tiistai 29. maaliskuuta 2011
Ei sitten
Täällä sitä ollaan, kotona ja töissä.
Tälle viikolle suunnitelmissa ollut opintokurssini peruuntui sunnuntaiyönä tekstarilla. Olin jo nukkumassa, enkä huomannut viestiä ennen maanantaiaamua, jolloin tein jo lähtöä kouluun. Minun meni hetkeksi pasmani ihan sekaisin.
Minulle tuli ihan mahdoton kiire lähteä töihin, tyhjentää kasseista viikon ruokatarpeeni takaisin jääkaappiin ja tehdä eväät töihin.
Onneksi poika oli apunani, sain kamppeeni kasaan.
Sunnutaina pakattua autoa emme ehtineet tyhjentämään kuin yhden vaatekassillisen ja materiaalilaukun verran.
Minun piti saada mukaani keramiikkakassini illan harrasteita varten. Ajelin töihin makuuvarusteineen kaikkineen.
Onneksi olen vuosien aikana tottunut nopeisiin lähtöihin, mutta täytyy kyllä sanoa, että minulla oli aika epäuskoinen olo koko eilisen päivän. Olin töissä.
En minä kouluun kaipaa, mutta sekin on vielä lusittava, en vielä tiedä koska.
Auringonvalo saa mielen kaipaamaan puutarhatöitä ja kävinkin hiukan herättelemässä Ruususen unesta kasvihuonettani.
Sunnuntaina ostamani narsissit pääsivät talvella kirpparilta ostamaani isoon peltisaaviin.
Miähen olin pyytänyt hakemaan töidensä jälkeen seitsemän peninkulman saappaillaan pajunkissoja. Hällä on pidemmät saappaanvarret.
Pyörin hetken kasvihuoneessa, jostain piti aloittaa. Pyyhin pöydiltä roskat, kannoin kynttilänjämät roskiin ja napsin pajunoksat lyhyiksi.
Pehmeistä pajunkissoista tulee aina mieleeni, kun lapsena juksattin naapurin nappuloita, että näistä pehmoista pajunkissoista kasvaa kissanpoikia =)
Edelleen etsin jotain astiaa tai sinkkiämpäriä pajuille, mutta kaikki ovat vielä talviunessa, mikä missäkin.
Nostin ikkunan edestä maitosiivilän, olkoon oksat siinä. Konttasin lattialta saviruukkuja ja piilotin kirkuvan keltaiset muoviruukut.
Toisen roskiskuorman jälkeen kannoin pihakoivusta pudonneita oksia ja katkoin sopivan mittaisia pätkiä.
Saavini alkoi täyttymään.
Lopuksi hain pirtiltä pääsiäiskoristeita ja asettelin keraamiset munankuoret pöydälle.
Sytyttelin kynttilöitä ja katselin.
Kevät!
Vielä on aikaa osallistua arvontaan.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Aika!
Ei ole ihan sama millä aikaa mitataan. Ajassa pitää olla jokin juju ja minulla se on matka paikasta toiseen. Sattumalta huomasin, että uusimmissa kelloissani olen aina eri paikassa. Ajanvälittäjiä meiltä löytyy paljon, vanhin on kaulakelloni, joka on ensimmäisiä silinterikäyttöisiä kelloja, huomenlahjani, jota arvostan kovasti (jätin kellon kuvaamatta). Seuraaksi vanhin kello moukuttaa keittiön seinällä puolen tunnin välein, appivanhempieni perua, 50 -luvulta. Kellon taustalla on vuosiluku, joka ilmaisee ajan, jolloin tilallamme pidettiin kinkerit. Kello on ihana kapistus, jonka kovaääniseen tikitykseen ja kumeaan soittoääneen tottui aika nopeasti. Olen tehnyt aikoinani monta " kesään hyppäystä " vuorotöideni aikana. Ne yövuorot olivat kepeitä, saimmehan tunnin lyhyemmän työajan. Syksyllä se paluu olikin sitten hiukan katkerampi, kun teimme sen tunnin takaisin. Lehmien hoidon aikaan noudatimme puolittamista, jolloin lehmät oppivat vähitellen ajansiirron. Ei menty muutenkaan minuutilleen navettaan, kukaan ei stressaantunut ajanmuutoksesta.
Minulla tämä kuitenkin ottaa lujille, myönnän. Aamuisin väsyttää, eikä vielä seuraavallakaan viikolla ole tottunut aikaisiin herätyksiin, mutta peräksiantamaton herätyskelloni antaa nukkumatille kyytiä aamuisin, tahdoin tai en.
Tänään pakataan taas, seuraavan viikon asun taas opiskelupaikkakunnallani. Kevään viimeinen opiskelujaksoni alkaa huomenna ja loput opintoviikoistani jäävät sitten seuraavalle lukukaudelle. Teen kahdenlaiset pakaasit valmiiksi. Kun kouluviikko jää taakse, ehdin pikaisesti käydä kotona tyhjentämässä autoni ja noutamassa seuraavan laukun mukaani uutta matkaa varten. Kouluviikkoni kiireistä en vielä tiedä, ehdinkö tekemään päivityksen, ehkäpä.
ARVONTA Pitkään aikaan en ole pitänyt minkäänlaista arvontaa, pidetään se nyt. Sinun ei täydy linkittää, eikä vastailla mihinkään, riittää että jätät tervehdyksesi tähän postaukseen ja yhteytietosi jollain muotoa, vaikka sähköpostiini. Minä päätän arvonta - ajan aikanaan ja mietin jotain pakettiin laitettavaa. Voikaatten hyvin,
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Frillat
Sain kuin sainkin neuleeni valmiiksi ennen kuvaajani töihin lähtöä.
Tuulisessa ilmassa ei paljon paleltumaan kerinnyt, kun kamera napsi jatkuva kuvauksella kuvaa toisensa perään. Mukava ominaisuus, jota käytän paljon.
Kamerasta neuleeseen, jonka halusin tehdä punaisen ponchon jälkeen.
Sama malli, Novita kevät 2011, 57.
Olen saanut joskus syystä X Novitalta kilon Teddyä. Koska lankaa oli paljon, olisi siitä voinut tehdä lähes mitä vaan. No, yhden kaulahuivin teinkin lahjaksi, mutta loppu langasta jäi odottamaan uutta ideaa.
Lopun langan neuloontuminen pochoksi oli hyvä valinta, neuleesta on iloa pitkäksi aikaa. Pieni kerän nöttönen vihreää (629) löytää aikanaan kohteensa, samoin loput raita seiskasta (272).
Raidallisen seiskan värisävyt olivat osuva valinta lisälangaksi työlleni. Sain neulottua tarpeeksi korkean kauluksen, tosin jouduin muokkaamaan työtäni aika tavalla ohuemman langan vuoksi.
Reunakaitaleen kanssa pidin yhden illan tuumaustauon, kun ajatukseni oli saada työlle siisti reunus niin, ettei työ kurraa, vaan reuna pysyisi sileänä.
Samoin pohdin etu - ja takakulmien silmukoiden lisäystarvetta, että hihojen pituutta.
Alkuunsa suunnittelin kerätä ensin etukappaleen kaikki reunasilmukat, tehden saman takakappaleeseen, jolloin olan kohdalle olisin neulonut resoorit yhteen.
Onneksi oli tuo yhden illan tuumailutauko, jonka jälkeen keräsin koko työn ympäriltä kaikki tarvittavat silmukat samalle pyöröpuikolle, silmukoita oli paljon.
Hiha - aukon kohdalla tein lyhennettyjä kerroksia saaden näin resoorille hiukan lisää korkeutta.
Kierros vielä koko työn ympärille ja kaksinkertainen päättely, ettei resoorista tulisi liian kireä, vaan työn reuna sai jäädä lainehtimaan kuin frillat.
Vasta lankoja päätellessä aloin miettimään miten erotella hiha - aukot miehustasta. Olisin voinut jättää koko työn auki, mutta päädyin ompelemaan napit molempien kappaleiden resooreihin.
Työssä on selkeästi hihat, eikä koko asu liehu tuulessa auki.
Lopuksi ompelin vielä kolme sävyyn sopivaa nappia miehustaan, ei täydy käännellä asua etsien sitä etukappaletta.
Kun kuvaukset olivat ohi kannoin kirpparituolin suuliin takaisin odottamaan niitä kauniita kesäisiä päiviä.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Aurinkoa
Kevään lämpimin päivä ja rännit paukkuvat jäätä ja vettä, sivutiet ovat loskaisina.
Miäs ilmoitti kotimatkalleni, että saattaa olla hankaluuksia päästä viimeinen puoli kilometriä kotiin, kun auto uppoaa loskaan. Onneksi ei ollut vastaantulijoita, nimittäin käytin tai oikeastaan täytin molemmat kaistat. Auto ei totellut ohjaustani.
Välitin saman tiedon tyttärelle, joka ajaa iltamyöhällä töistään kotiin. Miäs lupasi kävellä vastaan tuonne alamäkeen, että saadaan tyttö ja auto kotiin yöksi.
Aurinko heittää jo pitkän varjon. Kotiinpäästyäni on vielä valoisaa talsia työhuoneelleni kinttupolkua pitkin. Minulle on tehty hyvä polku ja jos siltä lankea, ainakin kaadun pehmeään.
Tosin ei sovi paljon kaatuilla, kun kuljetan usein laseja mukanani.
Tällä kertaa matkassani oli nippu puhtaita pyyhkeitä. Lasityön moninaiset vaiheet vaativat pehmeitä tekstiilejä.
Iltaisin, ennen vapaapäivääni, viritellään työhuoneeni pesään valkea, työtila pysyy mukavan lämpöisenä. Samaan pesään virittelen uudet tulet aikaisin aamusta, laitan radion auki ja jatkan oman lasityöni parissa.
Isohko työni on jo osittain hiottu. Taustalasista olen leikannut jo suurimman osan, mutta kaikki on vielä hiomatta. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Auringonvalosta ja lämmöstä nauttivat kärpäsetkin ovat heränneet. Nämä saavat huutia, kun osuvat käteni eteen.Puutarha uinuu vielä kauan. Huomenna, vapaapäivänäni kannan muutaman tulppaaniruukun kellarin suojista kasvihuoneelle heräilemään talviunestaan. Teen samalla katsannon kuinka lasihuoneeni on talvehtinut.
Tulppaanit ilahduttavat aina,
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Käsillä
Pitsikoristeisten keramiikkalautasteni teko on kestänyt koko talven ja työ jatkuu edelleen. Osa töistä on mennyt rikki jo raakapoltossa, joten uusia lautasia tulee tehtyä sitä mukaan lisää, että saan ainakin puolen tusinaa ehjää.
Tämän pienen astian tein syksyllä muistamatta sitä laisinkaan, onneksi opettaja toi sen minulle lasitukseen uunihuoneesta.Kotona hyödynsin heti pienen astian käyttöön, tästä tuli orkidealle alunen.
Kaunis orkidea on nimipäivälahjani sisareltani.
Meillä on tällä hetkellä monta orkideaa, paljon viherkasveja ja kohta pitäisi laittaa siemenet itämään, on kesän taimien aika.
Jostain valoisasta paikasta pitää saada raivattua tilaa kylvöksille, siemenpusseja on paljon. Mitä enemmän mennään kevättä kohden, sen ahtaammaksi ikkunanedustat tulevat.
Puikoilla oleva neuleeni on mietityttänyt minua työn alusta lähtien. Lankaa oli ihan liian vähän eikä sitä valmisteta enää. Sain ahaa - elämyksen, teen tästä neuleesta omanlaiseni ja hain eilen ihan erilaista lankaa, jotta saan työni valmiiksi.
Jos maltan olla neulomattta hetken aikaa, pitäis, menen leikkaamaan lasia työhöni, jonka haluaisin valmiiksi ennen kesää.
Aurinkoista sunnuntaita teille kaikille,
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Pyyhkeet
Löysin taannoin isäni tädin kässykorin pohjalta kuusi kauniisti virkattua reunapitsiä. Hetken mietittyäni ostin kolme isoa kylpypyyhettä, pesin ne ensin ja kohta jo sovittelin mikä pitsi sopisi parhaiten pyyhkeen väriin.
Hiukan jouduin syöttämään pitsiä kasaan, ettei tarvinnut alkaa purkamaan valmista työtä.
Miten lie vanhat pitsit ovatkaan, mutta luulen niiden alunperinkin suunnitellun käyttää juurikin näin.
Eilinen vapaapäiväni meni ihan liian nopeasti. Päivänvalossa tein korjausompeluja, aina jokin sauma vaatii Singeriä.
Ehdin myös tehdä pikaisen kirpparikierroksen. Ostokseni olivat vähäiset, mutta mieluisat.
Pyyhkeiden alla oleva vanerinen pyöreä astia oli niin ihana, etten malttanut jättää sitä seuraavalle ostajalle.Taustalla näkyvän valkoisen pitsireunaisen pellavaverhon ostin myyjältä heti, kun hän ripusti sen myyntinaulakkoonsa. Nopeat syövät hitaat!
Punainen pikkujakkara on aiempi kirppislöytöni ja luhdissa odottaa toinen lähes samanlainen pikkujakkara.
Jonkinlainen kevätväymys painaa päälle. Alkuvuosi on mennyt aika vauhdikkaissa merkeissä.
Pieni makeinen sinulle,
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Pieniä neulomuksia
Ehdin virkkaamaan vielä yhden pipan keväthangille, kun nuorimmainen tahtoi saada laskettelukypäränsä alle ohuen pipan.
Etsin sukkalanka - arkustani sopivan langan, Fortissima Socka, joka oli vahvuudeltaan sopivaa 2. 5 mm koukulla virkattavaksi.
Taas meni aikaa, että silmä tottui mustan langan koukkimiseen. Ohut lanka ja ks ei iltaväsyneillä silmillä tahtonut oikein luonnata.
Pipa kävi monta kertaa sovituksessa, ettei siitä tulisi liian löysä, eikä liian korkea. Sen piti olla just päänmyötänen.Kypärän alta ei jää reunaa paljon näkyviin. Vielä ehtii laskettelemaankin monta mäkeä, varsinkin kun kiekkosarja tuli jo lusittua.
Tuota pojan ostan mustelmaa kun katselee, voisi harkita päivittäiseen käyttöön taaperoiden kypärää =)
Tyttären sukat unohtuivat pingotukseen useammaksi päiväksi saunanlauteille. Ainakin saivat kuivua rauhassa. Nämä ovat ihan samalaiset kuin omani.
Uusi neule on jälleen puikoilla, monta lankakerää ja ohjetta valmiiksi jonossa ja pinossa. Äh, ahneus iskee, mutta en aloita toista työtä ennen eilen aloittamani valmistumista.
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Ehjätty
Lopultakin sain korjattua tämän tiffanyvarjostimen. Johan se ehti meillä viettämään aikaansa viime elokuusta saakka. Lupasin ottaa työn korjattavakseni, se on oppieni kannalta hieno mahdollisuus päästä korjaamaan itsenäisesti ilman apuja. Tosin kysyin ensinnä kuinka minun olisi kannattavinta lähteä työtä aloittamaan, etten tekisi itselleni enemmän korjattavaa. Koska varjostimessa ei ollut minkäänlaista tuentaa ja 7 paneelista 5 oli rikki, aloitin purkamalla koko työn osiin. Postasin siitä joulukuussa. Siinä vaiheessa työ sitten oli aina tähän viikkoon, kunnes sain suuren innon päälleni ja tehdä rykäisin varjostimen iltapuhteina valmiiksi. Monta tuntia, paljon pahoja tinankäryjä. Patinat ja muut myrkyt saivat kyytiä otettuani käyttööni kärynpoistoimurini, joka asennettiin työpöytäni ylle viime syksynä. Alareunan kukan yhteen terälehteen en onnistunut saamaan täysin samansävyistä lasia. Hiukan tuo minua häiritsee, vaikka täydellisyyeen pyritään. Kokeilin valonkin kanssa, nyt se ei näy niin selkeästi. Työ on viimeistelyä vailla valmis, kiilotusaine pintaan, mutta ei tänään.
Minulla on vielä toinenkin työ korjattava, huomattavasti pienempi. Sen purkamisen olen suunnitellut sunnuntaille, että saan rauhassa keskittyä tekemiseen.
Kunhan saan molemmat korjaukset valmiiksi, työt omistajalleen, on seuraavan lasityö odottamassa.
Kiitokset teille kaikille mukavista viesteistänne ja kehuistanne. Keväistä viikonloppua sinulle, vaikka maailmalla kuohuaa ja raivoaa,
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)