Syysvärit

Sain neulottu syksyiseen maisemaan sulautuvan huivin valmiiksi ja kävin kuvaamassa sen pudonneiden vaahteranlehtien luona. Ohje löytyy Novita 2/21-lehdestä, 28, Perenna.

Olin ostanut 2 kerää vihreää Novitan Woolly Wood-lankaa ja etsin niille ohjetta. Pian olin saanut lankajemmani myllättyä, kaiken ihan sekaisin, mutta huivi oli aloitettu.

Käytin kaikkea mitä löysin. Valkoiset edellisten töiden jämiä. Vaalea okra Novitan Top Wool, ajalta kirves ja keihäs. Samaa aikakautta on tumma okra, Pirta villanalle. Keskeltä työtä löytyy yksi keltainen raita, sekin edellisten töiden jämiä. Hyvin hyödynnetty, mutta ei loppuneet vielä.

Laitoin valmiin huivin pyykkäriin etikkahuuhteluun ja nostin työn tasolle kuivumaan. Silmukat oikeni ja huivi venyi mittoihinsa.

Siipiväli 2,10 m,  pituus tai korkeus1 m.

Reunapitsistä lähikuvaa.

Myyn, jos kiinnostuit.

Pitsisukkien taikaa

 Merja Ojanperän uusimmassa sukkakirjassa on 22 erittäin kaunista ja näyttävää pitsineuleista sukkaparia, jotka on jaoteltu kolmeen eri osioon langan vahvuuden mukaan. Ojanperän ohjeet on kirjoitettu selkeästi ohjekaavioineen helposti tulkittuina. 

Kirjan alkutekstissä tekijä kertoo, että mallit on suhteellisen helppoja ja osa todella nopeatekoisia. Kun katson ensimmäisen sukkaohjeen kaavioita pitää lukea tuo edellä mainittu teksti uudestaan =)

Jatketaan selaamista.

Kirjan sukkamallit näkyy kolmella sivulla. Ne on helposti silmäiltävissä ja kiva, että ne on neulottu värikkäistä langoista. Erottuvat hyvin, kun pitsikuvio ei huku langanväriin.

Minusta on mukavaa, että lankojen vahvuudesta puhuttaessa on annettu kaikki helposti saatavien lankojen nimivaihtoehdot näkyviin. Se helpottaa lankavalintaa, eikä täydy turhautua, jos ei heti muista mikä lanka olisi vaihtoehto ohjeelle. Tai, jos kyseistä lankaa ei enää valmisteta, voi etsiä vaihtoehdon listalta.

Ojanperän aiemmissakin kirjoissa tutut neulevinkit löytyy myös tästä kirjasta. Lyhyesti ja ytimekkäästi muistiinmerkittynä ne on helppo tarkastaa, jos jokin asia ei aukene.

Taikasanat

Näissä sukissa on sekä pitsiä, että palmikkoa. Sukkien ohjeessa tarkkuutta vaativa kaavio on täynnä erilaisia merkkejä. Lopputulos on huikean kaunis!

Raikas keltainen sukkapari, Sydämeni tänne jää, on sydämen muotoinen kuvioketju.

Näetkö nuo pompulat? Yhdestoista päivä-sukat on polvarimittaiset, upeat ja näyttävät juhlasukat. 

Hocus, Pokus sukissa yhdistyy palmikko ja pitsi. Kuvio toistuu vain sukan etupuolella, varsi on takaa sileää neuletta.

Nuppuset-sukissa on nuppuja muistuttava mallikuvio. Palmikkokierteen sisällä kulkee pieni pitsineule ja sukan kärki on joustinta.

Kuin tuhka tuuleen-sukkien langassa on kashmiria. Kierretyillä silmukoilla neulottu pitsineule on näyttävä ja lanka ylellisen pehmeää.

Kultasiipi mallineuleen siiveniskut muuttuvat varren jälkeen toiseksi. Tämäkin sukkaparin kuvio neulotaan kierretyin silmukoin.

Kun katsoit minuun sukkien lanka sisältää jakin villaa. Ohuesta langasta neulottu malli on haastava. Tässä kirjassa on kyllä ohjeita moneen makuun ja taitotasoon.

Abrakadabrassa on myös palmikoita ja pitsiä. Sukkapari on nautittu, ei kun neulottu mangonvärisestä langasta. Todella herkullinen ohje.

Haaveisiin vaipunut sukkapari vei heti sydämeni. Kaunis pitsikuvio, jota voi toistaa eri kokoisissa sukissa. Kirjan sukkaparin langassa on ripaus silkkiä.

Tunnit täynnä sopisi jokaiseen päivään, kun arki väsyttää jalkoja. Nämäkin sukat on palmikoitu pitsien lomaan. Olen ihan myyty näiden ohjeiden selailuun. Omat mielitietyt on valittu!

30-vuotta

 Kotimme juhli juhannuksena kymmenyksiä. Kokonaiset 30-vuotta tämä talo on ollut kotimme. Suurena apuna rakentamisessa oli miähen veljet. Talo rakentui paikalle, jossa on aikoinaan ollut kuivausriihi. Meidänki nuorikarja laidunsi tällä paikalla ja minä poltin joskus koko laitumen, kun  keväällä ennen  laidunkauden alkua poltettiin laitumen reunoilta kuivaa heinää. Kääk, se kävi äkkiä! 

Vuosikymmenien aikana koti ei ole laajentunut. Sen seinien sisäpuolelle on mahtunut elämää, meteliä ja mielipiteitä. Koti on elämistä varten ja sen seinät on nähneet paljon. Tämä on nuorimman synnyinkoti. Meillä on tultu ja menty. Jokainen lapsi lähti ja jokainen tuli omalla tavallaan takaisin hetkeksi ja taas lähti. Ovet ovat aina olleet avoinna. Vieläkin jokaisella on oma avain tallella. Ei siksi tai sattumaa, että päivitimme viimeiseksi keittiön, juhlavuoden huipennus. Vaan jo oli aikakin tehdä sille jotain. 

Kun syksyn rakennuskuvastot ilmestyi, tuli jotenkin sellainen haikea olo, että mitäs me nyt tarvitaan. Nyt ei tarvita mitään. Edelleen makuuhuoneiden lattiat on päivittämättä, mutta niiden aika on tulossa. Olen ollut tyytyväinen niihin materiavalintoihin, joita tein. Miäskin tykkää. Lattia on baukkarin vinyylilankku, Tundra mänty. Sen pinta ei ole sileä, vaan ihanan eläväinen. Paljain jaloin kävellessä tuntuu puun syykuviot. 

Tummahko sävy tuo kivan kontrastin muutoin vaaleille pinnoille, valkoisille oville ja sisäkattoon.

Laitoin myyntiin pitkän harkinnan jälkeen tyttären sohvasängyn. Kun se ei mahtunut tyttären perheeseen, en halunnut alkaa säilyttämäänkään sitä. Parempi laittaa kiertoon ja luoda itselleen mieluisa näkymä.

Pirtti tuntuu tyhjältä, kun sohvasänky oli haettu. Siinä sai aina makoisat unet. Tilalle tuotiin vaarinkammarista vuodesohva, jonka tytöt koenukkuivat loppukesän käynnillään. On se vähän lyhyt päikyille, olen kokeillut, mutta se onkin tarkoitettu istumiseen. 

Kevyet ja helposti liikutettavat tuolit tuo ilmavuutta ja niitä on toisaan helppo siirrellä tarvittaessa. Massiivisten huonekalujen siirtely on historiaa ja siivous sujuu leikiten, kun ei täydy olla aina kahden nostelemassa.

Olen pyrkinyt sisustamaan viherkasveilla, mutta niiden kanssa ollaan oltu hiukan napit vastakkain. Osa pomppaa aika pian kompostiin, eikä lisuketta ole tullut tilalle. Silti näitä on edelleen paljon.

Sisustaminen on jäänyt niille sijoilleen, kun sain kesäloman alussa kaiken paikoilleen. Minulle tuli mitta täyteen ja ähky kaikkeen laittamiseen. Odotan pihatöiden loppumista, että voin keskittyä vain sisätöihin.

Vaarin tontti

Meillä on ollut rakennuskesä, yhden miähen työmaa. Joskus joku poikkeaa jutulla ja auttamaan. Viikko sitten oli kattotalkoot, jolloin saimme paikalle useamman tekijän.

Konehalli, Hanskin paja, on valmistunut kesän aikana elementti kerrallaan. Vanha traktori on valjastettu nosturiksi ja sillä on saatu elementti pysymään paikoillaan kiinnityksen ajan. 

Vanhan pirtin paikalle on noussut yli 4 metriä korkea rakennus, joka käy hiukan silmääni luhdilta katsellessa. 

Rakennuksen paikka oli suunnitteilla ihan johonkin muualle, miäs suunnitteli, mutta minä ennätin väliin ennen pohjatöitä ja sain, kun sainkin mielipiteeni läpi konehallin paikasi. Tässä kohtaa on jo valmiina tiepohja ja rakennus jää piiloon pihapiiristä.

Monta hyvää syytä, eikä huonoin ollenkaa ole se, että kauempana sijaitseva rakennus ei tuo meluhaittaa pihapiiriin. Konehallin pihaan saadaan suojaan korjattava kalusto, traktori ja mitä näitä tontilta löytyykään.

Me on oltu koko kesän tontin molemmin puolin. 

Rakennusmateriaalia on tullut ja tuotu sitä mukaan, kun työ etenee. Tälläkin työmaalla on materia kierrätettyä siltä osin, kun se on mahdollista. 

Rakennus sijoittuu lähelle tietä ja siihen on helppo poiketa. Se on hyvin samalla kohdalla, kuin vanha pirtti aikoinaan. 

Rakentaja ite!

Kattotalkoissa oli apuna naapuri, jolla tulee olemaan käyttöoikeus tälle hallille. Samoin pojat, joista nuorimmainen kysyi jo talvipaikkaa pärrälleen, jos hommaa sellaisen.

Nuorimmainen lapa pystyssä konehallin katolla, työhuoneen takana.