalla Kari Tapion elämänkerran, Olen suomalainen.
Toisenlaista kulttuuria oli nähtävissä rannassa, kun parkkeerasimme automme ihan hiekkalinnan viereen. Alueelle on vapaa pääsy.
Lappeenranta juhlistaa 370-vuotista kaupunkia erilaisin tapahtumin, joista linkissä lisää.
3 milj.kiloa hiekkaa ja näin upeita töitä! Katsokaa ja ihastelkaa tai käykää. Nämä yksityiskohdat, ah!
Meillä oli suunnitteilla ensinnä mennä juurikin näihin tapahtumiin syksyllä, mutta luulen, että aikataulumme ei anna myöden.


































Tv-sarja Sorjonen kuvauksiin tehty patsas hiekkaveistoksena. Sarja jatkuu tänä syksynä. Yes!
Näiden ovien takana avautuu hiljaisuus.










...matka jatkuu...