tiistai 27. toukokuuta 2014

Kiitos!

Olen saanut teräväkielisesti kuulla olevani kiittämätön ihminen. Jos näin on, olen todella pahoillani ja pyydän kaikilta anteeksi.
Mielestäni olen kiittänyt saamastani huomiosta, kauniista sanoista, saamisistani ja siitä, että minut on otettu mukaan työyhteisöön.
Lähes jokaisen viestinne perässä lukee, kiitos sinulle tai, kiitos teille kaikille.
Olen opettanut lapseni kiittämään saamastaan lahjasta, huomionosoituksesta, palveluksesta.
Kaikesta tästä olen vanhempana saanut positiivista palautetta vuosien varrella, lapseni ovat käyttäytyneet hyvin.
Liiallinen makeilu ei kuulu minun luonteeseeni. Jos asia ei mene kerrasta jakeluusi, ei ole minun vikani, että vastaanottosi on huono, jopa heikko.
Minun tapani kiittää on varmasti tullut blogia seuranneen joukon tietoon. Käytän paljon aikaani tekemällä kiitokseksi jotain henkilökohtaista. Ostan saajan maun tai mieltymyksen mukaisen materiaalin. Suunnittelen ja toteutan ja aika usein olen jopa onnistunut yllättämään saajan työlläni.
Asiakaspalvelussa sain vuolaan kiitoksen asiakkaalta hyvästä palvelusta. Silloin kuuluu kiitos myös asiakkaalle.
Työnantaja kiittää päivän päätteeksi, tätä en odota, mutta aina se tuntuu mukavalta ja tällöin on kiva palata aamulla takaisin pitkää päivää puurtamaan.
Tällä kirjoituksella en halua provoisoida ketään, tuon vain julki oman näkemykseni ja jatkan ihmettelyä.

Kuvien kukkanen, seka-amppeli miljonakelloa, sekä surfiniaa on kiitoksena sisarelleni, joka avittaa toistaiseksi pyykkihuollossamme.
Reilu viikko sitten kotimme päällä viivähtänyt ukkonen tappoi uskollisen palvelijamme. Uusi henkiinherääminen koneelle ei tapahtunutkaan ihan muutamassa päivässä, jonka vuoksi kuljetamme arjen nuhrut siskoni koneelle. 
Vuoroin vieraissa =)
" Matkalaukkuelämä" talon toisessa päässä alkaa pikkaisen kiihdyttämään vuorosanoja. Päivän pakolliset on sullottu yhteen suureen pesuvatiin ja loput löytyy mikä mistäkin. Tuttuun tapaan tarvon aamuisin herättyäni siihen läheiseen vain huomatakseni, että askelluksen on jatkuttava vielä tovin toisaalle.
Kun alan oppimaan tähän vatiin, saanen jo alkaa siirtämään kaiken omille paikoilleen.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Omenan kukassa kuuluu...

 ...surinaa, pölyttäjät ahkeroivat työssään. Hilveen kuuma viikonloppu on pilvistymässä sateiseksi sunnuntaiksi. Takapihan taivas oli herätessäni puoli seitsemän aikaan jo aika tumma.
 Tulee kiirus aamupäivä, että saan kannettua kaikki eilen ulos siirretyt tavarani takaisin kasvihuoneeseen. 
Eilen en jaksanut kuumuuden takia muuta kuin ohjata huoneessa, että mikä laatikko tai pöytä siirretään toisaalle. 
En ollut ainoa, jonka otsassa kimmelsi hikikarpalot. Liika lämpö ei innostanut liiemmin muitakaan, mutta nopeastihan me saimme kaikki painavat kalusteet omille paikoilleen.
 Nautin suunnattomasti, kun saan jo työssäni nähdä tämän kasvun ihmeen ja kukkien kauneuden. Mennyt työviikko on ollut kiireinen ja työpäivät pitkiä. Iltaisin kotona en liiemmin ole jaksanut kiinnostua omasta kasvihuoneestani laisinkaan, mutta kukkasista kylläkin!
 Lähes joka päivä olen nakannut auton perään laatikollisen kukkivia, että pääsen minäkin osalliseksi tästä kesäkukkien ihanuudesta. 
Taisi niissä lootissa olla pari tomaatintaintakin ja ehkä kurkkuakin....
 Kaiken tämän muutoksen takana on taas hyvä suunnitelma, jossa hiukan avataan kasvihuoneen lattiaa ja käydään ostamassa viiniköynnös kasvaria vehreyttämään. En tiedä kuinka saan sen talvehtimaan. Kerran minulla on sellainen jo ollutkin, mutta taimi menehtyi jo ensimmäisenä talvenaan.
 Pientä lasintyöstöäkin olisi tarjolla. Viime kesänä kasvarin lasin läpi ampaissut kivi teki vauhdilla pari osumaa, joista toinen on tätä mekityksetömpi aukko.
Ruohonleikkureista ei ole kuin haittaa....
 Nautitaan kesäisen kauniista päivästä ja toivotaan vähäistä sadetta. Menneellä viikolla siitepölyä oli edelleen ihan liikaa ilmassa. Alkuviikosta nuorimmainen kävi tuomassa lisää lääkettä minulle töihin, olo oli aika läkänen, vaikka olin töihin lähteissäni ottanut lääkkeeni. 
 Tästä tulee taas hyvä päivä! Voittaahan Suomi jälleen mitalit illan MM-ottelussa!!!!


lauantai 24. toukokuuta 2014

Tekeentyy

 Pikkuvessan remppa etenee minun mittapuuni mukaan äärettömän hitaasti. Siis, tuskallisen lyhyin askelin. 
Tuntien itseni, töiden olisi pitänyt olla valmiina jo useita vuosia sitten. Hyvät suunnitelmat ainakin oli tehtynä =)
Olen ostanut vuosia sitten osan sisustustavaroista tätä remppaa silmällä pitäen ja onnekseni makuni ei ole välillä muuttunut, vaan voimme laittaa kaikki aikanaan omille paikoilleen.
 Vessan kahteen seinään piti vaihtaa uudet levyt laatoitusta varten. Samalla näki, että tilassa ei ole kosteusvaurioita. Hyvä niin. 
Nykyvaatimukseni valaistuksen suhteen on lisääntynyt, joten tilaan on vedetty lisää piuhaa uusia välonlähteitä varten.
Valaistuksen tarve on lisääntynyt iän myötä. En näe tehdä minkäänlaista ehostusta ilman hyvää valoa, kun tarvitsen muutoinkin plussalaseja.
 Kuten kuvista näkee, tilasta on tulossa valkoinen. Kattoa myöden. Kahdelle seinälle on jo laitettu suuri laatta, 400x250 mm. 
Kaksi muuta seinää saivat valmiiksi valkolakatun, hieman karkeaksi sahatun riihipaneelin.
Koko suunnitelman kasvot ovat tässä 50-luvun pikkulipastossa, joka on tilamme oma kaluste. En muista tarkalleen missä käytössä tämä oli vanhalla pirtillämme, mutta uudella puolella se on seilannut huoneesta toiseen. Oli pitkään akvaariopöytänä, pistelytöideni säilytyskalusteena, tyhjänpanttina ja kerran vuosia toisaalla lainassa.
Lainareissun jälkeen kannessa olikin muutama koiran puremajälki ja saimme kalusteen korjattuna takaisin tällaisena vaaleana puupintana, josta en ole koskaan tykännyt. Alkuperäinen värihän on ollut tumma lakka.
 Tähän seuraavaan virkaansa kaappi sopii täydellisesti, eli allaskaapiksi vessaan. Miäs sahasi altaan menevän aukon lipaston kanteen ja näin lipasto on päässyt jo useamman kerran harjoittelemaan uutta tehtäväänsä vessassa, kun on otettu mittoja allashanaa varten ja yläkuvan peiliyhdistelmää on soviteltu kohdilleen.
 Samoihin aikoihin, kun seinää alkoi kaatumaan, aloitin uuden kässyn, vaikka edellinenkin on ihan vaiheessa. 
Täytyyhän vessaan tehdä uusi matto! Onni on omistaa paljon lankoja, eli ei pitänyt lähteä kaupoille tätä työtä varten laisinkaan.
 Poika pongasi iltasella pyykkiä ulkoa kerätessään kuumailmapallon, jonka ajoittainen suhina kiinnitti katseen taivaalle. En muista aiemmin tällaista palluraa täällä nähneenikään.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kepeästi loppuviikkoon

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt. Todellakin mennyt. Ja minä mukana. Pahuksen siitepöly on pitänyt olon kurjana monta viikkoa, vaikkakin olo välillä helpottui sateen puhdistaessa luontoa.
Työ kasvihuoneella on hiukan ahdistanut, kun kaikki kukka-amppelitkin aloittivat kukintansa samaan aikaan. Hatsuih!
Lääkettä on mennyt monta nappia.
 Pyhästi olen päättänyt, että mitään en osta, jos se ei ole välttämättömän ostoksen listalla. On ollut ihan mahdotonta pitää älä osta mitään - päivää, kun halavalla saa. Halvalla ja halvalla, kun paljon ostaa.
On ostettu laattoja pesuhuoneen ja saunan lattiaan. Paneelia ja listaa vessan seinään. Valaisimia, hanaa, liittimiä, laastia ja, ja, ja... Hintoja on vertailtu netistä, eri kauppaliikkeiden listoilta ja punnittu asiaa, jos ei ihan vielä kaikkea tällä kertaa. 
Monta ihanaa juttua odottaa, kunhan saadaan kaikki paikoilleen aikanaan.
Nyt vasta revitään ja raavitaan  vanhaa pintaa irti.
 Kummitytöltäkin tuli kiva tekstariviesti, jossa hän ilmoitti päivän ja paikan jolloin talven harrasteryhmän tanssiesitystä voisi tulla katsomaan.
Näimme vajaan kahden tunnin aikana paljon eri ikäisten tanssijoiden hienoja esityksiä, joita oli ilo seurata ja lopuksi tavata iloinen kummityttö sisarensa kanssa.
 Pihatyöt eivät ole tänä keväänä kiinnostaneet minua laisinkaan. Taustalla on ollut tietoisuus työpaikan menetyksestä ja sellainenhan ei suuremmin ole ilon aihetta koskaan antanut. Toisaalta sinne omaan puutarhaanhan voisi murheensa upottaa. 
Olen saanut postissa tänään ilmoituksen työsopimukseni päättymisestä taloudel....
Että se sitten siitä työstä. Kasvarilta sain kuulla, että määräaikaista sopimustani jatketaan kuukaudella eteenpäin ja jatkot aina hetki kerrallaan. Tällä mennään heinäkuun loppuun asti. Hienoa.
Ihan parastahan tässä työssä on kukkien hoito ja asiakkaat. Hyötyliikunta ja lämmin sisätyö. No, tuosta jälkimmäisestä en aina jaksa iloita, kun lämpöä on ihan hikeentymiseen asti.
 Kun oma puutarha kasvaa rikkaruohoa ja toisaalla ruoho on aina vihreämpää, niin kipaisin parina päivänä töiden jälkeen avittamaan sisareni ystävän etupihan kukkamaan laitossa. Kottureittain täyttömaata. (Kuvan pinkki ajopeli on minun!) Monta säkkiä maanparannusta ja lukemattomat määrät perennoiden taimia. Oli siellä hortesiaa, malvaa, tuijia, särkynyttä sydäntä pientä ja suurta, paljon pioneja ja kuunliljoja. Lista oli ihan loppumaton, mutta lähes kaikki saatiin yhdessä maahan tai niille paikka. 
Pitänee kesällä käydä katsomassa lähtikö taimet hyvin kasvuun.
Oman kasvihuoneen käynnistäminen on ollut pitkään vaiheessa, mutta ikkunat sentään olen saanut sieltä pestyä. Olen suunnitellut helpottavani omaa työmäärääni oleellisesti, enkä haalisi ihan kaikkea kaunista itseäni työllistämään. Nähtäväksihän tuo jäänee, kuinka hyvin onnistun tässäkin asiassa.
Niin, että kiirettä on pitänyt, kun töistäkään en ihan kahdeksassa tunnissa suoriudu kotiin. Olen luvannut joustaa omassa työajassani toukokuun ajan.  
Ja ettei kotityöt ihan tekemällä lopu, niin otimme sisareni kanssa kirppikseltä pöytäpaikan kuukaudeksi ja siivosimme hiukan omia kaappejamme, kun laitoimme isän tädin jäämistöä eteenpäin.
Nuorimman kiakkoreenit on takana ja omatoiminen reenaaminen on enemmän kuin suositeltavaa. Ulkoilu ja kikkailu pienellä pyörällä on kovin mieluisaa rauhallisella kotitiellä. 
Vaatii hiukan voimailua ja tasapainoilua.
 Kotioven eteen  parkkeerattu jätösastia kertonee, että meillä rempataan taas.
Mukavaa viikonloppua teille kaikille, 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äiti

  On ihanaa, kun saa kuulla lapsen naurua.
On ihanaa, kun saa seurata lapsensa elämää, puuttumatta siihen mitenkään.
 On ihanaa, kun saan heidät kaikki kotiin takaisin, vaikka vain vähäksi aikaa kerrallaan.
On ihanaa, kun he pystyvät yllättämään minut aina uudestaan!
 On ihanaa, että he ovat kaikki niin erilaisia, rakkaita jokainen omalla tavallaan.
On ihanaa, että he välittävät myös toisistaan ja näyttävät sen kaikille.
 Olemme onnistuneet rakastamaan ja kasvattamaan omamme ja omamme ovat kasvattaneet meidät äidiksi ja isäksi.
 Tänään äitienpäivänä kohotimme maljan kihlaparille! Mukana myös miniä ja sisareni.
 Tyttären kuvaviesti 3. 5, kertoi kaiken.
 Onnea teille ihanat!
Teillä molemmilla on jotakin
todella arvokasta - toisenne!