sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Matkaan vaan

Se oli taas tällainen, mentäiskö lähtö, kun lauantaina lähdimme liikkeelle kohti Raumaa. Pitsiviikko, kaupunkifestivaali, on jo perinteinen heinäkuun lopun tapahtuma, jolloin kaupunki elää ja hengittää tapahtumistaan. Paljon pitsin ympärille järjetettyä ohjelmaa ja tapahtumaa käsittävä helteinen
Rauma oli lauantaina rauhallinen paikka kulkea. Ennätimme tosin vasta myöhemmin iltapäivällä perille, kun pikkukaupoista suurin osa oli jo sulkenut ovensa. Saimme rauhassa ihailla ja katsella vanhaa miljöötä ja kurkkia porteista peremmälle.
 Jäi muuten vielä sanomatta....
 Edellisestä kesäkäynnistä on aikaa 20-vuotta! Joitakin talvisia ajoja on meiltä tehty kiakkohalliin. Tosin en kyllä muista käyneeni koskaan Rauman hallissa vaikka paljon on halleja tullut nähtyä. Tälläkin kertaa jäi väliin, Pitsiturnauskin alkaa vasta elokuun puolella.
 Hyvät kengät olivat tarpeen, että jaksoimme käyskennellä. Miäs poikkesi ostamaan kenkäparin tarpeeseen. Naiset ostavat nähdessään =)
 Pysyimme poissa kujilta, mutta kamera tallensi näkymää.
 Tämä on ihastuttavaa väri-ilottelu.
 Vaikka pilviverho oli paikoin tumma, emme saaneet sadetta. Matkalla kyllä satoi, mutta ei se autossa haitannut. Ajatuskin ajopuvusta sai hikikarpalot pulppuamaan, ja kun sain valita millä mennään, oli päätös helppo tehdä.
 Olisin voinut nojailla pidempäänkin kadun varjoisalla puolen ja katsella leppoisaa näkymää. Kiireetöntä, välitöntä ja seesteistä.
Jos emme olisi päätyneet kierroksen toisessa päässä Kansainvälisille markkinoille, olisi kirkko tullut nähtyä lähempää.
Poikkesimme muutamille pihakirppiksille. Näin optikon, mutta en vastaanottoa.
 Muhkeita portteja. Siisteyteen ja viihtyisyyteen on satsattu paljon.
 Joka puolella on kaunista katsottavaa.
 Rauma antoi meille parastaan, kesäkaupunki, joka kutsuu luokseen. Ajomatkaa ei tule kuin pari tuntia / suunta.
 Viihdyimme ja nautimme.
 Niin ne Kansainväliset markkinat. Nämä olivat jo kolmannet tänä kesänä. Osuimme sopivasti toriajan päätökseen, jolloin kukkamyyjä lallatteli myyvänsä kaikki kukat eurolla. Kahden ostoskierroksen aikana tein muutaman hankinnan, joiden raahaminen toiselle puolen vanhaa Raumaa vaati juomatankkauksen useampaan kertaan.
 Kun sain päättää ajoneuvon, miäs päätti reitin. Menomatka kiersi Porin kautta, pyysin poikkeamaan kirpparille. Meillä alkaa olla Pori hallussa, tietyt jutut, ruokapaikka ja sitten jatketaan.
Porissa on tullut käytyä kirpparilla useamman kerran. Olen tehotyttöjen syntymästä asti ostanut useammat vaatteet kirppiksiltä tai yksityisiltä. Kierrätän aina, kun on mahdollista. 
Kun on paljon tarjontaa, on vara valita. Tällä kertaa sain jokaiselle bimulle jotain. Pyrin olemaan tasapuolinen, kun ostan tai laitan jotain. En suosi ketään toistaan enemmän, joskus ei vaan natsaa.
 Pyrin ostamaan laadukkaita, jopa merkkivaatteita. Niiden hinta ei päätä huimaa. Vielä. Jätän päätöksen vanhemmille, laittavatko vaatteet käyttöön tai kiertoon, mutta olen nähnyt useamman arjen ja juhlan, että ostamani vaate on lapsella käytössä.
 Olen sopinut tapaavani tyttären perheen tänään, kun he palaavat kesälomamatkaltaan. Saan heti antaa nämä heille mukaan. Pääsen myös halailemaan pikkuiset ja toivottamaan hyvää kotimatkaa.
Jatketaan tästä toisella kertaa....
 

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Sukka sentään

Kesän lämpöennätykset vain jatkuvat! Kuuntelin autossa työmatkalla uutiset ja hymy oli suupielessä, kun uutistenlukija sanoi Jaakon heittäneen tänään kuuman kiuaskiven järveen. Pitäisköhän sitä oikeen uimaan tänä kesänä?!
Olen tallentanut lämpöiset silmukat sukanvarsiin ja -teriin pienten piiperöisten varpaita lämmittämään. Vähän lisälämpöä höyrystä, etteivät silkkiset tassut känsiinny.
Edellisvuoden tapaan pyysin piirtämään jalasta ja kädestä mallineen, että voin vertailla valmistuvaa neuletta kaavaan.
Pienimmäinen on saanut äitinsä geenit. Kenkiä, omat tai vieraat ja mielummin vieraat, pitää saada sovittaa jalkaan.
Venlan käden ja jalan piirtäminen onnistui jo mallikkaasti, mutta nuorimmainen käveli ohi paperin.
Pikkuiset varpaat kippurassa antoi äitinsä piirtää, kun isä hiukan kevensi askellusta. Tosin molemmat jalat nousivat ilmaan, mutta kyllä minä selon otan.
Miljan kaavoitus on vielä vaiheessa. Täytynee muistutella ajan ollen.
 Kesä-heinäkuussa valmistui 9 pr sukkia tehotytöille vanhoilla mitoilla ja mutuna.
 Käytin langanjämiä, joita löysin ihan siltä istumalta.
 Jaoin kerät puoliksi, puolitin puolikkaat.
 Yksiväristet, raidalliset, pitkävartiset ja tarpeelliset.
 Sukka sentään valmistui.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Ovi jota tuijotan

 Ympäri mennään ja kohta taas kohdataan. Kaikki alkoi eteisestä ja sinne on palattu monta kertaa uudestaan. Joka kerta ohikulkiessaan tuntee kuinka ilma virtaa tyhjyydessä ja katto kohoaa korkeuksiin. Valkaistut pinnat niin katossa, kuin ovissa ovat tilan parasta antia, josta osaan nauttia. Tyhjyys ei tarkoita minimalismia, vaan seiniä täyttävien kaappien poistoa, joiden siirrosta olen niin tyytyväinen. Pystyimme luopumaan materiasta, jota vuosien aikana on kerääntynyt kaappeihin marinoitumaan.
 Ovi jota tuijotan on vessassa. Siinä sitä istuessaan tulee tuijottaneeksi ovea vuodesta toiseen. Mikä riemu olikaan, kun ovi palautui muutaman päivän ulkoilukäynnin jälkeen paikoilleen, mutta se näky, että siinä oli uusi väri pinnassa!
Vessaremontista on aikaa jo muutama vuosi. Vain lattia ja ovi jäi entiselleen. Näin sitä huomaa, että koko ajan meillä puuhaillaan, vaikka tuntuu ettei mitään valmistu =)
 Näkymä keittiöstä eteiseen on kapea, käytävämäinen. Kun taas peilin kautta kuvattuna, eteinen aukeaa väljäksi tilaksi.
 Keskustelimme miähen kanssa, jos remppaa olisi nopeuttanut ja käynyt ostamassa kaikki uudet ovet ja karmit. Torppasin ajatuksen alkuunsa. Meillä on alkuperäiset umpipuuovet, joissa kolhut näkyy ja ne pystyy paikkaamaan. Uusien vastaavien ovien ostamiseen tässä rempassa ei ollut järkeä, kun vanhoista ovista sai hiomalla ja maalamalla yhtä kauniin pinnan. Tosin siinä meni aikaa paljon. 
 Eteisestä aukeaa viisi ovea, joista jokaisen pinnat maalattiin molemmin puolin kolme kertaa ja aina yhden kerran kuivuminen kesti vähintään 16 tuntia. Miäs eteni ovi ja karmit kerrallaan. Kahden kuukauden ajan aina jokin ovi on ollut työhuoneella pötköllään. Tällä välin on edetty muihin huoneisiin ja taas palattu eteiseen.
 Eteisen tapettia ei vaihdettu, pidän siitä edelleen. Maalattujen pintojen myötä vaihtoon meni kaikki listat, niin katto-, kuin jalkalistat.
Halusin suuren peilin, josta heijastuu näkymä monesta suunnasta. Vaakataossa se pidentää eteisen kapeikkoa entisestään pidemmäksi.
 Kolmen vaatekaapin tilalle tuupattiin vanha klahvilipasto. Sillä on oma kolo, josta se pääsee hyvin oikeuksiinsa. Tiffanyvalaisimet saavat olla näillä sijoillaan, ihan jäädäkseen.
 Seinän värisävy näkyy hyvin, purkkaa. Naisellinen ja kaunis. Luin jostain kuvalehdestä juurikin, että vaaleanpunainen ja vihreän sävyt alkavat nostaa päätään pitkän harmaa-valko-mustakauden jälkeen. Sopii minulle.
 Hellehattuni sopii sisustukseen =)
 Valokuvia, eikä muitakaan tauluja ole vielä kiinnitetty seiniin. Pientä säätöä ja vaihtelunhalua, eikä näin ollen ole kuin perhekuvat palanneet omalle paikalleen.
 Viime vuoden lopussa tuunattu penkki on ollut koko kesän säilytyskaluste. Sen päälle on ollut helppo jättää kaikki käsistään ja siitä on löytänyt vaihtovaatteensa kiireisiin aamuihin. Mennään sitten pärrällä tai autolla, eri lookki ajoneuvon mukaan.
 Peilin kautta näkee, että katonmaalaus on vielä vaiheessa. Keittiöön edetään vähitellen, kun tilaa on saatu raivattua edeltä tyhjäksi.
 Kattoon kiinnitettiin Granitin vaijeri, johon saan ripustaa pikkupiiperöisten taideteokset ihailtavaksi.
Välillä kuvissa on näkynyt vanhat tikapuut, joita olen nyt kesän aikana käyttänyt kenkätelineenä. Tähän on tulossa muutos tuonnenpana.
 Rottinkisäilytin, kauppakassien piilo, on ollut toimiva. Lähteissään kauppakassi mukaan ja tyhjennyksen jälkeen takaisin kannen alle.
Huomaa, vasemmalla pilkottaa harmaa muovi.
 Pääsisäänkäynti on suljettu tänään siellä aloitetun pintaremontin vuoksi. Ole hyvä ja käytä muita sisäänkäyntejä.
 Viikolla kuvattua. Myöhään jonain iltana tuolta ne tuli ja tonne ne meni.
 Neljä konetta lensivät tontin yli huristellen. Maalla ehtii kiinnittämään huomiota näihin yksittäisiin nähtävyyksiin, kun mistään ei kuulu muuta ääntä.
 Mahtoivatko laskeutua Jämille, vai palasivatko Pirkkalaan?
 Seuraavan helteisen, paahtavan, läkähdyttävän, sikakuuman + 31', illan auringonlasku oli kuin tulimeri!