keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Tammikuussa

Tammikuussa, 21. pv, ihmeteltiin superverisusikuuta, jolloin Kuu on kulkenut kokonaan Maan täysvarjoon, eli on täydellisen kuunpimennyksen aika.
Ilma oli otollinen, vain kevyt pakkaslumi leijaili tuulessa. Aikataulukin oli kohdillaan, oltiinhan jo herätty ja työstä sen verran kiireetön hetki, että ennätti käydä katsomassa kuun monet kasvot. Zoomailin kännykällä kohti kaukaisuutta, vain 384 400 km päähän, eikä näytölleni jäänyt kuin piskuinen punainen piste.
Hetken kun kikkailin, sain kuvasta suurennoksen, joka on vuosisadan pisin täydellinen kuunpimennys ja tämähän pitää tallentaa myös blogin puolelle. Tällaisina hetkinä sitä aina haaveilee järkkäristä pitkine putkineen, että voisi kuvata maailman ihmeitä.
Jonkinlainen ihme on tämäkin, valmis neule, josta nuorimmainen nappasi muutaman kuvan. Aloitin jouluaattona aivottoman neuleen, eli täysin sileän takin neulomisen. Himpan yli kuukauden neuloin ja nyt on kiva lisuke vaatevarastoon. Pidän yksinkertaisista neuleista, kun vaatteeni ovat kirjavia.
 Lanka on Novitan Nalle, jota kului vajaan 600 g. Tein takista ohjetta lyhyemmän. Nappilistaan ja kaulukseen poimin silmukoita kolme, neljännen jätin aina väliin. Sain mukavan napakat resorilistat.
Nappilaatikossani ei ollut taaskaan tarpeeksi samanvärisiä nappiloita, mutta kivasti nämäkin pitävät listat kiinni.
Alkuperäinen ohje on mekolle, josta kuva alinna.
 
Novita 1/2018

tiistai 29. tammikuuta 2019

Nyt vihertää!

 Tuumasta toimeen ja kukkakauppaan. Pahimmoisimmat pakkaset, mutta ei auta, kun viherpeukaloa pakottaa!
Auta armias, kunhan en innostu siemenkasvatuksesta. 
Pirtin ikkunanedus huusi tyhjyyttä. Katselin ikkunaa, ihan tyhjä. Ei yhtään lasityötä tupakeittiössä, merkillistä. Väriä haettiin tietsikkahuoneen ikkunasta siirtämällä kettutyö pirttiin. Sitten ootettiin vapaailtaa, kukkakauppaan ja valikoimaan jotain meitä miellyttävää.
Kuten jo mainitsin, pakkasen painava ilma ei haittaa, kun mieli halajaa vihreää. Meidän pakkauspöydältä paperia kului useampi arkki. Teippi loppui kesken, mutta onneksi oli paljon käyttämätöntä pakkausnarua, että sain hujopit suojattua. 
Autosta takapenkki nurin, paketit pötkölleen, lämmöt kaakkoon ja parin päivän kuluttua ihmettelemään, mitä sitä tuli ostettua. Siinä ne, makkarin ovella pötköttivät riti rinnan, kunnes ennätin apuun.
 Viherkasvi-innostukseni on aina ollut kovin aaltoilevaa. Viime kesänä luovuin syystä useammasta kasvista. En ole mitenkään yli-innokas hortonomi, mutta pidän rehevyydestä, monimuotoisuudesta ja toivon, että ihan peruskasvit viihtyvät. Kun sisutuksesta on poistunut vihreys, kaipaan sitä kuitenkin jossain muodossa.
Toinen valituista kasveista on suurehko reunustraakkipuu. Tällä saa rehevän vehreyden ja hiukan korkeuseroa. Hyvä taustakasvi, kun runko on paljaana. Meidän ikkunoista ei saa valoa lattianrajaan, kuin kesällä.
 Saniaisen ostin kauppareissulla Lidlistä. Kotona pöyhiessäni huomaan edelleen olevani herkkä kasvin itiöille. Pari mojovaa aivastusta saa loputkin pölyt leijumaan. Eikä meillä ehdi mihinkään pöly kertymään, kun kotona ollessani jatkuvasti siirrän, muutan ja muokkaan. Milloin viherryksiä, purkkeja ja purnukoita, tyynyjä, mattoja, pöytää, tuolia....
 Asettelin saniaisen suurehkon ylös alaisin käännetyn lasipurkin päälle. Pinnat eivät ole mokiskaan, kun sumuttelen vettä kasvustoon. Jatkuva lämmittämisen tarve, kuivuus ja pimeys. Kasvivaloilla saisi päivän pimeimpiin hetkiin hyvän potkun, jolloinka uudet versot lähtisivät paremmin kasvuun.
 Nukkumaija vetosi minuun Tokmannilla lehden alapuolen punertavalla sävyllään. Meillä on ollut jos minkälaisia maijoja ja matteja, mutta kokeillaan nyt tätäkin versiota. Nostin ruukun tyhjän puulaatikon päälle, että olisi edes hieman samalla korkeudella muiden vihreiden kanssa.
 Kastanjasutipuu on toinen näistä suurista kasveista, joka ostettiin Plantagenista. Miäs halusi tuollaisen pattijalan, vaikka minä kyllä yritin johdatella himppasen erilaisen kasvuston äärelle. Tämä on minulla aivan uusi tuttavuus, mutta hyvin me ollaan tultu juttuun muutaman päivän aikana. Suihkuttelin vettä myös tämän lehdistölle.
Olen onnistuneesti kantanut kaikki suuret suojaruukkuni kasvarille, jonne ei nyt pääse lumen ja turvonneiden ovien vuoksi. Tuskin kasvia haittaa vaikka asettelin sen roskikseen, kirjaimellisesti =)
 Pidän rönsyliljoista, ja varsinkin näistä kirjavista. En tarkalleen edes tiedä onko tämä kirjorönsylilja, mutta sen hoito lienee kuitenkin sama, kuin rönsyjen yleensä. Rehevät, rönsyilevät kavustot olen sijoittanut amppeleihin kodin muihin huoneisiin. Pirttiin jätin vain nämä pienimmät, joita voin käyttää vielä vaikka pöytäkasvina.
 Hiljattain päivittämäni kori ei kauaa pysynyt kynttiläalustana, vaan päätyi tarjotin pinnallaan kukka-alustaksi.
Ruukunjuurella pienet keraamiset linnut.
Illan hämärtyessä sytytän pienen ikkunavalon ja katson, että kaikki on ok. Pyöräytän ruukun vielä toiseen asentoon, kasvakoon kauniisti ja tasaisesti.


 Aloekasvi on muisto viime kesän matkalta Raumalta. Se sai ruukkunsa juurelle hopeisen liskon.
 Nalle on lahja ja sydän hyvältä blogiystävältä kaukaa pohjoisesta vuosia sitten.
 Auringonsäteitä, lämpöä ja kauniita ajatuksia.

 

maanantai 28. tammikuuta 2019

Nukkis

 Tämä projekti odottaa ja odottaa uutta tulemistaan ja se nyt vain on aina jonon hännillä. Ei sillä, ettäkö olisin jo kyllästynyt, mutta kyllä tämäkin vaatii enemmän, kuin vain asettelee esineet paikoilleen. Sain jonkinlaisen kipinän, kun pahvilaatikoiden jatkuva siirtely alkoi harmittamaan siinä määrin, että jotain oli jo pakko alkaa tekemään. Kuvan kello Arabia, kukkakimppu kynsilakkakoriste.
Kun suuri nukkekoti jakaantuu neljään eri kerrokseen ja jokainen huone on yhden hyllyn levyinen, pitää miettiä miten jakaa se huonekalujen määrän tasaisesti ja järkevästi tilasta toiseen. Suunnitelmia olen tehnyt vuosien varrella monta ja osa on jäänyt pysyvälle paikalleen odottamaan lisäkalusteita. Huonekorkeutta on huomattavasti enemmän, kuin on tarvis, mutta olen hyödyntänyt sitä suurilla "kattovalaisimilla". Varsinaisia sähköstettyjä valaisimia ei tänne ole tulossa, vaan valaistus on hoidettu ledinauhalla, jolla jokainen huone saa yhtälaisen valonmäärän. Näin ollen minulle on jäänyt vapaat kädet myös kattorakenteiden käyttöön, toisin kuin vanhassa talossa.
 Nukkekodin ylimmälle hyllylle sijoitan keittiön, joka on vasta hahmottumassa. Olen joskus tehnyt keraamisen puulieden, joka on tilaan passeli. Sen viereen asettuu Ferrarin punainen kaasuliesi, ei kuvaa. Pitkään etsinnässä oli tiskiallas, jota en millään meinannut löytää mieleisenäni. Erilaisia suuria keittiökaappisettejä oli tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta en halunnut niistä yhtäkään, kun minulla on ollut jo hankittuna monta erilaista hyllykköä. Pelkkä tiskiallas löytyi lopulta netin kautta ja humu tilasi sen kanssani Englannista.
Alemmassa kuvassa ei ole vain nippu pattereita, vaan on siinä se tiskiallaskin, jonka jalat, hanat ja putkiston olen liimaamassa yksi kerrallan omiin koloihnsa. Mietin pitkään miten saan nuo pikkiriikkiset osat kiinnitettyä, kun silikooni sotkee ja Erikeeperi kellastuttaa ajan kanssa. 
Muistin, että minullahan on kortteiluun nopeasti kuivuva sotkematon liima Tacky glue, joka ei jätä yhtään värjäymää.
Yhtään en tiedä mitä tämä lupaa kiinnittää, mutta olen nyt onnistuneesti liimannut altaaseen metalliosat, yhden kattovalaimen, kiinnittänyt lampunkuvun jalkaosaan ja keppihevosen kädensijan paikoillen. Ja nämä kaikki siis nukkiskokoo.
 Jääkapin paikkakaan ei ole vielä nakutettu kohdilleen, mutta todennäköisesti se jää tuohon etuvasemmalle. Suutarin kenkäplankitkin kellahtaneet myrkkypurkkeineen nurin. Kattovalaisimet olen joskus ostanut Sastamalan sisustusliikkeestä.
 Kerrosta alempana on sali, jonne on jo katettuna kahvittelupaikka. Vaikka ei ole mattojakaan lattiassa, pitää kultakupit kattaa ensimmäiseksi. 
Mattojen kanssa en ole vielä edes kiirehtinyt. Jossain mapissa minulla on kauniin ristipiston malli odottamassa. Jos saisin siitä ajatuksen. Samoin verhoja olen miettinyt. Tuleeko niitä vai ei. Talon sisälle pääsee nyt katsomaan kolmelta eri syrjältä, eikä ole välttämättä tarvis peitellä ikkunoita.
 Salissa, kuten muissakin tiloissa on jonkilainen lämmityslaite näkyvällä paikalla. Yläkerran keittiössä on kakluuniksi sopiva kukkamaljakko, josta modasin lämmityslähteen.
 Tässä salin kattoon liimamassani valaisimessa on kauniit kukkakuviot. Valaisin on vanhemman nukkekotini puutarhaosan valaisin, mutta se ei pysynyt rakenteen katossa kiinni, eli jouti kierrätykseen ja päätyi tähän taloon.
 Kirpparipussista löytyi kiva öljyvalaisin. Tullee jälleen muotiin 1:1 koteihin. Tässä versuksessa on kupu kellastunut melkoisesti.
 Salin toisessa reunassa on toinen pöytä, jossa on makeat tarjoiluastiat, lautasellinen suklaata ja kannullinen mansikkamehua.
Lattialla odottaa muutama taulu nostoa seinälle, tai kehysten maalausta. Kaikki on mahdollista.
 Kolmannella hyllyllä on buduaari / wc-tilat. Täällä saa kylpeä, nauttia suklaata ja tunnelmoida takkatulen ääressä. Naisellisen elämän huippuhetkiä. 
 Kun kameran zoomaa, näkyy erilaisia ihanuuksia, joita olen vuosien keräilyn aikana onnistunut ostamaan erilaisilta nukkis- ja kässymessuilta.
 Tässä huoneessa kattovalaisimen paikkaa pitää aikoinaan Stockmannilta ostamani kuusenkoriste. Lasiset lattiavalaisimet samasta paikasta, kuten myös makuuhuoneen suuri kattovalaisin.
Jonkin verran olen myös tilannut tuotteita suoraan tekijöiltä, kuten divaanilla olevan silkkikankaalle kirjotun tyynyn (tekijä on käsittääkseni jo edesmennyt). Myös pöydällä olevan orkidean tilasin suoraan tekijältä.
 Alakerran makuuhuone on aivan alkutekijöissään. Tänne nostelin huonekalut, sovittelin miten paljon saan sinne sopimaan sänkyjä ja miten ne sopivat yhteen toistensa kanssa. Minusta tässäkin talossa pitää olla jotain katsottavaa, esineiden pitää erottua toisistaan, mutta jollain tavalla kuitenkin jokainen esine yhdistyy toiseensa.
Yöpöytä on valmistuote, painavaa massaa, valaisinpari on vanha. Toisesta valaisimesta irtosi kupu, mutta sain sen liimalla pysymään kiinni. Parisängyksi suunnittelin ostamani Gepetton Kustavilaisen sängyn, joka vaatii liimaa ja maalia, patjat, lakanat, peitot, tyynyt, päiväpeiton.
 Makuuhuoneen yhteen nurkkaan sijoitin pitsisen kerrossängyn, jonne olen ostanut kodikkaat raitakangaspatjat.
Minusta tässä on jo hyvä alku yhden viiikonlopun touhuamiselle. Paljonhan tässä on vielä tekemistä, mutta paljon jo nähtävää. 
Käydessään mummilassa Milja haluaa aina nähdä nukkekodin, lähinnä sen vanhemman, johon pitää muistaa laittaa myös valot!
 

lauantai 26. tammikuuta 2019

Puolikas

 Valmiin makkarin päivitys on odottanut aurinkoista päivää ja tietysti läsnäolokin olisi paikallaan. Musta tapettipohja imaisee talvisen valon puoleensa niin hyvin, että en ole innostunut kuvaamaankaan kuin työpöytäni puolen. Tosin se puoli ei ole kuvattavissa, kun kässymateriaalieni paikalleen laitto vain venyy ja venyy. Pyrin laittamaan kaiken järjestelmällisesti sopivimpaan paikkaan, mutta kun kaikki nyt uudistuu, pitää jollakin tavalla tallentaa omalle muistikortille mihin minä mitäkin laitan. Tästä tulee vielä hyvin haasteellista =)
 Muutaman kuukauden aikana olemme omineet tilan melkein omaan käyttöömme, mutta annamme mielellämme tämän käyttöön suuremmalle porukalle tarvittaessa. Kuten jouluna, kun väkeä yöpyi kerralla enemmän.
 Olemme molemmat tyytyväisiä värivalintaan. Tumma seinäpinta ei tule näkyviin ensimmäisenä, kun astuu sisälle eteiseen. Rivi valkoisia vaatekaappeja peittää sängynpäädyn ja hyvä niin. Aina ei ehdi petaamaan, vaan hujan hajan olevat tyynyt ja peitto jäävät nyt hiukan piiloon oven taakse. 
Myin tekemäni pöytävalaisimet, näkyy tässä päivityksessä,  ja tilalle asettelin lasiset. Minulle syksy ja miähelle kesä.
 Ostin aiemmin syksyllä Luhdan outletista valkoisen päiväpeiton, kun en raskinut ostaa haluamaani. Paikallisen sisustuskaupan myyjä tilasi nähtäväkseni haluamani päiväpeiton, mutta tulin nuukaksi n.200 € maksavasta samettisen pehmeästä kultaroosasta.
Kun liike suljettiin talven kylmimmiksi kuukausiksi, avattiin liike alennusmyynteihin, jolloin ilokseni huomasin, että halamoimani peitto on puolet edukkaampi. En miettinyt yhtään kauempaa, vaan kannoin peiton kassan kautta ulos. Lopulta sain mitä halusin.
 Lattiaa peittää suuri ja painava valkoinen nukkamatto, jonka tuuppasimme reilusti sängyn alle. Jalkopäädyssä matto lämmittää mukavasti, kun tepastelee vaatekaapille ja aamulla sen päälle on mukava nousta sängystä. Jos muistan oikein, matto on Askon Tiffany.
 Lahjaksi saamamme enkeli sai peukaloonsa pallon, jonka toivon pysyvän siinä ilman putoamista. Siis sekä pallon, jonka sisällä on kovin kilisevä kulkunen, että enkelin.
 Yhdellä työmatkalla poikkesimme ostamaan vaaleanpunaisen Ikean hyllykön, jonka päälle saan muutaman kukkasen, sekä kässykirjoja.
 Talvisiin ja lämpöisiin tunnelmiin,