Laukon kartano

Tänään on ollut mitä mainioin päivä viettää aimo annos kotimaista kultturia sielunsa sopukoihin. Viikolla on seurattu sääkarttojen muutosta, eikä onneksemme epävakaista säätyyppiä ollut näköpiirissä. Otimme kuitenkin varukseltaan mukaan saappaat ja sadevarjot, mutta ne sai jättää autoon.
Kävimme tutustumassa Laukon kartanoon ja sen keskiaikaiseen viikonloppuun miähen kanssa. Matka taittui reilussa tunnissa, jos ei lasketa sitä kieppiä humun luona, eikä ruokakaupassa oleskelua aletuotteiden läheisyydessä.
Tänne on mahdollista liikennöidä myös vesitse esimerkiksi Hopealinjan laivalla.
Ostimme eväät, kun luin mahdollisuudesta pitää picnic puistoalueella.
Alueella on myös ravintola.

Vesilahden kunta  sijaitsee Pirkanmaalla, Pyhäjärven rannalla ja kuuluu Tampereen seutukuntaan. Maaseudun rikkaus ja läheisyys, kimmaltavat vesistöt luovat idyllin, jota kruunaa juurikin tutustumiskohteemme, suuri kartano.

Laukon kartanon historia yltää paljon kauemmaksi kuin kirjalliset lähteet osoittavat, ja sen merkittävä historia v. 1416 on muuttanut kartanon elinkeinoa ja omistusta vuosisatojen aikana useasti.

Laukon kartano on avannut ovensa matkailu- ja kulttuurikeskuksesi kartanon täytettyä 600- vuotta vuonna 2016.
Monien puheissa esiintynyt "laukonpeura" on tuotu kartanon maille v.1934 ja se on levinnyt laajalti.

Viisituntisen kiertelymme aikana kävimme tutustumassa erilaisiin näyttelyihin, joihin oli vapaapääsy sisäänpääsylipun hinnalla. Vaihtoehtoisesti sisäänpääsyn saattoi kuitata museokortilla.

Ehkäpä kuienkin suurin syy paikallaoloomme oli muinainen Laukko, jossa pääsimme jälleen näkemään erilaiset keskiaikaiset markkinat ja -tapahtumat.

Kartanon puistoalueella oli monessa paikassa opaste, jossa kerrottiin alueen historiasta ja tapahtumista. Tämäkään paikka ei ole välttynyt turmellukselta, vaan uudestaan on jouduttu rakentamaan monta rakennusta.

Historialliset rakennukset ja maalaisidylli loivat upeat puitteet viikonlopun tapahtumille. Autopaikat täyttyivät ääriään myöten. Järjestys, siisteys ja nopea palvelu loivat mielikuvan hyvästä ja asiastaan kiinnostuneesta henkilökunnasta.

Meillä oli mahdollisuus tutustua useampaan rakennukseen myös sisältä käsin.

 Monet viehättävät yksityiskohdat kiehtoivat. Odotin vain, että mamselli itse kulkisi joukossamme avainnippu vyötäisillään kohentaen piikojen essujen helmoja ja kehottaen ylläpitämään yleistä siisteyttä.

 Vaikka ajanhammas näkyi kaikkialla, mitään ei ollut liika, eikä mitään kaivattu lisää. Kesäinen viipyilevä päivä ja kaikki on tässä ja nyt.

 Ehkä hieman ristiriitainen tunnelma syntyi tästä pakanakirkosta, jossa myös kävimme katsomassa Tapani Kokon näyttelyn.

 Jos kuvista välittyy, että rakennus aivan kuin valuisi alamäkeen, oli sen suunta kyllä siihen menossa. Takaseinää kohden piti urheilla.

 Mystinen musiikki ja veistokset herättivät monissa katsojissa voimakkaita tunteita ja uhoa, kyllä minäkin tällaisia osaisin tehdä iltapuhteina.
Jokainen yrittäköön ja laittakoon näyttelyä pystyyn. Muut alueen näyttelyt on kirjattu tähän.

 Kun taide puhuttaa, se on tehnyt tehtävänsä.

 Ei tämä merkki näin vinossa ollut, mutta kuvaaja kikkaili väenpaljouden pois kuvasta. 

Juurikin tässä pehtoorin talossa kävimme katsomassa lukusalia, jossa palvelusväki sai käydä lukemassa lehtiä.

 Sali kauniine kalusteineen ja seinillä olevat opasteet johdattivat meidät vuosikymmenien taa.

 Näyttelyssä kayselimme kartanon salista kuvattuja huoneita vuodelta 1911.

 Kartanon porraspään molemmin puolin oli massiiviset hirvipatsaat.

 Muinainen Laukko näkyi nurmikentällä, jonne osa oli majoittunut jo hyvissä ajoin erillisine majoitustelttoineen ja myyntikojuineen.

 Jostain telttojen väleistä nousi savut ja se kertoi ruuanvalmistuksen olevan käynnissä.

 Yleisö saa kierrellä aluetta ympäriinsä. Missään ei ole yksityisaluetta, eikä suljettua osuutta.

 Tutustuimme käsityöläisten tuotteisiin ja monipuoliseen yrittämiseen. Osa myyjistä kiertää kesän aikana useamman vastaavan tapahtuman.
Esim. ensi viikonloppuna on Pirkkalassa vastaava tapahtuma.

 Tarjolla on värjättyjä lankoja, keramiikkaa, lasia, erilasia elintarvikkeita, valmiita asusteita, nauhoja, aseita ja pienille viikingeille miekkoja ja kilpiä. Prinsessoille lettikampauksia.

 Oletan, että tämä esiintymislava on ollut tässä jo tovin ja palvelee myös muissa tapahtumissa. Kun menimme alueelle oli siellä musiikkiesityksiä, joita saattoi kuunnella katsomosta.

 Jossain vaiheessa lepuutimme jalkojamme ja kuuntelimme muinaispukujen historiaa niin miesten, kuin naistenkin pukuhistoriasta.

 Leirielämä jatkui luonnikkaasti toisaalla, vaikka esiintymislava veti yleisöä puoleensa.

 Tapahtuma oli suunniteltu myös lasten ehdoilla.

 Sinne tänne puistoon oli sijoitettu kuin löydettäväksi kivoja keramiikaesineitä. Yritin etsiä tekijän nimeä, mutta en löytänyt.

  Rannan tuntumassa oli ihana rantasauna, josta hetken seurasimme Sotkalla tapahtuvaa liikehdintää.

 Pieneen nahisteluun ja nöyryyttämiseen ei tarvittu paljoakaan, kun tanner jo tömisi ja joukkotappelu oli saatu aikaiseksi. 

Historiallinen Matti Kurjen ja Pohdon välinen kaksintaistelu.

Seurasimme myös puhdetöitä, joita tehtiin alkeellisilla välineillä, mutta ah, niin näppärästi.

 Oma mekkokankaani, viime kesänä ostettu pellavakangas viikinkimarkkinoilta on kankaanpainettu, mutta ei sitten muuta. Se ei näille markkinoille ennättänyt, eikä taida ehtiä vielä seuraavillekaan.

 Pitkäjousiammuntakisan seuraaminen kirkkaassa aurinonpaisteessa hukutti nuolet. Jossain tuolla heinäpellon keskellä on valkoinen lippu, jota kohden nuoli lentäköön.

 Oma kokemukseni jousipyssyllä ammunasta on lähinnä nuolen venkoominen päin itseäni. Nämä nuolet sinkoilivat kaukaisuuteen ja osa ohi sen valkoisen lipun.

 Suomalainen rantamaisema, koivu ja vesi, ovat kartanon helmiä.

 Puistossa ja pihamaalla on paljon patsaita. Nekin pitää pongailla.

 Kuten nämä ihanat kastelukannut!

 Komeissa väreissään keimaileva kukko oli rouvansa kanssa aidattu kivaan risuaidanteeseen. Hoitaja kertoi näiden pääsevän pois vähäisestäkin aukosta, joten joutui korjailemaan aitaa useasti.

 Lähetin kuvan kukosta pikkuneideille, Venla oli todennut, ankka!

 Kastelukannu! 
Korkean kiven päällä, eikä pelkästään siellä. Näitä oli ripoteltu pitkin aluetta, enkä minä saanut ajatustakaan pois kannusta.
Kestävä, kierrätetty kastelukannu, 12 ltr, on valmistettu Belgiassa. Xala- tuoteperheen Lungo kastelukannu on teollisten muotoilijoiden suunnittelema. Omani ostin valkoisena, mutta raaskinko käyttää sitä ulkotöissä, jää nähtäväksi.

 Kartanon näyttely on itse nähtävä. Massiiviset huonekalut. Lattiasta kattoon ulottuvat gobeliinit ja kauniisti kaiverretut huonekalut kertovat myös osaltaan kartanon historiasta, jonka omistajilla on juuret niin Venäjälle, Ruotsiin kuin Eurooppaankin.

 1200 vuotta vanha kolmipäinen kotka.

 Myös Elias Lönnrot on mainittu useasti Laukon kartanon historissa.

 Iltapäivän huipennukseksi viikinkilaiva Sotka lipuu Pohdonsaaren takaa. Vaikuttava näky, jota seurasimme rannalta.
Kaukaisuudessa näemme kuinka laiva lipuu purje mastossa, mutta rannan lähestyessä purje lasketaan ja soutajat tarttuvat airoihin.

 Sotka on replika vanhimmasta hylkylöydöstä ja sen saattaa nähdä erilaisissa rautakauden historiallissa tapahtumissa.

 Kumea torven tointonta kertoo laivan lähestyvän rantaa.

 Kiireetön kesäpäivä ja tunnelmallinen kartanomiljöö tarjosi meille elämyksiä koko päiväksi.

 Upeaa, että tällaiset paikat ovat avoinna yleisölle ja antavat mahdollisuuden monenlaisten tapahtuminen ja elämyksien toteuttamiseen.