Ihan trompina luokses pompin ain....! Pääsin lopultakin pyöräyttämään kasvarin nurkille suunnittelemani esineet omiin koloihinsa. Olin ihan innoissani, etten edes juomaan ehtinyt. Oli kuuma, suorastaan läkähdyttävän kuuma, mutta ei sekään sitten ollut loppujen lopuksi mikään este. Istuin välillä pihapenkille, katselin ja taas jatkoin. Kun odottaa jotain malttamattomana puolen kesää, niin saahan siitä innostua niin, ettei huomaa ajan kuluvan.
Olen kulkenut lukemattomia kertoja työhuoneeseen. Sieltä pois. Aina on ollut keskeneräistä.
Kastelin kasvihuoneen kasvuja, ei vieläkään valmista. Tynnyrit oli siinä sikin sokin, kastelukannujen kanssa oli vähän ahdasta. Tyhjät kottikärryt ja lapiot oli niin, ettei meinannut väliin mahtua. Kesäkukkiakaan en ostanut, kun tiesin, että työtä on muutenkin paljon. Mutta nythän on jo syyskukat myynnissä. Niitä saatoin jo ostaa.
Isommat tynnyrit on nostettu graniittikivien päälle, juurikin siihen sileälle pinnalle, ettei astiat keiku. Osa näistäkin on mummolastani. Halusin, että se mitä saadaan, otetaan käyttöön, eikä ladon täyttöön. Luodaan näille kivoja käyttötarkoituksia ja paljon puhetta ruosteesta. Näissä säiliöissä on 70-luvun merkinnät. Kaikissa ämpäreissä ei ole pohjia, mutta mitä se haittaa, kun on ehjä astia pohjalle. Näistä ei ole enää laskiämpäreiksi, mutta suojaksi tylsälle muoville kylläkin.
Kun istuin välillä, kävin nostamassa yhden ämpärin ylemmäksi ja kastelukannun huudeille. Pieniä juttuja, mutta täydentää sommitelmaa.
Valkoiset krysanteemit, mutta voisin ostaa myös vanhan roosan.
Tein oman kalliomaalaukseni, eli jätin jälkeni. Maalasin ensin pohjalle kultamaalia ja hetken kuluttua uudestaan valkoisella kilikalilla.
Käytin virkkaamaani liinaa tähän askarteluun.
Jos istuis taas hetken ja antaisi ajatuksen virrata.
Välillä ponkaisen kasvarin päätyyn, jossa muutoksena oli vanhojen rikkoontuneiden kasvatuslaatikoiden poisto. Oven toiselle puolen tehtiin kasvulaatikko,toiselle uusi laatoitus samoilla kivillä kuin tässä on ollut. Vanhat lehmien juottoastiat on olleet käytössä aiemminkin penkinjalkoina ja sellaisina ne saavat jatkaa. Lankut päälle, pientä passausta ja sitten kannoin penkille suuren verenpisaran kasvihuoneesta.
Virautin lasiomenat, sain inhan haavan yhdestä rikkoontuneesta keskelle kämmentä. Kun molemmat huoneen syrjät oli siistit, tavarat paikoillaan, olin niin tyytyväinen, että taas on yksi kohde valmiina. Ja niin nättinä.