sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesäkuun lopussa

Kukintojen runsaus alkaa olla huipussaan, kun taimet ovat rehevöityneet kasvarin suojissa. Riippaverenpisarassa on upean tumma ja täyteläinen sävy.
Takapihan terassin reunamilla kasvusto rehottaa. Kivikehässä spaghettikurpitsa kiipeää pitkin polkupyörän vannetta. Ilokseni myös ruusussa on virkeä kasvusto.
Sormustinkukissa ei ole kovin pitkä varsi, mutta yhtä upea kukinto, kuin aina ennenkin.
Pionien kauniit kukinnot ovat aukeamassa. Niiden kasvustoa ei nyt pysäytä mitenkään. Olisi voinut siirtää viikolla kukkimistaan, mutta tallennan ne muistoihin ja muistan kertoa, että kukkivat jo.
Vanhanajan päivänkakkara on ilmestynyt kukkapenkkiin. Ostin puutarhalta kahta erilaista jalostettua päikkyä, joiden kukinto on tanakampaa.
Tämä alue sai jo viime kesänä lähtökäskyn ja tänä viikonloppuna, viikko ennen puutarhapäiviä, sitä on alettu tyhjentämään kasvustosta.
Vanhat ladonovet jäävät kuitenkin tekemään tuulensuojaa grillille.
Poimulehden siirrän toisaalle, kuten paljon muutakin yritän lapioida uudelleen kasvamaan.
Jasmikkeessa on huumaava tuoksu. Tuulettomina ja aurinkoisina päivinä mehiläisten pörräämistä on kiva seurata.


keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Avoimet puutarhat

Tulehan nyt riukuaidanteelle, otetaan kuva! Tässä me ny si pönötetään ja saadaan samalla kuviin parhaillaan kukkivat angervot. Tänä kesänä näissä on ennätysmäärä kukintoja, joskin on myös kuivaa oksaa. Pitää kurotella saksilla, että saa siistittyä latvuston.
Etupihalla ei täyty niinkään kurotella, vaan konttailla ja venytellä. On tämä puutarhurointi melkoista urheilusuoritusta, kun toisaalla hypitään ja loikitaan, heitellään ja voimaillaan. 
Etupihan kivikkomaa on erittäin vaikea pitää puhtaana. Tosin ei sitä usein edes täydy putsata. Kolmatta kesää tällaisenaan ollut kivimaa miellyttää edelleen ja olen ollut tyytyväinen että siinä on kasvusto hyvinvoipaa. Aloitin eilen siistimään kivien alle kerääntyneiden lehtien imuroinnin. Kyllä, imuroin. Meillä ei ole lehtipuhallinta, eikä sen heittämä lehtikarike olisi helppoa siivota kivimurskasta. Siksi imuroin jälleen kerran teollisuusimurilla suurimmat karikkeet. Vertailu ennen ja jälkeen on helppo tehdä, jälki on näkyvää.
Välillä täytyy korjata ja ehostaa. Tässä oli humalan kasvulaatikko saanut hiukan osumaa, joten se korjattiin ja samalla tehtiin hiukan lisää kasvutilaa juuristolle. Multamäärää ei liiemmin lisätty, kun mänty ei pidä sen juurelle lisätystä kasvustosta. Humala on vuosien aikana kiipinyt kanaverkkoa pitkin männynrunkoon ja vain vähäseltään olen keväisin joutunut riipimään pois kuollutta kasvustoa.
Taustalla näkyvään suureen kukkamaahan miäs teki uudet tapitukset, kun päällimmäinen runko oli jo putoamaisillaan. Samalla jokaiselle kukkamaalle on tuotu lisää multaa ja kompostia.
Tässä on taas ehditty puutarhan toiseen reunaan, kun kasvari täytyy saada tyhjäksi kaikesta ylimääräisestä. Itse siemenestä kasvattamani kurpitsantaimet saivat ihan uuden kohopenkin, kun keväällä kirpparilta ostamistani lavakauluksista kaksi otettiin käyttöön ja vielä päälle nakattiin ruåttalainen lastensängyn runko.
Kun mullat ja pollenpotkut oli kotturoitu, istutin taimet ja lopuksi pingotettiin raudoitusverkko loivalle kaarelle taimien päälle. Kunhan kasvusto juurtuu ja pääsee kunnolla kasvamaan, ohjaan versojen kasvua sängyn runkoa pitkin ja siitä kasvarin reunoille.
Lämpimät ilmat ovat availleen kukintoja. Sieltä täältä näkyy vehreää kasvustoa, ja sitä näkyisi vieläkin enemmän, jos olisin antanut kaiken olla ennallaan. Vaan ei pysty!
Ihan villi puutarha on kammo ja osaa kasveja ei voi istuttaa ilman kunnollista patoamista. Muutoin on katasrohvin ainekset kasassa.
Miäs tykkää tummimmasta pionista. No ei tästä väriä puutu. Olen saanut takapihan kukkamaalle mieluisat kukinnot, niin kasvun kuin värien suhteen.
Tosin on täälläkin jo havaittavissa pientä ahtauden tunnetta, jota pitää lapiolla karsia viimeistään ensi kesänä.
Viime kesänä ensimmäisen kerran kukkinut keltainen pioni yllätti taas! Mites se nyt silleen pääsi kukkimaan?
1. Olin muistanut sen olevan se viereinen pieni taimi.
2. En muistanut koko pionia ennen kuin pääsimme kitkemään tämän kukkamaan.
3. Eihän sen näin aikaisin kesällä pitänyt vielä kukkia.
4. Siinä on valkoiset nuput.
5. Ei kun siinä on kellertävät nuput, vai haluanko minä vain nähdä ne kellertävinä?
No, on siinä kellertävät ja se on ehtinyt osittain jo kukkimaankin, eikä kaikki nuput ole vielä auenneet. Lisää ihanuutta on siis nähtävissä.
Etupihan suuri kukkamaa on tänä kesänä myllätty vähän joka suunnasta. Ja on siinä vieläkin tekemistä.
Valmistuttuani v.2012 sain kolme pionia, kaksi punaista ja yhden valkoisen. Joka vuosi nämä ovat kukkineet, mutta ei toivomallani tavalla, joten yritetään taas ja siirretään ne hiukan väljemmille paikoille.
Poikien nostama angervo jätti hyvän aukon kukkamaan reunaan ja siinä valoisimmalla paikalla molemmat pionit aloittivat kukintansa aika nopeasti heti siirron jälkeen.
Jotain pieniä yksityiskohtia pitää lisätä, kun tuntuu niin mahdottoman valjulta ilman niitä reheviä pensaita ja puita, joita olemme tänä kesänä poistaneet. Tällä hetkellä pihalla näkyy haravat x 3. Kottikärryt x 2. Kasteluletkua kymmeniä metrejä. Ämpäreitä tyhjinä ja kiviä täynnä. Yhdessä on vesialtaan pumppu. Lapiota x 2. Istutuslapioita, kastelukannuja, hansikkaita ja tyhjiä saaveja.

Mikään stressi ei iske päälle, ehei, onhan tässä vielä hyvin aikaa, kun 7.7 avataan Avoimet puutarhat, teemalla puutarhat kasvattavat onnea. Puutarhanhoito lisää ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta, ja tätä iloa on mieluisaa jakaa vierailijoiden kanssa (kopio puutarhaliiton sivustolta).
Linkin takaa löytyy ennätysmäärä kivoja käyntikohteita, joita kannattaa alkaa selaamaan jo nyt. 
Meidän puutarhamme löytyy tästä, Saksan tila.
Huvimajan siivous on vuorossa seuraavaksi. Sille oli suunnitelma tälle päivälle, mutta nyt pitää ottaa hiukan rennommin, saada univajetta korjattua ja aloittaa uusin voimin huomenissa. 
Päivätyön jälkeen olemme tehneet ilta 10, jopa myöhempäänkin monena iltana. Se alkaa kostautumaan aamuisin tyynyn imuna, pää ei nouse pielukselta, ei sitten millään =)

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Taakse jää

Isovanhemmille järjestettiin juhannukseksi tekemistä, kun ohjelmistopäälliköt saapuivat hoitoon. Ensimmäisenä tuli tyttären bimut aatonaattona ja humun tytär aattona. Tanner tömisi, leikkimökin ovi kävi jatkuvasti. Trampoliinia ja liukumäkeä mentiin yhtä mittaa. Välillä leikit jatkuivat sisällä prinsessahahmojen kanssa ja jostain kuului kaihoisa laulu, kun tytöt lauloivat yhteen ääneen.
Kuudelta nostettiin lippu ilman lippulaulua. Kaikki tytöt saivat olla nostossa mukana vaarin kanssa.
Ilma oli lämmin koko aaton. Tuuli puhalteli niin ettei ötököistä ollut liiemmin haittaa. Näiden tyttöjen kanssa aika kului vauhdilla.
Jotta jaksaa leikkiä, piti aina välillä syödä. Hyvän ruuan päälle jäätelöannos oli virkistävä lisä. Aattona ruokahetket pidettiin terassilla, nautittiin keskikesän ihanuudesta.
Jos me olimme odottaneet tyttöjen tuloa, oli sitä odottaneet tytötkin. Nuorin oli lähtenyt jo alkuviikosta aamupalapöydästä mummilaan, kun kuuli, että pian mennään.
 Nuorimman mielestä pian tarkoittaa heti, ei neljän päivän odotusta.
Milja oli laskenut päiviä, kuinka monta vielä ennen juhannusta. Mutta mikä on juhannus?
Venla on jo iso tyttö, hän lähtisi aina matkaan. Kesälomalle on sovittu uudet rehvit.
Emme olleet suunnitelleet mitään menoa, eikä tapahtumaa juhlapyhälle, mutta aina jotain suunnittelmatonta saattaa tapahtua. Kävin yhden tytön kanssa päivystyksessä ja pääsimme aika nopeasti lääkärin luo. Omaa vuoroamme odottaessa kerroin, että lapsen äitikin on käyttänyt saman paikan neuvola-, lääkäri- ja hammashoitopalveluja. Tytöllä riitti ihmettelemistä.
Se, että paikkakunnalla oli päivystys, oli pienoinen ihme, kun kunta tekee yhteistyötä viereisen kunnan kanssa. Yleensä viikonlopun päivystys on juurikin sillä toisella paikkakunnalla. Kun pääsimme takaisin kotiin lähti vaari vuorostaan apteekkiasioinnille viereiseen kaupunkiin. 
Illan aikana tytön vanhemmat saapuivat ennakoitua aiemmin takaisin. Saimme hiukan apuja, rutiinit tasottuivat ja lämmitimme juhannussaunan.
Tänään on juhlittu nuorimman syntymäpäivää vaikka hän ei itse ollut läsnä. Kuvan sentään laitoin kaukusta =)

Taakse jää...

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Kohti keskikesän juhlaa

Olen ottanut tänä kesänä pihassa ja pihasta kuvia enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Päätin jo alkukesästä, että kuvaan aina ja kaikkialla. Kun en ehdi tänä vuonnakaan istumaan ja ihastelemaan, tallennan näkemäni ja kokemani muistojen mukaan. 
Istuminen ei ole muutenkaan terveellistä. Sanotaan, että vuorokauden aikana pitäisi ottaa 10 000 askelta kohti terveyttä, nukkua tarpeeksi ja syödä paljon vihanneksia, hedelmiä ym.terveysjuttuja.
 Kahteen kohtaan voin vastata hep, mutta tuo keskimmäinen antaa vielä odottaa. Eilisiltana kehkimme puutarhatöissä vielä yhdeltätoista. Vielä tämä, toi ja siirretään tämäkin...ihan loputonta.
Syreenit ja lumipalloheisi ovat kukkineet mahtavin kukinnoin. Syreenien tuoksu on huumaava. Missä vain pihalla käyskentelee, makea tuoksu leijailee ympärillä. Ajattelin kokeilla yhden syreenin muotoonleikkaamista, kunhan kukinta on ohitse.
Samoin käyn käsiksi lumipalloheiteen, kaksi puskaa siirretään toisaalle. Tyhjä tila hyödynnetään perennoille. 
Luhdin takana on kaksi tanakkaa Terijoen salavaa. Näiden kasvu on tasatahtista ja nopeaa. Ajatuksena on ollut, että saisimme hiukan tuulensuojaa tälle puolen pihaa suurista lehtipuista.
Luhdilta tullessa puutarhan vanhin osa on täyttynyt perennoista ja suurista tuijista. Kuukausi sitten kukkapenkki oli tyhjä ja karu, mutta niin ne näkymät muuttuvat ilmojen lämmettyä vehreämmiksi.
Sidoimme Pohjantähtiruusun kesän alussa kevyin narunvedoin köynnöskaareen. Lehtivihreä peittää sidokset lähes huomaamattomiksi. Ruusuun on tullut mahdottoman paljon nuppuja. Toivottavasti kirvat ymmärtävät kiertää tontin hyvin kaukaa.
Vanha maitotonkka on saanut ruostua rauhassa.
Tämä kukko ei kiekaise.
Kukkien seasta poistettiin muutama taimi, kun tuntui, että ne jäävät nopeasti kasvavien jalkoihin. Samalla riipaistiin rikkakasvit ja tilalle lisäsin saviruukkuja tikkujen nokkaan.
Oletan, että ei vielä tänä kesänä köynnös yllä kaaren toiseen päähän.
Jos on pionien nuppuihin luottaminen kukinta on todella runsasta.
Tuijien alta on poistettu suuri valurautapata toisiin toimiin. Monena vuonna tein pataan kesäkukkaistutuksen, mutta ne jäivät piiloon sekä tuijien, että muun kasvuston taakse.
Aina kun luulen, että nyt on kasvari siisti ja järjestyksessä, tuon sinne uusia taimia, pengon laatikoista ruukkuja tai siirtelen kavustoja. Kovin on mukautuva rakennus.
Tällä puolen pihamaata unikot lopettelevat kukintaansa. Seuraavana on vuorossa pioni. Olen laskenut pionien taimia löytyvän n.40 kpl. Muutama tuli näkyviin valeistutuksesta pari päivää sitten, eli ovat jääneet edellisessä tarkastuslaskennassa huomioimatta.
Toivotan teille kaikille kaunista ja aurinkoista juhannusta!