lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kanal två

















Suomi-neito on tänä viikonloppuna täynnä tapahtumia, joita ainakin minä olen yrittänyt kiertää. Tosin valtatielle mentyäni, en voinut välttää autojonoja. Mihin ne kaikki autoilijat olivat menossa?!
Minä kuljetin nuorimmaista vanhimman pojan luokse, kun ensinnä olimme saaneet tinkimme lähes valmiiksi.
Ennen lähtöään miäs jätti maalit ja pensselit hyyskan viereen, ettei vaan aikani tule pitkäksi.
Nysvä kaatoi maalit päällensä ennen kuin oli päässyt kunnolla eilen alkuunkaan. Eipä naurattanut.
Hieno maalausilma on mahdollistanut pintojen nopean kuivumisen ja uudelleen maalauksen. Vielä pientä säätöä ja ovi paikoilleen, punamultainen pikkumökki on valmis.
Hyyskan ihanuuksiin kuuluu valokate, joka päästää valoa reilusti sisälle.
















Viikolla virittettiin muutamat cd:t marjapuskien päälle. En ole juurikaan kranttu vaikka viinimarjoja häviääkin, mutta rajansa se on hyväntekeväisyydelläkin, kun kaikki marjat häviävät ahnaisiin linnun nokkiin. Kanal två ja monta muuta välkkyvät tuulenvireessä, eikä tirpoista tietoakaan.













Pitänee mennä hiukan siirtelemään keppejä etteivät linnut luule, että niitä huijataan.

Samalla voisin sitaista maalia hyyskan karmeihin, ajaa nurmikkoa, kitkeä pari kukkapenkkiä ja istahtaa hyvän elokuva pariin ilta kymmeneltä.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Hämis














Kun yö saapuu, verkonkutojat aloittavat työnsä.

Verkonkutojat odottavat saalista hiljaisuudessa.













Iljettävät isot, karvajalkaiset otukset etenevät nopeasti monine jalkoineen.


















Kun uusi päivä nousee ei mikään näytä niin kauniilta kuin hentoinen verkko kastepisaroineen.Verkon lanka G- B Batik, Tallinnan tuomisia. Verkon ulointa reunaa kiertää Novitan Tennese. Samoin verkon kiinnitysnarut ja hämis ovat Tennesetä.
Hämiksen jalkoja tulee piippurassit.
Näin tällaisen viritykset blogikierroksellani. Siihen ei kuitenkaan ollut ohjetta, joten koukku käteen ja yrittämään. Verkonvirittäjä on terassimme tolppien välissä.


















Hyvää viikonloppua teille kaikille,

torstai 28. heinäkuuta 2011

Millistä - 31



















Kuinka nopeasti aika kuluukaan, kun sitä oikein pysähtyy hetkesi miettimään. 6 - vuotta sitten kävimme katsomassa kummilastamme, joka viikon vanhana kaksoisveljensä kanssa olivat kuin pienet enkelit nukkuessaan.
Tänä päivänä vauhti on hurjaa, ääntä piisaa ja muutaman viikon päästä alkava esikoulu on jännä juttu.
Viivähdimme pitkän tovin seuraten kolmen sisaruksen leikkejä ja polkupyöräkilpailuja.
Kummilapsemme sai lahjansa, aiemmin neulomani takin ja korvakorut, joista jälkimmäisillä on kuulemma kysyntää ja käyttöä.
Pois lähtiessämme minäkin sain jotain. Jotain mitä olen vuoden odottanut saavani, kun kehtasin kysyä.
Viime kesänä nähtyäni tämän ihanan vanhan ikkunaruudun olin saada henkensalpauksen. 31 -ruutuinen vanha ikkuna on maatilan päärakennuksesta aikanaan otettu talteen ja säästetty siistinä ja lähes ehjänä. Minulla oli heti suunnitelma valmiina mitä tähän tekisin, se vain piti saada ensin itselleni.













Eikä sillä hymyn määrällä ollut mitään rajaa, kun ajoimme tämä kyydissämme kotia kohden. Ehkäpä tästäkin ruudusta kuullaan vielä joskus jotain....
Kesän ajan työpöydälläni on ollut pienoinen helmityöpaikka. Sitä on oikeastaan turha siivoilla pois, kun aina sen luokse voi hetkeksi istahtaa ja näprätä jotain pientä.













HelmiQ ostetut korvatapit saivat täytettä, kun loputakin sain liimattua sulattamani Millefiorit paikoilleen. Miljoona kukkaa ja paljon uusia ideoita.
Helmeni eivät pääse loppumaan, sain lisää kauniita helmiä Tsekin tuliaisina. Kiitos!












keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Omput


















Piha vaatii omansa, vaikka helle vaatii veronsa.
Viime viikolla siistittiin aidanteelta syreenit, norjanangervot ja pensanshanhikit. Mitä lämpimämpi päivä sen varmemmin meidät näkee hukimassa.
Hikikarpaloita ja raapaleita, mutta ei väliä. Tänään sitten leikattiin omppupuut. Satoa tulee niin paljon etteivät oksat kestä painoa.Kasvihuoneen päälle taipuneet suuret oksat sahattiin poikki. Kattopleksi suojattiin vanhalla superlonipatjalla ja taas raahattiin oksaa peräkärryyn.

















Viisi omenapuuta ja pari riippapihlajaa siistiintyi, eikä suurta muutosta näe, jos ei tiedä saksikäden tehneen heinäkuussa klippauksia.













Pikkaisen maalailin omia askartelujani ja etsin seuraavaa maalauskohdetta. Se taitaa olla hyyska.
Illalla pestiin loput matot mattorannassa ja sen perään uimaan. Vesi on niin lämmintä, että käynti järvessä on suuri nautinto valkosormisuudesta kärsivälle.
Ihanan tyyni ilta, pieni tuulenvire ja kirkas taivas. Ilmassa on iltaisin jo syksyn tuoksu.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Minikoossa ja lehdessä













Sunnuntain messuostokseni olivat "pienet", kun tarpeenikin näin työttömänä sopiikin olla kohtuulliset. Pienellä budjetillani sain kuitenkin mukavan lisän uuteen nukkekotiini, joka on vasta keräilyvaiheessa. Itse rakennushan on jo olemassa se vain odottaa tulemistaan takaisin uudessa asussaan vuosien kuluttua.
Sitä ennen ehdin tehdä monet messuostokset, löytää kirppiksiltä sopivaa materiaalia ja inspiroitua Tallinnan tarjonnasta. Tehtiinhän edellistäkin nukkista 10 - vuotta, ei tämä taida sen nopeammin valmistua.











Läksimme aamusta aikaisin liikenteeseen. Ihan ensimmäisenä en paikalla ollut, mutta hyvin ehdin näkemään ihanuuksia, joita moni taitava tekijä oli pöydälleen myyntiin laittanut.
Vielä kun ostaja saisi kiertää myyntipöydän kolmelta eri reunalta, ei täytyisi kurkkia toisen selän takaa ja joutua tuupittavaksi takana olijan toimesta.
Ihailin taitavien puuhuonekalurakentajien aikaansaannoksia, mutten raskinut ostaa kuin yhden tuolin. Samaa sarjaa oli kotona ennestäänkin.
Haaveeksi jäi muutama huonekalu jotka toivottavasti vielä joskus pystyn ostamaan.
Ihailen pikkutarkkaa työtä, ajatuksella suunniteltua jossa taitavat kädet ovat saaneet kokonaisuuden onnistumaan täydellisesti.













Tai sitten jotain vanhaa ja ihanasti patinoitunutta. Sairaalansänky vuodelta 1983, 2 €. Metallia ja ah niin nostalginen.
Siinä kiertelyn ja ostosten huumassa näin jotain ihanaa.

















Pienen ja siistin vanhan matkalaukun, jota heti tinkaamaan itselleni. Päästyämme myyjän kanssa hinnasta sopimukseen, keräsin olkalaukustani kallisarvoiset ostokseni matkalaukun suojiin ja lähdin tyytyväisenä messuilta pois.
Sunnuntainen iltapäivä kuluikin äidilläni. Samalla matkalla tapasin lapsuudenystäväni, joka ei jostain syystä halunnut kuvaansa julkaistavaksi, toivomus huomioitu ;)

Tänään on hypähdelty mustikkamättäillä aikaseen aamusta. Kotiin tultuamme otin postin laatikosta, heitin lehdet pöydälle ja hups! Meidän luhdin kuvahan oli uusimman Maalla - lehden Pihani aarre - kilpailusivulla. Tosin emme voittaneet harmaavesisuodatinta, mutta ei aina voi voittaa. Ei edes joka kerta.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Pusero 3 / 4 hihalla


















Kiitokset teille kaikille, kommenttinne ja viestinne lämmittävät mieltäni mukavasti. Kiitos!
Lasityöni on saanut osakseen huomiota, josta näin opiskelijana olen iloinen.

Uusin neulepuseroni on jäänyt kuvaamatta, kun hovikuvaajani, tytär, liihuaa omia kesäisiä menojaan, eikä ehdi olemaan paikalla hyvän ilman salliessa. Pestasin pojan kameran taakse, kiristys, lahjonta, uhkaus... ja pakollinen maanantain selkäsauna.Poika räpsi kuvia, otti monta ja sanoi, että onhan niitä jo otettu tarpeeksi. Juups, 60 kuvasta pari onnistunutta.
HuoH!
Tämä neule ehti matkata jo Tallinnassakin matkaneuleenani. Sittemmin kotona neuloin hihat ja kaula - aukon. Josta jälkimmäistä korjailin useamman kerran.
Malli löytyy Modasta 4 / 2008, 50.












Sileä perusneule, jossa pisteenä iin päällä kiva v- aukko. Loppukesän rientoihin sopiva neule, ei liian lämmin kuitenkaan.

Lanka on Novitan Tennesee. Olen yrittänyt kaivella lankajemmoistani vuosien takaisia ostoksiani päivänvaloon, nämäkin langat ovat muutaman vuoden ehtineet sammaloitua laatikossaan.
Pakko tyhjentää vanhoja varastojaan, että saan uudet langat sopimaan jonnekkin.
Viime päivinä en paljon ole ehtinyt päivityksiä tekemään, vaikka paljon olisi aiheita. Jossain vaiheessa vain viime viikolla huomasin, että lomanikin on loppusuoralla ja paaaljon tekemättömiä töitä listalla. Siitähän se kiire sitten alkoikin. Esim. tämä kuvauspaikka, kukkaviidakko, jonka perkaamista yritän tänään vielä aloittaa.

















Sunnuntain lelu- ja nukkekotitapahtuman ostokset on vielä kassissani, muutama valmis koru, virkkaus, askartelu, kirppisostos, ym. odottavat jonossa päivitystä. Kaikki aikanaan.
Aurinkoista viikon alkua teille kaikille,

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kevät tuli takaisin













Vihdoinkin, peräksiantamattomuudesta on aina hyötyä, ainakin näin helteillä. Tulppaanityöni on valmis ja se on asennettu omalle paikalleen huvimajaan.
Vuosia sitten aloitin haaveiluni, että minulla olisi huvimajan ikkunoissa joka vuodenajalle oma aikaansa kuvaava työ. Kuten useimmat teistä tietävät, tuli pitkä tauko, etten voinut tehdä mitään suureellisia liikkeitä, mutta uudelleen toipumiseni myötä alkanut uusi vaihe elämässäni toi eteensä lasin ja sen kaikki kauniit värit ja minulle uudet tekniikat oppeineen.Pikkaisen suureellisesti lähdin ensimmäisen opintovuoteni päätteeksi suunnittelemaan tätä omaa työtäni, jolla on mittaa reilun 1. 31 x 0. 27 m. Minä kun liiemmin piittaa mistään pienestä piiperryksestä, haluan heti jotain suurta ja näyttävää, niin pakkohan minun oli tavoilleni uskollisena piirtää tämä koko ikkunan levyinen työ.

















Kuulin opiskelukavereiltani, että heidän ensimmäiseen Tiffanytyöhön piti piirtää vähintään 100 palaa. Minun työni olisi täyttänyt hyvinkin tuon vaatimuksen, sillä tähän työhön tuli kaikkineen 357 palaa.














Idea tähän malliin tuli aikanaan häälahjaksi saamastamme peittopussista, josta hahmottelin kukintoja ja aidannetta ensin pienen pätkän. Ensimmäisessä piirroksessani työni päättyi ylimpiin kukintoihin ja lehtiin, mutta talvi toi tullessaan uutta tietoa ja taitoa, piirtelin muutaman lisäkaarteen ja jatkoin työni tasareunaiseksi.
Jossain vaiheessa aloin ajattelemaan, että olisi pitänyt tehdä vieläkin näitä paloja suuremmat taustat, antaa ilmaa ja kepeyttä työlle, mutta silloin se olisi taas valmiina peittänyt liian paljon näkyvyyttä huvimajasta ulos.
Olen viettänyt useita tämän kesän kuumia päiviä itseäni viilentäen lasipöytäni ääressä ensin leikaten ja hioen loput palat paikoilleen.
Folionnista ei meinannut tulla loppua ollenkaan.
Työssä käytin kolmea eri folioleveyttä 13 / 64, 5 / 32 ja 11 / 64. Kaikki kuparipohjaisia.
Kukinnon varret tein leveimmällä foliolla.
Tinaamiseen meni oma aikansa, sen sain eilen päätökseen.
Tuennan tein tinasukalla koko työn ympärille.













Tänään sitten pääsin laittamaan lyijykiskot työtä kehystämään. Ohuemmasta tuuliraudasta tein lisätuennan ja väänsin työn yläkulmiin valmiiksi kiinnityslenkit, jos työ laitetaan joskus roikkumaan johonkin ikkunaan.












Leikkasin 10 mm:n U-lyijykiskoon siistit kulmat ja painelin kiskot paikoilleen ennen tinaamista.
Tämän jälkeen sainkin miähen avukseni, kun työ piti saada suihkuun. Samalla lutraamisella työ sai pintaansa patinan, joka on kuparin ja mustan sekoitus.












Nyt vasta näin työn ensimmäistä kertaa kunnolla.
Olen tyytyväinen lasivalintaani. Ei liikaa värejä.
Kukinnoissa käytin kahta eri sävyistä Spectrumin punaista, 6069 - 81, sekä 608 - 9.
Samoin vihreän kaksi eri sävyä, Spectrumin 6022 - 82 ja Kokomon 163.
Ruskea Spectrum 317 - 2, sekä Kokomon kirkas 33 A.













Sillä aikaa, kun miäs mittaili listanpätkiä työn kiinnitykseen, pesin huvimajan ikkunoita.

Lopuksi jäin hetkeksi yksinäni katselemassa valmista työtä ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että toisetkin ikkunat vaativat omat työnsä. Yhdellä ikkunalla olikin jo jouluinen kukinto.
Missään vaiheessa en ole noteerannut, että onhan meillä huvimajalla myös pariovet joihin saisin myös jonkinlaiset lasityöt tehtyä.
Sitä ennen pitänee mennä siivomaan valmistuneen työn jäljet pois. Tämän työn myötä pääsin oikein kunnolla koeajamaan työpöytäni ja huomasin muutaman puutteen, jotka on jo hoidettu kuntoon.













Sain lisätilaa pienellä muutoksella, jota pääsen taas testaamaan, kun otan seuraavan työn käsittelyyn. Onhan näitä, töitä, jatkuvasti jonossa.

















Kaikille teille, oikein mukavaa ja kesäisen rentoa viikonloppua.
p.s taidan vaihtaa istumapaikkaani huvimajalla sunnuntaiaamuisilla aamupalahetkillä