sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Lumienkeli

 Voi mahoton paikka! Ollaan jo vuoden viimeisessä päivässä. Eikä. Minulla on mennyt monta päivää niin vauhdilla ohi, että voitaisko ottaa peruutus ja palata hetkeksi näihin hetkiin? Palaan ainakin moneen kivaan hetkeen, kun ensin päivitän nämä vuoden viimeiset neuleet muistiini. 

Kolme ensimmäistä neuletta on tehotytöille, joista sain kaksi isompaa neuletta valmiiksi joulupakettiin ja loput joulunpyhien aikana ja jälkeen. Olin jo syksyllä päättänyt, että teen itse. Siihen minulla riittää taidot, mutta aika loppui kesken. En aina jaksa, vaikka tahtotila on vielä hyvä. Myönnän, että aloitin liian myöhään, mutta sitä en tiennyt, että päivätyöni otti päivästä niin paljon aikaa, että illat jäivät kotona lyhyiksi. 
Suunnitelmissani oli Novitan Kaarrokelehden ilmestymisestä asti neuloa kaikille tytöille kauniit Lumienkeli-paidat. Lehti on ilmestynyt vuonna  2022, kun Novita juhli 7 veljestä langan 50-vuotista taivalta. Erikoisnumeroon on koottu kevään 2021 suunnittelukilpailun neuleita, joista olen neulonut jo Versaillesin ja Askon
Aika paljon yhdestä mallilehdestä. Jos miniä haluaa samanlaisen paidan myös Eemelille, kuin olen neulonut tytöille, on minulla jo lanka valmiina. 
Tässä on serkkupaidat, vasemmalla Miljan, oikealla Venlan, jotka neuloin kokoon 146 hiukan pidennetyillä hihoilla ja miehustalla. 
Kuvio on todella kaunis. Ja sitä oli kiva neuloa, kun kerroksella ei ole samaan aikaan kahta lankaa enempää. Värivalinnoilla on merkitystä ja kun halusin käyttää kaikkien neuleissa samoja värejä, niin neuloin kuviokerrat eri väreillä erottaakseni paidat toisistaan.
Venlan puserossa on enemmän punaista ja matala ruskean osuus
Joka sitten Miljan puserossa on juuri päinvastoin. 
Kastelin valmiit neuleet etikkavedessä ja linkosin koneessa. Höyrytin kuivat neuleet kevyesti ja oioin reunojen kivat käänteet.
Vanessa pusero valmistui ensimmäisenä arkipäivänä joulunpyhien jälkeen. Jouduin kirjoittamaan kirjeen joulupakettiin, että tonttu Torvelo on hukannut Vanessan paketin, mutta mummi on luvannut neuloa uuden puseron ja silmukat on jo luotu. HUH! Tytöllä oli hauska ilme, kun katsoi minua äitinsä lukiessa kirjettä, jonka joulupukki oli allekirjoittanut. 
Tässä puserossa kuvio on kuin herkkää helminauhaa. Käytin lankakerien jämiä ja jätin hihansuista tuo rusehtavan punan vallan pois. 
Tein tälle saman etikkahuuhtelun, kuin noille kahdelle isommalle puserolle. Tämän neuloin kokoon 134 ja edelleen pidennetyin mitoin. Tulee olemaan sopivan kokoinen vielä ensi talvenakin, nyt menee vaikka tunikana. 
Ostin näihin langat Sittarista ja Tokmannilta, hiukan eri koostumus kuin seiskaveikassa ja värikartta aika niukka, mutta näihin neuleisiin juuri sopiva. 
Isompiin paitoihin kului lankaa n.0,450 kg, pieneen 0,330 kg. Valmiiden paitojen ilon saattoi huomata joulupäivityksestä, kun paidat otettiin heti käyttöön. Kivaa!
Jouduin kirjoittamaan myös Eemelille kirjeen, jonka joulupukki allekirjoitti. Siinä kirjeessä mummi lupasi neuloa asusteen, joka piti olla valmiina paketissa. Mutta, eipä ollut nämäkään valmiina. Miniä pyysi neulomaan oikein pitkävartiset lapaset, jotka pysyvät hyvin ihan kainalossa asti ja ovat täytteenä rukkasten sisällä. Nämä ovat ihan arviomitoilla neulottu. Ja vain yksi pari kokeeksi, onko edes sellaiset mistä oli puhetta.
Aloitin rannekkeen 48 s ja kavensin ranteen kohdalla 36 s, josta normi lapanen. Etsin aloitukseen langasta saman kohdan, pääsin aika pitkälle samanlaisin raidoin, mutta peukusta huomaa, ettei ne täsmää yhtään. 
Lanka on teeteen Pallas, puikot 3 mm.
Tästä on hyvä jatkaa aasinsillalla kuluneen vuoden neuleisiin käytetyn langan yhteispainoon, joka on samassa linjassa menneiden vuosien kanssa. 
10, 255 kg

Tämä lukema koostuu 45 erillisestä neuleesta

1 neulepeitto
7 neulepaitaa
5 villatakkia
1 neulehaalari
10 pipaa
7 pantaa
9 sukat
3 lapaset
2 tuubihuivia

En nosta näistä neuleista itselleni mieluisinta neuletta, vaan otan koko vuoden suuren innostuksen vallassa tehtyihin nukkekoteihin, joita olen tehnyt riemulla kuukaudesta toiseen. 
Olen messuillut, saanut ja kirppareilta löytänyt paljon ihanuuksia, mutta ihan varmasti olen tehnyt ainakin yhden ja se on tämä ristipistomatto, johon olen hyvin tyytyväinen. 
Ensi vuodelle on suunnitteilla jotain nukkekoteihin liittyvää, vaikka hiiritalon piti olla se viimeinen.
Kortteiluun haluan myös panostaa entistä enemmän. Paperiaskartelussa on paljon mahdollisuuksia ja materiaa on helposti saatavilla. Seuraavaan jouluun ei ole pitkä matka...

Vuosi on ollut meille hyvä, mutta aika puuhakas. Tällä porukalla on kiva kokoontua ja näemme toisemme vuoden aikana monta kertaa. 
Talon maalaus alkukesästä oli talkoohenkeä parhaimmillaan. Samalla porukalla saimme hyvän päivän Avoimissa Puutarhoissa. Siihen päivään saimme kahdestaan valmisteltua takapihan, joka oli helteisten päivien puurtamista.
Nyt on piha kierretty, pientä paikkuuta ja siistimistä pitää tehdä tulevana kesänä, samoin talon ulkopinnoissa. Muut rakennukset vaativat oman huomionsa ja niiden parissa saamme kulumaan aikaa tulevina vuosina. 
Vaikka olemme koti-ihmisiä, on hyvä lähteä välillä pois kotoa, että voimme vain olla ilman jatkuvaa tekemistä. Pieni irtiotto tulee lyhyillä kotimaanmatkoilla ja niiden yhteyteen pongatuilla kohteilla. 

Kiitos kaikille seuraajille ja mukavaa vuodenvaihdetta. Tervetuloa 2024!

Terhi


lauantai 30. joulukuuta 2023

Kintuksen joulu

 Joulu, juhlista jaloin. Olemme saaneet jälleen viettää joulunajan tapahtumia iloiten ja juhlien. Päiväkodilla käynti on tulossa tavaksi, koska meidät pyydettiin ensi vuonnakin piipahtamaan. Tapahtuma oli niin kiva, että suupielet nyki vielä illallakin. Lasten riemu, esitykset ja kysymykset oli niin sykähdyttävän ihania, että näitä hetkiä jää muistelemaan pitkäksi aikaa. Tapasimme myös pikkuisen Eemeli-tontun, joka ei oikein hyvillään ollut meidät nähtyään. Ujostutti, itketti, ihmetytti. Hoitajan syli oli turvallinen paikka 💗

Me kuljimme vaatepussit mukanamme, saimme pukeutua rauhassa ja eläydyimme rooleihimme siinä pukuhuoneessa. Tänä vuonna emme menneet ensin aamusta töihin, vaan hoidimme tapahtuman kaikessa rauhassa, vaihdoimme vaatteet ja ajoimme töihin melkein kuusi tuntia työajan alkamisesta. Paljon parempi näin, kerrasta oppineena teimme työaikamme keikan jälkeen.
Koti koristautui jouluun kuusin ja kynttilöin. Minun joulutunnelma oli kadoksissa pitkän aikaa johtuen kamalasta työstressistä jota riitti koko vuoden ja korostui entistä enemmän loppuvuoteen. Yöuneni kärsi, kivut lisääntyi ja ärtyisyys oli joka asiaan. 
Kipukynnys on ollut aina hyvä ja kivun lisääntyessä sitä ei enää edes reagoi onko se asteikolla vai joko se pomppasi sieltä pois. Teen päivätyöni molemmat kädet tuettuina, vasen ranne jäykistettynä. Kävin uusimassa vielä yhden reseptin ja ähkäisin kivusta, olkapään kiertäjäkalvon tulehdus tästä nyt vielä puuttui!

Kuusi sai yllensä valkoista ja kirkasta. Kirkkaan valosarjan ja tuikkivat. Tuikkivista sain idean Tallinnan reissulta, kun Noblessner Tallinnassa oli koristeltu monin tuikkivin ja kirkkain valonauhoin. Ai että, oma kuusi tulee ihanasti esiin vaikka siinä ei olisi ainuttakaan koristetta. 
Ostin Rustasta kaksi pyöreää mattoa ajatuksella, että saamme tehtyä lumisen joulukylän ja junaradan kiertämään kuusenjalkaa. Kuitenkin päädyimme siihen, että kuusen alla ei tänä jouluna ole junarataa, ainoastaan pienet talot ja muutama hahmo. Tällaisenakin siitä tuli kaunis ja kiinnostava. Valkopipainen tonttu on syntymäpäivälahjani sisareltani.
Joululeivonta ei kuulu enää jouluvalmisteluihini, mutta joululeivonnaiset kyllä!
Erilaisuus on minusta ihanaa! Tämä sammakko on yksi uusista joulukoristeista Tallinnasta.
Tämä voisi olla esillä ympäri vuoden, sopii hyvin kotimme värimaailmaan.
Joulu-/syntymäpäiväkakku Elovainion leipomo
Leipoo arkeen ja juhlaan maittavat suolaiset ja makeat. 
Keittiön pöytä on kodin sydän. Niin paljon tämän ääressä tapahtuu ja kerääntyy väkeä vuoden aikana. Yritän pitää tyhjänä, laittaa kausikoristeita ja vaihtaa liinaa, mutta monesti se jää yrittämiseksi. Tälle joululle helppo ja nopeasti siirrettävä pieni tarjotin tonttuineen ja ledivaloineen.
Aidot kynttilät otan käyttöön, kun olemme kahden. 
Joulukoristeita laitoin esille hyvin maltillisesti, jonkun pitää laittaa nämäkin takaisin laatikoihin joulun päätteeksi. 
Kun miäs tahtoi kuuseen valkoiset ja kirkkaat koristevärit, niin minä halusin laittaa nämä uudet ikealaiset lasikoristeet väripilkuksi peuransarviin.
Kuvasin neljännen adventin kynttilän hyvissä ajoin, etten joulunhuiskeessa unohda!
Joulusiivousta emme paljon ehtineet miettimään, kun teimme töissä joka päivä pidempää työpäivää. Onneksi saimme perjantain vapaaksi ja pääsimme valmistamaan meidän perinteitä. 
Ruokakaupoissa oli tietysti paljon väkeä, mutta hyvällä mielin sinne sekaan vaan ja kaiken muun ostimme valmiina, paitsi perunalaatikkoa ja vihreää salaattia. Tytär peukutti päätöstämme. 
Ostin muutaman nipun leikkoja ja asettelin ne suureen punaiseen PartyLiten maljaan. Silitin vanhan pitsinauhan ja 
asetin lysteripallot hiiren ja pupun tarjottimille. 
Pieni riski näissä lasipalloissa aina piilee, kun ne on pöydän reunoilla, mutta en kertaakaan huomannut edes läheltä piti-tilannetta.
Pyyhin pölyt Festivoista ja käytin led-kynttilöitä. Kultaiset on ajastimella, House. 

Lysteripallot Shishi

Olen joskus niputtanut nuo kukkavarret yhteen jouluiseen tervehdykseen ulko-ovelle. Nyt lisäsin limet lasipallot, a' la Shishi
Limen raikkaus punaisen ja valkoisen kanssa on kiva yhdistelmä
Ja sitten koittaa se aattoilta. Emme ole enää tehneet mainontaa palvelustamme, se tieto kulkee suusta suuhun. Monena vuonna lähtiessämme lasten luota saamme kutsun seuraavaan jouluun. 
Tänä vuonna saimme ajolistamme täyteen jo joulukuun alkupäivinä, jolloin ilmoitukset lähtivät liikkeelle itsenäisyyspäivänä. Ensimmäiset kyselyt tulevat jo lokakuussa jolloin ruutupaperin rivit alkavat täyttymään.
Ajokierroksemme aikana käymme yleensä viidellä paikkakunnalla. Vain muutama paikka on lähellä toistaan ja sopii perheen aikatauluun. Tuttuja kasvoja, uusia tuttavuuksia ja kauniita koteja. 
Kierrokselle lähtiessämme otettiin muutama kuva automaatilla. Auto, reki!, hollille, lahjasäkkiä vähän tueksi puhelimen alle ja kymmenen sekunnin asettelu, että ehdin paikoilleni. Pukki pönötti ja piti paikkaa. 
Minulla oli tänä vuonna uusi asu, jota en sitten kuitenkaan halunnut koristella millään kiinteillä ompeleilla. 
Nyt tarkenen minäkin ulkona ja se testattiin heti kierroksen alussa, kun teimme ulkokeikan. Olemme hyvin valmistautuneet, muutoksiin sopeutuvia ja annamme vaihtoehdon. 
Illan aikana meille tuli yksi peruutus sairastapauksen vuoksi, jolloin saimme sovittua käyntimme seuraaviin koteihin hiukan aiemmin. Illan kierroksen jälkeen teimme lyhyen videotervehdyksen perheelle, jonka luona emme voineet käydä. 
Tein omaan asuuni pienet hihakoristeet, jotka on helppo ottaa pois pesun ajaksi tai mekon ollessa muussa käytössä. Suunnitelmissa kesäinen Tallinna ja keskiaikapäivät
Minulla oli valmiiksi pohjamaalattuja puupalloja, Prisma, joita maalasin lisää akryylimaaleilla. Lopuksi liimasin korukalotin hiuskoristeeksi molempiin hihakoristeisiin. Kivan idean löysin Pinterestistä.
Päiväkodilla minulla oli sama mekko ilman viittaa. 
Otin käyttöön huivin, jonka olen neulonut 14-vuotta sitten. Jopa olikin etsiminen näiden kaikkien 2 766 postauksen takaa. Onneksi nuo tagit helpottaa etsimistä. En muistanutkaan, että tein tämänkin huivin kaksin kappalein.
Kiinnitin tämän valkoisen huivin reunoihin myös kulkuset silkkirusetein, jotka saan helposti irti. Kotona huomasin, että huiviin oli tullut melkoinen reikä. Täytyy katsoa saako sen korjattua vielä, vain laitanko paikan päälle. 
Aaton ajoissa on ikävintä, kun tehdään pitkää päivää, vessakäynnit. Liekö ikä, vai tarve tankkaukseen, mutta minun on päästävä vessaan. Onneksi on pojan perheen koti reitin varrella, jossa voimme käydä eriössä. Ihan paras naurunhetki, kun ilmoon, että mä halkeen ja ollaa sovitusta tauosta vielä monta tuntia etuajassa. Poika avaa päädyn ulko-oven valmiiksi, me ajetaan hiljaa pihaan. Pyykkirumpu hurisee tyhjyyttään ja minä jätän pytyn vetämättä 😅Ilmoitan, kun poistumme pihasta, käy vetämässä vessa ja saamme paluuviestinä, ei kuulunut mitään. 
Jekku-tontulla on viesti piparista ja mukillisesta maitoa. Joka kerta olemme muistaneet pipertää piparin ja tyhjentää mukin. Me jätämme oman viestimme, nähdään illalla. Ja niin me käymme vielä kierroksemme päätteeksi pojan perheessä. Eemeli oli vieläkin hieman epäileväinen, että kukako, mutta Milja! Hän on todella mukana joulussa ja iloitsee, että ehdimme olla joulupukin apulaisina. 
Saamme käynneistämme kuvia, kiitoksen ja näin meille jää muisto näistäkin lapsosista.
Joulupäivä on rauhallinen, kumpikin puuhailee omiaan ja kerää voimia. Olemme kahden ja vasta illalla myöhään nuorimmainen seuralaisineen saapuu seuraksemme.
On ihanaa, että lapset tulevat ja voimme olla yhdessä, kuten aina ennenkin. 
Tapaninpäivän aamu alkaa joulupuurolla. Sitä saa aina halutessaan ja sillä pärjää pitkälle päivään, kun odotamme muiden saapuvan. Tyttären perhe vetää peräkärryä, viimeinen puukuorma otetaan tänään mukaan. 
Eemeli aloitti syksyllä päikyn ja tulehduskierteen. Tässä on nuorin vähän ryytynyt tämän päivän lääkärikäynnistään ja väliin jääneistä päiväunista, mutta ruuan jälkeen hän oli helppo nukutettava. 
Eemeli ja Santeri
Sami ja Santeri
Niko ja Sonja
Tiia ja Sonja, sekä lapset
Vanessa, Milja, Venla
💗💗💗
Eemelin päikkyjen jälkeen jaettiin lahjat




Tytöt keräsivät omat lahjansa keittiöön




Sain kaikki yhteen kuvaa, pienin häärä hääräsi välillä omiaan.









Tapaninpäivä oli yhdessäoloa, ruokailua, jälkkäriä, kahvitarjoilua, lahjoja, lapsia ja esitys.

















Ensimmäisen kerran tytöt halusivat esiintyä yhdessä. Hieman arastellen, mutta vaari hiukan avusti, kun saimme kuulla joulupuu on rakennettu. 
Venla on ollut ihan pienestä lähtien kova laulamaan, ei arastellut, kun juoksi pitkin kesäisiä niittyjä ja lauloi. Koulussa on laulettu yhdessä kautta aikain, välillä pakotettunakin. Nyt pienen arkailun jälkeen olin todella iloinen, että saimme kuulla kuusilaulun.
Joulumuistamisia
Arki on ollut rauhallinen niin, että saatoin laskea kynttelikön takaisin lattialle ja aidot kynttilät palamaan. Nukuin kunnon päikyt, kun miäs teki autoihin renkaanvaihtoa ja remonttia naapurin kanssa. Sain hiukan huilattua, kun talo oli ihanan hiljainen.
Mieli on levollinen, ruoka on ollut hyvää ja siitä on nyt muokattu monenlaista maittavaa ja täytetty eväsrasioita. Arki jatkuu uudenvuoden jälkeen. 
Terhi