Karpalo-kinuski Britantorttu olisi ollut mitä mainioin ja maukas tarjottava, mutta se koki exoduksen ennen tarjoilua. Vara jääkaapin hylly x 2 romahti alas ja niin siinä meni vähän muutakin tarjottavaa suoraa roskiin lasinsiruineen.
Tässä on kuusi kerrosta mansikkahillolla ja suklaamoussella täytetty kakku. Koristeena hopeoidut pensasmustikat.
Virallinen syntymäpäiväni on joulukuussa. Halusin juhlapäivän syksyyn, että voin nauttia kiireettömästi päivästä ja saada mahdollisimman monen pääsevän tulemaan. Joulun läheisyys, meidän pukkikeikat ja muiden joulukiireet eivät sovi yhteen mitenkään. Parempi näin ja sen enempää selittämättä.
Toinen lautanen päätyi syyskoristeiden taakse keittiön seinätelineeseen.
Olin laittanut kutsuun, ei kukkia. Meillä on kotona tilanne päällä ja vältän nyt kaikkea tuoksuvaa. Pihalta löytyy vielä marjovia, tosi myrkyllistä valkolumimarjaa, joiden oksia asettelin koeputkimaljakkoon. Nämä eivät vieneet huomiota tarjoilusta, eivät olleet suuren suuri puska pöytäpinnalla, vaan kuvasti kivasti syksyä ja sen loppupuolella näkyvää kasvua.
Miäs piti minulle puheen ja sen jälkeen saimme kohottaa makoisan maljan. Kiitos ja kippis!
Näissä juhlissa ei sitten pönötetä ja kaikkien kanssa pyrin jutuille. Kaikki oli valmiina tarjolle ja olo oli ...melkoisen...pirteä.
Olen välillä potenut ikäkriisiä, enemmän kuin 60-vuotta. Olen pyrkinyt pitämään aina mieleni iloisena, olla avoin ja elämänmyönteinen. Utelias uusille asioille ja oppia uutta. Tehnyt töitä kuin hullu ja ottanut itsestäni kaiken irti. Siksi on niin vaikea päästää irti tehdyistä vuosista, kuunnella omaa kehoaan ja mieltä. Ottaa vastaan uusi oppi, sinä riität.
Juhlissa on aina jotain itsetehtyä. Tähän päivään tein pari lasilautasta, joista sain tämän keltaisemman rikki päivän päätteeksi. Se on jo muokattu uudeksi ja katsotaan mitä tuli, kun pääsen seuraavan kerran työhuoneeseeni.
Alkumaljoja varten kaivoin kaapista esiin Tsaikka-glögilasit. Ai että, kuinka nämä ovat minusta kivat. Olen ostanut kaikki kirpparilta. Täytyykin jättää nämä kaapissa etualalle, eikä piilotella peräseinään.
Yksi syy lähteä kirpparikierrokselle, jos löytäisin muutaman lisää.
Ei pidä suorittaa, kun voi olla ja nauttia. Olen opetellut ja opiskellut asioita viimeisten vuosien aikana ulkopuolisen avun tuella päästääkseni irti entisestä itsestäni ja yrittänyt hyväksyä sen asian, että minä riitän tällaisena kuin olen. Ainakin itselleni. On kiva aloittaa uusi vuosikymmen uutena minänä, ajatellen, että minun ei ole pakko tehdä kaikkea, jos en halua ja jaksa. Jaksottaa oma tekeminen minulle sopiviin palasiin ja hiljentää tahtia. Olen saanut elämältä paljon ja kiitän siitä kaikkia kanssani kulkeneita. Juhlapäivästäni halusin mukaan oman pienen lähipiirini, vain ne joille en ole vain joku.
Tänään täällä juhlitaan ja nautitaan hyvä sadonkorjuuateria.
Rahkattomat saivat suklaajäätelön ja osa otti molemmat.
Tytöt hiukan vaelsivat, kun Milja ja Eemeli puuttuivat.
Koska juhla, leivoin myös lusikkaleipiä. Nämä leivoin vehnäjauhoihin, kun tiesin tyttären kyllästyneen lapsuudessaan näiden täyttämiseen ja aina olleen tarjolla 😂
MrTokmannin kurpitsainen valurautapata koeponnistettiin viikkoa aiemmin ja sen paksuissa kuorissa hautui maukas peuranpaisti. Niin hyvä, että uusi tulille juhlapäivää varten.
Isosta padasta oli hyvä ammentaa lisukkeita keitettyjen perunoiden viereen.
Lisänä oli uunijuurekset, lihapullat, vihreä salaatti ja savulohi-pastasalaatti, sekä tomaatit, maustekurkku ja salaatin lisukkeet.
Juomina mehu, vesi ja kotikalja.
Keittiö toimii hyvin tarjoilussa, kun otetaan molemmin puolin, ei synny jonoa. Miäs ehdotti aiemmin, että ottaisimme pitopalvelun, oli jo kysynyt tarjoustakin. Mutta ei, en halunnut. Kyllä me yhdet pidot saamme tehtyä. Ollaan sitä ennenkin tehty. Itse asiassa vain häämme ja vanhimman pojan rippijuhlan on laittanut joku muu.
Jälkkärinä oli omaan herkkuhetkeenkin mainio mustikkarahka, koska mustikat.
Sorry Sonja 💕
Eikä juhlaa ilman Charlottaa omenatäytteellä. Tämä on vanhemman pojan herkkua, joten kyllä minä sellaisen aina välillä teen.
Vanessa pääsi aloittamaan kakun. Hänen omiin 60-vuotisjuhliin on matkaa 51-vuotta.
Herkut maittoivat, kun ruoka oli hiukan laskenut. Saimme viettää pitkin viikkoa rääppiäisiä. Mitään ei jäänyt liikaa ja lähes kaikki jämät pystyimme hyödyntämään.
Etsin esille tämän kynttilämaljan, jonka ostin itselleni v.2012 valmistuttuani lasialan artesaaniksi.
Kiitos teille,
Tiskari jynssäsi astioita kone toisensa jälkeen, mutta olihan sitä. On ihanaa, että saa vapaasti puuhailla ja samalla nauttia vieraiden läsnäolosta omalla tavallaan.
Terhi
