lauantai 21. syyskuuta 2019

Kauneimmat neuleet

Näyttävien sukkamallien tekijä, Merja Ojanperä, on tehnyt uuden Kauneimmat neuleet-kirjan, jossa erilaiset neuleet on kuvioitu kauniilla pitsillä ja palmikoilla. Ojanperän tyylissä toisiinsa sointuvat neuleet ja yksityiskohdat on aiempien kirjojen suosikkimallien sovelluksia ja aivan uusia malleja.
Pitsiä ja palmikoita, palmikoita ja tiukkoja kierteitä. Keskittymistä vaativat sukat ovat juhlavia. Ojanperä on tyylilleen uskollinen. Omasta tyylistään hänen mallinsa tunnetaan. Selaan tätä kirjaa mielelläni. Löydän paljon mielenkiintoisia ohjeita, jotka syyhyttävät sormiani niin, ettei syksyinen kylmä kangistus ole haitta eikä mikään, jos vain ennättäisin etsimään langan ja puikot, olisi silmukat jo luotu!
Nopeati viilentyneiden ilmojen myötä kroppa kaipaa lämpimiä neuleita, joita pukemalla kerroksittain saisi viiman pysymään loitolla. 
Pitsiset Sykäyksiä-sukat saa suuren syrämmen, ihastuksen huokauksen. Simppelin näköistä ja selkeää pintaa.
Kirjan 21 uutta neulemallia on rytmkästä kirjoneuletta, selkeää pintaa ja taidokasta kuviointia. Puseroissa, takissa ja asusteissa on ajatonta kauneutta mitkä ei ole aikaan sidottu, vaan neuleet kestää katseen vielä seuraavallakin sesongilla.
Kaunis keltainen neulesetti on herkkää pitsiä, malli Illusia.


perjantai 20. syyskuuta 2019

Virkatut huivit

Virkkaus koukuttaa ja kivat mallit houkuttaa selaamaan Johanna Meriläisen suunnittelemien Virkattujen huivien kirjaa. Huomaa maanläheiset huivien nimet, on mäkeä, polkua, hiekkaa ja pilviä. Mukavasti markkinoille ja portin kautta rantaan. Tätä on pakko tutkia hiukan lähemmin.
Vaaleanpunaiset usvat on tältä kesältä taakse jääneet, mutta muistoissa pelloilla tanssahteleva usva voi näyttäytyä näin kauniina, kuten kuvan huivi.
Kolmiohuivi jatkaa suosiotaan. Kun selaan kirjaa huomaan, että kaikenmuotoiset huivit jatkavat suosiotaan. Ei ole vain tuubeja, joista itse pidän kovilla pakkasilla.
Muistan lapsuuden pitkän huivin, jota vaan kieputettiin kertaalleen kaulan ympärille ja pitkät hapsut viistivät lumihankea.
Maanläheinen Pelto on tyylikäs, klassinen ja monikäyttöinen huivi, jonka pinta muodostuu kahdesta mallikerroksesta. Tässä olisi kiva käsityö, kun ei täydy lukea ohjetta kaiken aikaa.
Kietaise, kieputa, kiinnitä, pidennä, lyhennä tai ole hillitty.
Koukkuni hukkuisi kuitenkin.
Kirjassa on monta kivaa ohjetta, joista kuvasin vain muutama ideaksi, syksyisten päivien inspiraatioksi. Ihastuin Aurinkoon, jonka raidoissa tuoksuu kesä. Mereen, jossa aaltoileva pinta luo mielikuvan alati vellovasta vedestä. Lumi, puhtaan valkoinen ja kumpuileva.
Sade. Pinta on pylväiden muodostama, rytmikäs ropina. Pidän kirjan hillitystä sävystä, jossa mallikuvio tulee hyvin näkyviin selkeissä kuviopinnoissa. 
Sen ei tarvitse olla suuren suuri, kun se piristää hamaata arkea, lisää lämpöä juhlaan ja täydentää puuttuvan osan.


torstai 19. syyskuuta 2019

Lisää vihreää

 Kun liittyy kaikenlaisiin ryhmiin, huomaa pian ryntäävänsä asioiden perään hullunkiilto silmissään. Viherkasvit puhdistavat huoneilmaa. No, sehän jo tiedetään. Öttiäiset kasvien lehdillä saa luulotautiseksi, kaikki mikä kellertää on öttiäisten tekoja. Kun mahdollisimman paljon saa ideoita on niistä osa saatava toteuttaa myös itse. Jokaiseen huoneeseen mennäkseen joka ikinen päivä, on käynnistä tehtävä syy, ei pakko. 
70.viherkasvi! Ylimmässä kuvassa. Juu-uh, onhan niitä. Oo..on. Joo-o. Kaikesta voi tehdä luvun ja se joko ilahduttaa tai kauhistuttaa. Tämä minua ilahduttaa. Aika vähän öttisisiä, pajon viherrystä.
 Keittiön seinä on muuttunut viherseinäksi. Aiemman postauksen perhostaulu ensimmäisessä kuvassa toi kivaa fiilistä kasvun lomaan. Ja samalla se peittää näkyvät jäljet, mitkä odottaa pintaremppaa. Bongasin yhtenä päivänä sen netistä kympillä itselleni.
Pöydällä näkyvä suljettu lasipurkki on ollut suljettuna alkuvuodesta asti, jolloinka istutin astiaan kasvit. Toinen on jo maantunut, mutta muratti jatkaa kasvuaan. Siirsin ruukun keväällä kauemmaksi ikkunan läheltä, kun lämpö nousi astiassa.
 Kastelin istutuksen sumulla heti, mutta sen jälkeen kasvua on vain seurattu. Jossain vaiheessa täytyy nostaa 15 ltr astia takaisin valoon.
 Hopealehtinen köynnösvehka antaa kivan kontrastin viereiselle maijalle,
 joka puskee auki uutta lehteään.
 Samalla tässä taas katselen tätä keittiön seinän väriä, mikä miellyttää minua aivan mahdottomasti. Väri valikoitui aikoinaan yhdestä huivistani, joka kädessä miäs lähti maalikauppaan. Olivat ottaneet huivista värimääritteen ja se oli kyllä loisto valinta.
 Keittiön nurkkaus on täynnä epäkohtia. Olen niin väsynyt koko köökkiin, että sielua raastaa sen epäkäytännöllisyys ja pintojen kauheus. Aina voi korostaa, jos ei voi peittää.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Jämälankasukat

 Pirjo Iivosen jämistelykirjassa lankakerien loput saavat taitavissa käsissä uuden muodon iloisen värikkäinä sukkina, joita ei alkuunsa kirjaa selatessaan tahdo uskoa. Niin on värit passelisti kohdillaan, että jossain kohtaa pysähdyin tutkimaan, löytyykö edes värierävirhettä raitojen seasta. Alkuaikojeni neulonnassa usein näin tapahtui, mutta valmista työtä en alkanut purkamaan.
 Tässä kirjassa Pirjo Iivosen desing on taidokasta suunnittelua ja värien hallittua käyttöä. Erilaiset neuletekniikat ja pintakuviot on helppo opetella pienen neuleen parissa, eli miksei, sukassa. Moni neulemalli taipuu myös suuremmille pinnoille, kunhan malttaa laskea silmukat vaikka neuletakkia varten. Useampi mallikuvio on jo nähty, mutta mitäpä ihan uutta olemme vielä jääneet paitsi? Miten saada ne lankakorien jämät hyödynnettyä, on tässä kirjassa 20 uutta ohjetta ja ideaa.
Ohjeet on suunniteltu langanvahvuuksien mukaan, ohuelle, keskipaksulle ja paksulle langalle. Ohjeita on helppo muokata omaan jalkaan sopivaksi silmukoita lisäämällä tai vähentämällä, puikkokokoa suurentamalla tai pienentämällä, oman käsialan mukaan.
 Tekniikkaosiosta kannattaa lukea ainakin tämä, miten puikkokoko valitaan valitulle mallille. Miksi sukka neulotaan langanvalmistajan suositusta ohuemmilla puikoilla.
Päävärit, vastavärit, lähivärit ja valöörit, ym. Miten joku osaa suunnitella ne ihan tavissukatkin niin harmoonisen kauniiksi?
Langan jatkaminen. Miten se taas menikään? Kirja opastaa tämänkin. 
Vielä käydään lävitse silmukoiden luominen, neuletekniikat, päättely, lyhenteet ja termit.
Eli lue ainakin tämä! Lyhyt oppimäärä onnistuneisiin sukkiin. Pätee yleisesti kaikkiin neuleisiin.
 Sokkelossa kuvio muodostuu neulomatta nostettujen silmukoiden avulla. Valitse lankakopan kauneimmat värit tai neulo vain kahdella värillä. Kauniin seesteinen kuvio.
 Karkelossa on sama tekniikka, nostetut silmukat, mutta pinta on ihan erilainen kuin yllä. Värit, malli ja kuvio tekevät tästä sukkaparista ilottelevan raikkaat.
 Huvikummussa on jotain sellaista iloittelua, jota ensinäkemältä luulin kirjasta löytyvän, lankakorin pirteimmät, mitkä ovat pudonneet aina pohjimmaisiksi. Ja silti näissä on ihanaa leikkisyyttä, pilvisen päivän pirteyttä ja muistojen jämiä.
Kuka nostaa käden ylös, jämäkorit ovat aarteita? Tässä kirjassa on niin lyhyelle, kuin pitkälle varrelle ohje. Moni malleista sopii myös miesten sukkiin, kuten lastenkin. Kirjassa ohjekoko on naisten normaali. Kantapäiden neulomiseen on useampi erilainen ohje.


tiistai 17. syyskuuta 2019

Talvilapset

 Näistä kirjoista voi jo puhua sarjana, sillä laskujeni mukaan tämä on jo 4.kirja, joka on tehty samalla nimellä, KlompeLOMPE. Kirjoissa on minun mielestäni yhteinen nimittäjä harmoonisuus, suloisuus ja käytännöllisyys. 
Kuvausjärjestelyt ja vetoavat katseet kiinnittävät huomion ensinnä kuvattavaan malliin ja siitä itse neuleeseen, joista lasten neuleet ovat tämän kirjan pääosassa. Kirjasta löytyy neulemalleja myös naisille.
Tämän kirjan neuleet ovat talvilapsille, ei talvilapaset, ettei nyt mene kirjaimet itseltänikin ihan sekaisin.
 Kirjan johdantosivulla kerrotaan saaariston asukkaiden kylmistä oloshteista, jotka pakottavat pukeutumaan lämpimästi. Lämmöntarve on saaneet suunnittelijat luomaan lapsille mitä ihastuttavampia neuleita niin ulko- kuin sisävaatteeksikin. Kerrospukeutuminen bodysta haalariin on huomioitu kokotaulukossa, josta löytyy monta ikäluokkaa.
 Kirjoneuleita kirjasta löytyy useampi, joista dinot ja kaurispaidat ovat neulottu pipoihin paitoihin ja haalareihin. 
Pintaneuleet ja yksiväriset neuleet on yhdistetty sopimaan kauniisti yhteen. Värimaailma on hyvin seesteinen.
 Kuvaukselliset lapsukaiset, niin ja mikä oli neule? =D On ollut varmasti haastavaa, mutta antoisaa kuvata näitä malleja. 
Osaa kirjoneuleita on vielä täydennetty kirjomalla, joten työssä on lisää haastetta. Vaikeustaso on ilmoitettu jokaisen työn kohdalla tasomerkinnällä.
 Kirjassa on yli 40 uutta ohjetta, ohjekoot lapset vauvasta noin kymmenvuotiaisiin.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Tuhansien villasukkien maa

 Joko syksyn sukkaneuleet on aloitettu? Kirjamarkkinoille on tullut ja on tulossa paljon inspiroivia mallikirjoja ja -lehtiä uusille sukkaohjeille eri langanvalmistajien ja julkaisijoiden toimesta. Netistä on voinut jo nähdä useamman kauniin sukkaparin, jotka on nelottu Tiina Kuun ohjeiden mukaan. Kuten kirjan nimi sen kertoo, Suomi on tuhansien villasukkien maa. Lähes jokaisella meistä on ainakin yksi itse neulottu sukkapari, joillakin taitaa olla useampikin. Itse olen pyrkinyt pitämään pottajengin sukissa, kun pienet parit neuloontuu tosi nopsaan ihan perussukkina.
 Tiina Kuun kirjan kannen ensimmäiseltä aukeamalta silmät harppovat kuvasta kuvaan, ja lisää on tulossa. Pidän tästä selkeydestä joka seuraa sivulta toiselle. Loppuun asti selkeä ja helppotajuinen kirja on mukava selata.
Mallineuleiden selkeys ja visuaalisesti kauniit sivut tukevat luetun ymmärtämistä ja kaavakuvien seuraamista.
 Ohjeissa käytetyt langat eivät toteudu markettilankojen valinnalla. Toki ohjeiden muokkaaminen valitulle langalle on jokaisen oikeus, mutta näihin sukkiin hifistely kannattaa. Selkeät kirjoneuleet ovat jatkuvaa langankiertoa, eikä satsaus ohjeenmukaisiin lankoihin ole kuin klikkauksen päässä, jos ei pääse livenä lankakaupoille.
 Itse ihastelin juurikin tätä sukkaparia viikonloppuna ja olen aivan ymmyrkäinen sen vaativuudesta. Saisinko minä väännettyä tuollaiset koukerot kirjavan langan kanssa?
 Toinen sukkapari herätti myös suurta huokailua, kun syksyn sävyt ovat ominta itseäni.
 Pienet sirot lehdet kiertävät myös jalkapohjassa lisäten sukalle kulutuskestävyyttä. Äärettömän kaunis kantapää ja sitä reunustavat puolikkaat lehtikuviot kielivät loppuun asti suunnittelusta.
 Välillä jotain katoaa hyvin mystisesti. Katosiko sukka koneeseen, vai katosiko neuloja? Rattaanpyörät jatkavat pyörimistään ja minä jatkan sukkakirjan selaamista. 20 erilaisen sukkaparin ohjekirjaa ei ole täydennetty tekniikkaopein, vaan vinkkeinä joita netti tarjoaa.


Yhteistyössä Otava, arvostelukappale.