lauantai 31. tammikuuta 2009

Ruutuja

Kun on pakko saada nyppiä kaiken aikaa jotain, ja kun en pysty keskittymään mihinkään kunnolla, on valmis ruutupiirros mukava ottaa eteensä ja siitähän valmista syntyy.
Viime kevääksi olin jo suunnitellut tämän tekeväni, sipulikasvin.
Kaunis ja selkeä malli, ilman mitään turhia krumeluureja. Hiukan on makuuni liian selkeä ja yks oikonen, mutta kokeilin heti tätä ruokapöydälle kaitaliinaksi ja se sopi siihen mainiosti. Tosin sen puhtaana pysyminen onkin sitten eri asia.
Nypin pirtin ikkunasta muutaman verhonipsin tyhjäksi ja kokeilin takaoven lasille valoverhoksi ja se sopi siihenkin hyvin.
Laitoin vielä talvisemmat varhot takaisin ja mietin uudelle versolle sitä oikeaa paikkaa. Tai jääkö se meille lainkaan.
Kokoa tällä valmiilla työllä on 162 x 76 cm.
Malli löytyy samaisesta virkkauslehdestä, kuin aiemmin tässä kuussa valmistunut virkattu verho.
Anna special, Filethäkeln E 913, 2006.
Lankana Lidln crochet thread, jota kului 360 g.


perjantai 30. tammikuuta 2009

Saatua

Olen saanut monta muistamista, kiitos näistä teille ihan kaikille. En jatka näitä tällä kertaa, olen hiukan "toistaitoinen" vieläkin ja uusi työ vie voimia. Mutta haluan ojentaa ne ihan kaikille, jotka luette, kommentoitte tai laitoitte minulle sähköpostia tästä masentavasta tapahtumastani.

Puran pettymystäni työhön, työhön ja taas työhön. En halua keskustella asiasta, mutta olen hakenut tietoa mahdollisuuksistani päästä jatkamaan eteenpäin. Olen sopinut useamman tapaamisen valmiiksi ja haluan selvitellä työ / koulutusasiani heti. Nyt ei jäädä miettimään, vaan kokeillaan kepillä kuinka jää kantaa.
Myönnän, ikävä on entiseen, mutta tiedän että paluuta ei ole. Toivon kaikille entisille työkavereilleni voimia selvitellä omat asiansa, sekä voimia niille, ketä sai jäädä jatkamaan työtään.

Kati on haastanut minut tämän viehkon naisen kuvalla kertomaan itsestäni viisi riippuvuutta.

Ensimmäinen ja toinen. Jos minä sanon, on se perhe. Kaiken tuki ja turva. Mutta jos tämän sanoo perhe, ne sanoo, että äidin paja. Eli käsityöt.
Nämä menee kyllä käsittäin.

3.Työ. Olen elämässäni nyt ensi kertaa siinä tilanteessa, että minulla ei sitä vakipaikkaa ole. Enkä tiedä mitä huhtikuun jälkeen tulen tekemään. Se saa oloni tuntumaan turvattomalta.

4. Oma känny. Mutta, vaikka se on oma, ei se tarkoita sitä, että minun on siihen vastattava, kun en halua keskustella. Annan sen soida.

5. Netti. Olen saanut tavata paljon ihania ihmisiä, joihin olen tutustunut netin välityksellä.
Blogi, minun päiväkirjani, johon pääasiassa kirjoitan kässykirjaa. Tarinoin omiani ja löydän jatkuvasti ihania blogeja lisää.



Mummulasta sain tämän.

"Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin henkilöille, joita pitää tärkeinä, inspiroivina ja kannustavina itselleen."

Näillä saatesanoilla Mummu tämän antoi minulle.

Laitan maininnan eteenpäin TeSalle, joka taatusti esimerkillään inspiroi ja kannustaa meitä muita kokeilemaan erilaisia käsityötekniikoita.


Halaus, iso ja lämmin tuli Seijalta.

Sinun on jatkettava tämän viestin kulkua. Eli

http://sl.glitter-graphics.net/pub/328/328573h2p8puq4yr.gif


Tämä on pieni testi, jotta näet kuinka monta ystävää löydät.
Ok, ja menoksi...!
Lähetä viesti eteenpäin, heti sen saatuasi, vähintään kymmenelle henkilölle, myös hänelle jolta viestin sait.


*Hali* *Hali* *Hali* *Hali* *Hali*

*Hali* *Hali* *Hali* *Hali* *Hali*
*Hali* *Hali* *Hali* *Hali* *Hali*
*Hali* *Hali* *Hali* *Hali*

*ISOHALI*


SINUA ON JUURI HALATTU !


Olen iloisesti yllättynyt kaikista huomionosoituksista, kiitos vielä.

Käsityöt edistyvät hitaasti, virkattu liina valmistunee viikonloppuna. Olen myös aloittanut kevätpäiväntasaus- yllärihuivia kahtena neuleena. Kolmas vihje neuloontui perä perää molempiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Ota mukaasi kaikki tunnustukset, haaste ja halaus.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Luja luonne


Olisipa murheet niin pieniä kuin nämä kengät.
Menisi huolet ohi kipuun puhaltamalla.
Unohtuisi ikävät yön yli nukuttua.

Tuijotan kuvaani pimenevään iltaan heijastuvasta ikkunasta, eikä tunnu yhtään miltään. Pitäisi tuntua, mutta ei vielä tänään.
Kävin kirjoittamassa nimeni irtisanottujen lappuun. Olen tästä päivästä lähtien ilman työtä. Ei tarvitse mennä töihin edes irtisanomisajalla.

En saanut suorittaa työkokeiluanikaan loppuun tehtaalla, joten hakeuduin omatoimisesti töihin toisaalle. En jäänyt odottelemaan työkkärin tai työkokeiluni maksavan firman hakemaa uutta työpaikkaa, olin omatoiminen.
Eilen aamulla aloitin kuuden tunnin työkokeilun läheisellä puutarhalla. Istutan ruukkuvihanneksia ja myöhemmin keväällä kesäkukkia.

Tilitän vihreille omia murheitani, kyllä ne kuuntelee.

Katsotaan mihin puro kuljettaa.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Kainaloinen

Ostin kirpparilta kassin tytölle. Ei kuulemma kelpaa! Merkillistä, ja minä ajattelin sen sopivan yksiin puvun kanssa =)
Kävin taannoin sisareni kanssa kirpparilla ja siinä kierrellessämme aloin juttelemaan kätevän kassin tarpeesta. Ja kun käännyin paikallani ympäri, siinä se sitten oli. Tarvitsemani pieni väsky. Hintaa oli 2.5 €, ei paha.
Tässä pienessä väskyssä on kiva lukkomekanismi, hopeinen ja ehjä. Sivulla olevat saranat jäävät väskyn ulkopuolelle, mutta se ei minua haittaa.
Tänään sitten leikkasin tuon nahkarypyn pois ja tein summittaisen kaavan uutta väskyä varten.
Puvun kankaiden lopuista silpuista leikkasin sopivat palat. Käytin korsetin ryppykangasta, sekä harmaata taftia.
Ja taas oli pienen helmityön menevä kolo. Tein toiselle sivulle samasta kuviosta osioita, kuin korsettiin.
Toiselle puolen laitoin taftin päälle irtohihojen pitsiä.
Kassi on vuoritettu sisältä.

Ompelu oli sinällään aika haasteellinen, nuo raudat eivät sitten irroneetkaan, eikä niitä väkisin alettu irti repimäänkään.
Pujottelin vuorikankaan keppien yli ja ompelin vuorin pohjan osin koneella, osittain käsin kiinni.
Väskyyn laitettiin lyhyt, 50 cm, hihna. Saa olkapäälle, mutta ei ole liian pitkä kannettavaksi kätösessäkään.
Väskyyn mahtuu mukavasti puuteri, äyerlinerit ja huulimaalit. Ja tietysti kännykkä.
Tämä uudistettu versio kuulemma kelpaa.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Irtohihat

Lopultakin tytön hame on valmis. Viimeistelyvaiheessa ompelin muutaman helmen kiinnittämään helman kääntökaitaleen paikoilleen.
Saattaa olla, että helma täydentyy helmillä vieläkin, kun hetken taas katselen kokonaisuutta.
Hameeseen löytyy kaava SK 1/ 2005 -lehdestä. Aiemmin onkin tullut mainittua, että tekemässäni hameessa on neljä kaitaletta. Poikkeaa ohjeen kahden kaitaleen hameesta aika paljon.
Päivän uusin ompelu olikin nopea tehdä. Irtohihat kauniista pitsikankaasta. Tässä kankaassa hyödynnettiin kankaan kaunis reuna. Heleä vaalea vihreä on hyvä lisä muihin asun väreihin.
Tytär olisi halunnut oikein pitkät hihat, haltijahihat. Hiukan tyrmäsin, koska ne on epäkäytännölliset, eikä meiltä taloudesta edes löydy päällystakkia, minkä sisään nuo hihat laitetaan ulos mentäessä.
Novitan 6 / 2003 lehdestä löytyy paljon kauniita hääasuja. Tästä lehdestä olisimme tehneetkin koko asun, mutta kangas loppui kesken, siksi niin monen kaavan yhteensovittaminen onkin ollut työlästä.
Irtohihojen käytänöllisyydestäkään ei ole mitään kokemusta, mutta näiden kiinnitys varmistettiin ompelemalla korsettiin napit ja hihoihin ompelin napille sopivan lenkin. Tarkoitus onkin ottaa hihat pois kaikkien päivän tanssiesitysten jälkeen, jolloin ruoka - astiassa ei ui mikään pitsihärpätin.
Asusovituksia on tullut tehtyä paljon ja mukana on ollut aina niin iloinen tyttö. Ei ole paljon tarvinnut huhuilla kokeilemaan, pyörimään pitkin pirtin lattiaa. Kävelemään ja nostelemaan käsiä mitä merkillisempiin asentoihin. Asun pitää kestää kaikki epämääräisetkin liikkeet.
Perheen kuopus, 11 v, pääsee osallistumaan illan tanssiaisiin, tanssimalla sisarensa kanssa Cicapon.
Sitä on harjoiteltu jo muutamia kertoja koulun jälkeen.
Vieläkin on asua täydentäviä osasia tekeillä. Ei kuitenkaan tänään enempää ompeluksia.

perjantai 23. tammikuuta 2009

Mampsellin helmat

Tytön hame on valmistumaisillaan. Hameen helman tasoittaminen on erinäinen taiteenlaji. Kangasta valuu käsilleni monta metriä ja ympärysmittaa riittää.
10 vuori- ja päällikankaan erilaista palaa asettuu kauniisti pituuteensa tyttären seisoessa keittiöntuolilla eteisessä, pää katossa. Äiti äheltää ja konttaa ympäriinsä, mittaa ja merkkaa.
Hameen alle on otettu käyttöön minun morsiuspukuni vannealushame. Sitä tosin pitää hiukan lyhentää, tytär jäi minua lyhyemmäksi.
Hameen edessä on samaa taftia jota helmikirjoin korsetin miehustassa. Tämä kangas vilahtelee kävelyn ja tanssin aikana, näkyvä määrä riippuu jalkojen vilkkaasta askelluksesta.

Hamekangas, eli se mistä kaikki alkoi, on kaksipuolista. Sen voi hyödyntää molemmilta puolilta. Mutta leikata vai yhdeltä suunnalta. Se nimittäin siftaa ihan eri sävyjä.
Kangas on painavaa ja liukasta, siis haastavaa ommeltavaa.
Äitini osti kankaan Humppilan Marimekosta, vajaan 4 m, n.4 € metrihinnalla.
Tyttärellä on tanssikengät jalassa, saadaan helmaan sopiva korkeus helman mitta on valmis.
Viimeistelen vielä helman, käännän lopun sauman käsin. Mittailen etuliepeen kääntökohdan paikoilleen ja mietin miten sen kiinnitän tuohon päällikankaaseen.
Vielä on monta pientä ompelusta tekemättä, kaikki ne täydentävät tätä asua.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Tuomarin raitaa

Nuorten jääkiekon parissa 15 -vuotta touhunnut miäheni otti taas nuoremman pojan ja varustekassit autoon ja lähti jäähallille. Valmentajana näitä iltamenoja on kaksi kertaa viikossa ja pelit päälle.
Siitä se valmennus lähti liikkeelle, kun vanhempi poika aloitti harrastuksen. Kun matkat maalta on pitkiä ja poika oli itse aina vietävä kentälle, niin saattoihan sen ajankin käyttää hyödyksi.
Ensin oli apuna, kun tarvittiin laukojia. Joka vuosi tuli jokin homma eteen ja vastuuta lisää.
Vaikka olen ihan väsynyt tuohon vuosia kestäneeseen jatkuvaan iltamenoon, niin tiedän harrastuksen antavan paljon voimavaroja sekä miähelle, että molemmille pojille. Eikä kiekkokausi kuitenkaan kestä kuin syyskuusta huhtikuulle. Ja kiekkoleirit päälle.

Sukat olivat matkaneuleenani viime sunnuntain pelireissulla. Miähen jalkaan, siro 46.
Lanka on ohutta sukkalankaa, Rellanan Flotte Socke (4410), jota kului 90 gr.
Ihan seeprat.
Luistimet ovat rekvisiittaa, löytö kirpparilta vähän aikaa sitten. Nämä ja monet muut vanhat tavarat löytävät paikkansa aikanaan vanhan luhdin sisutuksesta.
Jotta ei totuus unohdu, on se työpaikkakin varmaan vielä minulle jossain. Vai vieläköhän ne sinne huolii minua? Epäuskoisena kuuntelin uutisia.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Yksi kolmesta

Valkoista ihanuutta keittiööni.
Suunnitelmissani oli tehdä viime jouluksi virkatut verhot keittiön ikkunoihin, mutta en ehtinyt alkua pidemmälle. Sain kyllä työn alkuun syksyllä, mutta tiesin sen valmistumisen mahdottomaksi, enkä siten yrittänytkään. Tuleehan niitä jouluja.
Pitkään olen haaveillut näistäkin. Minulla on kummallisia haaveita isoista töistä.
Viiveellä valmistuvista.
Ai kun mä tykkään! Otin hetkeksi keittiössä olevan verhon pois ja koeajoin tämän siihen tilalle, se vaan on niin kaunis. Laitan kuitenkin laatikkoon piiloon, teen loput kaksi verhoa myöhemmin.
Näitä verhoja voin vaihdella huoneesta toiseen, sopivat joka ikkunaan, pirttiinkin, kun laitan kaikki kolme peräkkäin.

Lankana työssäni on Lidl 400 g virkkauslankakerä, Virkkuu King, Brilliant. Kultasäikeinen.
Virkkauskoukkuni 1.5 mm on se sopivin minun töihini. Lankaa kului 480 g.
Verholle tuli mittaa 2 metriä, korkeutta 65 /78 cm.
Ohje löytyy Anna Filethäkeln- lehdestä, E 913, 2006.

Iloitsin ääneen saatuani tämän valmiiksi, nyt voin aloittaa jonkin neuleen. Huomenna pojan pelireissulla on matkaneulokselle tarvetta. Tuskin kuitenkaan aloitan Revontulta.
Vieno kaino ääni huusi huoneestaan, minun hameeni... Joo, sitäkin ehdin ompelemaan tänään vielä.

torstai 15. tammikuuta 2009

Helmeile tyttäreni

Kovan taistelun jälkeen, kaikki jäi henkiin.
Hih, onhan sitä tullut kaikkea tehtyä ja itseään toistettua, mutta tähän taist...toistoon en kyllä enään lähde!
Joo, olen luvannut ommella puvun, mutta olisihan sen voinut valita hiukan helpomman mallin. Siis tyttäreni, seuraava puku hiukan helpompi.
Ja tässähän on valmistunut vasta yläosa.
Eilinen siinä meni, ompelin ja riistin, ompelin ja riistin.
Ei tarvinnut tulla kysymään mitään, ei kiinnostanut. Ompelijan loputkin hermot oli pinkeenä.
Tunnelmapalat ompeluksen tiimoilta saa loppua tähän, nyt kuviin.
Miehustan helmikuvio sai täydennystä alaosaansa. Tuo etumuksen kuvio on kaunis, tykkään. Ei liian huomiotaherättävä, vaan näyttävä.
Korsettiin löytyy kaava Sk 11/95 -lehdestä. Samaisella mallilla on tehty vanhainpäivä- ja hääpuku.
Kankaat ostettiin Eurokankaasta, Lempäälän ideparkista.
Korsetin helmaan jätettiin hameen menevä tila, saa laskokset nätisti hiukan levenevän helman alle.
Ensimmäistä kertaa ompelin liivinluut omiin kujiinsa ja sen jälkeen työ oli kuin vihreä lepakko. Luut pönöttivät mihin itse halusivat, eikä ompelijaparalla ollut sanansijaa.
Jouduin katkomaan siistimmän taitteen saadakseni jokaisesta tuesta pätkän pois. Ja aina tuen päähän ompelin uuden pehmukkeen. En saanut ostettua tarkoituksenmukaisia suojuksia, olivat loppuneet.
Muokkailin kaavoja todella paljon. Tyttären muodot vaativat loivemmat kaaret kuin kaavoissa oli. Ihan ensimmäinen ompelemani lakanakangasversio jäi takaa alhaalta auki 15 cm. Se oli suoraan kaavasta ommeltu versus. Kolmas malli olikin jo muuttunut niin paljon, että sisään saatiin koko tyttö ja vetoketjun paikka oli siirtynyt takaa sivulle.
Tällä mallilla tulikin ommeltua viisi korsettia, kolme koevedosta, yksi päällikangas ja vuori.
Takaosaan on suunniteltu korsettinauhoitus, mutta sen valmistuminen jää mietintään, kunhan koko asu on kasattu.
Ihan vähän lisäilin valmiiseen työhön helmiä. Vajaa kierros ryppykankaan päälle kirkkaita lasihelmiä.
Hameen kaikki palat on jo leikattuna.
Lattiat on siivottu monen monituista kertaa, että on saatu aina uudestaan levittää kankaita leikattavaksi. Kahdeksan palaa, joista puolet on vuorikankaita. Sitä vaan ihmettelen, mille pöydälle tuo koko ompelukseni saan sopimaan.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Ei aina jaloilleen

Sunnuntai - illan puhelun jälkeen tuli taas tunne, ei! Taas jotain!
Lomautus jatkuukin kohdaltani keväälle, osaston inssi teki sen mitä työnkuvaansa kuuluu. Teki ilmoituksen.
Oloni on kuin tuolilta pudonneella, hölmistynyt.
Maanantai meni itseään syyllistäen, tiistaina kävin työkkärissä tekemässä ilmoituksen. Jäks!
Tänään vasta sain tartuttua uudelleen tytön puvun ompelukseen. Olen taas jaloillani.
Oli helppo tarttua keskeneräiseen virkkaukseen, se eteni kiukkuisin ja nopein silmukoin.
Kivan neulemallin hakuun suuntaan, kunhan saan päätettyä mitä haluan.
Nythän minulla on taas aikaa. Ja saan aamuisin nukkua pitkään.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Parit kolmiot

Tyttären valkoinen talvitakki sai vaalean huivin. Turun Piikkopirrasta tuliaisiksi ostamani huivilanka, Katian artic, virkkaantui 9 mm koukulla isoksi kolmiohuiviksi. Hyvä syy ostaa lankaa, kun laittaa tytön miettimään, että tarvisikohan hän uuden huivin. Vanha punainenkin huivi olisi sopinut takin kaveriksi ihan hyvin, mutta en keksinyt mitään muuta ostettavaa =}
Lanka on ihanaa virkata, kuohkeaa ja möykkyistä,50 % akryyli, 45 % villa, 5 % polyamid. Koska huivia kuitenkin käytetään vain kaulanympärille kiedottuna, en alkanut kikkailemaan siihen mitään kuviota. Tai on siinä alakulmassa tiiviimpi pylväsryhmä -kuvio, ei vain näy kunnolla tässä langassa. Lankaa kului 300 g.
Höyryttelin huivin kevyesti ja näin huivin saa ottaa heti käyttöön.
Seuraavaksi minulla oli aikomuksenani aloittaa jotain vuorostaan itsellenikin, mutta nuorimmainen alkoi tahtomaan kolmiohuivia. Onko minulla mitään sopivaa lankaa? Ei heti olisi akuutti tarve, mutta penkaisin lankalaatikkoani ja tarjosin tätä reilu vuosi sitten Lidlistä ostettua neulelankaa 80% polyamidia/ 20% villaa.
Virkkasin samaisella 9 mm koukulla 2 kjs kaaria ja kulutin 300 g lankaa. Huivista ei tullut niin isoa kuin sisaren huivista. Tällä huivilla onkin tarkoitus olla suojaava vaikutus airsoft pelikentillä.
Jokohan seuraavaksi on minun neuleeni vuoro? Olen aina välillä virkannut keittiöön verhoa, kolmeen kappaan olen varannut langat. Näitä teen aina välillä, valmistuvat sitten joskus.
Huomenna alkaa työt, kolmen viikon lomautus on takana. Menen töihin hyvillä mielin, hiukan kylläkin pessimistisellä asenteella. Yt -neuvottelut ovat vielä käynnissä.
Kolme viikkoa on mennyt ihanan verkkaisesti. Olen valvonut kamalasti, ensi yö meneekin sitten herätyskelloa tuijottaen -soiko, ei soi, joko soi.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Helmeilevä kuvio

Tytin vanhojenpäiväpuku on alkanut edistymään. Molempien turhautuminen, äidin sekä tyttären, tueksi saatiin illalla naapurin Tiina. Oikeilla poluilla hameen kaavan kanssa olin, mutta tarvitsin vielä vahvistusta ennen saksien käyttöä.
Sellaista suurpiirteistä kokeilua suorittamalla saadaan mekkoon muotoa.
-Muista sitten lisätä helmaan se 5 cm.
-Joo.
-Äiti, mitä sä teet?!!
Uups, se 5 cm jäi leikkaamatta.
No, eipä hätiä. Äkkiäkös me naisissa siihen puuttuvaan helmaan keksitään korjausliike, vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Isoa ainakaan.
Näin meillä.
Hamekangas on vuorineen leikattuna, etukappaleen kiinnitystä mietin vieläkin, joten siitä kohtaa puuttuu vielä kaitale. Jos jätettäis vallan pois?

Korsettiin leikkasin aamupäivällä vain miehustakappaleen.
Siitä palasesta kaikki nämä kuvat. Kangas on taftia, heijastaa värinsä milloin mistäkin kankaasta tai valosta eriväriseksi. Väri on kuitenkin vihreään taittuva harmaa / hopea.
Laitoin koko kappaleen taakse tukikankaan ja siksakilla kiinnitin ympäriinsä. Ei sitten irtoile käsittelyssäni.
Löysin Patchwork 6 / 04 tilkkulehden mallikaaviosta tikkaussabluuna mallineen, josta pienellä muokkausella sain sopivan kuvion työhöni.
Jäljensin kuvion kankaalle ja ompelin ompelukoneella piirrokseni päälle. Näin sain rungon työlleni ja ompelulangalle päättelypohjan.
Helmien ompelu oli helppo tehdä tikin päälle. Käytin työssäni siemen- ja delicahelmen kolmea eri väriä.
Työ oli alussa olevinaan kovin vaikeaa, ajattelin ottaneeni liian suuren palasen. Puolessa välissä työ muuttui rutiiniksi ja lopulta neljän tunnin puurtamisen jälkeen se oli jo aika tylsää.
Nyt odotan työlleni hyväksyntää. Taaskaan en ole neuvotellut tytön kanssa työn kuvioinnista, sanoin vain tekeväni pienen helmikuvioinnin tälle kohtaa.
Joka tapauksessa, siihen tulee vielä lisää helmiä, mutta minun pitää nähdä tämä vaihe ensin tytön päällä. Sen jälkeen teen muutoksia.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
Minä jatkan hameen ompelua sovitusvaiheeseen.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Helmiä helmikuun hangilla

Onkohan helmikuussa hankia, kunnon pakkaset, kuten tänään?
Helmiä helmikuulle, eli lämmintä tyttären päälle, olkaimettoman puvun päälle.
Talven Novitan / 08, malli 25 ohje tuli kuin tilauksesta. Jotain pientä lämmikettä varmuuden vuoksi on tehtävä.
Novitan Huopasta kului 400 g. Ohjeessa oli senttilukemat ennen pesukonehuovutusta jotenkin pielessä. Tarkistin tiheyden monasti ja se oli oikea. Mutta valmiista työstä tuli ihan oikean kokoinen. Ja se on hyvä.
Ohjeenmukaisista ruusukkeista ei saaja eikä tekijä tykännyt tässä työssä. Mutta lehdet on kivoja ja nopeita tehdä. Käytin kolmea eri mohairlangan väriä ja neuloin 19 lehteä. Kahta eri kokoa.
Lehdet sijoittelin ympäri asustetta ja ompelin ne lehden omalla langalla etupistoin kiinni.
Keeppi pysyy kiinni yhdellä hakasparilla.
Sitten alkoikin se varsinainen koristeleminen.
Tytär sanoi, että voithan laittaa muutaman helmen. Joops!

Sillä aikaa, kun miäs lähti ajattamaan tytärtä autokoulun saloja varten iltapimeellä, minä otin helmirasiani esille ja aloitin neulomaan helmi kerrallaan erilaisia köynnöksiä. Ja niitä vain syntyi enemmän ja enemmän. Lopulta en voinut lopettaa.
Työ oli valmis, kun sain keepin selkäpuolelle kirjottua vielä tyttären nimikirjaimetkin.
Tämän neuloksen tehtyäni oli ajatuksenai tehdä seuraava työ ihan itselle, mutta. Tyttären uusi valkoinen talvitakki tarvii uuden valkoisen huivin. Siihen etsitään virkkausmalli vielä tänä iltana.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Uusi valmistuneiden lista aloitettu

Isosti kiitoksia kaikille tsemppareille, sitä tarvitaan - kannustusta.
Minulla kun ei ole pienintäkään mielenkiintoa koko ompeluun. Suunnitteluun ja koekappapaleisiin menee ihan mahdottomasti aikaa. Senkin ajan voisin vaikka ....neuloa.
Nyt olen ommellut yläosasta kolme eri versusta, hameesta yhden. Huomenna käyn ostamassa hiukan lisää kangasta ja sitten alkaa varsinainen takkuaminen.

Vuoden ensimmäinen neuloskin valmistui viime yönä. Laitoin Revontuli -huivin pyykkikoneeseen huuhteluaineen kanssa vettymään.
Lankana tässä neuloksessa on Rondon Vilpoinen Villa, Valvilla Oy:n ohutta lankaa. Väri on vaalean sininen, kuin kuulas pakkastaivas.
Minulla oli kaksi 100 g kerää joista 3. 5 mm puikoilla tuli kivan kokoinen huivi. Ensin ajattelin tehdä kaksi pientä huivia, mutta onneksi ajattelin asian loppuun saakka ja tein yhden ison.
Tämä huivi lähtee kevään aikana Itellan kyydissä yllättämään ystävää.


Lettu haastoi minut mukaan kertomaan itsestäni

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

- Viihdyn kotona, en halua lähteä kylään mihinkään. Osaan keksiä hyviä verukkeita.
- En ole kiinnostunut naapureideni asioista. He tietävät meidän asiat paremmin.
- Minun pitää päästä aamusta ensin tietsikalle. Miksi meidän kaikki koneet on teinien huoneissa, ne nukkuukin aamusta niin myöhään?!
- Aloitan kohta valittamisen kevätväsymyksestä. Auringonvalo innostaa vain näin - vähän aloittamaan kevättyöt.
- Minua ahdistaa aina vaan nuo lankamääräni. Miten ne saa vähentymään?
- Ulkoilu. Onko pakko lähteä, jos ei halua?

En haasta tähän nyt muita, ota halutessasi mukaasi.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Löytyykö ompelijaa?

Niin suuret on tyttären haaveet ja niin pienet on äidin ompelutaidot.
Mitä tällä yhtälöllä saadaan aikaan? Tai mitä tällä yhtälöllä pitäisi saada valmiiksi?
Tyttären vanhojenpäivän tanssipuku. Huhhuti sentään, kohta alkaa migreeni.
Turhautumista on ollut havaittavissa ehtoopäivän viimeisten tuntien aikana, paljon.
Haluan saada onnistuneen puvun, jotta tyttären tanssiaiset ovat täydelliset.
Mallilehtiä on selattu, vuosikerta Sk- kansiot ovat korvaamaton apu. Näistä löytyy useamman vuosikymmenen muodit. On ollut kiva selata lehtiä, löytyi paljon unohtuneita mallejakin.
Sain jo aikaisin viime syksynä tytön oman piirroksen puvusta, minkälaisen hän itse haluaa. Tulee syvä huokaus katsellessa piirrosta ja tietäen oman rajallisuutensa toteuttaa toisen haavetta.
Jotta hiukan lisätään äidin ompelupainetta, on piirroksen lisäksi pöydälleni tuotu Barbin tanssiaismekko, tästä halutaan hameeseen mallia.
Yep! Helppo nakki. Kääk! Onko siellä ruudun toisella puolen innokkaita ompelijoita? Pliis...
Kankaiden ostossa olimme ennen joulua, IdeaParkin Eurokankaassa.
Suuntaa puvun kankaiden valinnalle antoi pakan alimmainen kangas. Tytär sai sen äidiltäni, tai minä sain sen äidiltäni, tarkoituksena ommella tästä kankaasta tuohon kyseiseen juhlaan mekko.
Kangas siftaa punaiseen tai vihreää, kuinka päin kangasta kääntelee. Siihen sopi myös punaisen eri sävyt, joita tytär ensin halamoi. Kuitenkin päädyttiin vihreään sävyyn, minä en sitten painostanut värivalintaa, vaikka sävystä pidänkin.
Kangasta ostettiin kolmea eri materiaalia ja sävyä. Kaikista kankaista pitäisi ommella jotain liehuketta.
Onneksi asun malli on tiedossa, ei mitään rimpsua ja puhvihihaa. Ei paljon pitsiä, vaan selkeä malli. Kahdesta eri kaavasta mukailen kaavoja, jotka tässä vaiheessa pukua tuottaa suurta tuskaa.
Saada asusta päällä istuva, koska tytär on muodokas.
Puvusta on tulossa kaksiosainen, ehkä se on käytännöllisempi siten.
Iltasella saatiin leikattua puuvillakankaasta ensimmäinen koeversus, joka sovitettiin nuppineuloin päälle. Olihan siinä kitinää ja kuulemma tytärtä pisteli jos vaikka miltä kulmalta, mutta mitäpä nainen ei kärsisi... jne.
Ompelin tämän ensimmäisen version, leikattuani muutamaan kertaan kappaleisiin lisää muotoja. Taidan leikata toisenkin koeversuksen vielä illan aikana. Tarpeeksi monta ennenkuin leikkaan pukukankaasta yhtään palasta irti.
Jos minusta ei kuulu moneen päivään mitään, minulta on mennyt hermot. Painokelvotonta tekstiä luettavaksi, jos kaikki ei menekkään putkeen.