sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Neulottuja tossuja



















Kävin 26- vuotta sitten eräällä hämäläisellä tanssilavalla pokkaamassa heti naistentunnin alkussa hiljaisen ja ujon maalaispojan parikseni.
Tuosta illasta ehti kulumaan kolme kuukautta, kun olin muuttanut tavarani ja osoitteeni maalaispojan luokse.
Menneellä viikolla kävimme yhtenä iltana pitkästä aikaa tanssimassa. Niinhän se askel kulki ja jalka nousi kepeästi.Tanssilava ei ollut sama kuin tavatessamme, mutta tällä tanssipaikalla on toisenlainen historia elämässämme.
Täällä tanssittiin häitämme yli 22 - vuotta sitten.
Oi niitä aikoja! Ja muistelot sikseen. Pitkästä aikaa on jotain valmiiksi neulottua päivitettäväksi.
On aikakin, sillä tänään loppuu sukkasato, enkä ole kantanut yhtään satoa pernalaariin. Tosin viimeiset saa päivittää vielä muutaman päivän tämän jälkeenkin.
Minullahan ei ollut mitään suurempia tavoitteita, kunhan saisin neulottua yhden parin tossuja, olisin tyytyväinen saldooni.
Mutta, minullehan iskee aina ahneus, hyvin monessa muussakin asiassa, kuin pelkästään neulonnassa, niin päätin sitten haastaa itseni ja kokeilla sen neljä paria tehdä valmiiksi, minkä tossuohjeessa on mainittu. Ja riittihän se lanka, tosin ohkoisilla säikeillä tahi sitten nopealla neulonnalla, ettei lanka vaan lopu kesken, mentiin viimeisen tossut toinen kylki.
Lanka on Sisua, valmistaja SandersGarn. Olin ostanut langan ja ohjeen messuilta vuosi sitten, haaveillut neulovani tossuja viime talvena, mutta haaveeksihan tuo jäi.

















Valmiit tossut kävin kuvailemassa luhdissa, siellä oli niin pimeää, ettei himatuikku valaissut yhtään mitään.

Onneksi kamerassani on hyvä yövalokuvausmahdollisuus, kunhan vain sohin kamerallanni suunnilleen tossuja kohti, sain ihan onnistuneita otoksia.
Vanhat kenkälestit saivat hoitaa mallijalan virkaa, tosin suurimpaan lestiin, enkä rautaiseen edes yrittänyt sovitella kauniita ja puhtoisia tossujani.


















Tein ohjeesta poiketen hiukan muutoksia silmukka - sekä kerrosmääriin. Ensimmäinen tossu tuntui hiukan liian pieneltä, vaikka ohje on 38 jalkaan.
Syksyn odotetuimpia messuja varten pitänee kirjoittaa muistiin, että kaikkea ei ole pakko ostaa. On niin paljon ihania malleja jonoksi asti mitä haluaisin neuloa ja kokeilla tehdä.
En piilota tätä ohjetta kansiooni hukkumaan, pidän muistissani hyvänä ja kauniina ohjeena, jos joskus mietin jotain pientä ja kaunista vietäväksi.


















Seuraavaksi sitten ihan jotain muuta,

lauantai 30. lokakuuta 2010

Valaistunut



















Nämä lampetit näyttävät paljon paremmilta valokuvissa, mitä oikeasti ovatkaan.
Asialla on ollut hyvä kuvaaja, sama joka ei saanut savesta etsittyä sitä kaunista lampetin muotoa.
Kaipaus valoon ja valkoiseen sai käteni muotoilemaan parin kynttiläalustoja kasvihuoneeseeen. Idean näihin sain alkusyksyn kirpparikierroksella näkemistäni lyhdyistä, ajatuksella kyllä minäkin osaan.
Pari sai paikkansa lasihuoneesta siten, että kynttilänvalo näkyy tielle. Ja niinhän ne kauniisti parina loistivat, kun aamupimeällä talsin vesisateessa autolle ja töihin.
Pitänee välillä käydä laittamassa kynttilät palamaan, huone näyttää kauniilta pikkuisine valoineen.
















Onneksi tein kuvaukset eilen, auringonsäteet olivat jo mat
alalla. Samalla tein pieniä istutuksia istutuspöytäni ääressä pelakuista ja sisäkukista.


















Pelakuut irrottelin isoista kaideruukuista pienempiin astioihin, saatiin tyhjennettyä loputkin mullat kompostiin.
Arvoitus. Näkeekö sitä mistään, että odotan jo innoissani uutta kevättä?

















Ehkäpä nämä multasäkit kielivät jotain...


perjantai 29. lokakuuta 2010

Mukava päivä















Viikkovapaa ja minä olin energiaa täynnä.
Aamusta kävin pikaisesti lääkärissä hakemassa troppia ja taas jaksaaaa....
Eipä minun vauhtia tulehdukset paljon ole päässeet haittamaan, mutta kivulloisena ajatukset karkaavat.
Otin tytsin kuskikseni ja yhdessä mennä huruutimme koko päivän.
Teimme mukavan kirppiskierroksen lähikaupunkiin. Kolme kirppistä jaksettiin kiertää, kun välillä pidettiin pitkä teetauko.
Ja kyllä maar minä olen tyytyväinen ostoihini.
Iso laatikko täynnä kaikkea kivaa sanomalehtiin pakattuna kannettiin keskelle keittiön pöytää. Siitä minä hiljaksiin aloin tyhjentämään, heitin lehdet pesänviriksi ja kannoin astiat pesuun.
-Valkoisia kukkaruukunsuojia. Kunnollisia keramiikkaruukkuja ei voi olla koskaan liikaa. Saalis, 2 kpl.
-Vanhoja juomapulloja, 2 kpl, mehupulloiksi.
-Pieni sievä emaliastia, kannella. Mukava kolistella aamulla kippoja töihin lähteissään, kun muut nukkuu.
Sitten löysin jotain, mitä en enään ollut edes etsinyt.
-Pyörivä, keraaminen juustoalunen keramiikkatöihin.
Ostin heti ensimmäisen mikä tuli vastaan, eikä se sitten ollut päivän ainoa. Ostoksena kyllä oli, mutta kierroksen aikana näin näitä kolme. Ostamani vaatii hiukan korjaamista, miähelle töitä.Eniten taisin iloita isosta ja tukevasta puulaatikosta, joka oli tänään tuotu myyntiin. Laatikoita oli kolme, joista minä valitsin suurimman.
Koska minullahan ei näille kaikille tavaroille ostohetkellä ole varsinaista tarkoitusta, yritän heti kotiin päästyäni laittaa ne käyttöön, eli keksiä niille käyttötarkoituksen.
Tämä laatikko olkoon hetken kynttilöiden paikka. Samaan laatikkoon laitoin uuden kukkaruukun ja lankaköynnöksen, joka sai juurilleen uutta multaa.
Kukka näyttää viihtyvän vaikka minkälaisessa ilmanalassa. Kesällä se paahtui pihalla, välillä rutikuivana. Toisinaan kävin kaatamassa ruukullisen vettä pois, kun kasvi kellui.
Toivottavasti talvi ei ole liikaa kasville.



















Etsiskelin keramiikkalautaselleni korjausosaa, eli pienempää keraamista lautasta ja sattumalta löysin keittiönhyllystä viime talvena tekemäni keramiikkapipan.
Tällä saa sammuttaa kynttilän.

Päivä on ollut antoisa, ehdin hiukan ompelemaankin, siitä myöhemmin.
Vielä jaksaa hetken kohentaa kotia ja neulomaan.



















Mukavaa viikonloppua sinulle,

maanantai 25. lokakuuta 2010

Vihertää



















Tänään jatkui kansalaisopistojen tunnit.
Innoissani ajelin töiden jälkeen työpajalle katsomaan tuttuja ja jatkamaan omien töideni pariin.
Viimeistelin useamman astian raakapolttoa varten, pääsen ensi viikolla tekemään lasituksia.














Mutta mitä minä löysinkään muottikiposta? Kaurapainelmani oli alkanut itämään. Mikä sen luonnollisempi kasvualusta viljalle voisi näillä leveysasteilla ollakkaan, kuin savipelto ;)
Savipellon kasvatti löysi uuden kasvualustan vadiltani.

















Nypin viherrystä hiukan pois ja viimeistelin nämäkin, mutta laitoin vielä kuivumaan hyllyyn muutamaksi viikoksi.
Sain kotiintuomisina muutaman työn, mutta haluan kuvata ne omassa ympäristössään paremmalla ajalla.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Mennyttä



















Taakse jäänyt viikko oli niin uuvuttava, etten moista muista olleen pitkään aikaan.
Nuorimmaisen syyslomaviikko loppu perjantaina, kouluarki jatkuu taas huomenna. Jonkinlainen ryhtiliike pitäisi tehdä, ettei huomisaamun herätyskellon soitto tunnu vain unelta, joka vain jatkuu ja jatkuu.
Eli kaikki menee ajoissa tänään nukkumaan.
Ei paha, se sopii myös minulle.

Kuluneella viikolla kävin kehityskeskustelua työnantajani kanssa, kuuluu oppisopimukseeni.
Muutaman kerran vuoden aikana otamme kaikki arvostelujaksoon mennessä valmistuneet työni nähtäväksi, lähinnä muistiinpanoina, ja töilleni annetaan arvosana.
Mielestäni tämä nykyään käytössä oleva 1 - 3 arvostelu on haastava. Siinä ei ole mitään " siltä väliltä " luokittelua.
Tämänkertainen kakkosten ja kolmosten rivi oli ihan jees, kun ottaa aina huomioon mitä minä olen siihen hetkeen mennessä oppinut ja tehnyt.
Samaan opettajan arviointiin vein viikolla kotona valmistuneen tiffanytyöni, hyödynsin tämänkin mahdollisuuden kuulla itsenäisesti tehdyn työni jäljestä.
Kuuliaisena vastaanotin palautteen, joka koski työn suunnittelua. Näinkin sitä oppii aina lisää.
Samalla kiitän kaikkia teitä, kun omalta osaltanne annatte palautetta.
Kuluneella viikolla vietin perheeni kanssa yhden illan kaupungilla, etsien talvivaatteita ja jalkineita.
Jollei ole tarpeeksi ajoissa liikkeellä, on tyytyminen siihen mitä jää jäljelle.
Ihan en saanut sellaisia saapikkaita, kun mielessäni haaveilen, mutta näihin ostamiini sopii paksut villasukat.
Vielä kauppalistalle jäi toppahousut, se vaatiikin pitkää pinnaa. Pue, riisu, tuo toiset, en lähde tästä kopista pois, mun hiuksenikin on ihan sähköiset, miten näihin ei mahdu kuin yksi jalka....?
Blääh!

Koska työvuorolistallani on työpäivä lokakuun jokaisena lauantaina, vaatii kovan rutistuksen, että saa ajatuksena pysymään työaikana siinä työssään, eikä kotiväen puuhissa.
Pojan lauantainen kiekkopeli alkoi samaan aikaan, kun minä vaihdoin työminän kannustavaksi äitiminäksi, ja huseerasin pienen vihreän kauppa - autoni kaupungin ruuhkan läpi kotihallille kannustamaan joukkuetta.
Siihen samaan vauhtiin ajoimme peräkanaa kotiväen kanssa kotiin, että saatoimme vaihtaa hiukan kepeämään lookkiin. Lapset jäivät kotiin, kun miähen kanssa lähdimme juhlimaan tuttavaparia.

















Ilta oli ihana, näin monta työtuttuani vuosien varrelta. Olo oli hiukan haikea, mutta tuntui ettei kukaan ollut muuttunut vuosien varrella. Juhlat olivat juomaisat, väki äänekästä ja rentoa.
Ihan oikeasti kaipaan tämän porukan tapaa ottaa asiat kepeästi. Jokainen on aito itsensä, ei sievistelyä, eikä selän takana supattelua, vaan reilu meinikin ja se siitä.
Kukaan ei käy sanomassa, ole hiljaa, eikä kukaan ota itseensä kun ollaan porukassa.
Illan aikana näimme monta hauskaa ja hulvatonta ohjelmanumeroa.
Sumoparin ottelut ja kömpelöt muksahdukset olivat kyllä ripsivärejä valuttavaa katseltavaa. Niin makeasti nauroin, kun pari toisensa jälkeen haastoi kisaamaan pyöreälle matolle kaverinsa.
Puvut olivat painavat ja koomiset.












Myöhäisestä illasta tähän aamuun DJ soitti musiikkiaan ja välillä laulettiin karaokea.
Itse lähdimme ajamaan kohti kotia aamu kolmelta. Kotimatkalle otimme yhden kyyditettävän, kun matka oli pienen kiertotien kautta lähes sama.
Kello oli ehtinyt kiepsahtaa yli neljän, kun saimme tyynyt pään alle.
Aamulla herättyäni olin yllättävän pirteä, hiukan nihkeä olo, kuin yövuoron jälkeen, mutta energinen.
Olin kuitenkin päättänyt olla tekemättä yhtään mitään, paitsi pitkän kävelylenkin ja neuleita.
Sukkasadon viimeinen viikko alkaa, enkä ole saanut vieläkään päivitettyä yhtäkään tossuparia.
Valmiina, ilman viimeistelyä on kaksi paria, mutta yritän saada kaikki samaan päivitykseen.
Lankani vai ei tunnu loppuvan neulomallakaan ja ohje antaa ymmärtää, että saan neljästä kerästä neljä valmista paria.
Nyt siirryn tanssinpyörteisiin ja tossujeni pariin.
Mukavaa viikonalkua sinulle,

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Kaksin



















Eilinen vapaapäiväni meni harrastaen, yllättäen lasitöitä.
Iltamyöhällä odottelin viimeistelyaineen, Finishing Compoundin kuivumista.
Valkoiseksi kuivunut aine pyyhkiintyi vanhaan käsipyyhkeeseen ja aikansa palvellut hammasharja jynssäsi ahtaat nurkat.
Lasin pinta saa kauniin kiillon ja saumat pitävät värinsä.
Illan hämärässä en saanut työstä kuvaa ikkunaa vasten, mutta kunnon hehkulamppu antoi lähes oikean sävyn laseihin.
Ihana lamppu on kirpparilöytö, kiva lisävalonlähde pimeään aikaan.


















Koska patinoin työn kuparilla, käytin foltointiin kuparipohjaista foliota.


















Laseiksi valitsin Spectrumin punaisen 609-8, vihreän 6022-82, sekä kirkkaan 100 cc.
Valmista työtä kehystää 4 mm pelti.
Työn koko on 30. 5 x 24. 5 cm.Juhlimme tulevana viikonloppuna työkavereitani, edellisestä elämästäni, pariskuntaa jotka täyttävät 2 x 40 - v + viettävät 20 - v hääpäiväänsä,


lauantai 16. lokakuuta 2010

Kolmella värillä



















Yritän olla stressaamatta kotitöideni kanssa, mutta kun...
On valmista ennen päivä tiedossa, eikä millään saa itselleen aikaa edes aloittaa työtä, hermostun.
Ihan kiva kun vieraita käy, mutta nyt ei millään ehtis leikkiä avoimia ovia - päivää.
Luonnostelin valmisteilla olevasta työstäni mahdollisimman simppelin kahden kukan version, kukinnon ja lehden lasikin ovat samaa.
Muutamana iltana leikkasin lasit ja tämän illan aikana hioin kaikki palat.
Kuuntelin radiota ja kärpästen surinaa.


















Hiomakone temppuili, mutta miähen huoltavan käden jälkeen, kone toimi kuin unelma.
Huomenna pesen palat ja aloitan folioinnin. Niin ma luulen.














Työn pitää olla valmiina ennen ensi viikonloppua. Jos se valmiina miellyttää minun silmääni, lahjomme tällä ystäväperhettä.

torstai 14. lokakuuta 2010

Vanha ovi


















Meillä ei ole pitkään aikaan ollut niin hiljaista, kun ääneen annoin ymmärtää haluavani jotain vanhaa ovea pirttiin!
















Miksi? No, se vaan on niin ihana ja sopii sille paikalle mihin sen tyttären kanssa pari viikkoa sitten roudasimme silmiteltäväksi. Ovi on palvellut vuosikymmenet luhdin puorin toisen sisäänkäynnin ovena. Kun miäs hylkäsi sen ja teki uusvanhan oven tämän paikalle, tästä ovesta tuli tarpeeton.

Minä taas pongasin oven kesällä kierrellessäni vanhalla pirtillä ja aina vain se jäi yhä enemmän ja enemmän mieltäni kutkuttamaan.
Minun oli saatava tuo sopimaan sisälle.
Ja nyt oli siihen hyvä tilaisuus, kun seinät olivat tyhjillään, muutoksen tuulet saivat puhaltaa.
Ovessa oli vuosien patina ja lika.


















Tytär jynssäsi juuriharjan kanssa paksun likakerroksen. Samalla oven raoista pakeni perhosia, ampiaisia ja muita öttiäisiä.
Aiemmin päivittämäni valaisimen paikka oli tietoinen valinta. Nämä sopivat pariksi toisilleen.
Ovella saattaa olla lähes yhtä paljon ikää, kuin pöydällä, joka on täyteen buukattu.
Olen saanut tuon pöydän. Ehkä olen maininnut, että se on ollut minunkin kastepöytänäni ja kuulunut isäni puolen sukuun noin 100 - vuotta. Ihailin pöytää aina lapsuudessani, jo silloin ihastuin pyöreiden pöytien muotoon ja nyt sellaisen muodon omaavia pöytiä meiltä löytyy ainakin neljä. Näin äkkiseltään laskien.
Koska ovi on näkyvällä paikalla, saan tehtyä siihen vaikka vuodenaikojen mukaisen koristelun.
Nyt keräilin mitä pöydiltä helposti löytyi. Vanha pitsikauluri kirpparilta, neulottu ohut liina, sekin kirpparilta.
















Jouluvalosarjan asennan myöhemmin, kun löydän laatikoistamme toimivan ja kauniin.
Tänään oli sellainen mukava joulutunnelma, kun ajelin töistä kotiin ja lumiräntää satoi sakeana. Tosin tunnelmaa heikensi kesärenkailla lipsuvat kanssakulkijani.

















Kieli keskellä suuta ja varovaisuutta kaikille tielläliikkujille, enkeleitä matkassanne.

Tällä viikolla minua ilahdutti, kun rakas kummitätini tuli työpaikalleni ja toi minulle suuret eväät!On ihanaa, kun joku osaa yllättää. Tosin työkavereideni mielestä niitä hyviä saa tuoda vain, jos tuo samanlaiset eväät ihan kaikille.


















Eikä tuo ovi tuohon paikalleen itsekseen mennyt. Kyllä sen miäs asensi, kun toin kaupasta pyörien säilytykseen tarkoitetut alumiinikoukut.
Kaunis kiitos hälle,