Äitienpäivä

Tänä vuonna saimme viettää äitienpäivän kauniin ja helteisen sään vallitessa. En muista pitkään aikaan olleen näin upeaa ilmaa, kaikki kesävaatteissa. Pitkään aikaan meistä ei ole kukaan ottanut ryhmäkuvaa, mutta nyt otettiin poikien ajastaessa kännykkää maitotonkan päälle.

Kokoonnuimme meille ja ihanaa, että kaikki pääsivät tulemaan. Olin laittanut kutsuun hanskat käteen. Vähän oli toiminnallinen päivä, mutta koska meillä ei olisi, kun kannetaan, siirrellään ja nostellaan isoja juttuja. Ei tule koskaan yllätyksenä, että meillä puuhaillaan ja nyt sovimme jo yhteisen toiminnallisen kesäviikonlopun, joka merkattiin kaikkien kalenteriin. 

Sain näin ikimuistoiset kortit lastenlapsilta. Ihanaa, että jokainen on tehnyt sen itse, minua ajatellen. Ylimmästä kuvasta saan sukan koon ja alemmasta lapasen 😀

Mummi siinä niin nättinä tyttöjen kanssa 💓

Koti täydentyi kauniilla kukilla. Ihastelen, kastelen ja katselen.

Kukkia pitää aina olla! Tänä vuonna olen hiukan vähentänyt kukkivien ostamista, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta puuhailua ja kotonakin ollaan välillä vain käyty nukkumassa. 

Koko päivän vierailuun varaudumme aina yhteiseen ruokailuun. Miäs hoiti ostokset viikon aikana, kun minä podin vatsatautia. Miäs sai saman taudin heti äitienpäivän jälkeen, mutta muut ovat pysyneet terveinä. Tosin yksi talous on saanut saman taudin jo neljä kertaa talven aikana. 

Tarjolla oli hyvin haudutettua lihaa ja muusi, jonka suunnittelimme sopivan ihan kaikille. Lisäksi oli vihersalaatti, leivät ja juomat. 

Jälkkäriä emme varanneet tälläkään kertaa. Panostimme kahvitarjoiluun, johon miniä valmisti porotäytteisen voileipäkakun. Tämä oli mehevä ja hyvä. Kaunis koristelu, niin herkän keväinen. 

Tässäkin tarjoilussa jokainen on otettu huomioon omien ruokarajoitusten vuoksi. Olemme jo oppineet, että helpommalla pääsee näinkin suuressa porukassa, jossa on jokaista ikäryhmää, että ajattelemme ensin lasten kautta ja sitä jalostaen löytää jokainen omalle lautaselleen syötävää.

Tein mutakakusta Yhteishyvän ohjeella tuorejuuston, kinuskin ja kerman täytteellä helpon tarjottavan. Se vähän lähti elämään jääkaapissa, mutta ei yhtään muuttanut makuaan muotoituaan uudestaan 😅

Tähän juhlapäivään Eemeli sai oman hetkensä, kun istutimme yhdessä pojan oman puun.

Jokainen lapsi on saanut nimikkopuun ja nyt olimme valinneet tälle pallerolle puun, joka on näyttävä.

Huomaa, vain aikuiset osallistuivat, mutta olihan nuo tytötkin pyydetty paikalle. He vain olivat kuvassa takanani trampoliinilla.

Vaari kaivoi puulle montun, jonka lapsen isä, humu, sai täyttää. Puun kasvupaikka on entisen navetan takunen.

Eemeli seuraa toimintaa, että tuleeko se nyt kunnolla suoritettua. 

Nimittäin, laaduntarkastaja itse perehtyi hyvin tarkkaan mullan koostumukseen, lannoitteiden määrään ja äitinsä nopeuteen!

Kun viime vuonna saimme kuulla, että odotusta on ilmassa ja syntymäpäivä syksyllä, päätin jo silloin, että lapsen puu tulee olemaan Tuurenpihlaja, jonka syysväri on upea. 

Tämän nouto oli helppo tehdä työmatkalla. Miäs kävi kaupoilla, kun en itse jaksanut lähteä mihinkään. Valinnanvaraa oli hyvin, joten ei täytynyt kahdesta valita. Täytyy tehdä uusi kauppakäynti perennapuolelle, kun olemme jo molemmat tautimme sairastaneet. Toivottavasti.

Olimme yhdessä ulkona ja huomasin onnenpensaan kukkivan. Tähän tulee ensin kukat, sitten lehdet. Nakkasin suojaverkon pois ja ajattelin saada kuvan pojan kanssa. Poikaa kiinnosti enemmän kaikki mitä oli ympärillä. Pienen yrittämän jälkeen kuvat onnistui.

Poika mukkeloi milloin mille suunnalle, sivuttaisheijasteet puuttuvat. Poski oli mullassa, heinä sormissa ja suussa. 

💕 Eemeli

💕 Venni ja Vanu

💕 Miljuska

Solmut

Sain jostain ikävän vatsataudin ja olin muutaman päivän kotona toipumassa. Että ottaa voimille toipua kokovartalooksennustaudista. Väsyttää, hidastaa tahtia ja nukuttaa. Välillä jaksoin olla hereilläkin ja neuloin valmiiksi tytöille solmupannat. Tyttären pyyntö oli tehdä neideille kevääksi kevyemmät päähineet. Nämä pipat neuloin tuplana jo ennen pyyntöä. Solmupantoja en ole tällä mallilla tehnytkään, mutta nyt näitäkin tuli neulottua heti kolme.

Minulla on ollut jämäkeräkori työtuolini vieressä koko kevään, mutta en saanut näistä langoista mitään muuta kuin purkutuomion. Mikään lanka ei riittänyt, joten ostin parin kokeilun jälkeen Novitan seiskan Geishan. Kahdesta kerästä sain neulottua reilut pannat. Ihan en mutuna neulonut, kun tein jo uusista langoistakin yhden koeversion, jolla mittasin ja purkasin sen epäonnistuneena kokeiluna yhteen näistä pannoista. Toivotaan, että nämä sopivat, ettei solmu vie pituudesta liikaa mittaa. 

Näille ei taida näillä lämmöillä olla paljon iltapäiväkäyttöä, mutta aamuissa saattaa olla vielä viileyttä.

Aiemmin mainitsemani jämälankakori on pengottu ja neuloin loppuun nämä keskeneräiset lapaset, joissa lapasosassa on heijastinlanka. Jätän nämä vielä antamatta, jäävät odottamaan syksyä.

Tytär saa perussukat. Samalla koolla, kuin keväällä jo yhden parin neuloin. Näissä samanlaisissa sukissa on se hyvä puoli, että rikkinäisen voi aina korvata uudella sukalla.