keskiviikko 31. elokuuta 2022

Lasisydän

 Edellisessä päivityksessä näkyi lasisydän, jonka tein keväällä. Olen ehtinyt tekemään tosi vähän käsitöitä, kun pihakausi vie kaiken vapaa-ajan. Luovuustilani ei ole parhain kaiken kaaoksen keskellä, enkä aina ota edes käsityötä käteeni, jos olo on levoton. En nauti jatkuvasta tekemisestä. Lasi on vihonviimeinen mihin kosken väsyneenä. Saatan kyllä käydä siivoamassa työhuoneen ja siinä on jo tarpeeksi. Tänä kesänä työhuone on kokenut melkoisen muutoksen, kun jo keväällä aloitin tyhjentämään järjestelmällisesti pois kaiken sen mitä ei kukaan halua. Voi miten meille tulikaan tilaa! Nyt olen vain ihmetellyt tyhjyyttä ja nauttinut tilasta, jossa mahtuu kulkemaan.

Lasisydän sain innostuksen silpuista, joita jää aina sulatustöistä. Kevään kurssien jälkeen olin ihan innoissani, että nyt polkaisen oman pajan käyntiin, mutta aina se jää sellaiseksi pienten savujen tuprutteluksi, eikä synny mitään suuren suurta. Tässä on ollut pohjalla sydän, jota aioin käyttää nuorten joululahjoihin, mutta pian jo tajusin, ettei nämä toimisi ajatusta pidemmälle. En kuitenkaan laittanut piirroksia piiloon, vaan keräsin silppuja ja asetuin uunin viereen kippoineni.

Kun olin saanut tarpeeksi kerroksia, palat balanssiin ja kertaalleen sulatetut nugetit, eli puolihelmet, kukkien keskustoihin, laitoin sormet ristiin ja toivoin, että kaikki palat pysyvät paikoillaan. Ja pysyihän ne! Uunissa kaikki on mahdollista ja jos jokin on viimetipan homma, niin se nyt ei ainakaan tule onnistumaan. Jostain syystä työ jäi päivittämättä, vaikka kuvasin se kasvarissa keväällä orvokkien aikaan. 
Vielä orvokit kukkii, vaikka elokuu on lopussa. Tosin istutin kukat maahan kesällä ja siellä ne vallan villiintyivät kukkimaan. 
Kaikkea kivaa olisi mielessä, mutta kulkekoon energiani enemmänkin kurssilaisten ohjaamiseen ja opettamiseen. Jotain pientä voin aina välillä käydä tekemässä oman työpöytäni ääressä.



tiistai 30. elokuuta 2022

Pikku Mikael

Jokaisella on oma mummin neuloma vauvapeitto, niin tulevallakin pienokaisella tulee olemaan. Jo keväällä saimme kuulla ihanan uutisen, Miljasta on tulossa isosisko. Unessa näin, että uusin tulokas on poika, ja niinhän se meille myöhemmin kerrottiin 💕 Olenkin alkanut puhumaan pikku Mikaelista, kun miähen suvussa Mikael on tullut nimirimpsuun useammalle. Jokainen nimeään omansa, mutta minusta on kiva miettiä mitä seuraavaksi neuloisin pikku Mikaelille. Olen kyllä selannut lehtiä ja löytänyt kauniita, suloisia neuleohjeita. Ihan pieniä neuleita ei taida tarvita heti tehdä, kun Miljaltakin on jäänyt lämpöisiä talvivaatteita.
 Peitto on kaunista pitsineuletta, sopisi jopa meidän sohvalle. 
Ohje on Muhkupeitto, SK 1/22, 40. Tässä lehdessä on paljon muitakin kivoja ohjeita, etten laita sitä vieläkään hyllyyn. 
Langaksi valikoitui Novitan Miami, 50 % pv, 50 % akryylia. Lankaa on kiva neuloa, pehmeä ja kuohkea pinta. 
Höyrytin valmiin neuleen, äippä voi sitten pestä neuleen käyttöä varten omilla pesuaineilla. 
Kokoa tälle tuli 110 x 120. Alussa oli tarpeeksi silmukoita ja sitten pitsineuletta, kunnes on tarpeeksi pituutta. Lankaa kului 0, 385 kg.


maanantai 29. elokuuta 2022

Kesäkauden päättäjäiset

Viikonlopun rientojen jälkeen olisin tarvinnut edes yhden vapaapäivän! Voi mahdoton, mikä määrä on taas rampattu tapahtumissa. 
Kangasalan Kisaranta on ollut meidän yhteisen matkamme alku. Pian tulee täyteen 38-vuotta, kun olemme sovittaneet askeleemme yhteen. Kisaranta oli todella suosittu tanssipaikka, jonne saapui väkeä monelta eri paikkakunnalta. Ystävättäreni kanssa, ja välillä yksinkin, nostin peukun pystyyn ja liftasimme tanssimaan. Kotimatkalle olin varannut linja-autorahan. Yhtenä iltana, naistenhaulla, minä hain ja siitä asti olemme kulkeneet yhtä. Ihan kaikkia tämä ei ole miellyttänyt, mutta enpä ole tullut tänne miellyttämään, vaan olemaan ja meille se sopii hyvinkin, kun olemme sinut itsemme kanssa. 
Koska rompepäivät ja Kisaranta, olimme liikenteessä. Varikkohallien pihalle oli kerääntynyt paljon myyjiä, olihan hieno ilma tehdä kauppaa. Miäs etsi edelleen osia kevariini ja minä katselin, jos jotain itseäni kiinnostavaa olisi tarjolla. Syksyn RR-päivät ovat enemmänkin koneosien myyjiä, mutta sekaan mahtui myös uutta ja vanhaa tavaraa. Kiertelimme kentällä rauhaisaan tahtiin, välillä eksyimme toisistamme, mutta huppista. Se olikin ihan takanani. 

Kävimme Mobiliassa syömässä jäätelöt ja kävelimme rantaan. Siitä on kauan, kun olemme viimeksi olleet täällä. Tänä syksynä olisi vielä muutaman kerran tanssit, mutta kestääkö toisen jalat? 
Olimme hiukan yllättyneitä, kuinka paikka on päästetty niin puskittumaan. Ulkoisesti rakennus on ennallaan, mutta sisällehän emme päässeet. Kurkimme vain aidan takaa. Samalla piti seurailla vanhojen autojen kiiltäviä pintoja. 
Tampereen seudulla oli muutakin tapahtumaa, kuten Tampere Soi, legendaarisen Hakamettän jäähallin parkkiksella. Siinäkin olisi ollut kiva pysähtyä, mutta olimme menossa elokuviin, joka sivuutti sekin jääkiekkoa. Laitapuolen hyökkääjä on karua kerrontaa siitä, mihin päihteiden käyttö johtaa. 
Edellinen ilta oli meilläkin mennyt myöhäiseksi, kun olin päättänyt, että jotain uutta on lähdettävä katsomaan lähiseudultakin. Meillä ei pärrä ole liiemmin ollut käytössä tänä vuonnakaan, mutta ihan lähialueilla jaksan ja pystyn vielä olemaan kyydissä. 
Nokialla on Tehdassaari, jonka ohitse kuljin työmatkaani 11-vuotta öin ja päivin. Ihmettelin aina mikä se tämä tämmöinen paikka on ja nyt, kun sinne voi jo luvan kanssa mennä iltaa istumaan, oli jo aikakin käydä katsomassa. Kurkkaa linkkien taakse, niin löydät idyllisen ja erilaisen kulttuurikohteen. 
Saari jää gummitehtaan ja paperin väliin. Itse olin renkailla pitkään töissä ja minuahan ei pitänyt mikään kaupungissa työvuoroa kauempaa. Tosi harvakseltaan käyn vieläkään, mutta tällainen hyvä syy lähteä ilman vaateita kannustaa liikkeelle. 
Kuvat kulkevat takaperoisesti, mutta tarkoitus oli illan aikana nähdä valoshow ja senhän me näimme. 
Rakennukset ja kasvusto oli "koristeltu" erilaisin värein. Osa näistä elementeistä on tuttuja talvitapahtumista.
Koska ilta oli lähes helteinen, ainakin auringonlaskuun asti, olimme valinnet paikkamme ulkoa. Pihalla on kivoja pöytäpaikkoja, nurkkauksia, joissa voi rauhassa nauttia ruokansa ja juomansa. 
Live-esiintyjänä oli Ari, "Kankku",  Kankaanpää. Hän on monille tuttu Pate Mustajärven serkku, joka duona kiertää jälleen syksyn aikana. Ihan loppuun asti en jaksanut olla, joten pärränvalo kohti illan pimeyttä ja kotiin.
Tehdasaaressa on historian havinaa, veden solinaa ja 
teatteriesityksiä. Tämäkin täytyy käydä joskus kokemassa, kun matkaan kuluu vain puolisen tuntia.
Silta Koskenmäkeen tai toiseen suuntaan, keskusta.
Idyllistä historiaa. Hyvä, ettei ole purettu.

Koska Nokia, on täällä paljon punatiilisiä rakennuksia.
Ja vettä.
Kun saavut saareen, varo työkoneita. 
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen paikka ja kiva ilta.
Tampereella oli myös käsityömarkkinat Hämeenpuistossa. Tästä on tullut jo tapa, että heti ensimmäisenä päivän olemme käyneet sielläkin. 
Viikonloppu meni kulttuuriin, kesän päättäjäisiin ja upean ilman ihasteluun. Sunnuntaina yöstä alkoi maailmanlopun kaatosade, että olin varma katon romahtavan päällemme. Sademittarissa tuli raja vastaan, ja se on täynnä 40 ml!

Onneksi työpäivä ei ollut ihan päätä rasittava, jaksoin haukotellen suorittaa kaiken. Illan istuinkin koneen ääressä kuunnellen opekokouksen. Viime viikolla olin läsnä yhdessä kokouksessa. Ensi viikolla alkaa jälleen lasikurssit ja täällä jo odotellaan, roudari ja minä.

sunnuntai 28. elokuuta 2022

Pyörin ympyrää

Ihan trompina luokses pompin ain....! Pääsin lopultakin pyöräyttämään kasvarin nurkille suunnittelemani esineet omiin koloihinsa. Olin ihan innoissani, etten edes juomaan ehtinyt. Oli kuuma, suorastaan läkähdyttävän kuuma, mutta ei sekään sitten ollut loppujen lopuksi mikään este. Istuin välillä pihapenkille, katselin ja taas jatkoin. Kun odottaa jotain malttamattomana puolen kesää, niin saahan siitä innostua niin, ettei huomaa ajan kuluvan. 

Olen kulkenut lukemattomia kertoja työhuoneeseen. Sieltä pois. Aina on ollut keskeneräistä.

Kastelin kasvihuoneen kasvuja, ei vieläkään valmista. Tynnyrit oli siinä sikin sokin, kastelukannujen kanssa oli vähän ahdasta. Tyhjät kottikärryt ja lapiot oli niin, ettei meinannut väliin mahtua. Kesäkukkiakaan en ostanut, kun tiesin, että työtä on muutenkin paljon. Mutta nythän on jo syyskukat myynnissä. Niitä saatoin jo ostaa. 

Isommat tynnyrit on nostettu graniittikivien päälle, juurikin siihen sileälle pinnalle, ettei astiat keiku. Osa näistäkin on mummolastani. Halusin, että se mitä saadaan, otetaan käyttöön, eikä ladon täyttöön. Luodaan näille kivoja käyttötarkoituksia ja paljon puhetta ruosteesta. 
Näissä säiliöissä on 70-luvun merkinnät. Kaikissa ämpäreissä ei ole pohjia, mutta mitä se haittaa, kun on ehjä astia pohjalle. Näistä ei ole enää laskiämpäreiksi, mutta suojaksi tylsälle muoville kylläkin.
Kun istuin välillä, kävin nostamassa yhden ämpärin ylemmäksi ja kastelukannun huudeille. Pieniä juttuja, mutta täydentää sommitelmaa.
Valkoiset krysanteemit, mutta voisin ostaa myös vanhan roosan. 
Tein oman kalliomaalaukseni, eli jätin jälkeni. Maalasin ensin pohjalle kultamaalia ja hetken kuluttua uudestaan valkoisella kilikalilla. 
Käytin virkkaamaani liinaa tähän askarteluun.
Jos istuis taas hetken ja antaisi ajatuksen virrata. 
Välillä ponkaisen kasvarin päätyyn, jossa muutoksena oli vanhojen rikkoontuneiden kasvatuslaatikoiden poisto. Oven toiselle puolen tehtiin kasvulaatikko,toiselle uusi laatoitus samoilla kivillä kuin tässä on ollut.
Vanhat lehmien juottoastiat on olleet käytössä aiemminkin penkinjalkoina ja sellaisina ne saavat jatkaa. Lankut päälle, pientä passausta ja sitten kannoin penkille suuren verenpisaran kasvihuoneesta.
Virautin lasiomenat, sain inhan haavan yhdestä rikkoontuneesta keskelle kämmentä. Kun molemmat huoneen syrjät oli siistit, tavarat paikoillaan, olin niin tyytyväinen, että taas on yksi kohde valmiina. Ja niin nättinä.

lauantai 27. elokuuta 2022

Nyt pysyy!

Kolmas viimeisteltävä kivipinta on kasvarin nurkalla, jossa on kontattu ennenkin. Muutama vuosi sitten tehtiin molemmat päädyt ja jo silloin tiesimme, että pitkän syrjän kiveys olisi ollut ihan mahdottomuus saada tehtyä siinä aikataulussa joka oli. Tuolloin nälkä kasvoi syödessä ja ideat oli valmiina. Mutta eihän ne ideat mihinkään karkaa, ne jalostuu. 
Tässä vaiheessa oltiin heinäkuussa
Lomaviikkojen puolivälissä nytkähti tämäkin aimo harppauksen eteenpäin ja pääsimme jatkamaan. 
Työkalua, juomaa, kimpsua ja kampetta oli kannettu tarjolle. Kiviä kärrättiin kottareilla ja traktorin avulla talon takaseinän vierestä.
Pehmeän hiekkapatjan alla on suodatinkangas. Kivet on lyöty hiekkaan ja kasvarin reunoille on etsitty suuria kiviä. Niiden taakse on laitettu rikkonaisia nurmenrajauskiviä suojaamaan kasvarin lecaharkot. 
Myös tähän aseteltiin osa katkenneista rajauskivistä. Helle paahtoi täysillä, eikä paarmat jättäneet meitä rauhaan. Varoimme pudottelemasta viinimarjoja ja sitä varten nostimme harjateräskaarille monta oksaa päädyn pensaasta pois työskentelyalueelta. 
Kerätyt kivet ja moneskohan kärrätty hiekkakuorma. 
Maitorattaissa kuljetimme vanhoja raparperilaattoja joista muutama nostettiin puutarhasta vähän kauempaa. Osa laatoista oli jo aiemmin kasvarin seinustan vieressä odottamassa uutta polkua.
Kun kivet oli kaikki paikoillaan jäi työ odottamaan. Välillä piti poimia mustikat.
Sen jälkeen lähdimme lomamatkalle
Matkan jälkeen ajoimme lisää kiviä tontille, se selkiää tämän tekstin lopussa. 
Sitten olikin jo viinimarjojen vuoro. 
Kaikkea ei kahden pysty heti tekemään, joten ehdotin miähelle, että otetaan noi mukulat takaisin kotiin pariksi vuodeksi, että saamme niistä lapsityövoimaa 😐
Viime viikolla rankkojen sateiden edellä ehdimme tehdä työn loppuun. Miäs harjasi osan hiekasta pois ja teki kottikärryyn hiekasta ja sementistä seoksen, joka harjattiin kivien väliin. 
Tällä saamme kivet pysymään koloissaan ja pinnat siistittyä helpommin.
Kottarit valmiina ajoon. Molemmille omat.
Kivien erilaiset pinnat ja muodot on mietitty huolella. 
Kaikki nämäkin ovat olleet jossain aiemmin käytössä. Takapihan terassinreunalta kerätty tänä kesänä ja lisää irroteltiin sitä mukaan, kun tarvittiin.
Nythän se jo näyttää siltä, miten sen aikoinaan näin. Nurmi pois, ei täydy ajaa ahtaissa koloissa.
Hiekkainen sementtiseos kasteltiin heti. 
Aamun hämärissä ennen töihin lähtöä kasteltiin uudestaan ja vesisade hoiti lopun kastelun.
Valmis pinta näyttää tosi kivalta. Pinta kestää kävellä ja halutessaan siihen voi vielä lisätä vähän sementtiä sateen alle.
Lomamatkalle lähteissämme kävimme hyödyntämässä baukkarin pihakivitarjouksen ja lupasimme matkan jälkeen tehdä noudon. Myymälähenkilöstöllä oli hyvin aikaa tehdä keräily. Näiden kivien paino oli n.2 000  kg ja ne haettiin kahdella eri ajolla naapurin trailerilla. 

Sen jälkeen alkoi hikinen puurtaminen, kun saimme hakea n.30 neliötä pihakiveä kerrostalon pihasta. Kivet oli nostettu kauhalla puun alle ja osa kivistä oli rikki. Valintaa, ladontaa kärryyn, kuorman purkua kotona ja taas takaisin. Laskimme, että kahden päivän kantamisen jälkeen kädet oli kuin apinalla, ei kun 5 000 kg nostot ees ja taas oli hyvää käsijumppaa. Valmiit kuormalavat siirrettiin aina sivuun ja valmiita  lavallisia kertyi useampi odottamaan uusia pihaprojekteja.