Alppineule Lite

 Pientä turnausväsymystä neulomiseen oli havaittavissa, mutta päätin ottaa vielä yhden testineulonnan, jos onni kohdalleni osuu. Ja se osui. Sain olla yhtenä testineulojana, kun Villahullun Heli Nikula kyseli neulojia Alppineule Liten ohjetta varten muistaakseni fasen puolella.

10.5. laitoin viestin ja sai pian sähköpostiin ohjeen ja siitähän alkoi sukeltelua lankakasoissa. Minulla on hyvä määrä Lettlopia, joista osan olen korvamerkinnyt tiettyjä ohjeita varten ja loput kerät odottaa uusia ohjeita, kuten tämä. 

Tästä neuleesta tuli MM-kisojen kiakkoneule, joka oli helppo ottaa käteen, kun peli alkoi. Nyt jo jokainen tietää, että Suomen menestys oli erittäin huono. Että se siitä kiakkoneuleesta, kun katseltiin sitten muiden joukkueiden sijoitukset. Noo, kohta alkaa uusi kausi, pelaajasiirtoja, kesälomat ja silleen. 

Minulla oli neule mukana myös kevään viimeisten lasikurssien aikana, kun töistä töihin siirtymä kestää kolme tuntia. Hyvää aikaa neuloa myös autossa. Kieltämättä saan aina katseita, kun otan neuleen esiin parkkipaikalla, nyt olin liikkeellä yksin, mutta kukin tavallaan viettää omaa vapaa-aikaansa.

Jossain vaiheessa kannattaa aina tarkastaa suunnittelijan terveiset versus kopioon, jonka olin ottanut musta valkoisena. Stana!

Jouduin purkamaan koko kirjoneuleosuuden ja aloittamaan alusta, kun tuli ihan sellainen pienen pieni flash! että mihin väliin tuo tummin vihreä on tarkoitus neuloa. No, siinähän se on ihan kuviokertojen alussa. Plääh!

Tulostetusta kuvasta ei erottunut oikeastaan mitenkään ohjekuvan vaaleiden sävyjen ruudut, joten oli vain oma moka, ei suunnittelijan. Sen jälkeen katsoin sekä ruutupiirrosta, että kuvaa puhelimesta ja sain neuleen aika pian kirittyä kiinni. 

Tässä neuleessa tulee aika paljon kolmella langalla neulottavia kerroksia, mutta langanjuoksut ovat lyhyitä. 

Neuleen piti olla valmiina kaikkine tietoineen ja kuvineen 30.5. Ja niin se olikin. Sain vielä seuraavana päivänä suunnittelijalta tarkentavia kysymyksiä, ja kauniin kiitoksen osallistumisestani testineulontaan. 

Testineulonnasta tulee usein kysymyksiä jääkö neule minulle ja maksetaanko tästä? Neule on minun ja tästä ei saa rahallista korvausta. Ohjeen saa omaan käyttöön.

Kuvasimme valmiin neuleen toukokuun viimeisenä aamuna klo 5, kun olimme lähdössä töihin. Luonnollinen valo, ei liian kirkas. Lämpöä oli vain muutama aste plussan puolella. Neuleen värit ovat niin kauniit tässä valossa. 

Tässä vaiheessa olin vain kevyesti höyryttänyt neuleen ja vasta kuvauksen jälkeen tein etikkahuuhtelun. Neule on nyt paljon notkeampi.

Neuloin XL-koon, mutta olisi riittänyt L. Toisaalta väljä neule on ihanan lämmin, ja siihen on mukava pujahtaa. Käytin viime viikolla joka päivä jotain näistä kaarrokeneuleistani, koska oli kylmä.

1704 pääväri

9421 alin kuvioväri vihreä 

1703 keltainen

1416 tumma vihreä

Muistojen kirja

Kävin itse kurssilla pitkästä aikaa, kun toukokuussa järjestettiin Muistojen kirjan kirjansidonta Ikaalisissa, Nannan Paperi ja Helmi liikkeessä. Kyseessä oli Eija Toivion suunnittelema ja järjestämä ohjaus, joka oli hänen ohjaustoiminnan yksi näyttö. Ilmeni, että hän käy samaa koulua, kun itse kävin. Valmistuin viisi vuotta sitten. 5 v! Onko tästäkin jo näin kauan?

Muistojen kirja on ihana, kaunis, runsas ja ajaton. Koin suurta oppimisen iloa ja nautintoa päästä taas tekemään jotain itselleni uutta. Olenhan minä joskus tehnyt kirja-askartelua ja pienen nahkakantisen vihon, mutta en kirjansidontaa.

Kurssin hinta sisälsi kaikki materiaalit, mitään ei täytynyt ostaa lisää. Jokainen sai oman valmiin paketin ja sitten pääsimmekin valitsemaan hyllyistä kaksi paperia, joilla päällystimme etu- ja takakannen.

Omassa pussissani oli kahvi- ja kasvivärjättyä, painettuja, vanhoja kaavoja, nuottipaperia ja vaikka mitä. Ihania pitsejä, kankaanpaloja, leikkeitä.

Ohjaajan oma kirja jota selaamalla sai käsityksen mitä olemme tekemässä.

Kurssiaika oli 10-18, hyvällä kahvi-ja ruokatauolla. Niin ja ostosajalla, koska Nanna piti kaupan auki ja pääsimme tekemään ostoksia päivän aikana.

Pääsimme kaikki hyvin alkuun ja saimme valita mahdottomasta värivalikoimasta oman kansivärin reunojen värjäämiseen, sekä silkkinauhat valmiin kirjan sulkemiseen.

Työvaiheet oli selkeät ja jokainen pysyi hyvin mukana jokaisessa vaiheessa. Ohjaus oli selkeää ja tarvittaessa henkilökohtaista. 

Niputimme omat paperiarkit haluamallamme tavalla kuuteen tai seitsemään nippuun. Tein ensinnä seitsemän nippua, mutta jaoin yhden valmiin nipun ja jatkoin kuudella.

Eija Toivio, kurssinohjaaja

Ruokatauon jälkeen tai niillä main, saimme ottaa pitkän pätkän lankaa ja jokainen sai lainaksi käyrän neulan. Vahattu lanka ei luistanut, se kiemurteli, tarttui ja oli vähän hankala. 

Jokainen valmis paperinippu piti rei'ittää itsemitatulla sabluunalla. Tässä minulla oli mukanani appiukon vanha naskali.

 Myös kansiin tehtiin reiät. Vieruskaverillani oli tosi näppärä reikärauta, mutta en löytänyt sitä millään kuvahaullakaan, että olisin voinut jättää muistiin itselleni. Se ei ole mikään lävistin, ei tavallinen rei'itin, vaan juurikin paksuun materiaaliin tarkoitettu, jolla saa tehtyä vain yhden reiän. 

Kirjansidonta on taitolaji 😂 ai, että mun nuttura oli mennä taas juntturaan! Juuri, kun hokasin ensimmäisen sidoksen, olin jo nipun toisessa reunassa ja taas se seuraava tehtiin eri tavalla. 

Sain kuitenkin jokaisen paperinipun ommeltua kiinni ja käytin jokaisessa välissä välipahvia, että jää hyvä väljyys selkäpuolelle, kun koristeet vievät ison tilan koko kirjassa.

Kaikkien käänteiden, solmujen, paperinippujen ja kannen jälkeen olen ihan varma, ettei tämä ole minun lajini, niin sitten pääsen täyttämään sivuja, unohdan tuskan ja ahdistuksen. 

Kirjan kanteen liimataan gessolla maalattu kuumaliimasta tehty medaljonki joka täydentää ihanaa romanttisuutta ja tuo kirjaan lisää ulokkeita ja suloisuutta. 

Valkovuokkojen kukkiessa

Puutarhuri täällä, hei!

Avoimet Puutarhat pidetään tänä vuonna 9.7. Silloin mekin avaamme "puutarhan portit" ja toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi. Tätä varten olemme aloittaneet konttaukset kukkapenkistä toiseen niin, että polvet on jo ruvella ensimmäisen kierroksen jälkeen. 

Ottipa muuten oman aikansa saada ensimmäinen kierros tehtyä. Jumitin etupihan kukkamaalla pari päivää keräten törröttäjiä ja istuttaen sipulikukkia. Sen perään sain tehdä heti rikkakasvien kitkennän. Kun ala on suuri, ei pari päivää ole mitään, mutta muualla viherrys vain lisääntyi ja teki siistimisestä entistä haastavampaa.  

Sateenvarjojalava

Vuorenkilpi

Kaikenlaista puuhaa piha on tuottanut, kun vain olen jaksanut osallistua. Puutarha on yleensä aina kieroksemme päätepiste. Tämä jää niin piiloon ohikulkevilta, ettei täydy feikata mitään, antaa odottaa omaa vuoroaan.

Marjapuskissa on ollut kunnon pöhinät, kun kukinta osui juurikin helteisiin. 

Toivotaan, että kesä on suotuisa. Vuoroin vettä ja lämpöä, ei lunta ja pakkasta.

Ennen puutarhapäiviä meillä on melkoiset talkoot. Ja sellaiset kirjaimelliset talkoot. Sitä ennen on paljon esivalmisteluja, suunnittelua, materianhankintaa yms.

Samoin takapiha vaatii paljon osakseen, ettei taas täydy vedellä lippusiimoja saatetekstillä, tähän on tulossa uutta.

Minä sain taas idean, joka piti päästä heti toteuttamaan. Eteläpäädyn talipalloteline kaipaa jotain suurta ja näyttävää, En tykkää piperryksistä, en mistään sinnepäin, vaan reilusti näyttävää ja kaunista.

Täältä puuttuu kukka-astia, joka on vetovoimainen, siis vetää sisuksiinsa paljon multaa ja sen perään kesäkukkia. 

Heti seuraavan työpäivän jälkeen kävimme muutenkin asioilla ja kahden eri kaupan istutusastioita käännellessämme päädyimme tähän Puuilosta ostettuun versioon. 

Ruukun alaosa on väärinpäin käännetty korkea ruukku, joka toimittaa astian jalan virkaa. Nuo yhdistellään toisiinsa, mutta se saa vielä odottaa hetken.

Ensin minun täytyy saada inspiraatio. Olen nyt tehnyt lähinnä siksi, että päästään jostain alkuun. Minulla on ollut pidemmän aikaa taas liian monta asiaa valmisteilla, etten ole kunnolla paneutunut tähän pihaan. Vähäseltään olemme käyneet tekemässä kesäkukkahankintoja, sekä valittu paikkuuperennoja.

Pelloilla näkyy jo uusi kasvusto. Mekin saimme istutettua perunat hyvissä ajoin. Ostimme lisää valmiiksi itäneitä, kun viime vuonna sato onnistui ja maistui hyvälle

Tulppujen kukinnot ovat säilyneet pitkään.

Hiippailen iltaisin kuvailemaan kuunsirppiä, kukkia, maisemaa.

Vihreys valloittaa

Siivosin kasvarin ja pesin ikkunat niiltä osin, kuin se on mahdollista yksin tehdä.

Omenapuu on ollut pitkään kukassa.

Suojaverkkojen poistaminen on aina kiikun kaakun, vaikka nurmi on vihreää. Eräänä iltana, kun oli nukkumaan menossa, katsoin takapihalle. MITÄ!!?? Rusakko istuu muina rusakoina kukkien välissä, eikä sillä ollut aikomustakaan lähteä siitä pois. 

Avasin ikkunan, sanoin pari kaunista ja johan läks. 

 

Etupihan kivikkomaalla on näkyvissä talven ja kevään tuho, kun valkokartiokuuset kuivuvat. Odotan edelleen hitaasti ja harkiten mitä niille nyt tekisin.

Siinä kuusien kuivuessa, etualan tapionpöytä viheriöi.

Sunnuntaiaamuna ehdimme siistimään juurikin ne piha-alueet ennen sadetta, jotka oli työlistalla. Sade ei tullut ihan pieninä pisaroina, vaan kaatoi koko lastin kerralla yllemme. 

Apaattinen apina ja pari sitkeää.

Kasvihuoneessa on ollut jo hiukan toimintaa, kun kannoimme pelakat sinne kesähoitoon. Talvella nämä kärsivät vilua ja nälkää, kun sähkö oli kallista, eikä lämpöpumppu paljon puksutellut. Muutama saattaa ihan vain heittäytyä suoraa kompostiin, mutta kaikkeni teen, että saisin näistä elinvoimaisia. 

Tässä ne mököttävät talvitanttuut yllään ennen putsaamista. Yksi terassihortuskin sinnitteli lähes nollan pinnassa.

Kävimme metsässä ruokkimassa hyttysiä. Voi pieru, että niitä oli! Joku muukin voisi käydä siellä, etteivät ihan pelkästään minua olisi kalvaneet. Johan oli iho paukuroilla taas. Emme löytäneet kuin pari korvasientä, kun lupasin mennä katsomaan onko tänä vuonna kerättävää satoa. Ei sitten kaveri ihan kahden sienen perään lähtenyt.

Mustikoissa olisi hyvät alut

Ketunleipä

Kotipihassa nautin moninaisesta lajivalikoimasta. Miettien mikä missäkin nousee, vai nouseeko?

Kirjopikarililja

Pinnassa siitepölyä

Viikonloppuna poikkesimme rompetorille, jossa teimme kivoja löytöjä. Reppupuhallin ihan vaan siksi, että en halua enää kontata kivikkomailla imuroimassa. Tällä sai näppärästi puhallettua kuivat lehdet pois pihasta.