Eilinen päivä menikin nuoremman pojan joukkueen kiekkoturnauksessa Forssassa. Aamulla aikaisin lähdettiin linja-autolla liikkeelle. Koko joukkue, valmentajat, huoltajat ja vanhemmat kannustusjoukkoineen olivat heränneet ajoissa kesäaikaan.
Pojilla olisi ensimmäinen turnausmatka alkamassa.
Hallilla oltiin hyvissä ajoin ja oli aika valmistautua ensimmäiseen peliin ja keskittyä suoritukseen.
Joukkueena nämä pojat ovat talven aikana harjoitelleet kaksi kertaa viikossa, sekä pelanneet E-97 Hämeen aluesarjaa.
Joukkueeseen tuli paljon uusia poikia syyskaudella ja kaikille on riittänyt peliaikaa. Valmentajilla on riittänyt työsarkaa saada pojat oppimaan kiekkoilun hienoudet.
Ensimmäisen pelin pojat hävisivät. Mieli hieman maassa tsempattiin joukkuetta seuraavaan peliin ja keskittymistä harjoiteltiin. Seuraavat kaksi voitokasta peliä antoivat paikan kulta-hopea otteluun.
Loppupeleihin tuli neljän tunnin odotus, jona aikana käytiin syömässä, kaksi kertaa kävelylenkillä, lepuutettiin jalkoja . Maalivahtimme keskittyi kampekassissaan, kuunnellen mielimusiikkiaan.
Illalla myöhään, 20.15, alkoi loppupeli, josta poikajoukko sai hopeaa.
Taisi olla yllätys pojille, valmentajille ainakin. Hienoa!
Kotimatka alkoi puolen kymmenen aikaan ja viimeisetkin matkalaiset olivat kotona puolen yön paikkeilla.
Osa lapsista lähti tänään aamulla kouluun, osa oli pyytänyt aiemmin maanantain vapaaksi.
Hieno päätös poikien kiekkokaudelle.
maanantai 31. maaliskuuta 2008
lauantai 29. maaliskuuta 2008
Kynttilänjalan uusi tuleminen
Eipä tiennyt tämänkään myyjä kirpparilla, että mikä tästä kynttilänjalasta vielä tulisi.
Minulla on taas ollut hullun kiilto silmissä, kun olen tätä pyöritellyt täpötäyden kirpparin pöydällä. Mies seurasi taaempana ja hiipi hiljaa viereeni kysymään, lampunjalkaako meinaat.
No, sitä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Ensin väännettiin ja käännettiin osia irti, mies puhalteli putkiin ja tarkisti, että johto mahtuu kulkemaan. Ylimmän palan kohdalta joutuu poraamaan reikää.
Näistä painavista kynttilänjaloista saa kauniita lampunjalkoja, kun vain hiukan työstää niitä itse.
Tämä vihreä lamppu on yöpöydältämme. Toista samanlaista en viitsinyt kuvata. Nämäkin lampunjalat olen ostanut aikoinaan kynttilänjalkoina. Kitisyttänyt kaupassa pala kerrallaan kaikki auki ja tarkistettu johdolle tila.
Mutta tähän projektiin takaisin. Tein yhtenä iltana ulkorakennuksessa akrobaattisia toimenpiteitä, kun halusin just ne isoimmat varjostimet sieltä säilytyksestä alas. Kiipeilin kangaspuiden tuolin päällä ja revin rautalankoja katosta auki. Ja sainkin tämän varjostimen alas.
Tein tämän varjostimen aikoinaan anopin jalkalamppuun ja perunkirjoitusten jälkeen iso osa kaikesta kulkeutui meille ja laitoin silloin kehikon talteen.
Kun availin vanhoja kankaita pois, mietin tämän varjostimen matkaa anoppilaan. Siinä muutama paha sana tuli sanottua, kun anopin poika oli laittanut korjaukseen matkalla olleen tv:n valmiin työni viereen ja mutkaisella tiellä nämä kaksi tuotetta kohtasivat toisensa auton peräluukussa.
Nypin vanhat kankaat pois, mutta jätin kieputusnauhat ja ompelin uuden päällisen niihin kiinni.
Kangas on huonekalujen verhoilukangasta. Olen saanut sen mieheltä, joka entisöi meidän vanhat piirongit ja senkin noin 17-vuotta sitten. Olen monasti pyörittänyt kangasta, suunnitellut sen kaikenlaisia käyttökohteita, mutta nyt se tuntui olevan ihan tätä varten tehty.
Niin ne materiaalit kohtaa, muutoinkin kuin auton takakontissa.
Kangas on eläväpintaista ja puuterinsävyjä.
Harmaaseen sävyyn sovittelin koristenauhatkin.
Työn kokonaiskorkeus on 85 cm. Tälle työlle pitää nyt raivata paikka jostain.
Koristenauhoja ja muita työhön tarvittavia materiaaleja olen nyt käynyt ostamassa omalta kylältä-Lampun Hengestä.
Minulla on taas ollut hullun kiilto silmissä, kun olen tätä pyöritellyt täpötäyden kirpparin pöydällä. Mies seurasi taaempana ja hiipi hiljaa viereeni kysymään, lampunjalkaako meinaat.
No, sitä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Ensin väännettiin ja käännettiin osia irti, mies puhalteli putkiin ja tarkisti, että johto mahtuu kulkemaan. Ylimmän palan kohdalta joutuu poraamaan reikää.
Näistä painavista kynttilänjaloista saa kauniita lampunjalkoja, kun vain hiukan työstää niitä itse.
Tämä vihreä lamppu on yöpöydältämme. Toista samanlaista en viitsinyt kuvata. Nämäkin lampunjalat olen ostanut aikoinaan kynttilänjalkoina. Kitisyttänyt kaupassa pala kerrallaan kaikki auki ja tarkistettu johdolle tila.
Mutta tähän projektiin takaisin. Tein yhtenä iltana ulkorakennuksessa akrobaattisia toimenpiteitä, kun halusin just ne isoimmat varjostimet sieltä säilytyksestä alas. Kiipeilin kangaspuiden tuolin päällä ja revin rautalankoja katosta auki. Ja sainkin tämän varjostimen alas.
Tein tämän varjostimen aikoinaan anopin jalkalamppuun ja perunkirjoitusten jälkeen iso osa kaikesta kulkeutui meille ja laitoin silloin kehikon talteen.
Kun availin vanhoja kankaita pois, mietin tämän varjostimen matkaa anoppilaan. Siinä muutama paha sana tuli sanottua, kun anopin poika oli laittanut korjaukseen matkalla olleen tv:n valmiin työni viereen ja mutkaisella tiellä nämä kaksi tuotetta kohtasivat toisensa auton peräluukussa.
Nypin vanhat kankaat pois, mutta jätin kieputusnauhat ja ompelin uuden päällisen niihin kiinni.
Kangas on huonekalujen verhoilukangasta. Olen saanut sen mieheltä, joka entisöi meidän vanhat piirongit ja senkin noin 17-vuotta sitten. Olen monasti pyörittänyt kangasta, suunnitellut sen kaikenlaisia käyttökohteita, mutta nyt se tuntui olevan ihan tätä varten tehty.
Niin ne materiaalit kohtaa, muutoinkin kuin auton takakontissa.
Kangas on eläväpintaista ja puuterinsävyjä.
Harmaaseen sävyyn sovittelin koristenauhatkin.
Työn kokonaiskorkeus on 85 cm. Tälle työlle pitää nyt raivata paikka jostain.
Koristenauhoja ja muita työhön tarvittavia materiaaleja olen nyt käynyt ostamassa omalta kylältä-Lampun Hengestä.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Kirpputorin aarteita
Kuinka kaunis voikaan auringonlasku olla.
Ja onhan täällä muutakin tehty, kuin katseltu auringonlaskua ja käyty kirpparilla.
Vaikka kyllä tähänkin työhön on hyödynnetty jonkun toisen tarpeetonta materiaalia. Tuo kultainen kassin kiinnike on vuosien takainen kirppariostos ja siihen suunnittelin joskus tekeväni helmistä kassin, se vain jäi suunnitteluvaiheeseen. Nyt siihen valmistui kassi virkaten.
Kassin sangoissa oli hopeiset D-lenkit ja ne vaihdettiin kultaisiin.
Virkkasin kiinteillä silmukoilla koko kassin ja en laita vuoria siihen lainkaan. Lankana on Novitan Malibua yhden kerän verran ja langan loputtua penkaisin jämälaatikkoani etsien samanlaista kiiltäväpintaista lankaa lisäksi.
Pitsit , rintakoru ja ketju on joltain jäänyt tarpeettomaksi. Hyödynsin ne tähän kassiin ja ompelin muutamia helmiä lisäksi.
Takaa kassia en paljon koristellut, mutta helmirivit sinnekkin nypin.
Tämä kassi on sen verran pikkusievä, että taitaa vaatia vaatetukseksi muutakin kuin tuulipuvun ja lenkkarit.
Ja onhan täällä muutakin tehty, kuin katseltu auringonlaskua ja käyty kirpparilla.
Vaikka kyllä tähänkin työhön on hyödynnetty jonkun toisen tarpeetonta materiaalia. Tuo kultainen kassin kiinnike on vuosien takainen kirppariostos ja siihen suunnittelin joskus tekeväni helmistä kassin, se vain jäi suunnitteluvaiheeseen. Nyt siihen valmistui kassi virkaten.
Kassin sangoissa oli hopeiset D-lenkit ja ne vaihdettiin kultaisiin.
Virkkasin kiinteillä silmukoilla koko kassin ja en laita vuoria siihen lainkaan. Lankana on Novitan Malibua yhden kerän verran ja langan loputtua penkaisin jämälaatikkoani etsien samanlaista kiiltäväpintaista lankaa lisäksi.
Pitsit , rintakoru ja ketju on joltain jäänyt tarpeettomaksi. Hyödynsin ne tähän kassiin ja ompelin muutamia helmiä lisäksi.
Takaa kassia en paljon koristellut, mutta helmirivit sinnekkin nypin.
Tämä kassi on sen verran pikkusievä, että taitaa vaatia vaatetukseksi muutakin kuin tuulipuvun ja lenkkarit.
torstai 27. maaliskuuta 2008
Tänään oli löytöjen päivä
Voisin tuonne sivupalkkiin lisätä, ostin kirpparilta, mutta menköön nyt näin yleisessä.
Lehtiä, joista löytyy vieläkin kivaa toteutettavaa. Kahden puikon lapasen ohje ja virkattu kettuhuivi. Patalappuja voisi näiden ohjeiden mukaan tehdä useita, jämälangoille kyytiä.
Ihan pinon alta pilkottaa minua suuresti ilahduttanut sisustuskirja. Siinä riittää katseltavaa, on niin rusaasti kuvitettu opas.
Lisää peltirasioita. Kaikkien ostamieni pitää olla erilaisia, ja näitähän on markkinoilla vaikka kuinka. Mutta harmillista, kuinka lommoisia ja ruosteisiakin purkkeja aina löytyy myyntipöydistä. Niillä minulla ei ole käyttöä.
Neljä kerää Kangasvuokko-lankaa, valmistaja Valvilla/Rondo. Pellavaa, arkyylia ja viskoosia.
Näitä liinoja minä ihailen, pesen ne ja laitan talteen. Ehkä käytän joskus jossain, mutta en hävitä.
Pohjaompelu-nimellä tehdyt liinat, ihan outo nimitys minulle.
Selasin liinojen mukana ollutta vihkosta ja siinä oli painovuosi 1960. Ja hyvin vanhoja käyttötekstiilejä nämä vaikuttaa olevankin. Näiden kahviliinasten malli löytyy tuosta vihosta.
Alkusanoista lainattu-kirjonnan oletetaan saaneen alkunsa Kreikan saarilla.
Joo, ei ole minun työsarkaani nämä.
Eikä myöskään tämä reikäompelu.
Valkoinen pellavaliina, koko 36*85 cm. Ostin tämänkin talteen. Pieniä kaffiplänttejä pitää varovasti poistella, mutta uskon niiden lähtevän. Lupaavathan nykyiset pesuainevalmistajat vaikka mitä.
Kolmen liinan hinta, 4€.Miten joku raaski luopua näistä?
Nyt posket hehkuen palailen maanpinnalle, leijailen lampunvarjostimen ompeluun ja selailen kirjaakin välillä.
Lehtiä, joista löytyy vieläkin kivaa toteutettavaa. Kahden puikon lapasen ohje ja virkattu kettuhuivi. Patalappuja voisi näiden ohjeiden mukaan tehdä useita, jämälangoille kyytiä.
Ihan pinon alta pilkottaa minua suuresti ilahduttanut sisustuskirja. Siinä riittää katseltavaa, on niin rusaasti kuvitettu opas.
Lisää peltirasioita. Kaikkien ostamieni pitää olla erilaisia, ja näitähän on markkinoilla vaikka kuinka. Mutta harmillista, kuinka lommoisia ja ruosteisiakin purkkeja aina löytyy myyntipöydistä. Niillä minulla ei ole käyttöä.
Neljä kerää Kangasvuokko-lankaa, valmistaja Valvilla/Rondo. Pellavaa, arkyylia ja viskoosia.
Näitä liinoja minä ihailen, pesen ne ja laitan talteen. Ehkä käytän joskus jossain, mutta en hävitä.
Pohjaompelu-nimellä tehdyt liinat, ihan outo nimitys minulle.
Selasin liinojen mukana ollutta vihkosta ja siinä oli painovuosi 1960. Ja hyvin vanhoja käyttötekstiilejä nämä vaikuttaa olevankin. Näiden kahviliinasten malli löytyy tuosta vihosta.
Alkusanoista lainattu-kirjonnan oletetaan saaneen alkunsa Kreikan saarilla.
Joo, ei ole minun työsarkaani nämä.
Eikä myöskään tämä reikäompelu.
Valkoinen pellavaliina, koko 36*85 cm. Ostin tämänkin talteen. Pieniä kaffiplänttejä pitää varovasti poistella, mutta uskon niiden lähtevän. Lupaavathan nykyiset pesuainevalmistajat vaikka mitä.
Kolmen liinan hinta, 4€.Miten joku raaski luopua näistä?
Nyt posket hehkuen palailen maanpinnalle, leijailen lampunvarjostimen ompeluun ja selailen kirjaakin välillä.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Yhä ylös yrittää...
Kaaos, epätoivoinen olo, mistä pitäisi aloittaa, tämäkö minun pöytäni, aloita tässä sitten yhtään mitään.
Niin, minun työpöytänihän tuo on. Että mua hävettää ja kuitenkin sen kuvan julkaisen.
Vähäkö vois siivoominen vähempää kiinnostaa, mutta jostain oli taas aloitettava.
Kyllähän tuossa ihan etualalla olisi voinut jotain pientä päästä näpertämään, mutta pöytää ei saa tärisyttää yhtään tai jotain putoaa.
Kirjoille oli saatava jokin hylly, meillä ei ole kirjahyllyä, eikä tule.
Piti oikein istua miettimään toisenkin kerran ja vot!
Sieltä jostain sen näyn sain. Perunalaatikko. Isäntä kun kantaa olkaleikkauksen jälkeen kättään vielä monta viikkoa, en voinut pyytää mitään suurta nakertamaan, mutta jos muutaman hyllyn saisin laatikkooni. Ja näin minulla on pieni kirja/perunalaatikko työpöydälläni. Ylöspäin meillä on vielä tilaa tälle tavaramäärälle, lattialle ei sovi yhtään mitään lisää.
Sain sopimaan tähän kaikki neule-, tilkku-, helmi-,virkkauskirjani ja sisustuskirjat pääsivät seinällä olevaan hyllystöön.
Keräilen kirppiksiltä kauniita peltirasioita ja nekin mahtuivat uuden hyllyni päälle. Nyt on pöytäni hetken taas tyhjä. Tulostetut ohjeetkin olen laittanut kansioihin.
Nyt on tilaa laittaa valokuvat albumeihinsa, ei ole kuin vajaan vuoden kertymä.
Mutta mihinkä me ne perunat laitetaan...?
Niin, minun työpöytänihän tuo on. Että mua hävettää ja kuitenkin sen kuvan julkaisen.
Vähäkö vois siivoominen vähempää kiinnostaa, mutta jostain oli taas aloitettava.
Kyllähän tuossa ihan etualalla olisi voinut jotain pientä päästä näpertämään, mutta pöytää ei saa tärisyttää yhtään tai jotain putoaa.
Kirjoille oli saatava jokin hylly, meillä ei ole kirjahyllyä, eikä tule.
Piti oikein istua miettimään toisenkin kerran ja vot!
Sieltä jostain sen näyn sain. Perunalaatikko. Isäntä kun kantaa olkaleikkauksen jälkeen kättään vielä monta viikkoa, en voinut pyytää mitään suurta nakertamaan, mutta jos muutaman hyllyn saisin laatikkooni. Ja näin minulla on pieni kirja/perunalaatikko työpöydälläni. Ylöspäin meillä on vielä tilaa tälle tavaramäärälle, lattialle ei sovi yhtään mitään lisää.
Sain sopimaan tähän kaikki neule-, tilkku-, helmi-,virkkauskirjani ja sisustuskirjat pääsivät seinällä olevaan hyllystöön.
Keräilen kirppiksiltä kauniita peltirasioita ja nekin mahtuivat uuden hyllyni päälle. Nyt on pöytäni hetken taas tyhjä. Tulostetut ohjeetkin olen laittanut kansioihin.
Nyt on tilaa laittaa valokuvat albumeihinsa, ei ole kuin vajaan vuoden kertymä.
Mutta mihinkä me ne perunat laitetaan...?
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Kevari myynnissä
Vanhemman pojan pyörä on myynnissä, jos tiedät jonkun ketä kiinnostaa. Kysellä voi minulta lisää.
Pyhien aikana tein itselleni jo toisen samanlaisen neuletakin. Saman takin vihreän sävyisenä löydät kesän kuvista.
Malli on ihana, hyvin istuva ja hihat just minulle sopivan ryhdikkäät.
Ohje löytyy Modasta 3/05. Lanka on Novitaa, Nalle Colori 892 ja Butterfly 269.
Napeiksi valitsin tekemäni keramiikkanapit.
Pyhien aikana tein itselleni jo toisen samanlaisen neuletakin. Saman takin vihreän sävyisenä löydät kesän kuvista.
Malli on ihana, hyvin istuva ja hihat just minulle sopivan ryhdikkäät.
Ohje löytyy Modasta 3/05. Lanka on Novitaa, Nalle Colori 892 ja Butterfly 269.
Napeiksi valitsin tekemäni keramiikkanapit.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Helppoa pitsiä
sunnuntai 23. maaliskuuta 2008
Pieni helmi muiden joukossa
Jotta on päästy tähän kuvavaiheeseen, on takana monta työvaihetta.
Joten aloitetaan ihan alusta.
Taas on kierrelty kirppareilla- kivaa puuhaa. Mitään enempiä etsimättä tuleekin ne parhaimmat löydöt ja nyt on lähdetty kierrokselle hiukan omaa kylää kauemmas.
Tampereella Nekalassa on iso halli kirppiksenä ja sieltä olen tehnyt ennenkin mukavia löytöjä, niin tämänkin. Lampun kivoine varjostimineen. Lamppu on kaunis, jalassa ihanaa vihreää ja kehikkokin on kunnossa. Ainoastaan uusi päällys ja sähkötyöt pitää tehdä. Tämä on minun.
Puran kehikosta kankaat ja vanhan kieputusnauhan pois. Tarkistan, että kaikki pinnat ovat ehjiä. Joskus isäntä hitsailee poikki menneet pinnat yhteen. Ja tekee tarvittavat sähkötyöt.
Katson, ettei kehikko ole ruostunut. Silloin pitää hioa ja maalata huonot kohdat.
Aloitan kaikkien pinnojen kieputusnauhan laiton. Nauhaa on ihan tätä varten erikseen ostettavissa. Nauha ei veny, joten mittaan kolme kertaa joka pystypinnan, ylä-ja alareunan pituuden ja pätkin nauhan valmiiksi.
Kieputan tiukkaan, nauha ei saa jäädä yhtään löysäksi, aina puoli nauhaa toisen päälle ja liimalla loppupää kiinni kehikon sisäpuolelle.
Päällikankaani päästää liikaa valoa läpi, joten laitan kehikkoon vuorikankaan.
Asettelen kankaan täysvinoon kehikon pinnoihin nähden, niin että väliin jää yksi pystypinna.
Kiristän kankaan nuppineuloja apuna käyttäen niin tiukkaan, että kangasta voi rummuttaa. Ompelen vuorin käsin pienin pistoin ja leikkaan ylimääräisen kankaan ihan ompeleen reunasta. Sormustin on tärkeä apuväline. Minulla on anopin vanha sormustin, läpikulunut, mutta kertaalleen sisältä pellitetty uudelleen.
Kolmen vuorikankaan laiton jälkeen aloitan päällikankaan laiton ihan samalla tavalla. Ompelukohdan kohdistan nyt niille pystypinnoille, mitkä jäi ompelematta.
Kankaan leikkauksen kanssa pitää olla huolellinen, ettei leikkaa vuorikangasta.
Lopuksi liimailen koristenauhat peittämään ompelukohdat. Ensin pystypinnoille ja lopuksi ylä- ja alareunoille.
Halusin tähän muutaman helmenkin ommella, joten pujottelin ne kestävään lankaan ja ompelin kieputunauhaan varjostimen sisäpuolelle.
Näin on lamppu saanut uuden ilmeen ja käyttöikä jatkuu meillä vielä kauan.
Tässä vielä kuva hehkulampun valossa.
Lampun korkeus on 33 cm, kehikko 16 cm.
Joten aloitetaan ihan alusta.
Taas on kierrelty kirppareilla- kivaa puuhaa. Mitään enempiä etsimättä tuleekin ne parhaimmat löydöt ja nyt on lähdetty kierrokselle hiukan omaa kylää kauemmas.
Tampereella Nekalassa on iso halli kirppiksenä ja sieltä olen tehnyt ennenkin mukavia löytöjä, niin tämänkin. Lampun kivoine varjostimineen. Lamppu on kaunis, jalassa ihanaa vihreää ja kehikkokin on kunnossa. Ainoastaan uusi päällys ja sähkötyöt pitää tehdä. Tämä on minun.
Puran kehikosta kankaat ja vanhan kieputusnauhan pois. Tarkistan, että kaikki pinnat ovat ehjiä. Joskus isäntä hitsailee poikki menneet pinnat yhteen. Ja tekee tarvittavat sähkötyöt.
Katson, ettei kehikko ole ruostunut. Silloin pitää hioa ja maalata huonot kohdat.
Aloitan kaikkien pinnojen kieputusnauhan laiton. Nauhaa on ihan tätä varten erikseen ostettavissa. Nauha ei veny, joten mittaan kolme kertaa joka pystypinnan, ylä-ja alareunan pituuden ja pätkin nauhan valmiiksi.
Kieputan tiukkaan, nauha ei saa jäädä yhtään löysäksi, aina puoli nauhaa toisen päälle ja liimalla loppupää kiinni kehikon sisäpuolelle.
Päällikankaani päästää liikaa valoa läpi, joten laitan kehikkoon vuorikankaan.
Asettelen kankaan täysvinoon kehikon pinnoihin nähden, niin että väliin jää yksi pystypinna.
Kiristän kankaan nuppineuloja apuna käyttäen niin tiukkaan, että kangasta voi rummuttaa. Ompelen vuorin käsin pienin pistoin ja leikkaan ylimääräisen kankaan ihan ompeleen reunasta. Sormustin on tärkeä apuväline. Minulla on anopin vanha sormustin, läpikulunut, mutta kertaalleen sisältä pellitetty uudelleen.
Kolmen vuorikankaan laiton jälkeen aloitan päällikankaan laiton ihan samalla tavalla. Ompelukohdan kohdistan nyt niille pystypinnoille, mitkä jäi ompelematta.
Kankaan leikkauksen kanssa pitää olla huolellinen, ettei leikkaa vuorikangasta.
Lopuksi liimailen koristenauhat peittämään ompelukohdat. Ensin pystypinnoille ja lopuksi ylä- ja alareunoille.
Halusin tähän muutaman helmenkin ommella, joten pujottelin ne kestävään lankaan ja ompelin kieputunauhaan varjostimen sisäpuolelle.
Näin on lamppu saanut uuden ilmeen ja käyttöikä jatkuu meillä vielä kauan.
Tässä vielä kuva hehkulampun valossa.
Lampun korkeus on 33 cm, kehikko 16 cm.
lauantai 22. maaliskuuta 2008
Pääsiäisii
Kukka-asetelmana suklaamunat.
Pienenä poikana tämä vanhin lapsemme halusi aina kaupasta tuotavan yllätysmunia, pääsiäisii. Nyt niitä olisi monta, ei ihan kaikki tuolle yhdelle.
Tämän kivan liinan sain tuliaispostissa etelässä lommailleelta lukijaltani.
Jäi virkkuukoukku kätöseen tuon oman piponi tuunaamisen jälkeen ja tein sitten tuosta Hippysta lisää pipoja. Lanka ei ole kyllä minua puhutellut mitenkään. En pidä sen väristä lainkaan ja mietin mihin sen käyttäsin.
No, päästäni en sitä ainakaan näkisi, joten pipoksi sitten.
Omaan pipooni käytin koko 50 gr kerän ja pojan pipoon, jota sitten katselin pojan päässä eilisen päivän, käytin vajaan kerän.
Tänään lankalauantaina mietin, että pitääkö lähteä kauppoihin säntäilemään lankahyllyjen väliin, vai käyttäsinkö aikani neuleiden tekoon. Nyt olisi vain yhden lankakerän akuutti tarve, sen kyllä ehtisi arkenakin hakemaan.
Pienenä poikana tämä vanhin lapsemme halusi aina kaupasta tuotavan yllätysmunia, pääsiäisii. Nyt niitä olisi monta, ei ihan kaikki tuolle yhdelle.
Tämän kivan liinan sain tuliaispostissa etelässä lommailleelta lukijaltani.
Jäi virkkuukoukku kätöseen tuon oman piponi tuunaamisen jälkeen ja tein sitten tuosta Hippysta lisää pipoja. Lanka ei ole kyllä minua puhutellut mitenkään. En pidä sen väristä lainkaan ja mietin mihin sen käyttäsin.
No, päästäni en sitä ainakaan näkisi, joten pipoksi sitten.
Omaan pipooni käytin koko 50 gr kerän ja pojan pipoon, jota sitten katselin pojan päässä eilisen päivän, käytin vajaan kerän.
Tänään lankalauantaina mietin, että pitääkö lähteä kauppoihin säntäilemään lankahyllyjen väliin, vai käyttäsinkö aikani neuleiden tekoon. Nyt olisi vain yhden lankakerän akuutti tarve, sen kyllä ehtisi arkenakin hakemaan.
perjantai 21. maaliskuuta 2008
Luutu-Hiltu
Ehtihän Luutu- Hiltukin mukaan Kyöpelinvuorelta pääsiäisen viettoon.
Noidalla on ikää jo paljon, mutta ei vielä kymmentäkään vuotta ole asunut meillä paperipussissa odotellen aina uutta kevään juhlaa.
Mukana luudalla matkaa valkoinen kissa, nuollen tyytyväisenä tassuaan.
Sopii sille samalle luudalle muutakin, kuin Hiltun pylly. Kahvipannu ja kori, jossa on suklaamuna.
Villasukat ja olkitäytteiset tossut suojaavat jalkoja matkojen takaa tultaessa.
Korjailin hiukan pipoani. Malliltaan pipo oli hyvä, mutta oli ikävän matala. Niska jäi paljaaksi, lumi ja tuuli vihmoi ilkeästi nassuuni.
Otin pipon käsittelyyn ja nyt siinä on tarpeeksi korkeutta, heijastinnauhaa ja kunnon lippa.
Lipan saa mukavasti nostettua ylös, jollei sitä tarvitse.
Lankana Novitan Hippy.
Noidalla on ikää jo paljon, mutta ei vielä kymmentäkään vuotta ole asunut meillä paperipussissa odotellen aina uutta kevään juhlaa.
Mukana luudalla matkaa valkoinen kissa, nuollen tyytyväisenä tassuaan.
Sopii sille samalle luudalle muutakin, kuin Hiltun pylly. Kahvipannu ja kori, jossa on suklaamuna.
Villasukat ja olkitäytteiset tossut suojaavat jalkoja matkojen takaa tultaessa.
Korjailin hiukan pipoani. Malliltaan pipo oli hyvä, mutta oli ikävän matala. Niska jäi paljaaksi, lumi ja tuuli vihmoi ilkeästi nassuuni.
Otin pipon käsittelyyn ja nyt siinä on tarpeeksi korkeutta, heijastinnauhaa ja kunnon lippa.
Lipan saa mukavasti nostettua ylös, jollei sitä tarvitse.
Lankana Novitan Hippy.
torstai 20. maaliskuuta 2008
Tervetuloa pääsiäinen!
Ovi on saanut koristeeksi runsaudensarven, vuosia sitten tekemäni koriste.
Väriä kevääseen, keltainen piristää. Aurinkokin paistaa koko naamallaan, eli päivästä on tulossa kaunis. Maa hohkaa kylmää ja lunta on enemmän kuin jouluaattona.
Pääsiäistä vietämme kotona, saamme vanhemman pojankin armeijasta kotiin.
Ensimmäiset simat on kiehumassa, ne maistiaiset keitetään aina pääsiäiseksi.
Ruoho on laitettu hyvissä ajoin kasvamaan, vihertää jo kauniisti. Valkoisen höyhenkoristeen väänsin ohuen rautalangan avulla ympyräksi ruohovadin koristeeksi.
Ja ne parhaimmat pääsiäsimunat ei ole kukon munimia, vaan kaupasta ostettu Fazerin Mingnon-muna.
Kaikille teille mukavaa pääsiäistä!
Askartelut loppuvat, päivitykset jatkuvat uudet kujeet mielessä.
Väriä kevääseen, keltainen piristää. Aurinkokin paistaa koko naamallaan, eli päivästä on tulossa kaunis. Maa hohkaa kylmää ja lunta on enemmän kuin jouluaattona.
Pääsiäistä vietämme kotona, saamme vanhemman pojankin armeijasta kotiin.
Ensimmäiset simat on kiehumassa, ne maistiaiset keitetään aina pääsiäiseksi.
Ruoho on laitettu hyvissä ajoin kasvamaan, vihertää jo kauniisti. Valkoisen höyhenkoristeen väänsin ohuen rautalangan avulla ympyräksi ruohovadin koristeeksi.
Ja ne parhaimmat pääsiäsimunat ei ole kukon munimia, vaan kaupasta ostettu Fazerin Mingnon-muna.
Kaikille teille mukavaa pääsiäistä!
Askartelut loppuvat, päivitykset jatkuvat uudet kujeet mielessä.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
Pajunkissat ja kynttilät
Pajunkissoja on paikoitellen paljon pajuissa, sitten on paikkoja, ettei saa kuin kuin risun käteensä.
Siskoni pihasta viikonloppuna nypittiin isolla porukalla yksi pajupuska melko tyhjäksi ja tässä on tulos.
Lisää erilaisia koristemunia. Meidän mökki-lehdessä 2/08, on askarteluohje pörröiseen pääsiäiseen.
Ohjeessa oli käytetty kuumaliimaa pörröpallojen kiinnitykseen, mutta minullapa on muistissani kuinka kipeää se kuumaliima sormiin tekee ja siksi minä käytin kylmäliimaa.
Kuumaliima on nopea kuivumaan, eikä pajunkissat siirry niin helposti, mutta varovastihan näitä pitää muutoinkin käsitellä. Onko kenelläkään ideoita jälkikäsittelyyn, ettei nämä alkaisi ajan kuluessa heitimään sisällä. Kenties hiuslakka?
Nämä pallot ovat kyllä yhtä pehmoisia kuin maanantaina emäntänsä mukana kotiinsa palutunut Molle-kissa.
Keväisen vihreät kynttilätkin on puettu koristuksiin.
Vanha pieni kylvövakka sai eilen uuden pohjan, kun sirkelöin hukkuneen tilalle vanerisen muodon. Tästä vakasta koristautui kiva pääsiäissisuste.
Siskoni pihasta viikonloppuna nypittiin isolla porukalla yksi pajupuska melko tyhjäksi ja tässä on tulos.
Lisää erilaisia koristemunia. Meidän mökki-lehdessä 2/08, on askarteluohje pörröiseen pääsiäiseen.
Ohjeessa oli käytetty kuumaliimaa pörröpallojen kiinnitykseen, mutta minullapa on muistissani kuinka kipeää se kuumaliima sormiin tekee ja siksi minä käytin kylmäliimaa.
Kuumaliima on nopea kuivumaan, eikä pajunkissat siirry niin helposti, mutta varovastihan näitä pitää muutoinkin käsitellä. Onko kenelläkään ideoita jälkikäsittelyyn, ettei nämä alkaisi ajan kuluessa heitimään sisällä. Kenties hiuslakka?
Nämä pallot ovat kyllä yhtä pehmoisia kuin maanantaina emäntänsä mukana kotiinsa palutunut Molle-kissa.
Keväisen vihreät kynttilätkin on puettu koristuksiin.
Vanha pieni kylvövakka sai eilen uuden pohjan, kun sirkelöin hukkuneen tilalle vanerisen muodon. Tästä vakasta koristautui kiva pääsiäissisuste.
tiistai 18. maaliskuuta 2008
Päivän pääsiäisaskartelu
Pääsiäisen munakynttilöitä on nopea tehdä. Ensin säästetään rikotun munankuoren ehjät puolikkaat, pestää ja kuivataan ne.
Kahdeksan kuoren puolikkaan täyttämiseen pilkottiin kaksi valkoista ja kellertävää kynttilää.
Valkoinen kynttilä murskattiin kattilaan sulamaan miedolla lämmöllä, ei keitetä niin että kuplii.
Kellertävät kynttilät mitattiin puolikkaaseen kuoreen sopivan mittaiseksi, ja sydänlanka etsittiin massan seasta.
Kanamunakotelo on hyvä alusta askarteluun.
Keltuaiskynttilät asetellaan kuorien keskelle ja varovasti kaadetaan sula kynttilämassa kuoreen. Kuoret ovat nykyään harmillisen haperoita ja pienestäkin halkeamasta sula massa valuu koteloon. Sulan massan jäähdyttyä lisätään varovasti sulaa kynttilää, niin että pinta on kuoren tasalla.
Jokainen polttaa sitten omalla vastuullaan ja valvovan silmän alla. Nämä paloivat kauniisti. Kynttilöiden alla oli pieni lasiastia.
Ohje on jostain keväisestä lehdestä silmäilty.
Virkattu keltainen perhonen enteilee jo kesää.
Malli on virkkauslehdestä Diana special, jonka pojan tyttöystävä toi minulle pari viikkoa sitten Slovakiasta. En sitten sanaakaan saanut selvää ohjeesta, mutta onneksi oli selkeä ruutupiirros.
Liinan koko on n.33*25 cm. Lanka Coatsin ja koukku 1.5 mm.
Kahdeksan kuoren puolikkaan täyttämiseen pilkottiin kaksi valkoista ja kellertävää kynttilää.
Valkoinen kynttilä murskattiin kattilaan sulamaan miedolla lämmöllä, ei keitetä niin että kuplii.
Kellertävät kynttilät mitattiin puolikkaaseen kuoreen sopivan mittaiseksi, ja sydänlanka etsittiin massan seasta.
Kanamunakotelo on hyvä alusta askarteluun.
Keltuaiskynttilät asetellaan kuorien keskelle ja varovasti kaadetaan sula kynttilämassa kuoreen. Kuoret ovat nykyään harmillisen haperoita ja pienestäkin halkeamasta sula massa valuu koteloon. Sulan massan jäähdyttyä lisätään varovasti sulaa kynttilää, niin että pinta on kuoren tasalla.
Jokainen polttaa sitten omalla vastuullaan ja valvovan silmän alla. Nämä paloivat kauniisti. Kynttilöiden alla oli pieni lasiastia.
Ohje on jostain keväisestä lehdestä silmäilty.
Virkattu keltainen perhonen enteilee jo kesää.
Malli on virkkauslehdestä Diana special, jonka pojan tyttöystävä toi minulle pari viikkoa sitten Slovakiasta. En sitten sanaakaan saanut selvää ohjeesta, mutta onneksi oli selkeä ruutupiirros.
Liinan koko on n.33*25 cm. Lanka Coatsin ja koukku 1.5 mm.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)