Jokin ei täsmää

Kuvan reunapalmikko on pieni ja pyöreä, oma neuleeni vain venyy ja venyy. Lukihäiriökö, kun neuleohje oli alusta lähtien ihan hepreaa minulle? Ei, kyllä minä olen lukenut ohjeen alusta loppuun, niin kuin aina pitäisi tehdä. 
Illalla en vielä arvannut alkaa purkamaan tekelettäni, aamu on iltaa viisaampi.

 Purkuun vaan. Kerän verran purkasin, että sain aloittaa uuden kappaleen suoraan neulotusta kappaleesta.

 

Samalla kertaa vaihdoin työhön 0, 5 mm suuremmat puikotkin.

 

 Ja taas jatkuu.

  Tällä kertaa sain tunnustuksen NeuleNirvana - blogista.

Kaunis kiitos!

Tunnustuksen säännöt ovat:
Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus
eteenpäin kahdeksalle  blogin pitäjälle, joille kerron asiasta ja heidän tulee
kopioida tuo kuvasymboli.

1. Ahersin eilen lasitöitä, neuletta ja lampunvarjostinta. Mitään en saanut vielä valmiiksi.

2.Olen taas kasannut itselleni töitä jonoksi asti.

 3. Vaikka olen ihan jumissa.

4. Enkä lähtenyt kävelylle, ihan liian kaunis ilma ulkoilla.

5. Tänäänkään en ennätä ulkoilemaan, mutta illalla pääsen uimaan.

6.  Vaikka suunnittelen joka päivä lukevani jotain, en eilenkään lukenut mitään. Selasin vain mainospostin.

7. Istuin illalla netissä etsimässä uusia ideoita. Mihin? En tiedä.

8. Siirryn aamupalaosastolle.


Annan tämän tunnuksen

Sartsalle ja Armille

Ehostus

Kaikkeen minäkin lupaudun! Tosin ei minulta kukaan mitään kysynyt, asia oli vain ilmoitusluontoinen. 
Tyttären opinnot ovat loppusuoralla ja opinnäytetyö valmisteilla. Kuinka ollakaan, minä vanhus, kelpasin iäkkään naisen ehostukseen.
Olen yksi kymmenestä, joka pääsi mukaan tyttären työhön.
Tyttärellä oli mukanaan repullinen purkkeja, eikä ne olleet mitään tummeliluokkaa. Kaikki alkoi edellisenä päivänä kasvohoidolla, joka oli nautinnollinen hetki. 
Liiemmin en ole itseäni käynyt koskaan istuttamassa minkään hoitolan penkeillä, siksi olikin kotona tehty kasvohoito ja ehostus ihan omaa luokkaansa. Sillä ehdin välillä käydä kastelemassa kukkasia, nyppimässä huonoja lehtiä pois. Nostamassa pyykit kuivumaan ja säätämään kameraa valmiiksi. Kissoja etsittiin ja oiottiin mattojen reunoja.
Siis sanalla sanoen, rasittava asiakas.
Tahdoin kevyen ehostuksen, vaalean ja harmaalla sävytetyn. Jos tyttären opettaja onkin neuvonut valitsemaan lookin asun mukaan, niin ei tämä nyt ihan kotiasuun sopiva pläjäys ole.
Mukavuudesta en tingi ja lopputuloksesta tykkään!

Höyhenen kevyt

 Rakas tyttäremme vietti viime viikolla syntymäpäiviään, täyttäen jo enemmän vuosia kuin minä =)
On ihan mukava tehdä hälle lahja, johon pääsi itse vaikuttamaan sen verran, että sai valita mieluisat kankaat. Kaikista kolmesta vaihtoehdosta. No, oli niitä enemmän.

 Tämä on taas tätä kirppariosuutta, kun lampunjalka on sieltä ja varjostin jostain toisaalta. Yhdessä näistä sai kivan kokonaisuuden, kun on mistä valita.
Kala siksi, että tytär on horoskoopiltaan kala.

 Kankaiksi valikoitui luonnonvalkoinen verhosatiini, josta ommellessa näkyy sitten ihan kaikki langanvedot. Omanlainen haaste saada kangas pingotettua varjostinkehikon päälle siten, ettei siinä näy tikin jälkiä.
Satiinin päälle on ommeltu verhotyllistä tai mikälie ohut höyhenkuvioinen pitsikangas, joka on harsomaisen ohutta.

 Kovin on kaunis ja naisellinen valaisin. Lamppu ei kyllä todellisuudessa hehku näin keltaisena kankaan läpi, pitänee tehdä hiukan säätöä ensinnä hehkulampun wattimäärään.

Haaste otettu vastaan

Paulan antama haaste laittoi miettimään käsityöaiheisia kysymyksiä perinpohjin.

Haasteen säännöt: Kiitä ja linkitä bloggaaja jolta sait tämän haasteen. Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata 11 kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten viisi uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi? 

Tehdä huvimajan ikkunoihin lasityöt jokaisesta vuodenajasta. Vuosien varrella "kokoelmani" on karttunut siten, että enää puuttuu kesä.


2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?

Tilkupeiton käsintikkaus. Kesän 2005 kuumina päivinä tikkasin parisängynpeittoa tikkauskehä apunani takapihan katoksessa.

Myös sängynpeitto on ollut suuri ilonaiheeni, suuri työ, jonka sain valmiiksi vuosien tauon jälkeen.
Tai sitten punainen peittoni.

Enkä voi paheksua tätäkään työtä, vaikka onkin opiskeluaikanani tehty. Klassinen mosaiikki, jonka työtunnit ovat vain arvoitus.

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?

Ei jää. Käsitöille pitää löytyä aina aikaa ja suunnitelmallisuus on a ja o.
 
4. Mitä käsitöitä teet mieluiten? 

Ehdottomasti neuleita! Niitä tehdessä ajantaju häviää, mieli rentoutuu, eikä malttaisi millään lopettaa.
Tässä olisi suuri pyykkikorillinen neuleita, lähinnä huiveja (ja työhanskat) laitettavaksi johonkin kaappiin piiloon.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

Kyllä, tai tavallaan ei. Tällä hetkellä olen työtön, osa-aikainen lasityöopettaja.
Ensimmäinen ammattini, rakennusmies, oli myös käsityöammatti, jota tein vain hetken opintojeni jälkeen.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

Olen kuvannut jatkuvaa kaaostani ompelupöydästäni, johon tuppaa kerääntymään kaikki työtarpeeni. Jälleen kerran pöytä on kaaoksen vallassa.
Telkkuhuoneessa neulelangat ovat ihan sekaisin, mutta niin, että minä löydän ne. Melkein aina.
Työhuoneellani pyrin pitämään esillä vain sillä hetkellä käytössä olevan materiaalin ja työkaluni.

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?

Järks! Kuka nämä kysymykset on laatinut?!
Öh, tota. Olen kasvivärjännyt omista lampaista kerityt villat reilun 15 - vuotta sitten. Silloin suunnittelin huovanmallin, jota kutoisin kaikille kolmelle lapsellemme. Suunnilleen saman ajan minulla on ollut valmiina huopaloimi ja kuteet. Kaikki tallessa, paitsi se inspiraatio edes aloittaa työ.

Toinen työ jonka olen pystynyt karttamaan on nuorimmaisen ristipistotyö. Miten se voi olla niin vaikeaa aloittaa?

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten? 

 Teen käsitöitä yleensä suorittaen. Osa töistäni antaa suuren nautinnon, mutta suurin osa - tulihan tehtyä.
Ei haittaa vaikka työ olisi suuri, jos sille on tarve. Pidän haasteista ja haastan itseni tekemään aina välillä jotain sellaista, jonka tiedän aiheuttavan suurta henkistä tuskaa.


9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä? 

En mitään sellaista, mitä ei olisi jo keksitty.
Jos sitten ei lasketa lammasklippurin uudelleen käyttöä.

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?  

Vahva kasi.

11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?

 Arvostan suuresti jo edesmenneen isäni tädin taidokkaasti tehtyjä käsitöitä, joista yksi on tämä muokkaamani tilkkutyö.
Pyyheliinapeite oli haperoitunut, kellastunut ja reunoistaa kieroutunut. Värjäsin työn, ompelin reunoihin uudet kaitaleet, vanutin ja tikkasin työn.
Olen tehnyt tämän muistaakseni v. 1997. Työ on vessan seinässä.

 Äidin äiti teki myös kauniita, herkkiä pistotöitä, sekä ohuen ohuista langoista kauniita pöytäliinoja ja sängynpeittoja.
Hänellä oli aina jokin neule sohvan vierustalla, viimeiseksi jäi kesken sukakudin.

Jatkan haastetta ja haluan, että seuraavat viisi vastaavat näihin samoihin kysymyksiin.

Kristiina, Intsu, MariJ, Susu ja PäiviS.

Kirjanmerkki

 Olin taas onnistuneesti saanut kerättyä mahdottoman hyvin leviävän ohjepinon pirtin tuolien istuimille. Jos siirsi yhden lehden, kaatui koko pino. On jos jonkinlaista tulostetta, mutta kaikki ihan sekaisin.

 Olen hankkinut lisää muovitaskukoteloja, lehtilaatikoita kirpparilta ja jatkanut uusien tulosteiden keräämistä.

 Osassa lehdistä olen jättänyt ohjesivun näkösälle, älä unohda tätä mallia.

 Pian on ohjevihot järjestyksessä, paperit lajiteltuna omissa kansioissaan ja pirtin tuolit istuttavassa kunnossa.

 Hyödynsin telkkuhuoneeseen kantamani lipaston laatikostoja laittamalla mallilehdet siistiin pinoon. 
Samasta lipastosta löydän jatkossa niin sukkapuikot, kuin virkkuukoukut, jotka on pienissä matkalaukuissani. Pyöröpuikoille varasin vielä kokonaisen laatikon.

Talvilomalle lamps!

 Olen jälleen löytänyt sisäisen uimarini monen vuoden tauon jälkeen. Uiminen on nautinto, josta saan hyvä fiiliksen moneksi päiväksi.
Olen ottanut oman aikani uimiseen, kun poika on kiakkoreeneissä. Mutta vain kerran viikossa. Poika on jäällä noin 5 - 6 krt viikossa. Järks mikä meno. Olisin ihan korppu, jos uisin joka päivä saman ajan kun poika on harkoissa. 
Uiminen on ollut aina minua lähellä, olen uinut hyvin jo ennen kouluun menoa. Näillä kaikilla krempoilla tämä liikuntalaji on mieluisin, en liukastele, kun olen tarkka uimahallin liukkaalla lattialla. 
Eilen kauhoin kilometrin verran yhteen menoon, enkä malttanut edes saunassa välillä käydä. Miäs kauhoi muutaman altaan mitan, istui vuoroin saunassa ja porealtaassa. Jokainen löytää sen oman hyvänolon lähteensä.
Sen verran pitää satsata tähän harrastukseen, että löytäisin itselleni uuden uimapuvun. Kummasti nuo tekstiilit, varsinkin uimapuvut, haurastuu vaikka niitä kuinka huoltaa ja säilyttää oikein.

Vaikka uiminen on auttanut niskavaivoihin, kävin ihan syystä aamulla hierojalla. Jestas miten teki kipiätä! Maanantaina tätä lajia lisää. 
Viikonloppuna huollatan jalkani, hiukseni ja kasvoni, kun tytär kaartaa näillä minuuteilla kissojensa kanssa talviloman viettoon kotiin.
Ihanaa!

 Täytyy vielä kehua, kuinka on ihanaa löytää hyvä suutari! Käsityöläinen, joka osaa hyvin työnsä ja tekee sen vielä odottaessa. 
Pojan maalivahdin patjojen huolto sujui vauhdilla ja ammattitaidolla.
Kotimatkalla teetin vielä kauniin kukkakimpun, jossa on juurikin ne mieluisimmat kukat ja värit.

 Ihanaa viikonloppua teille kaikille,

Mustaakin mustempi

 Suunnitelmallinen neulonta on jatkunut koko helmikuun ajan ja nyt olen saanut pipatehtailun alkuun. Noh, kyllä tätä voi jo tehtailuksi sanoa, saman mallin jatkuvaa toistoa. 
Pojalle aikomani peruspipa, joka sopisi sujuvasti laskettelukypärän alle, sai koomisia piirteitä, kun suuremmin mittailematta aloitin neulomaan kiakkomatkalla. Purin työn kolme kertaa ja hiukan ennen hallille saapumista sain luotua oikean määrän silmukoita.
Ensimmäisen pipa jäi liian lyhyeksi, ei kelvannut, aloitin uuden. Toinenkin jäi hiukan liian lyhyeksi, neuloin kolmannen. Se oli jo hyvä. Ja koska lankaa jäi vielä yhden pipan verran, neuloin vielä yhden pipan pojalle. Siis kaikkiaan neljä samanlaista, hiukan eri korkuisina.
Ensimmäisen purkasin ja neuloin hiukan lisää mittaa ja valmiiseen työhön kiinnitin pitsinauhaa ja nappeja, erottuakseen omakseni.
Toiseksi neuloman pipan annoin miähelle. Jokainen sai siis jotakin.

  Eipä tästä liiemmin selkoa saa. Pintaneule on resoorin ja sileän vuorottelua. Lanka on Viking Vilma.

Hahtuvaa

 Hahtuvan neulominen on aika haastavaa, alkuunsa, mutta palkitsevaa, kun saa säikeet pysymään neulottavina.
Vuosia kaapissa marinoituneet hahtuvat ovat neuloontuneet lämmittäväksi alustaksi, jonka neuloin kolmelta kerältä, 9 mm: n puikoilla.
Kokoa tällä oli ennen pesua 0 ,87 x 0, 83 m

 Koska minulle jäi vielä hahtuvaa, pidän tämän koekappaleena. Seuraavaan lämpöaluseen teen sen verran muutosta, että neulon nuo aina oikein reunat samanaikaisesti, en jälkeenpäin.
Samaten ohjelmoin pyykkikoneen eri ohjelmalle, tai teen huovutuksen käsin. 
Pyykkikoneessa tulee ihan liian napakka jälki. 

Konehuovutuksen jälkeen tästä tuli 50 x 58 cm.

Päätin laittaa takkini pyykkikoneeseen, eri koneelliseen kuin lämpöalusen. Takki olisi ollut valkoisen hahtuvan peitossa, jos molemmat olisivat olleet samassa rummussa.
Takista tuli hyvä! Siis sen pinnasta.
Nyt minulla on villahuopatakki, paksu ja lämmin. Takin mitat eivät muuttuneet, tosin pesun jälkeen jouduin venyttelemään kappaleet omiin mittoihinsa. Takissa on jäljellä väljyys, sekä lyhyt helma. Kaikkea ei voi saada, kuten pidennettyä helmaa.

Saattaa olla, että annan tämän kuitenkin eteenpäin.

Seinän täytettä

 Teen yleensä päivitykset tytön huoneessa, jossa on aina kameran johdot valmiina, työpiste melko siisti ja kaikin puolin rauhallinen paikka kirjoitella.
Tytsin opiskellessa toisella paikkakunnalla on tämä huone muutoin käyttämättä. Tavaroita ei ole alettu siirtelemään liiemmin toisaalle, mitä nyt tytär kerää aina mukaansa autollisen tavaroitaan, kun käy kotona lomillaan.
Kaikki taulut ovat saaneet jäädä paikoilleen, koska niiden muuttoon ei ole ollut mitään syytä.
Tytön huoneesta kuvasin nämä kaksi hevostyötä, sekä balleriinan, jotka olen vuosien aikana tehnyt.

 Eteisen seinästä kuvasin pitkäpistotyön, joka on ollut valmispakettilahja.

 Kävin myös pojan huoneessa kuvaamassa nämä kaksikot, joista ylempi pari on myös saatu lahjaksi.

 Tästä parista olen tehnyt tytön vielä kotona asuessani, pojan jäljestäpäin.

 Tätä korttia olen ihmetellyt pidemmän aikaa! Kuvasin sen pojan huoneen katosta töideni päältä.
Se on ilmeisesti viskattu sinne notkeella ranneliikkeellä.

 Tämä balleriina on joskus kauan sitten aloitettu työ, jonka otin työtuolini viereen tekoon.

 En kyllä tiedä mihin saan sen valmiina mahtumaan, mutta mietitään sitä sitten vasta.