sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Kiinanruusut

 Kamerani rakastaa kuvauksellisia kohteita. Vai minäkö niistä tykkään? No minä ainakin!

Tänä kesänä kiinanruusut ovat saaneet vallata tämän aamuauringon ikkunapaikat. Varsinkin tämä keltaisenaan kukkiva kokonsa puolesta. Se ei vaan sopinut toisaalle, joten pientä ruukkujumppaa ja se löysi oman paikkansa talon toiselta reunalta. Mahtoi tykätä, kun lehtien kärkiin alkoi kasvamaan nuppuja. Ja kuinka paljon!
Viisi kukkaa yhtä aikaa. Kukinta-aika oli pitkä ja lisää on tulossa. En taida siirtää tätä juromaan enää vanhalle paikalleen. 
Keltaista löytyy myös Pentikin sitruunasta, joka on Minna Niskakankaan suunnittelema kuosi. Kävin Pentikin outletissa ja kotona hurautin päärmeet. Silittelin kankaan ja otin käyttöön keittiönpöydälle. 

Keltaisen kintsun lähikaverina viereisen ikkunan ääressä kerää huomiota toinen kiinanruusu. Tämä on kerrannainen, vaalea puna, jossa on aavistus oranssia hehkua. 

Tämänkin kukinnoista voimme nauttia pitkän aikaa, kun nuppuja on latvat täynnä, vaikka kasvi ei ole suuren suuri. Täytyy vain muistaa kastella ja lannoittaa säännöllisesti ja aina välissäkin. 
Kiinanruusun kukinto kestää yllättävän kauan hyvänä maljakossa. Yksi ohihutasu ja kukka putosi kannastaa. 
Eikä siinä vielä kaikki, kolmas kukkija on violetti versio. Näiden kasvua on mieluisa seurata, tarjota niille hyvä kasvupaikka ja tarvittaessa lisää valoa. 
Itse pitäisin ajatuksesta talvipuutarha, lisäsiipi, jossa olisi ihanteelliset kasvuolosuhteet pitkiin talvikausiin. Kun kotia lämmitetään jatkuvasti, osa kasveista ei pääse kunnolla lepokauteen. Meillä on huonelämmöt laskettu hyvin minimiin, reilusti alle + 20'. Lämmitys hoituu leivinuunin ahkeralla käytöllä ja ilmalämpöpumpulla, jotka nekään eivät ole paahtavia, liikaa kuivattavia. Kun meillä ei ole pattereita, vaan kattolämmitys, ei ikkunan eteen asetetut kasvit kuivahda huomaamatta. Tai kuivuu ne joskus, jos en pidä kiinni siitä joka sunnuntaisesta hoitopäivästä. Pidän kiinni rutiineista ja juttelen kukilleni kaikkea mukavaa.
Terhi

lauantai 29. kesäkuuta 2024

Mehiläisvahalevyt

Olen tehnyt ensimmäiset mehiläisvahakynttilät muutama vuosi sitten käsityömessuilta ostamistani levyistä. Värjätyt levyt innostivat kokeilemaan, kun minulle on jäänyt kynttilän sydänlankaa monta rullaa. Halvemmaksi olisi tullut, jos olisin laittanut langan kiertoon, mutta nyt olen sitä pätkinyt monen monituista kertaa ja ostanut ties monennenko uuden levysatsin, että saan kerät pois kuleksimasta.
 
Jos olisin laittanut nämä eteenpäin, olisin kuitenkin päätynyt ostamaan valmiita kynttilöitä. Tässä on nyt ajatuksena, että näitä voin aina antaa, kun ei ole mitään muuta tarjota ja itsehän pidän kynttilän tuomasta rauhallisesta valosta pimeinä talvi-iltoina. Tai kyllä minä poltan kynttilöitä oikeasti ympäri vuoden.
Tein tilauksen Hunajakulman kautta. Kotiinkuljetuksella. Heidän hunajankeruupöntöt ovat olleet jo vuosia meidän pihapiirissämme tekemässä hyvää lähialueen kasveille. Kun kuulen tutun autonoven kolahduksen, on kynttiläntekolevyt kohta jo keittiönpöydällä. 
Tein jo aiemmin alkukesästä yhden satsin pitkiä kruunukynttilöitä, mutta nyt teen lyhyitä, kun tätä kokoa levyjä oli vielä tarjolla. 
Sain kaverin työpisteeseeni, kun työskentelen ulkona kauniina kesäpäivänä. Eikä tämä ollut ainoa, joka aisti makean tuoksun.


Taivutin levyn kahtia pituussuunnassa ja leikkasin saksilla levyt puoliksi. 
Mittasin kynttilälangan ja aloin pyörittelemään. Sain tehtyä tästä satsista 40 kpl ja ison rakkulan peukalooni. 
Sydänlankaa jäi vielä kaksi vajaata kerää, joten tilasin vaihteeksi värillisiä levyjä Korpiahon Hunajan kautta. 
Lankaa jäi vieläkin 😀
Kynttilöiden teko sopi hyvin käsijumpasta. Ilman sitä peukaloon ilmestynyttä rakkulaa 😅
Terhi

torstai 27. kesäkuuta 2024

Huivien tuuletus

Tampereella, Pyhäjärven rantamilla, Hatanpään Arboretumissa alppiruusujen ja atsaleoiden kukkiessa kävimme ihastelemassa kaunista puistoa, kukintoja ja kuvaamassa pari huiviani, joidenka ohjeen olen napannut Pinterestistä. 


Lanka on molemmissa sama Katia fair cotton Craft. 100% puuvilla. Yhden kerän huivi, jossa on 200 g  ja 620 m lankaa. 


Järveltä puhalsi navakka tuuli, eikä huivit meinanneet pysyä sileäpintaisen koivunrunkon päällä. Tässä arboretumissa on ihastuttavia puita, jotka oikein tarjoavat oksansa kuvauskäyttöön. 
Molemmissa huiveissa on kiva muoto ja se asettuu hyvin kaulalle tai harteille. 
Valmis tuote ei ole liian pitkä, vaan sopivasti kahden kerroin kiepaistava ja toisesta reunastaan kapea. Nämä huivit oli ennen tunikan alku, mutta sellaisenaan se ei minua miellyttänyt. 
Upeaa kukkaloistoa










Terhi

keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

käpälä

 

 2.5.2024 

Odottavan aika ei ollut pitkä. Onneksi hoitojono oli himpan myöhässä. Koskaan, milloinkaan aiemmin en ole mennyt näin tärkeään lääkäritapaamiseen niin viime tipassa, kuin tänne. Olin saanut kutsun suunniteltuun käsikirurgiaan, jota varten varoin rikkomasta ihoani, hoitaen ja suojaten, että mikään ei muuttaisi käyntiäni tulevaan. Miäs oli ottanut päivän vapaaksi, että pystyi kuljettamaan minut. Ennen operaatiota oli jonoksi asti asioita hoidettavana ja ilmoittautuessa piti vielä muistaa ne loputkin. 

En lähtenyt hiippailemaan käytäville, vaan odottelin rauhassa omaa vuoroani. Jono lyheni nopeasti, kun oli jo minun vuoroni saada puudute omaan ranteeseeni. Että otti kipiää! Tässä välissä laitoin viestin, että aikataulu sakkaa. Lähdin vessaan. Pian oli jo minun vuoroni, eikä aikaakaan, kun operaatio oli valmis. 

Rannekanavan jumi, 10 min. Edellinen leikkaus oli vuonna -96. Ja sitten hotellin aulaan odottamaan noutajan saapumista. Olimme käyneet samassa rakennuksessa noin 1,5 vuotta aiemmin, Eemelin syntymäpäivänä.
Olihan minulla tollo olo. Vaikka tiesin miten hoito etenee, niin olin tehnyt jo pitkän aikaa omaa pääni sisäistä työtä, että saan pysymään itseni paikallaan yhden käden turvin. 
Olin kokeillut jokaisen ulko-oven avausta. Pääsen ulos kahdesta ovesta. Nuorimmainen korjasi tilanteen ja sain kolmannenkin oven auki yhdellä kädellä.
En saa kuitenkaan auki vaatteitani, enkä pysty pukemaan, kuin osan ihan itse. Etsin väljät, vetoketjuttomat vaatteet valmiiksi. Kengät, jotka saan laitettua jalkaani kenkälusikan kanssa. 
Pesulla käydessäni maalarinteippi ja muovipussit. Pesuainepullojen pumput on niin hyvä keksintö, versus puserrettava kovamuoviastia. 
Hyötyaskelia tulee tuplaten, kun vien vain yhtä asiaa, astiaa kerrallaan. Miäs pilkkoo, kuorii ja laittaa kaiken valmiiksi seuraavien viikkojen aikana.
Ettei nyt vain sattuis mitään, istun ja odotan ajan kuluvan. Haen värityskirjani, jonka olen ostanut v.2013. Yhtäkään sivua en ole värittänyt ennen tätä. Haen puuvärikynäni ja automaattiteroittimen. Kiitos tekniikka, saan kyniini uudet terät helposti!
Herään aamuisin todella aikaisin, mutta otan välikuoleman muutamana päivänä leikkauksen jälkeen. Puudutteet on nyt käytetty loppuun ja käpälään sattuu. 
Kuuntelin Eila Roineen elämänkerran samalla, kun värittelin kirjaani. 
Pysähtyminen ihan kaikesta tuo erilaisen näkemyksen monesta asiasta. 
Luonto heräsi vähitellen eloon ja sain avata käteni kääreen kolmantena päivänä leikkauksesta.
Käpälä oli siisti, mustelmilla, mutta ei mitenkään pahasti. Kahdeksan tikkiä, joiden poistoon voin varata ajan kahden viikon kuluttua operaatiosta. Lopetan samalla särkylääkkeiden syönnin.
Siteen avaamisen jälkeen käsi turposi lähes välittömästi. Kylmää, kohoa, lepoa ja kohoa. Ihan olen ohjeen mukaan jumpannut ja kohonnut, mutta käsi turpoaa edelleen ennen tikkien poistoa. 
Keksin värittämisen tilalle jotain enemmän. Otin esille timanttimaalaukseni, jonka ostin Kajaanin Rustasta aiemmalla lomareissulla. Tämän tekemiseen ei mennyt montaa päivää. 
Kun timantit oli kiinni pohjassaan, vaihdoin työlevylle seuraavan työn, 1 000 palan palapelin. Minullako muka tylsää? No on totta vieköön!
Äänikirja päivässä, tai vähän enemmän olen kuunnellut Pirkko Koskenkylän Pohjantuuli -sarjaa, joita on 8 . 
Onnekseni alkoi MM-kiakko. Etsin laatikon uumenista kanavatyöni, jota en ole saanut koskaan alkua pidemmälle. Eihän käteni kestä sitä työasentoa, mutta pisto kerrallaan, ja peli kerrallaan. Edellisen käsileikkauksen jälkeen tein näitä ristipistoja, huonetauluja. Kuvasta huomaa, kuinka kuiva tyyppi olen. 
Joka kerta työn ohi kulkiessani joku pala osuu kohdilleen. AALTOJA!

Saan kyydin ystävältäni, että pääsen työpaikkalääkärille alta kaksi viikkoa leikkauksesta. Ajomatka on liian pitkä yhdellä kädellä mentäväksi. Sairaslomaani jatketaan kolme viikkoa. 
Nukun iltapäivän. Käsi kipeytyi ikävästi päivän menosta. 
Tänään on kulunut kaksi viikkoa leikkauksesta. Kävin terveyskeskuksessa tikkien poistossa ihan yksin. Minun olisi pitänyt varata ensin aika hoitajalle, mutta ihan pöllönä ja mistään tietämättömänä pääsin hoitajalle ja sain teippirivin ja kiellon olla kastelematta kättä seuraavan vuorokauden aikana. Tottelen.
Teipin alta tulee näkyviin siisti jälki, joka ei edes liiemmin vuotanut tikkien poiston jälkeen.
Otan loppukirin palapelin kanssa. Tarjotin tyhjenee hyvää vauhtia, nyt on näppituntuma kohdillaan.
Viisi päivää työn aloituksesta se on valmis. Nyt se täytyy saada käännettyä toisen levyn kanssa ympäri, että miäs voi laittaa työn taustalle teipit. En halua purkaa työtä, vaan nostaa sen esille. 
Seuraavan palapelin reunat kasasin heti seuraavana päivänä. Ettei tulisi tylsää, mutta nyt olen jo innostunut jostain muusta 😊
Kanavatyö on ollut laatikossa vuosia, kymmenen vuotta ainakin ilman minkäänlaista kiinnostusta jatkaa koko työtä. Olen tehnyt tätäkin välillä, rullaillut työtä nippuun, sormiharjoitteita ja pistellyt väri kerrallaan pintoja täyteen.
Tylsyys ja tekemättömyys on hyvä asia oppia. Aina ei pidä suorittaa, pitäisi oppia vain olemaan. Suorittajalle tässä on paljon pohdittavaa, kun ei jää jälkeä laisinkaan.
Kolme viikkoa leikkauksesta haavan reunat on kuivuneet. Laitan jatkuvasti käsivoidetta ja jumppaan kättäni. Se ei kestä vielä mukin painoa, mutta siitä on jo hyvin apua arjen kevyissä teoissa. 
Virittelin terassinpöytään vyyhdinpuut monena päivänä ja olen rullaillut vyyhdit keriksi. Samalla pärvötin yhden keskeneräisen työni auki uusia kokeiluja varten.
Neljä viikkoa leikkauksesta, menen fyssarille. Käsi on pinkeenä, eikä aukea kunnolla. Saan kotihoito-ohjeen ja aloitan kämmenen hieronnan. Venyttelen, käännän ja väännän jotta käsi tulisi taas kuntoon.

5 viikkoa leikkauksesta ommaar jumpattu! Siinä se vilkuttaa ja heiluttelee. Venyttelee ja istuu käden päällä, että se pahus pysyisi auki. 
Timanttimaalaukseni on saatu kotiin kehystyksestä. Ostettiin Minimanista valmis kehys ja veimme sen muokattavaksi kehystysliikeeseen, jossa pahviin tehtiin suurempi aukko. Työ saatiin kotiin täysin valmiina. 
Valmis työ laitettiin pystyasentoon, koska se näytti vaakana liian ahtaalta tuolla nurkassa nukkiksen ja seinän välissä.

Huomaa valmis palapeli ovessa
Jossain vaiheessa sen tajusin, mun käsi ei puudu! Se ilkeä kipu, jatkuva lepuuttaminen, kaiken yhdelle kädelle varaaminen on jäänyt. Vasen käteni ei ole enää pelkkä koriste. Olen käynyt kääntymässä töissä, moni odottaa jo paluutani. Olen käynyt lääkärissä ja on mietitty paluutani töihin. 
Vajaan kaksi kuukautta on mennyt, paljon siivottu kotia ja laatikoita. Ehdin jo tottua näihin pyjamapäiviin ja hitaisiin aamuihin. Kuuntelin varmasti yli 20 äänikirjaa. On kuitenkin aika kiittää saamastani avusta Arjaa ja miästä. Ilman heidän apujaan olisi jäänyt monta lähtöä tekemättä. Miäs opetteli laittamaan hiukseni, kun itse en pystynyt. Avusti pukeutumisessa, kun käsi ei taipunut. 
Nyt olen valmis lähtemään takaisin töihin, kokeilemaan miten käteni toimii, kun se ei ihan vielä ole valmis, mutta kotonakaan en pysty tekemään sillä niitä kaikkia temppuja, joita työelämässä vastaan tulee.
Terhi