keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Impi lammella

Olen jo muutaman kerran ehdottanut, että kaivetaan etupihan vesiallas pois. Ensinnäkin se on kaikkein vähiten luonnikkaalla paikalla, mäen päällä. Olisi edes alamäessä. Juu, silloin tahdoin sen tuohon. Sitä ei näe kuin yhdestä ikkunasta. No pakkoko siihen klasiin on nenänjälkee tehdä. Sitten sen siivoaminen on aina yhtä innostavaa. No, tehtiin syksyllä tasainen lautataso, ettei polviin satu. Kai mä ny sitten tykkään siitä vieläkin.

Jotkut asiat ovat vain hetken, mutta pyrin omassa pihassa pitkäikäisyyteen, eli en heti uudista, kun jokin uusi juttu on taas valloillaan. Tai ainakin odotan, että hinta laskee ja jos vielä silloinkaan en ole liikkeellä, se ei ole minun juttuni. Tähän kohtaan on tehty vuosikymmenien aikana monta erilaista asetelmaa. Tänä kesänä näin.
Altaan tyhjennyksen ja pesun jälkeen kapusin pohjalle ja kitkin altaan ja kiven väliin jäävän kasvualueen. Kaadoin paksun kerroksen haketta ja toivon, että rikkakasvit, eikä siemenkasvusto nosta nokkaansa. 
Viime kesänä istutettu valkoalpi jäi jo muun kavuston jalkoihin, joten se piti siirtää muualle. Samalla kaivoimme yhden valkoisen pionin juurakon, joka myös oli jo jäänyt peikonpähkinän alle kuurupiiloon. Pioni voi jo huonosti, toivottavasti tokenee shokeeravasta päivänvalosta. Kaivuiden jälkeen allas putsattiin uudestaan ja pohjalle aseteltiin lecaharkko. Sen päälle laatta, että saimme Hankkija Puutarhalta ostamamme kylpijän aseteltua vesiputouksen alle. Ja sitten täyttö puhtaalla vedellä.
Laatan päälle laitoimme kiviä, ettei patsas putoa, jos/kun tulee sähkökatkoja ja vedentulo pätkii.
Huomaa, kuvaan kirmaa vasemmassa reunassa kukkamehiläinen!
Kuvaajana olin nopea, kun sain sen lennon vielä keskelle kuvaa.
Allas valokaarineen ja ympäröivine kukkamaineen on yhtä kuin pergolan reuna. Kukkamaanreuna on vielä laatoittamatta, mutta on jo työjonossa.


tiistai 29. kesäkuuta 2021

Huvittelumaja

Kesän ensimmäinen aamiainen huvimajassa tuntuu aina yhtä mukavalta. Kiireettömät viikonloppuaamiaiset tuntuu luksukselta, kun olen jo melkein hereillä =)
Teimme yhdessä pikapuleerauksen, miäs imuroi ja minä pesin pinnat. 
Aamuisin ja myöhään illalla täällä on kiva viipyillä, mutta ei keskipäivällä. Tila on ihan liian kuuma. 
Tämä on rakennettu v.1999, eli ei mikään vanhus. Tämän funktio oli pitää lapset hiljaisina ja jossain oli kesäinen ruokapaikka, kun tein viisivuorojärjetelmää. Kesät oli melkoisen hektisiä, kun kaikki lapset olivat pieniä tai nuoria, ja minun piti saada nukkua yövuorojen jälkeen. Tilasta tehtiin tarpeeksi suuri, että sovimme kaikki saman pöydän ääreen. Sittemmin tämän sisutus on muuttunut muutamaan kertaan. 
Tänä kesänä tänne tuotiin uusi, todella vanha, pöytä. Samalla sohva, lasten kerrosängynpuolikas, käännettiin kasvot kohti ovea. Lattialle rullattiin Rustan muovimatto.
Olen pyrkinyt vähentämään sisustujuttujen määrää, mutta eihän se onnistu.
Kannukokoelma on pysynyt maltillisena. 

Katonrajaa kiertää pienet taulut ja majolikalautaset.
Patjan suojasin vanhalla patjaraidalla. Tyynyt pitää vielä kaivella esiin.
Suomenlippu liehuu huvimajan katonlappeessa.
Peikonpähkinät toin tänne suojaan kasvarilta.
Vanhan pöydän pinta on kauniisti kulunut. Sen vetolaatikon suojiin voi laittaa aika paljon tavaraa ja unohtaa ne sinne =)
Pöydän kahdella syrjällä on vanhat Askon pinnatuolit ja ikkunan alta voi ottaa vielä punaisen jakkaran käyttöönsä.
Aina on hyvä aika ottaa yksi erä risti-nollaa.
Opiskeluaikojeni keramiikkatöitä.
Joka kesä huvimaja tarjoaa mukavan oleskelupaikan pihan reunamilla. Se ei paljon huutele olemassaoloaan, mutta tarjoaa viihtyisän paikan oleiluun, kun etsii hiukan suojaisampaa paikkaa.


maanantai 28. kesäkuuta 2021

Ruusukaari

 Tahtoisin olla ruusutarhuri, jonka puutarhassa tuoksuisi monet ihanat ruusut suurina, pieninä, värikkäinä, seesteisinä. On yritetty! Ihan ensimmäiset näyttävät perennat olivat ruusuja, etupihan kukkamaalla, siinä main missä vaaleanpunainen pyörä on juntattuna maahan. Ei auta itku markkinoilla, ei. Ei minusta tullut ruusutarhuria. Vaikka kaivoimme syvän kuopan, ei sekään tuottanut tulosta.
Välillä tulen ostaneeksi ruusunjuurakoita. Unelmoin kuinka ne nousevat ylös kauniita kehikoita pitkin ja puskat valtaavat nurmialaa kevyin tuulessa heiluvin oksin. Totuus oli taas keväällä näkyvissä kahden köynnöksen osalta. Molemmista oli kaikki maanpäällinen kavusto paleltunut mustaksi , mutta onneksi juurakko oli säilynyt. Sakset käteen ja leikkaamaan. 
Puutarhan vesialtaan reunalla kasvaa kaunis Pohjantähtiruusu, jonka kasvusto alkoi hipomaan metrin pituutta. Vanha tukikaari päätti pitkän palvelussuhteensa keväällä, kun oli jo viime kesänä valittanut oksien painon olevan ihan liikaa. 
Ruusu viuhtoi suuntaan, jos toiseenkin, eikä sen lähelle ollut menemistä ilman piikikästä vastaanottoa, joten juhannuslomille lähteissämme oli saatava ihan just nyt heti se kaari. En jäänyt odottamaan Hanskin pajan avajaisia, kun lattiakin on vielä valamatta, vaan sanoin tekeväni vaikka ylitöitä, taas, että voin ostaa valmiin kaaaren. Nälkäkiukkuisena on kauppaan kiva mennä. On ainakin melko vakuuttavaa, kun pitää tapahtua heti. 
Kaari on herratokmannin, eli helposti läheltä. Miäs kokosi kaaren, kun podin päänsärkyä. Minulla on taas ollut viime aikoina vuosijuhlat tapaturmani kanssa, joka aina jaksaa muistuttaa, että tavallinen kuolevainen minäkin olen. Kaareen lisättiin muutama ruuvi, että pysyy varmasti kasassa kovissakin tuulissa. Maahan juntattiin paketin mukana tulleet koukkukiinnikkeet. 
Jos kuvissa näkyy suuntaan, jos toiseenkin kaaren vinouma, niin sitä on kaivettu hiukan maan alle samalla, kun malttamaton kuvaaja pörräsi kameran kanssa vuoroin kuvaamassa, vuoroin kitkemässä.
Tässä kohtaa oltiin vielä juhannusaaton päivässä, eli hyvissä ajoin, ennen lipunnostoa kaari oli paikoillaan ja kukkamaa melkein kitkettynä.
Niin minusta tuli pioniharrastaja,


sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Juhannustaikoja

24.6.2021 puoli vuotta jouluun!

 Hei, kuinka teidän juhannus on sujunut? Suurin osa on tainnut nauttia lämpimistä ja kauniista kesäpäivistä. Meillä päivät ovat menneet helteessä ja olemme osamme saaneet myös vesisateesta. Kolmen päivän vapaat on vietetty omaan tahtiin kahdestaan, leväten ja pihalla puuhaillen ja vähän reissaten. Työni on edelleen hektistä ja olenkin yrittänyt tehdä kaikkea kevyttä työni vastapainoksi. Neulonta on jäänyt ihan tauolle. Olen vain, jos en puuhaile pihalla.

Perennat ovat parhaimmillaan nyt! En muista koskaan juhannuksena kukkamaiden olleen näin täynnä kukkia. Olenkin kitkenyt sen kun ennätän penkki kerrallaan. Minulla on vieressäni ajoleikkurin peräkärry, johon kippaan rikkaämpärin tyhjäksi. Tuulisina päivinä puista on lennellyt risua ja oksaa tosi paljon pitkin pihamaata. Samaan kärryyn mahtuu harava ja talikko, jos vain viskon keskeltä kukkamaata rikat nurmenreunaan. Pitää tehdä vielä pari rynnäkköä ja aloittaa taas alusta. Minusta perkaaminen ja kitkeminen on ihan parasta siivoamista.
Varsinaista juhannussiivousta emme tehneet laisinkaan. Syystä, että meillä on remontti pirtillä vielä kesken. Hiukan on haasteellista aikaa, kun miähellä on konehalli tekeillä, keittiö /lattia ja piha vaatii osansa. Niin ja työ. Jokaiselle pitää olla oma aikansa. 
Sen verran otin aikaa, kaikesta edellisestä, että pesin keittiön ja pirtin ikkunat. Nyt on pinnat hetken puhtaana, että pääsemme aloittamaan lattian tekoa. Siitepölyä on joka paikassa, kun raottaa laseja. Jokainen huone siivotaan viimeistään kesälomalla, kun saadaan tavaroita siirrettyä takaisin omalle paikalleen. Nyt en jaksa vielä ajatella sen pidemmälle.
Juhannustulille ei ollut lähteminen ennen kuin sain ruusukaaren! Melkoisia vaateita emännällä, kun ruokakauppa-asiatkin unohtui tehdä. Auto oli jo niin täynnä, kun olimme torstai-iltana kotona, että miäs ruokki meidät Herkkujuustolan  Hilmanjuusto-purilaisannoksilla. Ihanaa, kun voi välillä käydä vain pyytämässä annoksensa, eli rajoitukset ovat rauenneet. Emme tietoisesti pyri ruuhkiin niin maantiellä, kuin asioidessamme. 
Tänä vuonna kokon polttoon oli lupa myös Pirkanmaalla. Pieni selailu paikkallistietoa, mihin lähteä ja ehdimme näkemään vielä kokon palavan. Paikalla oli monta lapsiperhettä, mutta ei tutun tuttua. Laiturilla käyskennellessä tulin sanoneeksi, että miksi ei tultu veneellä? Moni saapui omalla veneellään lähitaloista ja se tuntui kesältä. Tosin me joutuisimme laskemaan oman veneen rantaan peräkärrystä ja se olisi tehty huomattavasti kauempana tätä Laitilan siltaa.
Veneily ja vesilläolo on kuulunut minun lapsuuteeni. Nautin vedenääressä lutrailusta ja kaikki veteen liittyvä on rauhoittavaa. Miäs on kuivanmaan kasvatti, mutta iän myötä on hänellekin tullut mieltymys vesistöjen ääreen. Lapset kirmailivat venelaiturilla vanhempien valvonnassa. 
Iloista kesäillan menoa, jonne tultiin autoilla, veneellä, jalan. Ilma oli kesäisen kaunis. Meillä oli tarkoitus käydä katsomassa vielä toinenkin kokko, joka oli kotimatkalla. 
Sinne asti emme koskaan ehtineet, kun bongasimme ystävän joka kotiutui juuri, kun ajoimme hänen kodin ohi. Kävimme "pikaisesti" tervehtimässä. Aattoilta lipui nopeasti puoleen yöhön.
Yön hämärissä teimme vielä ystävän puutarhassa kierroksen, kun nappasin yhden akileijantaimen mukaamme. Kun lähempänä yhtä olimme kotona, ei kylänraitilla ollut montaa vastaantulijaa.
Huvimajalla paloi aurinkokennovalaisimet, toinen pakko saada ennen juhannusta-ostos. Toisen olin ostanut jo alkukesästä Baukkarista. 
Himmeä valonkaje saa energiansa päivänpaisteesta.
Pilvet alkoivat kerääntymään ja juhannuspäivän aamuna heräsimme kamalaan ukkoseen. Vettä satoi reilun tunnin ajan ja sademittari hörppi kitusiinsa 30 ml. Sadepäivä, mitä tehdään?
Sade ei sinänsä haittaa, mutta aina voi miettiä asioita hiukan etäämmältä. Me lähdimme Tuuriin!
Kekisellä on avattu suuri puutarhamyymälä, jota olin pyytänyt päästä katsomaan. Sinne siis. On kiva nähdä vaihtelua tarjonassa ja tehdä uusia löytöjä pihapuuhailuun. Minulla ei ole mitään ostoslistaa, koska olen avoin uusille jutuille. Ilahduttavan paljon perennoja, puita ja pensaita. 
Meidän matkaan lähti punatammi, jonka lehdet ovat liuskemaiset. Lehtiin toivon kunnon syyspunan, mutta jää nähtäväksi onko niissä ruskeutta enempää väriä syksyn tultua. Kärryyn pomsahti myös pari muuta istutettavaa, yksi jaloritarinkannus ja ruusuntaimi.
Kauppakeskuksessa oli paljon väkeä liikkeellä, mutta suuressa tilassa ei tullut ruuhkia. Teimme harkittuja hankintoja, eikä meidän ole tarvis ajaa tätä kautta kesälomareissulla, kun kerran jo kävimme =)
Auton pakkaaminen on tuttua puuhaa. Taimille on oma nurkka, kun takapenkit kaadetaan. Ja loput ostokset toiseen reunaan. Aina pitää roudata jotain. Niin kauan kun meillä on tehty kaikki itse, on auto ollut niin työväline, kuin kuljetuskalusto. Ihailen siistejä perheautoja, mutta meillä on kunnon rytyytysfarkku.
Luonto on niin vehreä, eloisa ja runsas. Sateen jälkeen tuoksu on raikas, ei raskas ja väsynyt, kuten viikolla +33', kun joutui oikein kauhomaan happea. 
Vieläkin joulupukki hiippailee täällä, taitaa olla kesälomalla.